PITÄISIKÖ (NETTI)KIUSAAJILLE ANTAA VAAN SAMALLA MITALLA?

Kiusaaminen ja etenkin netissä tapahtuva kiusaaminen on ollut taas pinnalla viime aikoina. Aihe, johon en ole itse ottanut toistaiseksi hirveästi kantaa (syy selvinnee kun lukee postauksen). Lupasin kuitenkin itselleni tuossa tannoin, että alan kirjoittamaan (taas) asioista, joista haluan, herättää se sitten paheksuntaa tai ei. Oma kokemukseni kiusaamisesta on, että sitä taitaa olla mukana elämän joka vaiheessa, koulussa, työpaikoilla ja nykyään sitten myös netissä. Itse en ole joutunut kiusaamisen uhriksi kuin täällä netissä. Uskon myös, että ihmiset kokee asioita eri tavoin ja itse en ole koskaan ottanut ihan kauheasti stressiä näistä palsta-kirjoituksista. Toki se on sillä hetkellä kirpaissut, kun on lukenut jonkun viestiketjun pelkkää paskaa itsestään, mutta jätetään se asia hetkeksi.

Tiedän, että negatiivisuudella ja kostamisella ei välttämättä saa mitään hyvää aikaiseksi, mutta jollain tavoin mä oon kuitenkin sitä mieltä että joskus se oman lääkkeen maistaminen tekisi erittäin hyvää. Asioita kyllä oppii silloin kun ne kolahtaa kunnolla ihon alle. Paljon säälitään kiusaajia ja jopa suojellaan heidän anonymiteettiään. Kiusaajille järjestetään apua ja asioita hyssitellään. Tuntuu, että välillä koko nykyajan touhu on mennyt sellaiseksi jeesusteluksi, että mun ymmärrys ei enää riitä kaikkeen. Mitään ei saisi enää tehdä, mutta silti kokoajan tapahtuu vain pahempia ja pahempia asioita ihmisten toimesta. Jos bloggaaja kirjoittaa julkisesti kiusatuksi tulemisesta, on vastalauseena yleensä ne tutut jutut ”itse olet itsesi tuonut julkisuuteen” tai ”älä välitä”. Toi jälkimmäinen on se pahin. Kyllä siitä nyt hemmetti vie pitää välittää, jos asiaan kaivataan muutosta.

Aihe tuli mieleeni, kun lueskelin tuossa taannoin melko lyhyttä ketjua itsestäni ja siellä oli näitä perusjuttuja, kuinka sairas olen ja kaikki treeni&ravintohommat menee överiksi. Yksi (ketjun aloittaja) oli siellä kirjoittanut jostain kommentista, jota en ole julkaissut ja minähän tietysti muistin tuon kommentin, koska julkaisemattomia on hyvin vähän. Pystyin melko nopeasti selvittää kyseisen henkilön henkilöllisyyden (koska yleensä nämä tyypit kommentoivat blogiin eri nimillä ja sitten osallistuvat johonkin arvontaan 😀) ja mietinkin, että pitäisikö laittaa hänestä oma keskustelu pystyyn tuolla samaisella palstalla tai kirjoittaa arvosteleva postaus tänne blogiin kuvineen päivineen. Mitä sanotte, saattaisi miettiä sen jälkeen kahdesti ennen kuin aloittaa negatiivis-sävytteisiä keskusteluja toisista henkilöistä? Tiedän, että joku tulee kommentoimaan tähän, kuinka itse sortuisin samalle tasolle tai muuttuisin kiusaajaksi, mutta tiedättekö, elämässä pitää myös pitää puoliaan. Mitkään asiat eivät muutu, jos aina käännetään katse pois ja ollaan välittämättä.

Paljon paapotaan sitäkin kuinka kiusaajilla on yleenä paha olla, mikä pitää varmasti paikkaansa, mutta mitäs sitten ne uhrit. Miettikää kuinka paha olla heillä on, kun joutuu tuollaisen kohtelun alle vastoin tahtoaan. Multa ei siis ihan hirveesti heru sympatiaa minkään tason kiusaajille. Tiedän, että mielipiteeni on tässä hyvin kärkäs ja en välttämättä ota kaikkia kulmia ja puolia huomioon, mutta olen myös luonteeltani sellainen, että mielipiteeni joistakin asioista on ehkä hieman epäsympaattinen. Paljon sanotaan, että juuri nämä nettikiusaajat haluavat vain huomiota ja keskustelut yms pitäisi jättää tosiaan huomioimatta. No, mitäs jos heille annettaisiinkin sitä huomiota oikeen täyslaidallinen ja saisivat maistaa niin sanotusti omaa lääkettään.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


Anorektinen pikkutyttö

Aluksi mietin, että en jaksa puuttua, koska mua ei niin kovasti kiinnosta. Tiedättekö, jos on jokin kompleksi itsestään, esim. ajattelee nenänsä olevan ruma, sitten joku sanoo sulle/kirjottaa johonkin, että onpa sillä Riitalla iso ja ruma nenä. Yleensä silloin kolahtaa ja sattuu. Sitten on asioita, jotka ei juurikaan kosketa, sillä tietää niiden olevan puppua. Jos vaikka joku sanoisi mulle, että on muuten rumat nuo sun mustat ja lyhyet hiukset, ei mua se haittais, koska mulla ei oo mustia tai lyhyitä hiuksia. Samaan kategoriaan menee jutut anorektisuudesta ja liiallisesta laihuudesta.

_MG_8642

Jos mua ei asia kiinnosta, miksi mä kirjoitan siitä täällä? Aina sanotaan, että älä välitä, anna olla, tai ettei asiaan kannata puuttua. Eli kaikelta pitäisi vaan sulkea silmänsä ja kulkea omassa kauniissa kuplassa, missä kaikki on hyvin. Mitä jos mä välittäisin? Mitä jos meistä kukaan ei antaisi olla, vaan puuttuisi aina haukkumiseen, kiusaamiseen tai syrjimiseen. Ehkä ne asiat voisivat muuttua, tai sitten ei.

Jaoin tällä viikolla kirjoituksen, jossa kerroin omasta matkasta kohti parempaa vartaloa ja ennen kaikkea hyvinvoivaa oloa. Tiesin jo etukäteen, että se tulee aiheuttamaan erilaisia mielipiteitä, eikä siinä mitään, tykkään jos mun jutut herättää asiallista keskustelua, kuten täällä blogin puolella kävikin. Postaus oli levinnyt myös Facebookissa ja joku herrasmies oli sitten kommentoinut että ”toi oikeanpuoleinen ei näytä naiselta, vaan anorektiseltä pikkutytöltä.nainen pitää olla nainen ja siinä pitää olla jotakin pehmeetä halattavaa.” Oikeanpuoleisella hän siis viittasi nykyistä olemustani. Kommenttiin oli tullut myös vastakommentteja tälle herralle ja hän vain totesi että ”jos et halua ihmisten vastauksia, älä laita sitä sosiaaliseen mediaan, turha tänne on tulla itkeen, älä postaa ni mä en vastaa, ja sitä paitsi tuollaiset mainokset on juuri se mikää saa ihmiset ajatteleen et tuo ois ainut vartalomalli mitä joku vois ihailla, mä vaan kerroin et on niitä jotka tykkää oikeista naisista.”

Eli tällä perusteella mäkin voisin sanoa muutaman kauniin sanan tämän miehen syöpälookista, kymmenestä liikakilosta ja siitä että hän ei muistuta oikeaa miestä lainkaan. Niin, ja millä perusteella mulla olisi oikeus sanoa näin rumasti? Koska hän on itse laittanut kuvansa sosiaaliseen mediaan. Kaikki sosiaalisessa mediassa on siis vapaata ristaa, ei muuta kun hanat auki ja puretaan kaikki paha olo ulos, muihin ihmisiin. Anoreksia-sanan viljeleminen joka toista hoikkaa ihmistä kohtaan vie uskottavuutta siitä, että kyseessä on oikeasti vakava sairaus, johon voi myös kuolla. Olen pahoillani, että otin tuon syöpä-sanan mukaan, mutta halusin vain tuoda kontrastia kommenttiin, joka osoitettiin mua kohtaan.

Ylipäätään ärsyttää jutut siitä, millainen on oikea nainen tai mies. Eiköhän kurkkaus pöksyihin sen viimeistään kerro. Yleensä nämä ”muhkeita muotoja” liputtavat eivät ymmärrä, että kaikki eivät ole luonnostaan muhkeita, eikä se ole edes kaikille mahdollista.

_MG_8616

Yleensä tällaisien kirjoituksien jälkeen tulee niitä ”älä Aino välitä” kommentteja, osan mielestä pitäisi kestää palautetta, koska kirjoittaa blogia. Ei siinä, mä kyllä kestän palautetta, aika hyvinkin vielä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan yleisesti kiusaamisen ja haukkumisen sallimisesta. En yhtään ihmettelisi, jos nykyään koulukiusaaminenkin tapahtuisi puhelimien ja somen välityksellä. Virtuaalisessa maailmassa on niin helppoa olla julma! Jos me lähdetään siitä, ettei täällä saa välittää ja pitää kestää kaikki paska mitä satelee, niin millaisen viestin se lähettää eteenpäin? Kyllä mä kestän, mutta kestääkö viidesluokkalainen epävarma lapsi? Uusia blogeja nousee kuin sieniä sateella, mutta samaan aikaan niitä putoilee pois, koska osa ei vaan enää jaksa ottaa jatkuvaa negatiivista palautetta vastaan.

Mä halusin kirjoittaa tästä ihan yleisellä tasolla, sillä itse kirjoittelen kuitenkin sellaisella aihepiirillä, että pahimmilta hyökkäyksiltä on ainakin toistaiseksi vältytty. Toki oon saanut oman palani, viettänyt myös unettomia öitä. Nahka kuitenkin paksuuntuu jatkuvasti, onko se sitten hyvä asia siitä en tiedä? Ehkä nykyään on hyvä jos pystyy olla ”tunteeton” vahva ihminen, jota ei hetkauta juuri mikään. Kiitos teidän, mä en oo koskaan harkinnut blogin lopettamista, sillä 95% kaikesta tähän liityvästä on positiivista ja se riittää mulle. 🙂

On aina helppoa sanoa ettei kannata välittää, mutta kun asia osuu omalle kohdalle, kyllä sitä vaan välittää. Ainakin aluksi. Jos olet kanssani samoilla linjoilla, voit mielellään jakaa postausta sosiaalisessa mediassa, näin näytämme, että ainakin me välitämme!

Kuvat: Anna Snickars