From fat to fit – miten minä onnistuin?

Muutamien edellisten postausten kommentteihin on tullut kyselyitä, miten minä olen onnistunut omassa muodonmuutoksessani. Sanotaanko vielä pieni korjaus otsikkoon, eli en ole koskaan ollut lihava, mutta elämäntavat olivat hieman hakoteillä, enkä voinut hyvin. Mun ongelma on aina ollut jojoilu, välillä oon ollut hyvässä kunnossa ja välillä taas en. Tällainen veivaaminen ei todellakaan tee hyvää keholle ja pidemmän päälle se hidastaa aineenvaihduntaa ja kohta on todella vaikea enää päästä fätistä fitiksi. Alla on taas luvassa huikeeta kuvamateriaalia ennen-jälkeen meiningillä! Näitä kuvia on aina niin kiva katsella jälkeenpäin. Kuvista tuskin tarvitsee kertoa kumpi on ennen ja kumpi jälkeen. 🙂

DSC02409_Fotor_Collage

Olen kertonut tämän polkuni jo aikaisemmin, joten jos haluat lukea matkani bileprinsessasta sporttimimmiksi, löydät sen täältä. Tässä kirjoituksessa ajattelin keskittyä enemmän siihen, mitkä muutokset ovat saaneet aikaan pysyvän muutoksen ja tasapainon. Toki mullakin on vaiheita, kun poikkean rutiineista, mutta kun pohja on suurimman osan ajasta kunnossa, tasapaino säilyy. Mun esimerkki ei ole oikea vastaus kaikille, mutta ehkä näistä saa taas inspiraatiota omaan onnistumiseen. Onnistuminen on siis oikeasti mahdollista, toisilla se on helpompaa ja toisilla vaikeampaa. En väitä etteikö mulla olisi ollut epätoivon hetkiä joskus, kun oon syönyt monia kuukausi oikein, eikä tuloksia silti näy. Joskus kroppa voi olla niin ”sekaisin” että vie aikaa saada se tasapainoon ja vasta sen jälkeen hommat alkaa sujua ja muutos näkyä.

40694_423310779741_6235465_n_Fotor_Collage

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että on valmis tekemään muutoksen ihan oikeasti. Tapaan paljon ihmisiä, jotka kysyvät ja haluavat ohjeita, mutta eivät kuitenkaan loppujenlopuksi tee kuten ohjeistan. Joskus ne omat tavat ja tyylit ovat niin juurtuneet takaraivoon, että on hyvin vaikea hyväksyä erilaista, uutta tapaa. Kysytään vaikka vinkkiä välipalalle ja kun sanon, että smoothie on hyvä vaihtoehto, sanotaan että se vie liikaa aikaa, eikö olis jotain helpompaa? Okei, tuo oli vain esimerkki, mutta jos haluaa muutoksen, täytyy olla valmis myös tekemään jotain. Kaikki ei voi aina olla helppoa. Toisena esimerkkinä toimii painonpudotus. Kun sanotaan, että täytyykin syödä enemmän, on se monille hyvin haastavaa.

Tapaankin aina sanoa että ruokavaliossa vähemmän ei ole enemmän, mutta liikunnassa vähemmän voi olla parempi. Yleinen ajatustyyli kun on, ”mahdollisimman vähän ruokaa ja mahdollisimman paljon liikuntaa.” Painonpudotus ja painonhallinta on hyvin harvoin vain fyysistä tekemistä, sillä suurin ongelma on usein se miten ajatellaan. Ihan aluksi täytyy olla valmis muuttamaan omaa ajatusmallia. Jos entinen tapa ei ole toiminut tähän mennessä, miksi se toimisi nytkään? ”if you always do what you always did you will always get what you always got” Kannattaa muistaa, että tämä lause ei aina tarkoita, että pitäsi tehdä enemmän, se voi myös tarkoittaa että pitäisi tehdä vähemmän, tai luopua jostain pinttyneestä tavasta.

IMG_6219_3_Fotor_Collagem

Olen hyvin pitkälle joko-tai tyyppi ja tämä on ollut se suurin ongelma mun kohdalla. Joko söin pilkun tarkasti ja treenasin kuin eläin, tai sitten vedin kirjaimellisesti ihan läskiksi ja söin niin paljon, että meinasin ratketa. Ihan vaan siksi, että nyt saa syödä ja pitää syödä kun on mahdollisuus. Nykyään vältän itseni syömistä ähkyyn. Vaikka herkuttelen, en syö enää niin, että napa ratkee. Mun tapauksessa voin kyllä syödä todella paljon ennen sitä ähkyä, sillä mulla on aika pohjaton vatsa. Kun aineenvaihdunta pelaa ja liikkuu näillä määrillä, ei ihan pienet annokset enää riitä. 😀

Kannattaa siis unohtaa molemmat ääripäät ja löytää tasapaino. Ruokahimot iskevät silloin kun on syönyt liian kevyesti, tai saanut liian vähän ravintoaineita. Ruoka ei ole vain kaloreita, vaan elimistön polttoainetta. Kun elimistölle antaa laadukasta polttoainetta, se kulkee ongelmitta pidempään. Jos katsotte alla olevia kuvia, uskoisitteko, että oikeanpuoleisessa syön melkein tuplasti enemmän kuin vasemman puoleisessa? Suurin vaikuttaja on se, mitä syön.

60038_438200054741_7942338_n_Fotor_Collage

Erittäin tärkeä oivallus omalla kohdallani oli se, etten ajatellut ravintoa vain kaloreina, vaan keskityin enemmän siihen mitä syön. Nykyään en siis yritä kokoajan karsia jotain pois, vaan keskityn lisäämään hyviä juttuja, joista saan paljon ravintoaineita ja vitamiineja. Joka aterialla pyrin aina syömään vihanneksia ja vielä mahdollisimman paljon. Vihannekset eivät toki ole ainoa juttu mitä lisäilen, mutta pääasiallisesti yritän aina lisätä ruokavaliooni mahdollisimman ravintorikkaita ja luonnollisia ainesosia, tällöin ne huonommat vaihtoehdot jäävät automaattisesti vähemmälle.

Tähän samaan asiaan liittyen, omalla kohdalla aika ratkaiseva askel oli kun aloin syödä säännölisesti. Kaikkia palasia ei voi saada heti kohdilleen, mutta tästä on aina hyvä aloittaa. Kannattaa pyrkiä syömään niin, että nälkä ei pääse vaivaamaan missään vaiheessa. Jos tiedän meneväni jumppien jälkeen kauppaan, syön heti jumpan jälkeen questbarin, vaikka nälkä ei edes tuntuisi vielä. Muuten se ehtii iskeä ennen kuin olen saanut raahattua ruokapussit kaupasta kotiin ja silloin on jo paljon haastavampaa ajatella järkevästi. 😀

IMG_6219_3_Fotor_Collage

Kaikki nämä ohjeet nivoutuvat aika pitkälle samaan asiaan – laatu korvaa määrän. Ruokavaliossa uusin ja yksi suurimmista vaikuttajista omaan fyysiseen ja sitä kautta psyykkiseen vointiin on ollut puhtaaseen ravintoon siirtyminen. Suosin luonnonmukaisesti tuotettua ravintoa, eli luomua. Tämä saattaa kuullostaa hifistelyltä ja hienostelulta, mutta kun oikeasti perehtyy asiaan, tajuaa mistä on kyse. Mielstäni on hyvin surullista, että nykään jugurtit, leivät ja pastaruuat ovat ihmisten mielestä sitä oikeeta, tavallista ruokaa. Jos jokin näistä pilkottaisiin pienempiin osiin, huomattaisiin etteivät ne oikeastaan sisällä juurikaan mitään, mitä meidän keho tarvitsee. Tämä on vain minun mielipiteeni ja on ihan ok olla myös eri mieltä! 🙂

Liikuntapuolella muutoksena on se, että vaikka treenaan paljon edelleen, hommassa on jonkinlainen järki mukana. Voimaharjoittelu on toki tukenut hyvin suurta jumppamäärän tempomista ja sitä kautta oon saanut enemmän ulkoisia muutoksia aikaiseksi. Tässä asiassa en ole hyvä vertauspohja kenellekkään, sillä esimerkiksi Bodyattack-tunti ei ole mulle yhtä kova suoritus kuin tavalliselle liikkujalle. Oon liikkunut niin paljon, että kroppa ei rasitu enää samalla tavalla. Hyppiminen, juokseminen tai polkeminen on melkein mun perusolemus. 😀 Sen vuoksi suuretkaan määrät eivät tuota samanlaista väsymystä, kuin sellaisille jotka liikkuvat vähemmän. Koskaan ei kannata verrata omaa treenausta toiseen. Kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat, jonka vuoksi pitäisi aina kuunnella omaa kroppaa ja mennä sen mukaan! header-syksy-vaihe2

Loppuun vielä aiheesta poiketen pieni ilmoitus! Sain kuulla olevani ehdolla Indiedays Blog Awardseissa – Inspiroivin hyvinvointiblogi osiossa ja tämäkös teki mut onneliseksi. Olen hyvin kiitollinen tästä kunniasta, vautsi vau!! Jos koet, että blogini ansaitsee tämän palkinnon, voit läydä äänestämässä meikäläistä täällä. Kiitos tuhannesti jo teille jotka äänestitte minut ehdolle, olisihan se hienoa voittaa tällainen palkinto, kun kisailee noin kovassa seurassa!

Ehdokkaiden valintaan ja äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan 5 kahden hengen lippupakettia 25.10. järjestettävään Indiedays Blog Awards -juhlaan, jossa voittajat palkitaan.


57 Responses to “From fat to fit – miten minä onnistuin?”

  1. Jonna sanoo:

    Vanhoissa kuvissa olet paljon nätimpi 🙂

    • Liisa sanoo:

      Tuliko nyt hyvä olo? 🙂

    • kata sanoo:

      Surullista , että kateus tekee ihmisestä noin katkeran, että rupeaa haukkumasn muita. Ota mielummin mallia ja muuta elämäntapasi niin sustakin voi tulla yhtä upea 🙂

      • Susanne sanoo:

        Jonna tuskin tarkoittaa pahalla sitä, mitä sanoo. Minunkin mielestäni noissa vanhoissa kuvissa hän näyttää täysin terveeltä ja normaalipainoiselta naiselta. Enkä itse todellakaan ole kateellinen, koska itse en ole sitten yhtään kiinnostunut tuosta fitnes buumista. Minä ainakin haluan pitää muotoni;) mutta kukin niin kuin haluaa. En minä ketään tuomitse. Jos intoa ja halua riittää niin jatka vain. 🙂

        • ainorouhiainen sanoo:

          Kyseessähän ei ollut oikeestaan se kummassa näytän paremmalta. Nämä ovat aina mielipide juttuja, kauneus on katsojan silmissä ja niin edelleen. Halusin vain kirjottaa ja ehkä inspiroida joitakin, kertomalla kuinka olen onnistunut löytämään elämäntavan, jossa itse viihdyn ja voin hyvin. =)

          • Eeja sanoo:

            Ja tuossa inspiroinnissa onnistut hyvin!! Aivan loistava blogi kiitos.

    • Laura sanoo:

      Aivan samaa mieltä. Vanhoissa kuvissa kaunis, NAISEllinen, pehmeämuotoinen, normaalipainoinen ja hyväkuntoinen nainen 🙂 tää fitnes-villitys on…no, *haukotus*. Pian sekin onneksi menee pois muodista ja naisellisuus nostaa suosionsa takaisin.

      Ja aina pitää tuo kateus-kortti nostaa, kun joku esittää eriävän mielipiteen nykyisiä kauneusihanteita kohtaan. 😀 *haukotus* potenssiin 2. Tokihan ei vain oikeasti voi olla sitä mieltä, että pitää muodokasta naisen vartaloa kauniimpana, kuin teini-ikäisen pojan figuuria muistuttava? 😉

      Kasvojen ihokin näyttää muuten huomattavasti hehkeämmältä ja kauniimmalta noissa ennen-kuvissa. Liekö sittenkin niin, että fitnes-riudutus ei olekaan kovin terveellistä keholle? Hmm?

  2. Johanna sanoo:

    Olipas hyvä postaus ja sattui mun kohdalla just oikeaan aikaan! 🙂 mulla on tällä hetkellä aika samanlainen kroppa kun sulla aiemmin, kuntopohja hyvä ja pidän liikkumisesta yli kaiken. Ja aiemmin olin todella hyvässä kunnossa (treenasin paljon ja söin hyvin) Nykyään kuitenki ruokapuoli pahasti hakosessa…nyt alotan bikini challengen fitfarmin kautta ja yritän sitä kautta saada motivaatiota omaan tekemiseen sekä säännölliseen ruokarytmiin puhtaan ruoan muodossa. Tää postaus antoi rutkasti intoa ja toivoa siihen, että pystyn onnistumaan tavoitteessa 🙂 ajattelin, että keväällä harkitsen ehkä ihan henk.koht. ruokasuunnitelmaa, mutta saa nähdä, jos opinkin jo tarpeeksi itse fitfarmin kautta 🙂 ja tavoitteena ei oo pelkkä laihempi olemus vaan puhdas olo puhtaan ruoan ja liikunnan kautta!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Hei kiitos! Onpa kiva kuulla jos sait tästä intoa ja toivoa, se oli just mun tarkoitus! Tsemppiä challengeen! 🙂

  3. Annika sanoo:

    Aivan huippu teksti, ja hyvin pystyn samaistumaan tohon! Tuntuu kans että yrittää syödä mahdollisimman ”oikein” ja treenata hyvin ja suht paljon, mutta tuloksia ei synny, täytyy siis vaan olla kärsivällinen! 🙂 Onnea ehdolle pääsystä, hieno saavutus! Sulla on tosi hyvä blogi ja erittäin hyviä tekstejä, ansaitset voiton! 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos paljon Annika! Todellakin täytyy olla kärsivällinen, joskus se vie aikaa ennen kun alkaa tapahtua, mutta kyllä työnteko palkitaan jossain vaiheessa 🙂

  4. Laura sanoo:

    Todella hyvä teksti! Itse painin samanlaisten ongelmien kanssa ja jotenkin on todella vaikeaa myöntää ongelmaa itselleen tai saada muut sitä ymmärtämään, koska kuitenkin olen liikunnallinen ja syön näennäisesti oikein 😛 Nyt onneksi on tullut muutos tähän ja tällä kertaa sitä lähdetään laajentamaan kaikille osa-alueille, jotta se oikeasti tulisi jäädäkseen 😛

  5. Ida-Maria sanoo:

    Heippa!
    On kyllä tosi hyvä postaus, tuli itelle niin paljon. Mulla on just toi ongelma mikä sulla on ollu, liikun ihan hulluna käyn salilla ja sit jumpissa ja paljon lenkillä mutt tuntuu vaan et paino nousee.
    Mutta siihen ei voi olla muuta vastausta kun se että mä syön aivan liian vähän. Mä syön terverllisesti mutta aivan liian vähän.
    Mun pitäs kans vaan päättää että nyt alan syömään enemmän mutta ei, töistä kun pääsen meen salille tai jumppaan ja kun tuun en saata syödä enää mitään. Eli mulla jää yleensä se reenin jälkeinen ruoka(päivällin en?) ja iltapala syömättä, mut en vaan jotenki pysty syödä enää niin ”myöhään” niin paljon!

    Se tässä on ”hauskaa” kun tiedän ongelman niin miks en saa otettua niskasta kiinni ja alkaa syödä oikein!

    Oot mahtava esimerkki tähän tilanteeseen ja uskon että tästä ongelmasta ”kärsii” niin moni. Nyt yritän tosissaan ruveta syömään oikein! Kiitos sulle!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Heippa! Toihan on tosi hyvä juttu, että tiedostat sun ongelman, seuraava askel onkin sitten vaan lähtee muuttamaan sitä. Joskus jos jokin muutos tuntuu tosi vaikeelta, voi ajatella alkuun että ”kokeilen yhden viikon syödä enemmän ja katson miltä tuntuu” , yleensä jo lyhyessä ajassa oppii uuteen rutiiniin eikä se enää tunnukaan niin hankalalta, mutta asioiden pilkkominen pienempiin osiin voi auttaa itseä prosessoimaan uusi juttu. 🙂

      tsempit sinne! =)

  6. Lotta sanoo:

    Heippa Aino ja kiitos huikeen hyvästä blogista! 🙂

    Oon tykännyt näistä sun muutospostauksista paljon, todella hienoa kun puhut avoimesti niin motivoit varmasti monia kenelle muutos on ajankohtainen.

    Ja sitten tuo bileprinsessasta sporttimimmiksi -postauksen viimeinen kuva, mitä hittoa, tais sun kasvojen ihokin nuorentua parikymmentä vuotta samalla!!?? 😀

    En tiedä oletko puhunut asiasta blogissa lähiaikoina, mutta mikä suhteesi on alkoholiin nykypäivänä? Entä mitä mieltä olet ns. juhlapolttamisesta? Katsotko vain viihteellä tupakoivia ihmisiä kieroon? 🙂 entä oletko itse joskus tupakoinut?

    Ihanaa syksyn jatkoa!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos! Ihokin näytti tosiaan aika kaameelta siinä kännikuvassa 😀 Mutta siinä täytyy muistaa että olin ollut viikon kuumassa turkissa, joten nassukin oli hieman punainen. Se ei kyllä muuta tosiasiaa että alkoholi tekee ihosta samean ja kulahtaneen!

      En ole puhunut juurikaan alkoholista, mutta tästä sain hyvän idean että voisin avata hieman mun ajatuksia ja suhdetta alkomaholiin. En ole tupakoinut koskaan säännölisesti, maistanut olen ja polttanut silloin jos olen juhlimassa. =)

  7. Ewiina sanoo:

    Ihana Aino! Olet monelle varmasti suuri inspiraationlähde, ainakin mulle! Vaikka meillä onkin varmasti erilaiset ’unelma kropat’, ei se poista faktaa siitä miten omanlaisen unelma kropan voi saavuttaa ja samalla voida hyvin..kovalla työllä,järjellä ja päättäväisyydellä. Oot siitä uskomaton esimerkki 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos! Se on just näin, aina ei tarvi olla samaa mieltä tai samanlaiset tavoitteet, mutta silti voi inspiroitua toisesta ihmisestä. Kyllä mäkin saan inspiraatiota susta ja siitä kuinka kovaa duunia teet salilla! =)

  8. Maarit&Kalle sanoo:

    Samaa mieltä.

  9. emppu sanoo:

    Mä oon aina ollu hoikka, mut kesällä aloin liikkua ihan tosissaan ja säännöllisesti, sekä muutin ruokavalion terveellisempään suuntaan. Lopetin vaaleiden viljojen syönnin kokonaan ja ruisleipääkin syön nykyään harvoin. Tämän vuoksi tulikin heti palautetta, et miten sä voit olla syömättä leipää. Jotenki tuntuu et suomes on niin yleistä et vedetään iltapalaks 3 paahtoleipää ja jogurttia. Loppuen lopuks ne sisältää aika paljo tyhjää höttöä, mikä ei oo sitä ravitorikkainta energiaa kropalle. Sain terveystiedon tunnilla pyöritellä silmiäni opettajalleni, jonka pääpointti oli, että salilla treenaaminen ja oikesti terveelliseen ruokaan panostaminen olisi jotenkin väärin! Olisi voinut itsekkin vatsamakkaroineen katsoa peiliin, että mitenköhän se on??

    • ainorouhiainen sanoo:

      Hehe, i feel you. Se on hassua että kummastellaan jos EI SYÖ leipää tai vaikka karkkia. En oikeen ymmärä miksi terveellisesti syömiseen suhtaudutaan niin negatiivisesti. Mutta näissä tilanteissa täytyy vaan antaa kaikkien kukkien kukkia ja pitää omat tyyli ylpeenä! =)

  10. milli sanoo:

    Sun blogi on todella, todella inspiroiva ja hienoa on se, että sulla on nimenomaan itselläsi kokemusta laihduttamisesta ja tiukan kunnon hankkimisesta! Mua ei hirveästi motivoi lukea sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja on aina ollut tiukassa kunnossa (esim. kilpaurheiluharrastuksen takia) ja sitten neuvoo muita laihduttamaan – ilman omaa kokemusta. Kiitos siis tästä mahtiblogista 🙂

    Yks postausidea, tai oikeastaan pyyntö, olisi että kertoisit mitä tykkäät syödä aamu-, ilta- ja välipaloina 🙂 Kerrot paljon lounas/päivällinen tyyppisestä ruokailusta ja ne on aina herkullisen näköisiä + niistä saa kivoja vinkkejä, siksi toivon myös noita välipalatyyppisiä safkoja!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Hellurei! Kiitoksia paljon. Syy miksi en juurikaan kirjoita noista välipaloista on se, että en juurikaan käytä itse sellaisia. Syön lähinnä vain kunnon aterioita 🙂 Mielessä on kuitenkin ollut postaus jossa jakaisin muutaman välipalaidean sellaisille jotka sellaisia haluavat kuulla =)

  11. Maarit&Kalle sanoo:

    Siis samaa mieltä Jonnan ja Katan kanssa. Jostain syystä vastaus ei jäänyt sille kuuluvaan kohtaan.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Eli olette (maarit&kalle, jonna) sitä mieltä että olisi parempi jos eläisin epäterveellisesti, käyttäisin alkoholia ja voisin huonosti?? Voi hohhoijaa, aina kun ei ole kyseessä ulkonäkö. Olette hyvin ulkonäkökeskeisiä ihmisiä jos ajattelette noin 😀 Mun mielestä tärkeintä on hyvinvointi ja että on sinut itsensä kanssa, mutta kukin toki tyylillään!

      • Maarit&Kalle sanoo:

        Heip. Emme ole alkoholin käytön ja epäterveellisen elämän kannalla. Emme käytä itse alkoholia pisaraakaan (ei ole koskaan kuulunutkaan) ja olemme liikunnallisia, mutta kommentti oli vain siihen, että meidän mielestä näytit ennen-kuvissa naiselliselta ja terveeltä, vaikka et itse olisi tuntenut oloasi sellaiseksi.
        Emme kommentoi aikaisempaa suhdettasi alkoholiin, tai epäterveelliseen ruokaan.
        Vaikka elämme terveellisesti, niin me emme halua olla liian kuivia, rasvaprosentti minimaalinen, sillä jokaisella on kuitenkin oma kauneusihanteensa.
        Olet tehnyt töitä ja saavutukseksi on hieno, mutta parasta on se, että olet itse tyytyväinen itseesi ja onko millään muulla sitten väliä?

        • ainorouhiainen sanoo:

          Kauneus on tosiaan katsojan silmissä ja siitä on turha lähteä vääntämään millainen kroppa on paras. Halusin tällä tekstillä antaa inspiraatiota onnistumiseen ja siihen että halutessaan muutos on mahdollista. =)

      • Jonna sanoo:

        En tarkoittanut kommentillani pahoittaa kenenkään mieltä, en haukkua tai olla mitenkään ulkonäkökeskeinen. Oletuksenahan on kun laitat ennen ja jälkeen -kuvan, että ihmiset vertaa niitä, tulin vain sanoneeksi ajatukseni ääneen. Ja ei, en ole kateellinen ulkonäöstäsi, itseasiassa ihailen muita asioita, kuten itsekuriasi, sinnikkyyttä ja kovaa työtä jota olet joutunut tekemään saavutuksesi eteen. Ja alkoholia en käsittääkseni maininnut? Edelleen olen sitä mieltä että muutama lisäkilo hyvin treenatussa kropassasi ei olis pahitteeksi 🙂

  12. Aa sanoo:

    Pohjattomalle vatsalle haastetta siitä reilun parin kilon purilaisesta ;D mitä luulet miten kävisi? 😀
    m.iltasanomat.fi/ruokala/art-1288747168757.html

    • ainorouhiainen sanoo:

      Sanoisin että melko helppo nakki! 😀 pakko mennä kokeileen!!

  13. Tiina sanoo:

    Itse Ainon Personal Trainer asiakkaana voin sanoa että tämä blogin lukeminen on hyvä lisä motivaation hakuun. ja nyt alkaa kunnolla hahmottua itsellekin tämä hyvä olo hyvästä,laadukkaasta ruoasta konsepti! Ja tosiaankaan niitä paahtoleipiää,karkkeja ja alkoholia ei tarvi. Nyt mieluummin teen protskulettuja ja raakasuklaata jos haluan jotain hyvää.
    Tämmönen fiilis on vaan itse koettava, eikä tällanen tosiaan luonnistu ihan hetkessä vaan vie kyllä vuosien totuttelua, että oppii pikku hiljaa pois niistä pinttyneistä tavoista ja löytää uusia terveellisiä vaihtoehtoja tilalle!
    Se joka väittää että on kivaa syödä karkkia säkillinen ja herätä aamulla siihen ettei muka turvota ja ahdista niin käsi pystyyn! 😀

    • ainorouhiainen sanoo:

      Se fiilis on tosiaan vain itse koettava 🙂 Sitä vaan haluaisi aina toitottaa kaikille, kuinka hyvä olo hyvästä ravinnosta tulee ja saada myös muut kokemaan saman. Muutos pitää tietysti lähteä omasta halusta loppupeleissä! Kiva jos oot alkanut nyt jos saada fiiliksiä hyvästä olosta 🙂

  14. Maarit&Kalle sanoo:

    Uskomme, että annat esimerkilläsi kannustavaa innoitusta monille ja on hienoa kun jaat sen meidän lukijoiden kanssa. Tulokset kun eivät tule itsestään.

    Pirteitä syyspäiviä sinulle 🙂

  15. Isolaatti sanoo:

    heraproteiini-isolaatti, maitoproteiini-isolaatti, isomalto-oligosakkaridi, manteli, vesi, suklaalikööri, kaakaovoi, merisuola, makeutusaine [sukraloosi], heraproteiini-isolaatti, makeutusaine, kaakaovoi, makeutusaine (erytritoli), merisuola, makeutusaine (stevioliglykosidit), aromi, makeutusaine (sukraloosi)

    Luonnollisuudesta ja aitoudesta puheenollen, mielestäni aika moni muu on ihmiselle luonnollisempaa ravintoa kuin esimerkiksi nämä Questbarit (ja toisista eläinlajeista peräisin oleva proteiini ylipäätän), mutta mielipidekysymys, kuten sanoitkin. Tarkoitus ei ole väheksyä näkemystäsi, jokainen laittaa kehoonsa mitä haluaa ja oma tapasi selvästi sopii sinun tarpeisiin ja tavoitteisiin mainiosti 🙂 Hyviä pointteja tässä kirjoituksessasi joka tapauksessa.

  16. Sofia sanoo:

    Heippa! Oot upee ja arvostan sun kaltaisia ihmisiä todella paljon! Ois kiva tietää kun en sua livenä oo nähny ett minkä pituinen ja painoinen oot?:) heitä veikkaus jos et tiedä tarkasti 🙂

  17. Tipi sanoo:

    Se mikä mulla pisti ensin silmään noista sun ennen-jälkeen-kuvista oli kyllä enemmänkin se, että ennen kuvissa olit usein kavereiden kanssa jossain, salilla tai muualla. Tuli vaan mieleen, ettei toi sun treenaaminen vie liikaa aikaa muilta elämän tärkeiltä asioilta kuten ystävien kanssa olemisesta. On hienoa, että pidät kunnostasi huolta ja jaat meille muillekkin treeni ja ruokavinkkejä, mutta muista välillä myös pitää vapaailtoja tosta treenaamisesta. Olit nätti ennenkin, vaikkei sulla ollutkaan fitness-vartaloa. Tosi kiva kun tulit Indiedaysille niin löysin sun blogin:)

  18. Elisa sanoo:

    On se kumma, miten joutuu melkein häpeämään itseään kun ei syö sitä leipää, jogurttia tai pastaa. Appivanhemmillakin kyläillessä tuntuu ikävältä, kun en haluaisi syödä sitä ”perusruokaa” mitä tarjotaan. Samoin kouluruokalassa lautaseni kerää katseita. Tulee liiankin ulkopuolinen olo, kun muut syyttelevät heti terveysintoilijaksi negatiiviseen sävyyn.

  19. Enna sanoo:

    Nä haluisin kysyä vaan että miten sait sun aineenvaihdunnan toimimaan? Meinaa musta tuntuu että itellä se on ihan retuperällä ja mun kehon henkinen ikä onkin joku 40v vaikka oon 21 😀

  20. hallonskallar sanoo:

    Asennemuija! Hyvä muistaa että säkin omaat löysemmän historian, motivoi todellakin!! 😀
    Ja siis toki sun tän hetkinen kroppa on erittäin makee! Timmi ja sitkeä, sellanen mikä itsellekin olisi mahdollista kunhan jaksan rajoittaa karkin syöntiäni muutaman kuukauden ajan 😛 Toki tuollasta päkkiä mulla ei ole koskaan ollu, ja sitä nyt tavoitellaan! Sokerittomana kolmatta päivää,ja tosi kingi fiilis! heh 😛
    Jatkossakin mielelläni luen tällasia motivaatiobuustipostauksia, ja otan vastaan henkistä tukea sokerittomuuden kaidalle tielleni…

  21. hallonskallar sanoo:

    Niin ja vielä sen verran, että mm. sun esimerkillä mulla on taas alkanu maistua suolanen OIKEA ruoka, ja oon vähentäny rahka/raejuusto-välipalatyyppistä ruokailua.
    Pitääkin kaivaa sen sun epämääräisen tonnikalavihannessetin ohje treenin jälkeiselle iltaruoalle 😀
    Kiitti!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Voi kiitos paljon! Mahtavaa kuulla =) Se tonnikalabataattisörsseli on niin hyvää, haha 😀

  22. Sofa sanoo:

    Hienoa työtä olet tehnyt. Vartalosi on nyt todella hyvännäköinen.
    Monella ei riittäisi kärsivällisyys ja itsekuri vastaavaan 🙂
    Mukavaa, että voit nyt muutenkin paremmin ”uudessa” kehossasi.
    Haluan kuitenkin muille muistuttaa, ettei se pelkkä laihtuminen ja ulkomuodon ”kaunistuminen” tuo onnea! Onni tulee muista asioista. Esim. valmiiksi masentunut ihminen huomaa olevansa yhtä onneton laihtuneena kuin 15 kg painavampanakin. Jotain muuta olisi siis muutettava elämässä kuin paino. En toki nyt tarkoita, etteikö elämäntapamuutos kannattaisi!!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos =) Oot ihan oikeessa, että ulkomuoto ei tuo onnea, enkä toivottavasti antanut sellaista kuvaa tekstissä. Hyvinvointi koostuu monista asioista, ja tyytyväisyys ja hyvä olo oma kehossa on vain yksi osa sitä. =)

  23. emilia sanoo:

    Heip!
    Aivan ihana postaus.. Mä oon melko hoikassa kunnossa.. mutta hieman vatsassa ylimäärästä.. ja vähän lihasta käsissä ja jaloissa. Tavoite on saada rasvaa hieman pois ympäri kehoa ja lihasta lisää. Muttei se ole tärkein vaan se että voisin hyvin. Joka päivä pöhöttynyt olo. Syön säännöllisin väliajoin mutta herkuttelen kyllä liikaa.. joten se täytys karsia pois.. muuuten syön aamulla puuroa, päivällä jtm tonnikalapastaa salaattia munakasta ymsyms..perus kotiruokaa.. välipalaks yleensä rahkan ja marjoja.. hedelmän jne.. välillä syön aamupalan ja päivöruoan välissä välipalan kun menen suoraa koulusta salille jne.. illalla sit taas perus kotiruokaa.. riisiä bataattia lihaa salaattia kasviksia yms.. ja illalla iltapalaksi jotain pientä vinkkejä mitä? Koska yleensä iltapala jää väliin. Saatan syödä marjoja jos on. Kiitos kovasti jo etukäteen 🙂

    Voisitko tehdä posrauksen hyvistä lounas ja illallisresepteistä? Sekä smoothieista.. niin sais vinkkejä niihin:) oot ihanan inspiroiva jatka samaan malliin!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Moikka! Mä oon kirjoittanut tosi paljon vinkkejä juuri nöistä lounas- ja päivällisresepteistä, joten niitä pitäisi löytyä kun väähn etsii. Lisää on kyllä tulossa tulevaisuudessakin. 🙂 Tuo sun ruokavalio vaikuttaa ihan hyvältä ja taisit itsekin vastata jo mikä se ongelma on, eli ”herkuttelen kyllä liikaa” 🙂

  24. J-E sanoo:

    En yleensä, siis ikinä, kommentoi blogitekstejä, mutta nyt oli pakko. Tosi hyvä kirjoitus, en voisi olla enempää samoilla linjoilla kanssasi. Reilu vuosi sitten olisin saattanut ajatella juurikin kirjoittamallasi tavalla; hifistelyä ja hienostelua. Nyt, 13 kk myöhemmin, 17 kiloa kevyempänä ja täydellisen elämänmuutoksen tehneenä ymmärrän mitä tarkoitat. En enää tuijota ruuan kaloreita, vaan kiinnitän huomiota ruuan laatuun. Ennen en esim. voinut syödä pähknöitä niiden runsaan energiapitoisuuden vuoksi. Aikaisemmin ruokavalioni koostui lähinnä leivästä, jota täydensin eineksillä ja satunnaisesti pikaruualla. 🙂 Nykään syön joka aterialla kasviksia, hedelmiä tai marjoja, eikä tee todellakaan edes mieli ns. höttöruokaa, makaronit ja jugurtit on jäänyt puolivahingossa pois ruokavaliosta. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, vaan tervettä järkeä käyttäen olen onnistunut omassa muodonmuutoksessani.

    Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kuluneen vuoden aikana olen uskaltautunut kokeilemaan eri lajeja ja nauttinut jokaisesta. Kiitos kuitenkin oivaltavasta lauseestasi; ” liikunnassa vähemmän voi olla parempi ”. Liikun nykyään niin paljon, että välillä tulee miettineeksi, että vähempikin riittäisi. Mutta kun kaikki lajit on niin kivoja, eikä mistän malttaisi olla pois 🙂 Tärkeintä kai on kuunnella omaa kroppaansa. Tänään aamulla tunsin spinning tunnilla, kuinka olo oli tahmea, tuntui kuin kroppaan ei saisi millään liikettä. Jätin siis illan jumpan suosiolla väliin. Mutta joo, pointtini tässä oli, että kiitos kun kirjoitit ”älä vertaa omaa treenaamistasi toiseen” sillä itse olen syyllistynyt tähän. Ehkä nyt voin ottaa jatkossa rennommin. 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos kivasta kommentista! =) Mahtavaa kuulla, että oot kans sisäistänyt nämä hommat, aina voi toki oppia lisää ja tosiaan tuo itsensä kuuntelu ja joskus relaaminen ovat taitolajeja nekin 😉

  25. Ama sanoo:

    Tämä teksti osui ja upposi. Monet kohdat olivat kuin otteita omasta elämästä. Olen tehnyt painonpudotuksen takia varmaan kaikki mahdolliset virheet eli syönyt aivan liian vähän, treenannut hulluna ja ollut ihan piipussa. Alkoholi astui myös kuvioon ja sen takia täytyi treenata vielä kovempaa ja yrittää tasata pahaa oloa.. Tietysti syömisen vähyys johti aina ahmiseen ja kierre oli valmis.

    Oma kroppa on tällä hetkellä aivan sekaisin ja meinaa uskoa loppua, että paino alkaisi taas laskea terveellsellä ja järkevällä ruokavaliolla. Tämä antoi kyllä inspiraatiota jatkaa ja yrittää löytää tasapainoa, kiitos!

  26. Tuija sanoo:

    Pisti silmään tuo otsikko ”From fat to fit”. Eikö ole aika väärin kirjoittaa että olet fat, eli läski noissa ennen-kuvissa, kun olet niissä oikeasti ihan normaalipainoinen? Siitä saa sellaisen kuvan, että mielestäsi naiset & tytöt, joilla on samanlainen kroppa, kuin ennen-kuvissasi ovat läskejä… Ovatko tosiaan?

    Muutoin peukut hyvästä tekstistä!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Hei! kuten postaukseen kirjoitin, otsikko oli liioteltu. Tuo on vain sellainen sanonta kun on muokannut kehoaan ja se sopi lyhyenä ja ytimekkäänä otsikkoon. 🙂 En tosiaan ole kokenut olevani lihava, enkä pidä muitakaan lihavina.

  27. Laura sanoo:

    Mä jäin lukeen näitä vanhoja postauksia, nii pakko kirjottaa, kun toi otsikko on että from fat to fit, nii Aino, sä oot aina ollu niin positiivinen ja ihana ihminen, nii mua käy melkein sun entistä minää sääliks, ku oot niin ilonen nois kaikis kuvis ja sit vähän niinkuin mollaat itseäs, siitä miltä näytit/ mitä olit ennen! Oot siis upees kunnos nyt, mutta toi entinen look, on kuitenk

    • Laura sanoo:

      Kuitenkin osa sua ja olit kaunis ja elämäniloinen myös silloin 🙂
      Ps. Tyttö tökkäs mua, nii lähti viesti liian aikasin 😀

      • ainorouhiainen sanoo:

        Tarkoitus ei ole mollata entistä minää. Muistan vaan hyvin, kuinka en ollut yhtään tyytyväinen itseeni ja olokin oli sen takia huono. 🙂

Kommentoi