PITÄÄKÖ NAISTEN JA MIESTEN TREENATA ERI TAVALLA?

Monilla saattaa olla edelleen tietynlainen ajatusmalli sukupuolten välisestä harjoittelusta, etenkin silloin kun puhutaan voimaharjoittelusta. Stereotypinen mielikuva voisi olla, että naiset pumppaavat rautaa pienillä painoilla, pitkillä sarjoilla sekä käyttävät enemmän laitteita kuin vapaita painoja. Useinhan esimerkiksi ”naisten salit” ovat varustettu laitteilla ja käsipainot loppuvat maksimissaan 20 kiloon. Samaan mielikuvaan mahtuu ajatus siitä, että raskailla painoilla treenaaminen tekisi naisista miehekkäitä ja liian lihaksikkaita. Näitä stereotypioita on jo rikottu aika kivasti ja nykyään ei ole epätavallista, että naisetkin treenaavat ”kovaa” myös painojen kanssa.

Onko sukupuolten välissä loppupeleissä niin suuria eroja, että harjoittelua tulisi spesifioida sen mukaan? Loogisesti ajateltuna esimerkiksi lihaskasvun kannalta samat säännöt pätevät molempiin sukupuoliin. Ja kuten tiedämme, lihaskasvun aikaansaaminen ei ole kummallekkaan sukupuolelle liian helppoa ja harvoin sitä kukaan kasvattaa yhtäkkiä vahingossa liian suuria lihaksia.

Kun puhutaan voimaharjoittelusta, naisten ja miesten välisiä eroja on olemassa jonkin verran. Miehet ovat vahvempia ja suurempi ero on yleensä absoluuttisessa voimassa, koska miehillä on keskimäärin enemmän lihasmassaa. Absoluuttinen voima tarkoittaa siis sitä, että pystyy joko kannattelemaan tai liikuttelemaan mahdollisimman raskaita asioita. Suhteellinen voima (kehon massaan suhteutettu voimantuotto)  sitä, että pystyy kannatella omaa painoaan –> esim. leuanvedot.

Miehet ovat usein suhteellisesti vahvempia sen vuoksi, että naisilla on keskimäärin enemmän rasvakudosta kehon massasta, eli toisin sanoen, miehillä on enemmän lihasmassaa jo ennen harjoittelua. Yksilöllisiä eroja on toki näissäkin. Sen sijaan lihasten kokoon suhteutetussa voimatasossa ei keskimäärin ole eroja sukupuolten välillä.

Prosentuaalinen maksimivoiman ja lihasmassan kehitys on yhtä nopeaa naisilla ja miehillä, kun taas absoluuttinen maksimivoiman ja lihasmassan kehitys nopeampaa miehillä kuin naisilla, johtuen miesten paremmasta lähtötasosta, eli siitä että miehet ovat ilman harjoittelua jo vahvempia kuin naiset. Miehet ovat suhteellisesti vahvempia etenkin ylävartalon osalta, mutta alavartalon osalta naiset pääsevät hyvin lähelle miehiä, joskus jopa yli miesten voimatasojen.

Naisilla on kuitenkin etuna se, että kestävät volyymia paremmin kuin miehet ja pystyvät näin ollen harjoitella enemmän ja jopa kovempaa. Vaikka miehet ovat lähtökohtaisesti vahvempia niin naiset ja miehet pystyvät kuitenkin käytännössä kehittymään yhtä nopeasti. Itse asiassa voima saattaa kasvaa naisilla jopa suhteellisesti nopeammin varsinkin harjoittelun alkuvaiheessa. Nämä mainitut lähtökohdat eivät siis loppupeleissä vaikuta itse harjoitteluun juurikaan, eli samat säännöt pätevät molempiin sukupuoliin. Suurin ero lienee siinä, että naiset treenaavat liian varovasti.

Tämä taas voi johtua esimerkiksi aiemmin mainituista stereotypioista tai siitä, että naiset ajattelevat olevansa heikkoja, jolloin olemassa olevaa kapasiteettia jää käyttämättä, eikä kehitystä tapahdu toivotulla tavalla. Etenkin naisille toimii siis se, että pitää kirjaa treenipainoista ja pyrkiä jatkuvasti suurempaan kuormaan ja ennen kaikkea luottaa omaan tekemiseen ja siihen, että pystyy.

Miesten ongelma taas lienee ehkä liiallisessa keulimisessa painojen suhteen, jolloin tekniikka kärsii ja liikettä ei tehdä enää lihaksella. Nämä yleistykset eivät tietenkään päde aina jokaiseen yksilöön, mutta näin karkeasti sanottuna ovat suhteellisen yleisiä.

Sukupuolten välissä siis on eroja, mutta erot ovat lopulta aika pieniä, ainakin harjoittelun näkökulmasta. Jos voimaharjoittelun tavoitteena on kuitenkin kehittää voimaa ja/tai lihasmassaa, on naisten turhaa pelätä raskaita painoja. Myös kiinteytyminen tarkoittaa sitä, että kehoon lisätään lihasmassaa, joka tekee lookista timmimmän.

Sukupuolten välillä on toki makueroja siitä minne lihasta erityisesti toivotaan, mutta oli kyseessä nainen tai mies, on monipuolinen treenaaminen aina kannattavaa. Priorisointeja voi tietysti sisällyttää ohjelmointiin sen mukaan, miten kehoa haluaa muokata tai kehittää!

Summasummarum: Molemmat sukupuolet pystyvät kasvattamaan tehokkaasti voimaa ja lihasmassaa niin kauan kuin harjoittelu on ohjelmoitua ja nousujohteista. Eli ei muuta kuin kovaa rautaa myös naisille! 🙂

Käytin tekstissä lähteenä Trainer4You:n Voimavalmentaja-koulutuksen materiaalia ja omia muistiinpanojani luennoilta.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EI ENÄÄ SUORITTAMISTA

Tiiättekö ensimmäistä kertaa varmaan ikinä, tai ainakaan hyvin pitkään aikaan, tuntuu siltä että pystyn harrastamaan liikuntaa ilman suorittamista. Treeni ja liikunta on ollut mulle aina henkireikä ja tärkeä asia elämässä, mutta samalla se on ollut asia joka on määrittänyt mua välillä vähän liikaakin. Oon se Aino, joka treenaa hulluna ja jaksaa vaikka mitä. Mun on ollut vaikee myöntää mikäli koen vaikeuksia hyvinvoinnin parissa, koska mun kuuluu olla se jolla pysyy aina pakka kasassa näissä asioissa. No todellisuudessahan ei pysy ja nykyään on myös ihan ok myöntää se.

Tein loppukesästä päätöksen, että en enää jaksa treenata asioita, joita mun kuuluu omasta mielestä tehdä, vaan keskityn tekemään sitä mitä haluan. Ryhmäliikunnat tulee työn puolesta ja niiden suhteen mulla ei ole koskaan ollut motivaatio ongelmia tai tunnetta, että joudun väkisin tekemään. No, toki on päiviä kun väsyttää, kolottaa ja kyllästyttää, mutta näitä on aika vähän ja etenkin tuon päätöksen jälkeen, on jumppahommatkin tuntuneet entistä kivemmalta.

Olin tuossa muutaman kuukauden tekemättä mitään muuta treeniä. Kävin siis kävelyllä ja jumppasin. Nyt viime aikoina on välillä tullut fiiliksiä, että voisi kokeilla tehdä jotain muutakin. Mun ongelma on yleensä ollut se, että jos teen jotain, se täytyy tehdä kunnolla. Kunnolla tarkoittaa mulle siis sitä, että jos meen vaikka lenkille, se on vähintään 10 km juoksu ja jos teen sen yhtenä tiistaina, mun on pakko tehdä se joka tiistai. 😀

Muutenkin kaikki on aina ollut tosi suunniteltua ja kontrolloitua. Kontrollointi on aina ollut se mun suurin ongelma, sillä alan helposti kontrolloida tekemääni ja sen takia päätin ottaa ihan nollatoleranssin kaiken treenaamisen suhteen hetkeksi.

Tänään päätin lähteä ulos tekemään jotain kivaa. Ajattelin kokeilla kehonpainotreeniä kuntopiirityyppisesti purtsilla ja täytyy sanoa, että tällainen ei olisi koskaan aiemmin tullut kyseeseen, koska eihän se ole riittävän tehokasta heilua jossain pururadalla tehden jotain. En olisi koskaan aiemmin ottanut Obelixia mukaan, koska silloin en olisi voinut juosta riittävän kovaa tai keskittyä riittävästi treeniin. Kaikki piti aina olla just eikä melkeen.

No nyt menin sinne epämukavuusalueelle ja ajattelin, että hölkätään tai kävellään tilanteen mukaan ja sen jälkeen suunnittelen pienen urheilusession purtsilla. Lopputuloksena aivan hyvä setti (treeni jaossa IG-tarinassa parhaillaan) jonka jälkeen oli tosi mukava olo ja punaiset posket.

Usein liika kontrolli ja täydellisyyteen pyrkiminen vie meitä lopulta vain kauemmaksi siitä mitä haetaan. Oon viime aikoina huomannut sen tosiasian, että sitä todellakin saa sen mistä luopuu. Kun uskaltaa luopua kaikista hulluista vaatimuksista, olo kevenee huomattavasti ja yhtäkkiä sitä huomaakin olevansa siinä pisteessä mitä on havitellut monen monta vuotta.

Sain tällaisen kommentin yhtenä päivänä ja se pisti miettimään myös sitä, miten mun tekemiset ja jotkut sanomiset ovat saattaneet aiheuttaa vain turhia paineita mun seuraajille.

”Ai että mää tykästyn suhun kokoajan enempi 😊👍❤️ sää oot sitteki ihan tavallinen ihminen ja mää voin saaha vielä itteni kuntoon vaikken vedä kokoaika täydellisesti 🤭😊👍💪.”

Tiedän itsekin että vuosia sitten elämäntyylini oli aika extreemi ja siitä on varmasti monille jäänyt mielikuva ”koneesta” joka tekee kaiken aina optimoidusti. 😀 Totuus on se, että pystyin siihen sen vuoksi, että rajasin mun elämästä aikalailla kaiken muun sivuun. Panostin kaiken ajan ja energian treenaamiseen, syömiseen ja työhön, joka myös liittyi kahteen edellä mainittuun.

Nykyhetkessä nuo asiat eivät enää ole niin tärkeitä, että energiaa tai kapasiteettiä riittäisi aivan noin suureen panostukseen. Haluan sanoa tämän siksi, että jos joku on joskus ihaillut vaikka mun kurinalaisuutta, se johtui osaksi myös siitä että nuo asiat olivat jollain tavoin myös pakkomielle. Kyseessä ei ollut mikään loistokas itsekuri, vaan se että mitään muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. Mulla on myös kilpaurheilutausta ihan lapsuudesta saakka ja siitä on omaksunut sen, että asiat pitää tehdä kunnolla, eikä löysäilyyn ole varaa. Ero on vain se, että en ole mikään kilpaurheilija enää, vaan teen tätä kaikkea ihan vaan itseni takia.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MILLAISELLA JAOLLA KANNATTAA TREENATA SALILLA?

Suunnitelmallisuus harjoittelussa on kaiken a ja o. Ilman suunnitelmaa ja seurantaa on vaikea seurata nousujohteisuutta (=määrän & kuorman kasvu ja vaihtelu), eli kehitystä. Suunnitelmallisuus tulisi olla aina suurempi kokonaisuus joka jakautuu makrosykliin (kausisuunnitelma), mesosykliin (harjoitusjakso) ja mikrosykliin (harjoitusviikko).

Vaikka kysessä olisi ihan tavallinen kuntoilija ei ehkä niin suurilla tavoitteilla, kannattaa olla jonkinlainen suunnitelma. Ilman progressiota ei nimittäin tapahdu kehitystä. Aihe on itsessään aika laaja, joten keskitytään tänään siihen millaisia vaihtoehtoja on mikrosyklitasolla, eli treeniohjelman jakoisuudella.

Se mitä treeniltä haetaan on tietysti aika olennaisessa osassa, mutta oletetaan taas että suurin osa teistä lukijosta on kuntoilijoita, jotka hakevat harjoittelulta voimaa ja/tai lihaskasvua. Tutkimustiedon mukaan paras kehitys saadaan kun treenataan lihasryhmä läpi 2-3 kertaa viikkoon. Tämä tieto siis itsessään luo haasteita sille, että kannattaisi treenata suurempijakoisilla ohjelmilla.

3,4,5 – jakoiset ohjelmat joissa treenataan lihasryhmä kerta viikkoon ovat todella yleisiä käytännössä ja näissä ohjelmissa ”ongelma” on se, että lihas saa ärsykkeen liian harvoin kehittyäkseen maksimaalisesti. Toki volyymin voi saada täyteen hakkaamalla yhdessä treenissä lihasryhmälle tarvittavan määrän sarjoja, mutta jakamalla sarjat useammalle päivälle, palautuminen on yleensä nopeampaa ja on helpompi säilyttää siisti suoritustekniikka, kun viimeisissä sarjoissa ei olla jo aivan paskana.

Erilaisia jakoisuuksia lihasmassaharjoittelun ohjelmoinnissa:

  • 1-jakoinen 2–3 kertaa viikossa
  • 2-jakoinen 4 kertaa viikossa
  • 2-jakoinen 6 kertaa viikossa
  • 3-jakoinen 4 kertaa viikossa
  • 3-jakoinen 5 päivän kierrolla
  • 3-jakoinen 6 kertaa viikossa
  • 1+2 -jakoinen 3 kertaa viikossa
  • 1+2 -jakoinen 4 kertaa viikossa
  • 1+3 -jakoinen 4 kertaa viikossa
  • 1+3 -jakoinen 5 kertaa viikossa
  • 2+3 -jakoinen 5 kertaa viikossa

lähde: Trainer4Youn Voimavalmentaja-koulutuksen materiaali.

Kehittymisen kannalta on tärkeää saada riittävästi volyymia eli aiemmin mainittuja sarjoja ja toistoja viikkotasolla. Esimerkiksi kokeneella treenaajalla 10-30 sarjaa per lihasryhmä vaatii jo hieman suunnitelmallisuutta ja mahdollista priorisointia.

Tein lopputyönä Voimavalmentaja-koulutuksen päätteeksi ohjelmoinnin juurikin kokeneelle treenaajalle tavoitteena saada lihaskasvua aikaiseksi. Riittävän volyymin aikaansaaminen vaati jo jonkun verran pohdintaa, kun kyseessä oli henkilö joka halusi/pystyi treenata maksimissaan 4 kertaa viikossa.

Kehittyminen ei tosin aina tarkoita että pitäisi tehdä määrällisesti enemmän kerralla, vaan kuten aiemmin totesin, voi sarjat jakaa useammalle päivälle ja näin ollen välttää lihaksen loppuun asti hakkaamista joka kerta = hidastaa palautumista ja sitä, että lihaksen pystyy mahdollisesti treenata uudelleen vielä samalla viikolla.

Itse käytin ensimmäisellä mesosyklillä, eli harjoitusjaksolla 2+2 jakoista ohjelmointia, toisella jaksolla 1 + 3 jakoista ohjelmointia ja viimeisellä 1+2 jakoista ohjelmointia. Sain kouluttajalta kehuja juurikin volyymin hienosta hallinasta, suunnittelusta ja siitä, että en seurannut vain toistomääriä vaan myös sarjamääriä viikkotasolla.

Esimerkki 2+2 jakoisesta ohjelmoinnistani (kestovoimakausi, jossa maksimivoimaa ylläpitävänä)

  1. Yläkroppatreeni, jossa sarjojen toistopituus 5-15 ja sarjapalautukset 2-3 min
  2. Ala-ja keskikroppatreeni, jossa sarjojen toistopituus 5-15 ja sarjapalautukset 2-3 min
  3. Vetävät lihasryhmät, jossa sarjojen toistopituus 15 sarjapalautukset 2 min
  4. Työntävät lihasryhmät, jossa sarjojen toistopituus 15 ja sarjapalautukset 2 min

Treenijakoa voi siis usein jopa hieman yksinkertaistaa ja esimerkiksi 1-3 kertaa viikossa treenaavan kannattaa suosia 1-2 jakoisia ohjelmia, joka ei aina tarkoita kuitenkaan sitä että tehdään sama ohjelma kolmesti viikkoon. Ohjelmien välillä kannattaa olla variointia niin liikkeiden kuin toistomäärienkin sisällä, tavoitteesta riippuen toki!

Heräsikö kysymyksiä salijaosta?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITEN YHDISTÄÄ VOIMA- JA KESTÄVYYSHARJOITTELU?

Aerobista, salitreeniä vai niiden yhdistelmää? Monet meistä haluavat treenata vähän useampaa lajia, esimerkiksi käydä ryhmäliikunnassa ja sen lisäksi nostella painoja kuntosalilla. Lisäksi monissa urheilulajeissa tarvitaan sekä voimaa että kestävyyttä. Miten siis harjoitella, että pystyisi kehittyä molemmissa, kuitenkaan viemättä tehoja toiselta ominaisuudelta?

Saatat tietää, että kestävyysharjoittelu heikentää voiman kehittymistä, sillä voima- ja kestävyysharjoittelu aiheuttavat erilaista adaptaatiota lihassolutasolla, eikä tällöin määrällisesti paljon aerobista tekevä henkilö kehity yhtä tehokkaasti kuin pelkkää voimaharjoittelua tekevä.

Kovemman kestävyysharjoituksen jälkeen kestävyysharjoittelussa käytettyjen lihasten voimantuottokyky on heikentynyt noin kahdeksan tunnin ajan, joten tämä on sellainen asia joka kannattaa ottaa huomioon harjoitusohjelmaa suunnitellessa. Kannattaa siis pitää ainakin 8 tunnin tauko edellisestä kestävyysharjoituksesta ennen voimaharjoitusta (samoille lihasryhmille). Esimerkiksi jalkatreenille ei kannata mennä ihan heti juoksulenkin tai ryhmäliikuntatunnin jälkeen.

Jos mennään hieman syvemmälle urheiluvalmennukseen ja eri urheilulajeihin, on hyvä tiedostaa että jos tavoitteena on nopeusvoima (nopeutta ja räjähtävyyttä vaativat lajit) ei raskasta/runsasta kestävyysharjoittelua kannata juurikaan harrastaa. Keskityn tässä kuitenkin pääosin tavalliseen kuntoilijaan, joka haluaa harrastaa sekä voima- että kestävyysharjoittelua ja saada molemmista hyötyä ja tulosta.

Tärkeimmät:

Kohtalainen kokonaisvolyymi- ja frekvenssi (= määrä) harjoittelussa– Ei enempää kuin 1-3 kestävyysharjoitusta viikossa. 

Jos kestävyysharjoittelu on kuormittavaa, esimerkiksi käyt mielellään kovatehoisilla ryhmäliikuntatunneilla, älä treenaa voimaharjoittelussa sarjoja failureen kuin hyvin harvoin. 

Pidä ainakin 8 tunnin tauko edellisestä kestävyysharjoituksesta ennen voimaharjoitusta samoille lihasryhmille.

Pidä vähintään 1 täyslepopäivä viikossa.

Panosta riittävään energian ja proteiinin saantiin – Ilman riittävää energiansaantia et kehity kummassakaan ominaisuudessa ja palautuminen kärsii.

Aloittelijoilla ja keskikokeneilla riittää usein 2-3 voima- ja 2-3 kestävyysharjoitusta viikossa kehittymiseen, tällöin sekä maksimivoimaa, lihasmassaa että myös kestävyyttä voi kehittää yhtä aikaa.

Jos olet kokenut harjoittelija, voit tehdä kausia kun painotat toista ominaisuutta enemmän ja vaihtelet näitä kausia sen mukaan kumpaa tahdot kehittää. Esimerkiksi:

  • Voimapainotus: 3 voimaharjoitusta ja 2 kestävyysharjoitusta viikossa
  • Kestävyyspainotus: 3 kestävysharjoitusta ja 2 voimaharjoitusta viikossa

Keskikokeneen harjoittelijan viikkosuunnitelma voisi olla esimerkiksi 2 voimaharjoitusta. Tällöin tekisin 1+1 jakoista ohjelmaa, eli molemmilla kerroilla treenataan koko vartaloa, mutta ohjelmat on rakennettu eri tavoin. Voimaharjoituksien lisänä 1-3 ryhmäliikuntatuntia, jotka on ajoitettu niin etteivät ne vie tehoja voimaharjoittelusta. Jos tavoite on kehittyä toisella osa-alueella enemmän, kannattaa panostaa frekvenssiä sinne puolelle enemmän ja pitää toista ominaisuutta ylläpidossa.

Voimaharjoittelu on todella kannattavaa myös kestävyysurheilijoille, sillä tutkimuksissa voimaharjoittelun ei ole havaittu heikentävän kestävyysominaisuuksia vaan päin vastoin. Voimaharjoittelun avulla kestävyysurheilija voi tulla nopeammaksi, parantaa lajisuorituksensa suorituskykyä sekä ehkäistä vammoja.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KIINTEYTYJÄN SUDENKUOPAT

Kiinteä ja sporttinen. Sellainen kroppa kelpaisi aika monelle ja sellainen siintää aika monen tavoitteissa ja mielikuvissa. Kehon muokkaamisessa tulisi ymmärtää, että läski ei suoraan muutu kiinteäksi lihasmassaksi, vaan prosessi menee niin, että kun rasva palaa, paljastaa se mahdolliset alla olevat lihakset, joka saa siis aikaan kireämmän vaikutelman ja sen timmin ulkomuodon. Se mitä tässä usein unohtuu, että siellä alla täytyy olla lihasmassaa, jotta lopputulos on edes jollain tavoin sporttinen, kun ne rasvat kuoritaan minimiin.

Jos on siis jo valmiiksi hoikka, aloittelija liikunta rintamalla tai mikäli kaikki treenihistoria on käytetty kiinteyttävien treenien tekemiseen, eli pumpattu pikkupainoilla pitkää sarjaa ja oltu dieetillä samaan aikaan, niin ei siellä luultavasti kovinkaan paljon lihasmassaa löydy. Pitkissä sarjoissa tai diettaamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta kannattaa ymmärtää että kiinteytymiseen tarvitaan jonkinlainen pohja.

Jos aloittaa nollasta, tavoiteena kiinteytyä, niin silloin pitäisi ensin tehdä pohjatyö, eli hankkia lihasmassaa ja syödä kunnolla. Jälkimmäisen kanssa on usein enemmän ongelmia ja aiemmin mainittu jatkuva dieettaaminen pysäyttää kehityksen erittäin tehokkaasti. Liian vähäinen syöminen on todella yleistä, etenkin urheilevien nuorten naisten keskuudessa.

Salilla treenaaminen ja 1200 kalorilla syöminen ei kehitä. Lihas ei saa riittävästi energiaa kasvaakseen ja näin ollen se painojen nostelu on jopa jossain mielessä turhaa. Tai oikeastaan heitän kysymyksen takaisin ja kysyn, että mitä sillä haetaan tai mitä odotetaan jos koko painoilla treenaamisen idea on vahvistaa, kehittää ja kasvattaa? Ilman riittävää ravintoa mitään edellä mainituista ei pääse tapahtumaan. Toinen tuloksien tehokas tappaja on liian suuret treenimäärät, jolloin palautumiskapasiteetti ei riitä kehittymiseen.

Olen itse kirjoittanut monesti, että laihtuminen ja rasvanpoltto on periaatteessa sama asia, mutta tässä erona on lähtökunto. Onko kyseessä henkilö, jolla on ylipainoa ja pudotettavaa? Silloin kaikista tärkein asia on energiatasapainon vieminen miinukselle. Jos taas kyseessä on normaalipainoinen tai hoikka henkilö, joka haluaa niin kutsutun kiinteämmän kehon, kannattaa mielummin laittaa ruokapuoli kuntoon niin, että ruokaa tulee riittävästi kehitystä tukemaan. Kun treenataan tehokkkaasti ja järjestelmällisesti salilla, syödään riittävästi ja kehitytään, se rasvakin alkaa vähenemään itsestään. Sama riittävästi syöminen pätee myös kaikkiin muihin urheilullisiin tavoitteisiin.

Itse lopetin salilla treenaamisen juurikin siitä syystä, että ei ole mitään järkeä vetään 15 ryhmäliikuntatuntia viikossa ja käydä salilla siihen päälle. Okei, jos kaiken optimoi tarkasti niin tulosta tulee. Voimatasoja saan ylös salitreenillä, mutta lihasmassan hankinta on esimerkiksi erittäin hidasta ja haastavaa. Sen vuoksi, käytän mielummin sen salilla huhkitun ajan johonkin muuhun, ainakin tässä vaiheessa elämää!

Onko teillä jotain tavoitteita treenin suhteen vai liikutko ihan vaan koska se on kivaa?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook