SUHTEENI ALKOHOLIIN

15.02.2015
31

Mikä ihana aurinkoinen ilma! Oon pistänyt ranttaliksi ja plankkasin koko kämpän lattiasta kattoon. Tuo ihana auringonvalo kun on myös hieman petollinen paljastaessaan pölyt ja roskat. Tuli siis imuroitua huolella ja pesinpä vielä lattiatkin. Tämän jälkeen siirryttiin vielä ulos tekemään ulkotöitä auringon paisteessa. Nyt on superhyvä fiilis!

Tuossa puuhaillessa aloin miettimään aikaa vuosia taaksepäin, jolloin baarissa käyminen kuului mun jokaiseen viikonloppuun. Olin sinkku ja nuori, joten mikäs siinä juhliessa. Viikonloput olivat ihan hauskoja, mutta muistan kuitenkin olon olleen jollain lailla tyhjä. Viikot kahlattiin läpi väkisin, viikonloppua odottaen. Maanantaisin väsytti niin, ettei mitään järkeä ja oikeastaan koko alkuviikko oli tahmea ja jopa masentava. Torstaina alkoi helpottaa, sillä olihan viikonloppu edessä ja pääsi taas radalle nollaamaan päänsä. Oikeastaan nuo illat toistivat aina samaa kaavaa, eikä ne enää jossain vaiheessa olleet edes hauskoja. Seuraavana päivänä ei pystynyt olla yksin, sillä silloin olisi jäänyt keskenään omien ajatuksien kanssa, eikä sellainen käynyt päinsä. Sunnuntait menikin yleensä Amarillossa mässäillen ja seuraavana päivinä olo oli ihan kaamea, turvonnut ja väsynyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna, nyt jopa säälin silloista itseäni.

30813_10150196281460577_4175635_n_Fotor_Collage

Kaikki kuvat eivät liity tuohon aikaan josta puhun tekstissä

Tuo oli onneksi vain melko lyhyt vaihe, joka loppui jossain vaiheessa. Suhteeni alkoholiin onkin muuttunut vuosien myötä. Edelleenkään en ole absolutisti ja mielestäni juhliminen on hauskaa, ainakin aina silloin tällöin. Tällä kirjoituksella en tahdo syyllistä ketään, mutta kun aihetta miettiin tarkemmin, herää ajatus, miten paljon menee hukkaan noihin jokaisena viikonloppuna toistuviin baari-iltoihin? Kaikki reagoivat alkoholiin eri tavoin, eikä se aiheuta samoja fiiliksiä jokaisella. Uskon silti, että harvalla on mikään superfiilis krapulapäivänä, maanantaiaamusta puhumattakaan. Onko se yksi tai kaksi iltaa tosiaan sen arvoisia, että on väsynyt seuraavat kolme päivää, eikä voi hyvin? Treenit jää ehkä välistä ja puurokin maistuu ihan pahvilta.

Mun mielestä hauskimpia tapauksia ovat biletysillat, joita on harvemmin ja joissa tapahtuu jotain erikoista. Tällöin koko hommasta jää parempi fiilis ja hyviä muistoja seuraavalle viikolle muisteltavaksi. Voihan baariin mennä myös selvinpäin, mutta itse senkin kokeilleena, jään mielummin kotiin katselemaan leffaa, kuin katselen ihmisiä sekoilemassa ja avautumassa tyhmistä asioista. 😀  Toiset myös nauttivat muutaman lasillisen ottamisesta, mutta meikäläisen tapauksessa ei tuokaan oikein nappaa. En ole koskaan kokenut, että alkoholi rauhoittaisi tai rentouttaisi. Lähinnä alan käydä ylikierroksilla, joten jätä sen vuoksi ne muutamatkin ottamatta, ellen ole lähdössä radalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen valitettavasti joutunut todistamaan alkoholin negatiivisia vaikutuksia hyvinkin läheltä ja myös saanut osani siitä. Tämänkin takia oma suhteeni kyseiseen aineeseen on jollain tavalla monimutkainen. Edellisestä baarireissusta on jo monia kuukausia aikaa, eikä viime aikoina ole ollut minkäänlaista fiilistä lähteä juhlimaan. Tällä hetkellä nautin juuri näistä energisistä sunnuntaipäivistä ja siitä, että jopa odotan uutta viikkoa. Maanantaitkin sujuu loistavasti, kiitos viikonloppuna nukuttujen tuntien. Olen kai tullut vanhaksi, mutta näin sitä vaan alkaa priorisoida ihan uusia asioita toisten edelle.

Kun nuo lumet tuosta sulaa ja aurinko porottaa entistä kovemmilla lämmöillä, alkaa varmaan munkin tanssijalkaa taas vipattamaan, tai sitten ei. Tällä hetkellä voisin jopa ajatella eläväni kokonaan ilman alkoholia, mutta ei sitä kyllä koskaan tiedä. Olen myös jollain tavalla kausieläjä, eli mulla on erilaisia kausia, kun tietyt asiat tuntuu tärkeemmiltä kuin toiset. 😀

Millaisia fiiliksiä aihe herättää teissä?


IHAN UUSI ONGELMA

14.02.2015
13

Heippa! Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille teille mahtaville lukijoille! <3 Aika on kyllä mennyt hurjan nopeesti, justiinhan vasta vuosi vaihtui ja nyt porskutellaan jo helmikuun puolivälissä. Kävin tänään tuttuun tapaan ohjaamassa aamun jumpat, ja tänään ehdin jopa vaihdella uusia biisejä body-tunnille. Tarkoitus olisi tehdä kokonaan uusi lämmittely ja nyt on jo puolet valmiina ensi viikkoa varten. Linkkailen biisejä postauksen loppuun, niin voitte lisäillä omalle treenilistalle, jos musiikkimaut natsaa yhteen!

Torstain perinteiset pullistelut :D

Torstain perinteiset pullistelut 😀

Mä en tiedä mistä johtuu, mutta mulla on tunne, että aineenvaihdunta on ottanut jonkun supervaihteen päälle ja alkanut hyrrätä hurjilla tehoilla. Oon kova analysoimaan asioita ja mietin aina, mistä jokin asia johtuu. Olen viime aikoina tutustunut paljon aineenvaihduntaan ja hormonitoimintaan vaikuttaviin tekijöihin, etenkin ravitsemuspuolella. Omassa tilanteessa oli vielä parannettavaa ja oonkin keskittynyt parantamaan juuri näiden ravintoaineiden, vitamiinien ja mineraalien saantia kohdilleen. En tiedä onko sattumaa, vai johtuuko tästä, mutta tuntuu, että kroppa on käynnistynyt jotenkin ihan uudella tavalla. Tätä on vaikea selittää, mutta sen tuntee olossa ja myös siinä, että paino on yhtäkkiä pudonnut alaspäin melko paljon, melko lyhyessä ajassa. Kävin tänään puntarilla ja paino oli tippunut taas kilon (!?) edellisestä (josta on alle viikko), joten nyt aion kyllä lisätä ruokaa vieläkin enemmän, sillä en halua pudottaa painoa enempää. Kehoanalyysin mukaan asia oli vielä niin, että rasvaa olisi lähtenyt 1,4 kg ja lihasmassaa oli tullut lisää 0,4 kg, mikä on kyllä melkeinpä mahdotonta, mutta aina voi kuvitella homman olevan niin. 😉

En olisi kyllä ikinä uskonut, että kohtaan tällaisen ”ongelman”, sillä oon aina kadehtinut niitä, jotka voivat syödä paljon lihomatta. Enkä tosiaankan ole vielä mikään ruipelo, tai edes alipainoinen, mutta koen olevani juuri sopivassa tilassa nyt, eikä kutistumiselle ole tarvetta, sillä liian nopea pudotus vie aina myös lihasmassaa mukanaan. 🙂

Ei tässä sinänsä ole valittamista, sillä ruokaa saa vetää oikeen reilulla kädellä, olo on energinen, treenit kulkee ja elämä hymyilee! Tämä todistaa taas, että ainakin omalla kohdalla nämä mun liputtamat metodit toimivat oikein hyvin. Laadukas ravinto ennen kaikkea ja keho ja mieli pelittää kuten kuuluu.

Tässä vielä muutamat biisit piristämään lauantai-iltaa!


ELÄTKÖ PUUTTEESSA?

12.02.2015
38

Niin. Elätkö tietämättäsi puutteessa? Nyt en tosin tarkoita seksiä, vaan ravintoaineiden tai vitamiinien puutostiloja. Sain idean tekstiin, kun tein itselleni testiä, jossa testataan kehon magnesiumvarastoja. Olen käyttänyt magnesiumia lisäravinteena lähestulkoon aina, mutta siitä huolimatta testin mukaan, olin aika pahasti puutteessa. Kerron testistä lisää tekstin lopussa.

Huomioithan, että en edelleenkään ole lääkäri ja tekstissä esiintyvät jutut ovat omia mielipiteitäni ja perustuvat lähteisiin, joita olen käyttänyt! 😉

Magnesium on tärkeä mineraali, joka osallistuu 300 eri entsyymireaktioon elimistössä. Magnesiumin tai jonkun muun tärkeän mineraalin tai hivenaineen puutos voi siis estää kehon toimintoja toimimasta oikealla tavalla. Yleensä kun alamme kärsiä väsymyksestä, voimattomuudesta, stressistä, unettomuudesta tai vaikka ruokahaluttomuudesta, ei ensimmäisenä tule mieleen miettiä mistä ongelma johtuu. Ellei kyseessä ole sairaus, yleensä kaikki ongelmat juontavat juurensa jostain, sillä harvemmin kukaan nyt vain on aina voimaton, masentunut ja väsynyt. Enkä tarkoita, että kaikki ongelmat johtuisivat magnesiumin puutoksesta, vaan ylipäätään ravintoköyhästä ruokavaliosta, univajeesta tai vaikka liian vähäisestä energiansaannista.

Nykyään on myös hyvin yleistä, että yritetään vain hoitaa erilaisien ongelmien tai sairauksien aiheuttamia oireita, eikä paneuduta itse syyn juurille. Otetaan esimerkkinä toimistotyötä tekevä Pirjo, jonka hartiat ovat aina jumissa ja päätä särkee harva se päivä. Pirjo ajattelee, että ottaa buranan jotta pääsee kivusta eroon. Seuraavalla viikolla Pirjo menee hierojalle avaamaan jumeja. Paras tapa olisi kuitenkin etsiä syy, mistä jumit johtuu. Luultavasti Pirjon ylävartalon lihaksisto on niin heikossa kunnossa, että ne ovat jumissa senkin vuoksi. Paras lääke olisi siis vahvistaa ja venyttää lihaksia, mutta onhan se helpompaa mennä hierojalle tai syödä buranaa, jolloin ongelmasta ei päästä eroon, vaikka oireet helpottaisivatkin aina hetkeksi. Toki hieronta on myös hyvästä, mutta esim. Pirjon tapauksessa se ei riitä poistamaan ongelmaa.

Mitä usein tehdään jos väsyttää? Juodaan kahvia tai energiajuomia, kun tärkeämpää olisi tarkistaa riittävä veden saanti, unen tai ravinnon määrä ja laatu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paras tapa turvata riittävä ravinteiden saanti on tietysti monipuolinen ruokavalio. Aina se ei kuitenkaan riitä ja joskus tarvitaan myös vitamiineja ja mineraaleja tukemaan ruokavaliota. Kerroin tekstin alussa magnesiumtestistä, joten paneudutaan hieman tämän mineraalin puutoksen aiheuttamiin ongelmiin.

Magnesiumvaje voi aiheuttaa mm. seuraavia vaivoja:

– katkeileva tai kevyt uni, muut univaikeudet (esim. nukahtamisvaikeudet)
– lihaskrampit
– levottomat jalat
– väsymys
– rytmihäiriöt
– matala verenpaine
– ahdistuneisuus, ärtyneisyys, alakulo
– sympaattisen hermoston yliaktiivisuus, korkea kortisoli
– hidastunut kynsien kasvu
– lihaskasvun heikentyminen tai lihasmassan väheneminen riittävästä proteiininsaannista huolimatta
– lihasten palautumisen heikentyminen
– voimattomat lihakset
– estrogeenidominanssi

Magnesiumia saadaan toki ravinnosta ja sen lähteitä ovat esim. basilika, pellavansiemenet, parapähkinät, manteli, raakakaakao, Fibrex, täysjyväviljatuotteet kuten ruisleipä ja kauraleseet. Tosin joidenkin asiantuntijoiden mukaan viljojen antiravinteet voivat heikentää mineraalien hyödynnettävyyttä viljoista.

Minun mielestäni paljon urheilevien kannattaa kuitenkin käyttää magnesiumia myös ravintolisänä. Ei ole ihan sama mitä magensiumia käyttää, sillä erilaiset magnesiumlaadut imeytyvät eri tavoin. Esimerkkinä oma tapaukseni. Olin käyttänyt magnesiumoksidia, joka ei imeydy kovin hyvin ja näin ollen testin mukaan, minulla oli puutostila päällä.

Magnesiumsitraatti on yksi parhaiten imeytyvistä laaduista, joten se soveltuu aika monille. Herkkävatsaisille tai erilaisista ongelmista kärsiville on olemassa myös muita laatuja. Itse käytän Puhdas+ merkkistä magnesiumsitraattia, joka on jauheen muodossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä magnesiumtesti on peräisin Kaisa Jaakkolan sivustolta (lähde tekstin lopussa). Testiin tarvitaan laadukas magnesium valmiste. Kannattaa huomioida, että usein marketeissa myytävät tuotteet ovat magnesiumoksidia, jota ei siis suositella testiin. Tosin myös magnesiumsitraatti voi aiheuttaa herkkävatsaisille oireita pienestä annoksesta huolimatta.

TESTI:

Nosta magnesiumin määrää yhden kapselin/tabletin verran joka ilta siihen saakka, että seuraavana päivänä vatsasi on löysällä. Tällöin tiedät yhtä kapselia pienemmän annoksen olevan sinun kehollesi sopiva määrä. Yleensä sopiva annos on 400 – 800 mg päivässä. Toiset tarvitsevat enemmänkin, jos vaje on ollut päällä pitkään.

Hetkellisestä liian suuresta magnesiumin määrästä ei ole haittaa, kunhan vähentää saantia heti kun vatsan toimintaan tulee muutosta. Jos suuretkaan määrät eivät saa mitään vaikutusta vatsan toimintaan, voi syy olla kilpirauhasongelmissa, jotka voivat aiheuttaa vatsan toiminnan hidastumista, jolloin edes magnesium ei saa aikaan vatsan löystymistä. 

Kun siirryin laadukkaampaan magnesiumlaatuun ja lisäsin määriä niin, että ”varastot olivat täyttyneet” on unenlaatu ollut paljon parempaa! Olen nukkunut sikeämmin ja levollisemmin kuin aiemmin. 🙂 Yleensä noin tunti magnesiumin ottamisen jälkeen alkaa ramaisemaan ja unettamaan, joten sen vuoksi lisä kannattaa ottaa aina illalla, viimeisen aterian yhteydessä.

10962011_10155118990725577_1588198339_n_Fotor_Collage

happy!

LÄHDE: http://kaisajaakkola.com/2013/09/magnesium/


PALJONKO PAINAN?

11.02.2015
20

Moikka! Aika moni lähti arvailemaan mun painoa. Alin veikkaus taisi olla 49 kg ja ylin 75 kg. Molemmat kuulostaa melko hurjalta mun korvaan, mutta toisaalta, jos on nähnyt ihmisen vain kuvien kautta, on vähän vaikeampi hahmottaa kokoa. Tällä kertaa en vastannut kaikkiin edellisen tekstin kommenttehin, sillä suurin osa oli juurikin noita arvauksia ja ajattelin paljastaa oikean vastauksen tässä postauksessa.

Kirjoitin, että tulos oli hieman yllättävä. Tulos yllätti itseni sen vuoksi, että paino oli niin pieni. Olen toki syönyt siistimmin alkuvuodesta, mutta määrällisesti ruokaa on mennyt paljon. Ainoastan ne lisätyt sokerit ja muut namit ovat jääneet kokonaan pois, joka on johtanut siihen, että painoin vain 56,4 kg. Tuohan on ihan normaalipaino mun pituiselle, mutta odotin tuloksen olevan jotain 60 kg tienoilla. Lihaksia tosiaan löytyy, alavartalosta enemmän kuin ylävartalosta, mutta ei mulla mitkään kovin suuret muskelit ole. Lihaserottuvuus luo aina illuusion isommista lihaksista, kun rasvaa ei ole kovin paljoa lihaksien päällä. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroin tosiaan BB-haasteen tienoilla, että olen herkutellut viikonloppuisin protskuletuilla ja täytyy myöntää, että kun niitä on syönyt monta viikoa, alkaa hieman kyllästytttää. Tein siis pienen muutoksen ja valmistinkin pannaria..Pieni muutos, iso vaikutus. Oli nimittäin todella hyvää! 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA 

Pannariin tuli: pari desiä valkuaista, banaani, fitnessgurun heraisolaattia vaniljan makuisena sekä muutama ruokalusikallinen fibrexiä. Blenderissä sekaisin ja koko seos leivinpaperilla leivitetylle uunipellille. Pilkoin vielä yhden omenan ja pudottelin palat sekaan. Uuniin 170 astetta ja 5-10 min. Mulla oli kaapissa Walden Farmsin pancake syrupia (kaloriton) ja laitoin sitä hieman päälle, kuten kuvasta näkyy.

meidän pikkuhauvasta on tullut jo aika iso :)

meidän pikkuhauvasta on tullut jo aika iso 🙂

Mitä uhreiluun tulee, aina enemmän ei todellakaan ole enemmän. Se tuli taas huomattua eilen, sillä meillä on töissä melkoinen sairastelurumba käynnissä ja tunteja on ollut auki reilusti. Mä en pysty tuurailla kovin usein, koska omia tunteja on sen verran paljon, että ne menee yleensä päällekäin muiden kanssa, eikä muutenkaan ole mikään ihan pala kakkua tempasta 3-4 tuntia putkeen tai edes samana päivänä. Eilen meillä oli iltapäivän spinning ja bodypump auki, eikä siihen ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin perua tunnit tai meikäläinen puikkoihin. Pienen arpomisen jälkeen, päätin itse ohjata tunnit, vaikka mulla oli vielä kaksi (bodycombat & rpv) omaakin tuntia heti perään. Edessä oli siis 4 ohjausta putkeen, ilman taukoja. Asiaa ei auttanut, että olin ehtinyt jo tehdä salitreenin paria tuntia ennen. 😀 Joskus aiemmin tällaiset päivät oli ihan normisettiä, mutta nykyään yritän välttää tällaisia rykäisyjä, sillä niistä ei ole (palkan lisäksi) oikeestaan mitään hyötyä. 😀

Tunnit vedettiin kunnialla ja yllättävän nopeesti oli koko homma paketissa. Joku ehdotti ennen jumppia, että tee itse kevyemmin, mutta tuollainen ei vaan käy mun periaatteisiin. Jos vedän, niin vedän kunnolla. Eihän ne asiakkaat tiedä mitä oon tehnyt ennen, tai mitä meinaan tehdä tunnin jälkeen. 🙂

Illalla oli kyllä hieman tyhjä olo, eikä paljon kiinnostanut puhua enää sanaakaan. Tuollainen suoritus vetää kropan niin ylikierroksille, ettei ruoka meinaa maistua jälkeenpäin, jolloin nälkä iskee jäätävänä takapiruna seuraavana päivänä. Tankkailin roimasti vettä ja magnesiumia, mutta silti tänään aamulla oli hieman krapulainen olo. Tämä päivä starttasikin kevyesti Bodyattackilla ja corella, mutta yllättävän kevyesti meni nuo tunnit alkukankeudesta huolimatta. Tuntuu vaan, että vaikka syö miten paljon, ei vatsa täyty lainkaan. 😀

Tulipas sekava teksti, pistetään väsymyksen piikkiin tänään. 😉


KOUKUSSA VAAKAAN

10.02.2015
52

Nykyään monissa paikoissa painotetaan, ettei vaa’an lukua kannata tuijottaa. Lihas painaa enemmän kuin läski ja paino ei siinä mielessä ole hyvä mittari kertomaan kunnosta. Toki ylipainoisen ihmisen tulisi aina pyrkiä pääsemään normaalipainon sisään, jos kyseessä ei siis ole esim. kehonrakentaja tms, jonka lihakset painavat sen verran reilusti, että taulukko näyttää ylipainoa. Normaalipainon sisällä parempia mittareita ovat mittanauha, peili tai vaikka kehonkoostumusmittaus, joka kertoo hieman tarkempia asioita kuin pelkkä paino.

Tiedetään, tiedetään, mutta silti..Eikö se ole aina ihan kiva huomata jos vaa’alle noustessa lukema näyttää pienempiä numeroita kuin viime kerralla? Siis jos tavoite on päästä ylimääräisestä laardista eroon. Jostain syystä konkreettinen numeroiden näkeminen tuo monille suurempaa tyydytystä, kuin ainoastaan pienentyneet vaatteet tai lyhentynyt mittanauha. Kuinka monta kertaa oon kuullut, että ”mun housut on kyllä löystyny aika paljon, mutta paino ei oo tippunut niin en ole tyytyväinen”. Juuri tällainen tilanne on siinä mielessä ihanteellinen, että löystynyt housun vyötärö kertoo läskien sulaneen, mutta sama, tai suurentunut lihasmassa pitää painon samoissa luvuissa.

_MG_4044

En muista olenko koskaan kertonut, mutta mulla on itsellä ollut jopa jonkinlainen vaakafobia. Joskus aikoinaan, jokainen aamu alkoi vaa’alle astumisella ja tuloksen analysoinnilla. Miksi olen lihonnut 0,1 kg, vaikka oon syönyt ja treenannut hyvin? Pienentynyt tulos taas toi onnen ja onnistumisen fiiliksen! Pienetkin heittelyt väärään suuntaan aiheuttivat inhottavan olon, etenkin kun tavoite oli saada luku mahdollisimman pieneksi. Joka aamu sitä jännitti, että mitäs se vaaka nyt näyttää ja tämähän johtaa pidemmän päälle siihen, että alkaa vähentää päivittäisiä syömisiä saadakseen painon alas. Ei tarvi olla ruudinkeksijä tajutakseen, että kyseessä on siis jonkinasteinen syömishäiriö ja laihuuden ihannointi.

Kun laihdutusprojekti jossain vaiheessa loppui, ei vaa’alle pystynyt nousta, sillä sehän näyttäisi varmaan ainaki + 10 kg painonnousua jos ei ole tarkkaillut jokaista suupalaa ja tämähän johtaisi mielettömään ahdistukseen. Vaikka syömisongelmat parantuivat, jäi tästä painon mittaamisesta jonkunlainen arpi, enkä ole koskaan ollut kovin innokas puntarille astuja. Joskus joku terveystarkastus on voinut aiheuttaa pelkoa, koska siellä punnitaan paino, enkä halunnut tietää sitä, jotta en ahdistuisi ja alkaisi taas minimoimaan syömisiä. Näistä ajoista on toki jo kauan, mutta jostain syystä olen jättänyt itseni punnitsemisen aika vähiin kertoihin senkin jälkeen.

Joskus täälläkin kysellään pituutta ja painoa, ja usein heitän jonkun suunnilleen luvun, sillä en oikeasti tiedä sitä, eikä mua nykyään se hirveästi kiinnosta. Nykyään tiedän ja tajuan hieman enemmän, jolloin muut asiat ovat tärkeämpiä kuin se mitä painan.

1. Kehon paino koostuu monista muistakin asioista rasvan lisäksi. Lihakset, vesi, luut ja sisäelimet muodostavat kehon painon, jonka vuoksi painon nousu tai väheneminen ei aina tarkoita rasvan lisääntymistä tai vähentymistä.

2. Lihas painaa enemmän kuin läski. Käytännössä saman painoinen määrä lihasta mahtuu pienempään tilaan, jolloin esim, käsivarsi on kapeampi, jos se on “täytetty” lihaksella eikä rasvalla. Voi siis olla, että menetää rasvakiloja, mutta saa lisää lihasmassaa, jolloin paino ei putoa numeroissa lainkaan, vaikka tuloksia olisi tullut ja kroppa kiinteytynyt huomattavasti.

3. Syöty ruoka vaikuttaa myös painoon. Hiilihydraattipitoinen ruoka kerää nestettä, jolloin paino voi nousta, vaikka rasvaa ei tulisi yhtään lisää. Sen vuoksi matalahiilihydraattisilla ruokavalioilla paino putoaa heti muutamia kiloja – nestekiloja. Huonosti sulavat ruuat jäävät pidemmäksi aikaa ruuansulatuskanavaan, jolloin ruoka “painaa vartalon sisällä” pidempään. Tämän vuoksi painoa ei kannata mitata päivittäin, sillä se voi heitellä sadoilla grammoilla ylös ja alas ihan muistakin syistä kun rasvan lisääntymisestä/vähentymisestä.

4. Kaksi yhtä pitkää ja painavaa henkilöä voivat näyttää aivan erilaisilta, riippuen siitä mistä keho koostuu. Useasti paljon urheilua harrastavat näyttävät kevyemmiltä kuin oikeasti ovat, sillä kehon rasvamäärä on matala ja lihasmassaa on enemmän.

5. Vaa’an lukemat voivat siis heitellä yllä olevien syiden vuoksi muutamilla kiloilla päivästä riippuen. Jos haluaa kaikesta huolimatta seurata vaa’an lukemia kannattaa tehdä se viikon tai kahden välein, samana viikonpäivänä, aamulla vessassa käynnin jälkeen.

_MG_3976

Sain tämän tekstin idean eilen, kun yhtäkkiä aamutreenin jälkeen ajattelin, että voisinpa käydä pitkästä aikaa puntarilla! 😀 Aluksi mietin hetken, että olen syönyt aamiaisen, juonut reilusti ja treenannut, joten luku ei varmasti ole ihan ”oikea”. Ennen vanhaan punnitseminen tehtiin nimittäin just eikä melkeen oikeilla rutiineilla; aamulla ennen aamiaista, vessassa käynnin jälkeen ja ilman vaatteita tietysti. 😀

Tajusin samaan aikaan, että ei sillä ole mitään väliä vaikka ajankohta ei ole täydellinen, sillä luku on mitä on ja se ei kuitenkaan muuta yhtään mitään. Näytän silti samalta painoin 52, 57 tai 64 kiloa. 😀

Menin vaa’alle ja otin painon, tulos oli jollain tavalla yllättävä. Kuka arvaa paljonko painan? 😉 (pituus 168cm)

Kuvat: Anna Snickars


« Vanhemmat
Uudemmat »