VALMENNUSTA TAKANA KUUKAUSI – MITÄ ON TAPAHTUNUT?

12.03.2017
1

Tasan kuukausi sitten aloitin noudattamaan uutta ravinto-ohjelmaa sekä uusia salitreenejä. Neljä viikkoa on nyt takana ja vaikka näen valmentajaa vasta ensi viikolla ja silloin tiedän tarkempia lukemia esim. rasva% muutoksessa, niin ajattelin silti koostaa vähän fiiliksiä ja kertoa, mitä huomaan muuttuneen. Ensinnäkin täytyy sanoa hieman tavotteista, jotka siis painottuvat sekä ulkoiseen muutokseen, terveydentilaan ja myös ns. uuden oppimiseen. Tahdoin siis kokeilla jotain omista tavoista poikkeavaa, sillä koen, että muilta voi aina oppia uutta tai vähintään saada uusia näkökulmia asioihin. Oikeassa olin ja jo lyhyessä ajassa oon kyseenalaistanut omia pinttyneitä tapoja ja myös oppinut uutta.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että kaiken ”noudattaminen” on ollut erittäin helppoa. En edes koe noudattavani mitään, sillä esim. säännöllinen ruokarytmi on ollut mun elämäntapa jo vuosia. Ruokien punnitseminen menee aika rutiinilla, eikä se aiheuta sen kummempia fiiliksiä. Saan syödä todella paljon, syön itseasiassa enemmän kuin mikä mun ns. vakio on ollut. Toki tässä tarkemmassa ruokavaliossa jää kaikki ylimääräinen pois, mitä taas normaalissa arjessa saattaa tulla silloin tällöin. Mietin tuossa aamulla, että oon viimeksi syönyt jotain ”herkkuja” tämän vuoden ensimmäisenä päivänä, eli noin 2,5 kk sitten. Koko projektin aikana en oo edes miettinyt mitään herkkuja, sillä ei ole tehnyt mieli runsaan ruokamäärän vuoksi. Ensimmäiset mieliteot tulivat itseasiassa tällä viikolla, mutta niistä syytän ”sitä aikaa kuukaudesta” ja noita ihania hormoneja. (tähän laittaisin pirunsarvet omaavan hymiön, jos sellainen olisi).

Toki mulla on välillä ollut epävarmoja fiiliksiä ja oon miettinyt, että tapahtuuko tässä edes mitään. Onneksi oon vastuussa toiselle ihmiselle, joka sitten puhuu järkeä ja käskee olla stressaamatta. 🙂 Vaikka mun paino ei ole pudonnut kovinkaan montaa kiloa, huomaan jo pientä kiristymistä ylävartalossa. Omalla kohdalla paras tapa tsekata rasvan lähtemistä on tuo keskivartalo. Kun palat alkaa näkyä, tiedän että nyt ollaan oikealla tiellä. 😀 Toinen paikka on käsivarret ja ylävartalo muutenkin. Alavartalosta lähtee aina viimeisenä. Vaikka kirjoittelen tässä rasvan palamisesta, se ei kuitenkaan ole mikään ainoa päätavoite.

Mitä treeneihin tulee, koki se rintama myös muutoksia. Treenityyli ja rytmitys sai ihan uusia tuulia, mikä on ollut tosi virkistävää, sillä olin vähän niinkuin jumittunut tuttuihin liikkeisiin ja rytmitykseen. Kuten itse kirjoitin, mikään ei muutu jos mikään ei muutu ja se pätee hyvin myös treenaamiseen. Kroppa tottuu helposti tekemiseen ja tiettyyn pisteeseen asti tulee tulosta, sitten täytyy muuttaa jotain ja antaa uusia ärsykkeitä. Salitreenit ovat olleet jopa ”kevyempiä” mihin olin itse tottunut, mutta näin kun miettii, niin on ihan järkevää keskittyä laatuun sen sijaan, että vetää hulluna syke katossa supersarjoja viikosta toiseen. Mun ”heikko kohta” on ehkä ollut se, että en osaa treenata kevyesti/kevyemmin, vaan paahdan aina täysillä ja perinteisenä jumppamuijana kova treeni tarkoittaa aina sitä että syke on katossa niin, että hiki lentää. 😀

Vuoden alussa koin myös, että kroppa ei tuntunut omalta. Mulla oli ärsyttäviä pieniä ongelmia ja tuntui ettei esim. aineenvaihdunta toiminut normaalisti. Nyt viime aikoina on alkanut olla pitkästä aikaa taas fiilis, että asun omassa kehossa ja se on ollut ehkä kaikista paras juttu koko hommassa. Toivottavasti tulevien kuukausien aikana homma menee vain parempaan suuntaan!

KUVA 1,4: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIKÄÄN EI MUUTU JOS MIKÄÄN EI MUUTU

09.03.2017
9

Yleisesti ottaen ihmiset ovat melko muutosvastarintaisia. Kun joku tuttu ja turvallinen asia muuttuu, koetaan asia usein negatiivisena juttuna. Esimerkin voisi ottaa monesta eri tilanteesta, mutta koska nyt on jumppaviikko, otetaan esimerkki sieltä. Les Mills pyrkii jatkuvasti kehittämään konseptiaan ja eri lajeja eteenpäin, jonka vuoksi monet lajit ovat kokeneet muutoksia, toiset suuria ja toiset pieniä. Bodyattackin lämmittely on nykyään täysin erilainen kuin vuosia taaksepäin, Bodycombatin koko rakenne on muuttunut melko paljon ja Bodystep menee jatkuvasti kovempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Aina kun tulee joku uusi juttu, on palaute pääosin negatiivista, sillä jos on tykätty edellisestä kaavasta, aiheuttaa uudet kuviot harmitusta. Mitä jos tästä tuleekin nyt huonompi? Useasti kuitenkin käy niin, että hyvin nopeasti totutaankiin uusiin juttuihin ja kohta ei enää edes muisteta vanhaa. Liikuntatrendit muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti, joten on ihan ymmärrettävää, että myös näitä konsepteja muokataan ja kehitetään eteenpäin.

Totesin tänään sprint-tunnillani tuon otsikon lauseen, eli mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Tämä lause kiteyttää mielestäni aika tärkeän sanoman ihan elämän jokaisella alueella. Usein sitä hakkaa päätä seinään toistaen asioita samalla tavalla päivästä toiseen ja sitten miettii, että miksei mikään koskaan muutu. Oli kyse treenistä, parisuhteesta tai vaikka työstä, täytyy ymmärtää että mikäli tahtoo muutosta, täytyy tehdä asioita myös eri tavoin kuin ennen.

Jos hyvin moni meistä on muutosvastarintainen, yhtä moni on myös ns. rutiinien orja. On hyvin helppoa ja ennen kaikkea turvallista toistaa tuttuja asioita, koska silloin tietää suunnilleen miten kaikki menee. Miksi meitä pelottaa tietämättömyys tai uudet asiat? Itsekin olen hyvin vahvasti kiinni omissa rutiineissa ja oonkin miettinyt paljon, että on ihan turha odottaa mitään uutta tai erilaista lopputulosta, jos teen asiat aina kuten ennenkin. Toki sitä voi toivoa, että asiat maagisesti muuttuu, mutta hyvin harvoin näin tapahtuu. On myös tärkeää ymmärtää, että toista ihmistä ei voi muuttaa, ainoastaan itseään ja suhtautumistaan. Edellä mainitun opin kantapään kautta edellisessä parisuhteessa.

Saattaa olla hieman sekavaa tekstiä kun hypin jumpasta parisuhteeseen, mutta pointtina on herätellä miettimään tätä asiaa. Jos olet tyytymätön johonkin elämän osa-alueeseen, täytyy ymmärtää että erilaisen lopputuloksen saamiseksi täytyy olla itse valmis muuttumaan ja tekemään asioita eri tavoilla. On ihan turha manailla ja negistellä, että miksi mulle aina käy näin, jos ei ole itse edes yrittänyt mitään toisin. Mun mielestä tämä on kuitenkin aika hyvä juttu, sillä kun asian ymmärtää, huomaa että tosi moni asia on mahdollista, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa hommiin!

Tää viikko on ollut tosiaan muutoksen aikaa, kun ollaan siirrytty uusiin Les Mills-ohjelmiin ja meikäläinen on kuluttanut suurimman osan päivästä uusien ohjelmien parissa. On aina melkoinen paukku, kun kaiken normaalin työn lisäksi pitäisi yhtäkkiä repiä vähintään 5 tuntia ylimäärästä aikaa päivään. Tämän vuoksi mun bloggailutkin ovat jääneet aina iltaan ja myös monet muut duunit on saanut hoitaa yömyöhään. Mutta hei, mitä sitä ei tekis mukavan jumppakokemuksen eteen?! Nyt on kaikki ohjelmat opeteltu ja ohjattu kertaalleen ja oon aika tyytyväinen, etenkin tämän illan settiin, josta selvisin vähintäänkin kunnialla läpi, vaikka alkuun vähä stressasi kahden uuden ohjelman vetäminen putkeen! Meitsi oli ihan liekeissä! 😀

Nyt unohdan Les Millsin kolmeksi päiväksi ja keskityn sen sijaan omiin tunteihini huomenna sekä lauantaina! 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 

 


6 x HUONO TAPA JOSTA HALUAISIN EROON

08.03.2017
12

Tänään listaillaan tapoja ja luonteenpiirteitä, joista en ole kovin ylpeä ja joista haluaisin mielellään eroon. Oon huomannut, että mitä näihin huonompiin piirteisiin tulee, sitä monesti tiedostaa tekevänsä taas ”väärin”, mutta silti on vaan helppo toistaa itseään, koska jotenkin on aina selvinnyt niistä huolimatta. 😀

Olen maailman surkein ajankäytön suhteen! Erittäin ajankohtainen aihe, sillä oon taas onnistunut tekemään elämästäni todella vaikeaa ja buukannut itseni aivan liian tiukille. Vaikka sykin aamukuudesta iltakymppiin, ei silti aika riitä kaikkeen mitä tulisi hoitaa ja se jos mikä stressaa. Mun ajankäytöstä kertoo myös se, että suunnittelen kaiken aina tosi huonosti. Voin esimerkiksi lopettaa jumppatunnin kl. 11:55 ja olen sopinut hierojan kaupungin toiselle puolelle kahdeksitoista. Tänään lopetin jumpan 11:45 ja olin sopinut tapaamisen 12:30. Tätä ennen mun piti ajaa salilta kotiin, käydä suihkussa, syödä, siivota ja käydä koiran kanssa ulkona. En tajua miksi teen näin itselleni. 😀

En osaa priorisoida asioita tärkeysjärjestykseen! Kun aika on tiukilla, saatan silti käyttää vähäisiä hetkiäni johonkin täysin typerään asiaan, jonka voisi hoitaa myöhemminkin. Tänään mun piti olla salilla viimeistään kl 10:00 ja kello 9:45 aloin putsaamaan vessanpönttöä?! Jos mun jumppa alkaa viiden minuutin kuluttua, saatan silti nopeasti käydä Reebokin nettikaupassa katsomassa josko sieltä löytyisi se Rachael Newshamin combat videolla päällä ollut treenitoppi. Olen myös sellainen, että jos mulla on miljoona asiaa tehtävänä, en suostu ”luovuttamaan” vaan teen sitten vaikka keskellä yötä ne jutut. En myöskään koskaan ikinä jätä treenejä väliin, vaikka olisi kuinka kiire tai tärkeä juttu samaan aikaan. 😀 (ja en tosiaan koe tuota mitenkään kovin positiivisena asiana)

Jos en saa jotain, haluan sitä entistä enemmän! Tämä saattaa olla aika yleinen piirre, mutta meikäläisen kohdalla se pätee melkinpä joka asiaan. 😀 Jos löydän jonkun vaatekappaleen ja oma koko onkin loppu, saan kauhean pakkomielteen hankkia kyseisen rievun itselleni. Saatan katsella nettikaupassa jotain tuotetta fiiliksellä, että ihan ok kamaa, mutta jos se sattuukin olla lopussa, selaan koko netin läpi saadakseni tuotteen itselleni. Ei varmaan tarvi kertoa, miten toinen sukupuoli saa mut kiinnostumaan… 😀 

Jätän kaikki kaapin ovet ja laatikot auki! En tiedä mikä juttu tämä on, mutta nytkin kun nostin katseen koneelta, huomasin että keittiössä on neljä eri kaapin ovea ja yksi laatikko auki. 😀 Isäni huomautteli tästä kotona asuessani, eikä näköjään ole mennyt viesti perille edelleenkään.

Lykkään helposti asioita huomiselle! Tässä asiassa oon jo skarpannut hieman, mutta jotkut todella pienet asiat, kuten postin hakeminen saattaa olla ylitsepääsemättömän vaikeaa ja saatan siirtää sitä päivillä ja viikoilla eteenpäin. 😀 Muutenkin laiskuus tiettyjä pieniä asioita kohtaan on välillä aika raskasta.

Mulla on ärsyttävä ”ammattitapa”, jonka huomaan puskevan ilmoille jatkuvasti. Eli jos jollain ihmisellä on ongelma, mulla on pakko olla aina jonkinlainen ratkaisu tai neuvo siihen. Se on varmaan tosi ärsyttävää, kun mun pitää aina päteä että tee näin tai noin. Nyt kun tiedostan tämän, yritän pitää suuni kiinni ainakin aina välillä. 😀 Kaikkea ja kaikkia ei aina tarvitse parantaa ja auttaa.

Löytyykö muita samankaltaisia?

KUVA: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


NÄIN TREENAAT TAVOITTEIDESI MUKAAN

07.03.2017
15

Oletteko miettineet miksi niin monella jää saavuttamatta tavoitteet joita treeniltään tahtoo? Sitä pidetään jopa erikoisena ja ihailtavana asiana, kun joku saavuttaa tuloksia treenillä, koska aika monet tekevät vuodesta toiseen ns. turhaa työtä, ilman että omat tavoitteet täyttyy. En usko, että suurin syy olisi siinä ettei tiedetä mitä pitää tehdä, vaan yksinkertaisesti se, ettei eritellä tarkemmin mitä halutaan ja miten siihen päästään. On kiva haluta kaikenlaista, mutta valitettavasti kaikkea ei voi saada samaan aikaan, ja harvaa treeniin liittyvää tulosta saa viikossa tai kahdessa. Syy, miksi monet onnistuvat ulkoisen avun (PT) kanssa paremmin on siis se, että joku tekee sen suunnitelman ja usein suunnitelma vaatii myös pitkäjänteistä työskentelyä.

Instagramia selaillessa näkee, kuinka hyväperäisen muidun kuvan alle on ilmestyny kysymyksiä miten paljon kaloreita hän syö tai mikä on hänen mukaansa paras pakaraliike. Valitettavasti kopioimalla toisen ihmisen ruokavaliota ei muutu hänen näköisekseen, eikä yksi pakaraliike kasvata kenekään kankkua. Kyse on aina yksilöstä sekä kokonaisuudesta. Valmennuksen myötä olen herännyt tähän viime aikoina ja huomannut, että oon itsekin kiinnittänyt ehkä liikaa huomiota yksityiskohtiin ja aiemmin tehnyt asioista itselleni liian vaikeita. 😀

Mitä tuloksien saavuttamiseen tulee, mielestäni ihan ensimmäisenä tulisi miettiä mikä on tavoite? Haluatko isommat pakarat vai pudottaa painoa? Haluatko paremman suorituskyvyn vai notkeamman kehon? Toki kaikkea voi treenata samaan aikaan, mutta tehokkainta on kuitenkin keskittyä yhteen kokonaisuuteen kerralla. Vaikka tekisi viisi pepputreeniä viikkoon, ei pakarat kasva ilman riittävää energiansaantia. Tiettyyn pisteeseen saakka pystyy hankkia lihasta ja polttaa rasvaa samaan aikaan, mutta jos on jatkuvasti dieetillä, on hyvin epätodennäköistä että lihasmassa kehittyy kovin pitkälle. Jos taas tavoite on painonpudottamisessa tai ”kiinteytymisessä”, ei ole väliä kuinka paljon treenaa, mikäli ruokavalio ei ole kunnossa. Esimerkiksi voiman ja liikkuvuuden treenaaminen samaan aikaan ei ole myöskään kovin järkevää, sillä ne ikään kuin syövät toisiaan.

Mitä haluat, mitä täytyy tehdä?

Isommat/pyöreämmät pakarat, vahvemmat reidet, suurempi hauis – Kun tavoitteena on kasvattaa lihasmassaa, tehokkain tapa on voimaharjoittelu lisäpainoilla. Lihasmassan kasvattamiseen paras keino on nimenomaan hypertrofinen voimaharjoittelu. Hypertrofiaan tähtäävälle harjoittelulle ovat ominaista seuraavat seikat: Moninivel-liikkeet, 80% painot ja lyhyet palautusjaksot. 80 % tarjoittaa, että jos maksiminosto on esim. 100 kg, tulee sarja tehdä noin 80 kilolla. Hyvä yleisohje on tehdä 8-12 toistomääriä ja 3-4 sarjaa. Tavoitteesta riippuen, tulee harjoittelua tapahtua useamman kerran viikkoon. Jos siis tavoite on esimerkiksi saada isommat pakaralihakset, voisi esimerkiksi kolme pakaraan kohdistuvaa salitreeniä olla hyvä määrä viikkoon. 

Ruokavaliolla on suuri merkitys ja aina jos tahdotaan saada aikaiseksi lihaskasvua tulisi energiansaannin olla vähintään tasoissa kulutuksen kanssa. Mieluiten myös hieman plussalla, jotta lihas saa rakennusaineita kasvua varten. Itse en suosi mitään järjettömiä massakausia, joiden aikana kerätään hurja määrä myös rasvaa.

Parempi lihaserottuvuus, kireämpi kroppa, alhaisempi rasvaprosentti – Edelleen kuulee usein sanonnan, en halua laihtua mutta haluan kiinteytyä. Kannattaa muistaa että kyseessä on kuitenkin loppujenlopuksi sama asia. Kiinteytyminen = laihtuminen. Kun halutaan selkeämpi lihaserottuvuus, täytyy päältä kuoria rasvaa pois, joka vaatii laihtumista. Tässä tavoitteessa ruokavalion merkitys on kaikista suurin. Erilaisilla treenimuodoilla (hiit, intervallitreenit, voimaharjoittelu) pystyy toki tehostaa energiankulutusta ja sitä kautta rasvanpolttoa, mutta loppuepeleissä se, että energiansaanti ja kulutus on oikeassa suhteessa, on kaikista tärkeintä. Liikunta vaikuttaa taas siihen, että saadaan pidettyä kehon voimatasot/lihasmassan määrä kunnossa kiristelystä huolimatta.

Suunnitelmallisuus on hyvin tärkeässä roolissa, sillä harva meistä osaa laskea ulkoa miten paljon energiaa missäkin ruuissa on. Valmis ravinto-ohjelma tai kalorien laskeminen toimii suurimmalle osalle parhaiten. Kannattaa muistaa, että kyseessä ei aina ole se, että syödään liikaa vaan myös liian suuri kalorivaje voi hidastuttaa aineenvaihduntaa ja saada kehon ”syömään itseään”, jolloin lihasmassaa kuluu, rasvat ei katoa mihinkään ja ikävä oravanpyörä on valmis.

Parempi suorituskyky, jaksaminen, kunnon kohotus tai vaikka leuanveto – Mikäli tahtoo keskittyä suorituskyvyn parantamiseen, on järkevällä treenisuunnitelmalla todella suuri merkitys. Kestävyyden, voiman tai vaikka ponnistusvoiman/räjähtävyyden kehittäminen vaatii hieman erilaisia toimintatapoja, mutta jokaiseen pätee kuitenkin muutamat samat ohjeet. Riittävä kuormitus, riittävä lepo ja riittävä ravinto. Valitettavan usein unohdetaan, että treenaaminen on keholle rasitus joka vie itseasiassa suorituskykyä alaspäin. Vasta kun saadaan energiaa ja lepoa, pystyy keho kääntämään tämän tilan toisinpäin, jolloin kehityskäyrä nousee ja kehitystä tapahtuu. Oli tavoite mikä tahansa, kannattaa keskittää energiat laadukkaisiin treeneihin ja tehdä niitä sitten vähän harvemmin. Joka päivä ei tarvitse, eikä edes kannata paahtaa sata lasissa menemään. Hyvä ohjenuora on se, että jonkun ominaisuuden kehittäminen vaatii vähintään 3 harjoitusta per viikko, jotta kehitystä alkaa tapahtua.

Mietin, että jos teillä on mielessä jotain tiettyjä tavoitteita, voisin tehdä niistä postauksia ja eritellä miten juuri tähän tavoitteeseen pääsee parhaiten? Kommenttiboksi laulamaan! 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


PARIKYMPPINEN VS. KOLMEKYMPPINEN

05.03.2017
3

Taas on se aika vuodesta, kun omaan ikään saa lisätä yhden numeron lisää. Jos parina viime vuotena oon ollut jopa hieman kauhuissani ikääntymisestäni, niin nyt yksi vuosi ei oikeastaan tunnu miltään. Oon monesti ennenkin maininnut, että mun mielestä ikä on vain numeroita ja nykyään oon vielä vahvemmin sitä mieltä. Ulkoiset paineet saattavat saada aikaan sen, että tietyssä iässä pitäisi muka olla tietyt asiat ”saavutettu”. Täytyisi olla koti, parisuhde, auto ja lapsia. Vakkariduuni ja elämä tasapainossa. Elämä ei kuitenkaan kovinkaan usein kulje niin kuin oli suunniteltu, kuten ei munkaan tapauksessa.

Jos viisi vuotta sitten multa olisi kysytty, että millaisessa elämäntilanteessa olen tällä hetkellä, olisin luultavasti veikannut jotain ihan muuta kuin missä oon nyt. 😀 Olen toki kriiseillyt tämän asian kanssa hetken jos toisenkin, mutta nykyään luotan siihen, että elämä järjestää  asiat kuten ne kuuluu mennä, joten on ihan turha stressata asioita, joihin ei kuitenkaan pysty vaikuttaa muulla kuin omalla suhtautumisellaan. 🙂

Mun mielestä vanheneminen on siinä mielessä hyvä juttu, että nuoruuden epävarmuus karisee ja itsetunto paranee. On varmempi omista päätöksistä ja tekemisistään. Ei ole ihan tuulesta temmattua, että iän sanotaan tuovan lisää järkeä päähän. Parikymppisenä olisin varmasti naureskellen sanonut, että tuun ajattelemaan monista asioista aina tietyllä tavalla, mutta niin vaan ne ajatukset ja suhtautuminen muuttuu. Vanhenemisen hyvä puoli on myös se, ettei tarvitse hakea niin paljon hyväksyntää ulkopuolelta, eikä ulkoiset asiat määritä omaa fiilistä samalla tavalla kuin aiemmin. En toki väitä, että kaikki olisivat samanlaisia tietyn ikäisinä, mutta omalla kohdallani oon selkeesti itsevarmempi ja jopa onnellisempi nyt, kuin vaikka 10 vuotta sitten.

2005 vs 2017 😀

Silloin kun mittariin tuli 25 vee, aloin miettiä, että nytkö se rupsahtaminen sitten alkaa. 😀 On toki totta, että ikääntyessä täytyy kiinnittää hieman enemmän huomiota omaan hyvinvointiin ja ulkonäköön, sillä esim. huono ruokavalio ja väsymys näkyvät selkeämmin kasvoilla ja kehossa kuin parikymppisellä. Siitäkin huolimatta, olen tällä hetkellä paremmassa fyysisessä kunnossa kuin 10 vuotta sitten. Olen vahvempi, omaan paremman kestävyyskunnon ja muutenkin olen tasapainoisempi kaikin puolin. Jaksan edelleen treenata vaikka 4 tuntia päivässä väsymättä ja palautuskykyni on huipussaan. Toki iän myötä on tullut enemmän järkeä juuri treenin jaksotteluun, eikä nykyään tule enää temmottua hulluna vain siksi koska pystyy ja jaksaa! 😀 Sanoisin siis, että on turha murehtia iästä, sillä oma elämäntapa on kuitenkin se mikä ratkaisee, oli sitten 18-vee tai 40-vee!

Se, mitä kaipaan ”nuoruusvuosilta” on tietynlainen heittäyminen asioihin. Nykyään tulee ehkä pohdittua hetki jos toinenkin ennen kuin toimii. Välillä olisi kiva olla yhtä huoleton ja tehdä asioita vaan koska sillä hetkellä tuntuu siltä. Nykyään sitä miettii, miten kaikki päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen. Ei ehkä tule lähdettyä baanalle lauantai-iltana, koska mielessä siintää jo silloin se armoton tuleva maanantai.

Synttäriaaton illan vietin missäs muuallakaan kuin salilla!

Kuten yllä oleva kuva kertoo, kävin eilen testailemassa Kokkolan Sports Clubia, joka tarjosi tosi hyvät treenimahdollisuudet. Usein salia vaihtaessa täytyy vähän tsemppailla painojen suhteen, sillä eri merkkiset laitteet ja jopa painot saattavat tuntua erilaisilta. Tuolla oli kuitenkin tuttu & turvallinen fiilis, sillä suurin osa tavaroista oli täysin samoja kuin meidän Sports Clubilla. Muuten viikonloppu on ollut jumppavapaa, joten oon päässyt palautumaan hieman tehokkaammin. Sain koutsilta määräyksen tankkailla jälleen tänään lepopäivän kunniaksi, sillä viime sunnuntain tankkailuilla oli pelkästään positiivisia vaikutuksia tämän viikon tuloksiin! Ensi viikolla kirjoittelen tarkemmin, millaisia tuloksia olen saanut viimeisen kuukauden aikana.

Ensi viikosta tuleekin töiden ja hommien osalta lievästi sanottuna hurja, joten tämä viikonlopun akkujen lataus tuli todellakin tarpeeseen. Pidin myös pienimuotoista vapaata bloggailusta, jolloin saan ihan kunnolla aivot off-asentoon. 🙂

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »