EI YHTÄKÄÄN LAIHDUTUSOHJETTA

Tämä tammikuu on poikennut blogin historiasta aika tavalla, sillä näin kymmenentenä blogivuonna ei tammikuun kirjoitukset ole koskeneet laihduttamista, diettaamista eikä edes hirveästi treenaamista! 😀 Katselin äsken Googlen Analytics – tietoja ja siitä huolimatta, että postaustahti on ollut tavallista vähäisempää, on tällä käynyt hurjasti jengiä. Liekö nuo vanhat kirjoitukset keränneet osan kävijöistä, mutta kuitenkin.

Mä teen edelleen yksilövalmennusta jonkun verran ja jo pidempään oon törmännyt jatkuvasti samaan ilmiöön. En tiedä miten tämän muotoilisi lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta on paljon (!!) ihmisiä, joilla on kehonkuva täysin pielessä, todella vääristynyt suhtautuminen ruokaan ja mitä erikoisempia ajatusmalleja siitä, mikä on terveellinen elämäntapa ja mitä esimerkiksi tarvitaan siihen, että paino putoaa.

Usein tällaiseen tilanteeseen on päädytty siten, että on vuosia yritetty päästä siihen unelma kondikseen ja käytetty erilaisia hyvin radikaaleja keinoja. Nykyajan valmennusmarkkinat antavat tähän helpon mahdollisuuden. Valmennuksien ja kuurien sisällä käytettävät mitä erikoisemmat säännöt painautuvat mieleen ja jäävät kummittelemaan sinne vuosiksi. Sitten sitä podetaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista asioista, eikä näissä säännöissä usein ole mitään järkevää punaista lankaa muutenkaan.

Mä oon pohtinut tätä asiaa todella paljon viime aikoina. Osalle ihmisistä saattaa sopia alkusysäys tiukkojen ohjeiden kera, mutta on paljon persoonia, joille ei yksinkertaisesti sovi lainkaan tällaiset ohjeista elämiset ja tekemiset. Ja huomio! Suuri vaikuttava asia on elämäntilanne. Yksin asuvan parikymppisen on aika helppoa omistaa elämänsä esimerkiksi treenille ja dieetille, mutta jos kuvioissa on työt, perhe ja kaikkien harrastukset on asia täysin eri.

Siksi uskon, etteivät erikoisruokavaliot, matalakaloriset ruokavaliot, ketodieetit tai muut ruoka-aineita rajoittavat säännöt toimi suurimmalle osalle ihmisistä. Siltikin juuri suurin osa ihmisistä hakee ratkaisua tällaisista tavoista.

Jos on ylipainoa tai tarvetta laihtua, mielestäni kaikista paras tapa on opetella esimerkiksi Sulamon tai vastaavan kalorilaskurin käyttö. Alkaa kirjata niitä nykyisiä syömisiään sinne, jolloin huomaa aika nopeasti ihan itse, että missä menee pieleen ja mitkä ruuat nostavat kalorimäärän niin korkeaksi, että painoa on päässyt kertymään. Silloin sitä alkaa ihan itse etsiä parempia vaihtoehtoja niille ruuille ja tekee muutoksia myös annoskokoihin.

Useinhan sitä tiedetään, että okei ne viikonlopun sipsipussit ja pizzat aiheuttavat suurimman painon nousun, jolloin pelkästään niiden jättäminen toisi jo tuloksia, mutta ei! Ihminen on sellainen, että se pistääkin koko pakan uusiksi ja kaikki ruoka-aineet vaihtoon maanantaista-sunnuntaihin! 😀 Sitten tätä jaksaa sen pari viikkoa ja homma tyssää seinään.

Kuten olen niin monesti sanonut, ainoa asia mikä ratkaisee on energiatasapaino. Kun oppii tämän ja ymmärtää hieman edes sopivista ruokamääristä, ei tarvitse enää koskaan laihduttaa. Voin paljastaa, että joka ikinen valmennus, jossa laihdutaan tai kiinteydytään, perustuu tähän asiaan. Ei ne ruoka-aineet, eikä salaiset makrojakaumat, vaan se kalorimäärä mitä ruokavalio sisältää. Usein kalorimäärät ovat sen verran matalia, että painoa lähtee nopeasti. (= ja saadaan mitä hurjempia muutoskuvia markkinoida valmennusta eteenpäin!)

Paino lähtee kuitenkin myös suuremmalla kalorimäärällä ja kun sen opettelee ihan itse, voi syödä juuri niitä ruoka-aineita, joista tykkää, eikä niitä mitä kukin valmentaja on päättänyt. Tämän vuoksi kaikki ruokavaliot ja treeniohjelmat, jossa mainitaan ”rasvaa polttava” on täyttä paskaa. Se ruokavalio tai treeni ei polta rasvaa, vaan se kalorivaje.

Kalorilaskurin käyttö maksaa muutaman euron kuukaudessa ja ainoa asia miksi suurin osa ei sitä käytä, on se että se tuntuu vaikealta ja on vaan helpompaa syödä paperilta, tai vaikka jonkun dieetin mukaan missä on säännöt (älä syö hiilareita) kun tietää, että siinä on valmiina kaikki. Se ”helppo” on kuitenkaan harvoin toimiva. Lisäksi kannattaa muistaa, että hyvin rajut kuurit sekoittavat kehon toimintaa, joka tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa se laihtuminen on entistä vaikeampaa ja lihominen entistä nopeampaa.

Juuri tässä korjailen erään henkilön kanssa rajujen dieettien + treenien + ketokuurin aiheuttamia ongelmia, eli kehon laskennallinen energiantarve ei enää pidä paikkaansa ja jotta paino lähtisi taas alas, tarvittaisiin hyvin pienet kalorit. Uusi dieetti ei todellakaan ole vaihtoehto, vaan asiaa lähdetään korjaamaan ihan toisesta päästä. Tähän yhdistettynä ne kaikki uskomukset ja säännöt, jotka kuuluvat ” terveelliseen elämään” voivat aiheuttaa hieman haasteita.

Tulen tekemään muutoksia myös omalle valmennus-sivustolleni ja keskityn tulevaisuudessa enemmän henkilökohtaisiin ohjeistuksiin. Jos saan sanoa vielä yhden asian kaikille niille, jotka ovat dieetillä tai miettivät usein, että sellainen pitäisi aloittaa, muista että hyvässä kunnossa voi olla juuri silloin kun ei rajaa elämää kahteen vaiheeseen: siihen kun syödään mitä sattuu, milloin sattuu ja siihen kun syödään ja treenataan täydellisesti jonkun ohjeen mukaan. Parhaaseen kuntoon pääsee, kun lähtee muokkaamaan omia ruokailutottumuksia pikkuhiljaa ja lisäämään mukaan liikuntaa, josta tykkää.

Olen ollut siinä tilanteessa, kun dieetti ei toimi, keho ei toimi ja kaikki ahdistaa. Tuntuu, ettei mikään auta ja sitten sitä yrittää vain kovempaa ja radikaalimpia keinoja. Onneksi päädyin yksilövalmennukseen ja sain järkevät ohjeet syödä ja harjoitella. Siltikin vei melkein puoli vuotta, että mitään muutosta alkoi tapahtua ja senkin jälkeen puolitoista vuotta, että kroppa toimi taas normaalisti. Tähän paskaan tilanteeseen päädyin alun perin henkisen stressin ja ”loppuun palamisen” vuoksi, joka johti siihen ettei keho jaksanut enää kaikkea mitä sillä suoritin.

dieetillä – ei enää ikinä dieetillä

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


PELOTTAVA PAINONNOUSU

Kulunut viikko on ollut kyllä kiireisin aikapäiviin ja vaikka vuorokausien jokainen hereillä oltu tunti on käytetty jonkun työn tekoon, on tää kirjoittaminen vain jäänyt. Kun olen pienessä stressissä, mulla kärsii heti luovuus samalla kirjoittamista kohtaan. Tarkoitus on tietysti kirjoitella edelleen muistakin asioista kuin raskaudesta, mutta koska olen törmännyt tähän asiaan kuluvilla viikoilla yllättävän paljon, ajattelin kirjoittaa asiasta.

RV18

Painon nouseminen on ylipäätään nykyaikana saatanasta. Painoa vahdataan ja sitä yritetään pudottaa keinolla millä hyvänsä. Olen mukana erilaisissa ryhmissä, jossa on siis raskaana olevia naisia mukana ja hyvin usein niissä keskustellaan painosta, painon noususta ja siitä miten se ahdistaa ihan kamalasti.

Noita ketjuja lueskellessa, tuntuu että mitä vähemmän paino on noussut raskausaikana, tai jos ei lainkaan, niin sen parempi. Painon nouseminen ei aina tarkoita automaattisesti lihomista, oli kyseessä raskaana oleva tai tavallinen ihminen. Tästä painon kontrolloimisesta on tullut ihan hirveän iso juttu. Jos ihmisen sisällä kasvaa uusi ihmisalku, totta hitossa se painaa jotain. 😀 Jos maha kasvaa ja lapsi kasvaa, niin mitä ihmettä? Eikö se ole ihan fysiologinen fakta, että myös kokonaispaino nousee? Mitä ahdistavaa siinä voi olla?

Nykyajan trendinähän on ollut jo pitkään, että myös raskauden jälkeen pitäisi palautua mahdollisimman nopeasti ja jos raskausaikana paino nousee, on se merkki siitä, että nyt on sitten syöty kahden edestä. Raskausaika on loppupeleissä aika lyhyt aika ja silloin keho muuttuu, halusi tai ei. Hormonit ja naisen elimistö muokautuu uuden elämän luomiseen, jolloin myös se paino nousee ja mahdollisesti tulee myös hieman rasvaa. Keho kuitenkin palautuu raskauden jälkeen. Ei välttämättä aina ihan samaan tilaan kuin aiemmin, mutta palautuu kuitenkin.

RV18

Itse ajattelen, että pyrin elämään terveys edellä eli syömään ensinnäkin riittävästi ja monipuolisesti ja liikkumaan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Pääprioriteetti ei ole se mun keho ja miltä se näyttää ja mitä se painaa, vaan sisällä kasvavan vauvan hyvinvointi.

Tähän saakka kaikki on mennyt yllättävänkin helposti, mutta aika alkuvaiheessa sitä ollaan toki vielä. Ymmärrän toki sen, että jos on ylipainoa, silloin painon ei saisi nousta, oli sitten raskaana tai ei, mutta tätä ahdistusta tuntuu olevan paljon juuri normaalipainoisten naisten keskuudessa. Sama juttuhan on myös treenimaailmassa, eniten diettejä vetävät juuri ne jotka eivät niitä edes tarvitse.

Mua ei siis henk.kohta ahdista painon nouseminen tai kehon muuttuminen, sillä ajattelen että se kuuluu asiaan. Ajattelen myös, että jos pidän kiinni omista arvoistani ja elämäntavoistani, ei lopputulos voi olla katastrofaalinen.

Jotenkin nämä elämän arvot ovat menneet hieman sekaisin, kun sitä ulkoista ihailua ja kunnioitusta saa kaikista eniten juuri ulkonäköön liittyvillä asioilla. Lisäksi toisiin vertailu aiheuttaa usein vain enemmän ahdistusta. Aina löytyy joku joka on tehnyt asiat ”paremmin” tai eri tavalla, se ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tapa tai se paras tapa sinulle.

Hyvää viikonloppua ja no stress!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KEVYT FETA-PERUNASALAATTI

Se olisi vuoden viimeinen päivä käynnissä ja huomenna startataankin puhtaalta pöydältä vuoteen 2020! Tosi kliseistä, mutta pakko sanoa, että vuosi meni kyllä todella nopeasti näin jälkikäteen ajateltuna. Itse en ole tehnyt mitään suuria tavoitteita tai suunnitelmia tulevalle vuodelle, tässä on menty viime aikoina sellaisella päivä tai enintään viikko kerrallaan – meiningillä muutenkin. Mitään suuria juhliakaan ei täällä juhlita, vaan olemme kotosalla, teemme hyvää ruokaa ja siinäpä suunnilleen se. Mies osti muutaman raketin, vaikka itse olen niitä vastaan ja mielestäni pitäisi kieltää lailla sekä myynti, että koko typerä pommittaminen. 😀

Meillä on tänään menussa nauravia nakkeja, perunamuusia ja itse tekemääni feta-perunasalaattia. Mulle ja muksulle kalkkunanakkeja ja miehelle sitten ihan tavallisia. Tästä perunasalaatista tuli sen verran success, että pakko laittaa jakoon. Tämä sopii varmasti monen muunkin ruuan kaveriksi, jos haluaa esimerkiksi joskus korvata perunan tai pastan vähän maukkaamalla seoksella, niin tästä testiin.

KEVYT FETA-PERUNASALAATTI

  • n. 500 g perunoita
  • 5-6 dl Lidlin 2 % kreikkalaista jugurttia
  • 5 valkosipulinkynttä
  • loraus sitruunanmehua
  • 1/2 rkl (dijon) sinappia
  • 2 valkosipulisuolakurkkua (Myrttinen)
  • 1-2 omenaa
  • nippu kevätsipulia
  • 1 dl fetakuutioita (kevyt)
  • tilliä
  • mausteet: Yrttisuola, mustapippuri, stevia sokeri

Keitä perunat ja anna niiden jäähtyä jääkaappikylmäksi. Pilko valkosipulin kynnet ja sekoita silppu jugurttiin, lisää sinappi ja sitruunan mehu, mausta yrittisuolalla, mustapippurilla ja stevia sokerilla ja maistele maku kuntoon. Kuori omena ja pilko se sekä suolakurkut lohkoiksi. Silppua kevätsipuli ja sekoita sekin jugurttiin. Lisää fetakuutiot ja jäähtyneet, kuoritut ja pilkotut perunat. Sekoittele, maista ja lisäile mausteita tarvittaessa. Koristele tilillä ja anna hautua jääkaapissa!

Makrot:

Onnellista Uutta Vuotta ja kiitos, että olet lukenut juttujani kuluneen vuoden ajan! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


SORTUMISTA JA RUOTUUN PALAAMISTA

Tällä ja ensi viikolla tuhannet ihmiset palaavat takaisin ”ruotuun”. Joulu on taas tehnyt tehtävänsä, jolloin dieettien ja kuntokuurien kulta-aika kukoistaa. Olo on turvonnut ja housunkaulusta kiristää. Luultavasti heitit hanskat tiskiin jo loppusyksystä tai joulukuun alussa, sillä joulu tulee kuitenkin ja tammikuussa voi sitten palata ruotuun.

Monien ihmisten elämä on kahdessa vaiheessa elämistä, on ruotu ja sitten on sortuminen. Juhlapyhät korostavat näitä vaiheita eniten, sillä ajatus siitä että saa luvan kanssa mättää menemään ja korjata asia sitten myöhemmin, tuntuu hyvältä. Toiset jojoilevat näiden kahden vaiheiden välillä arjesta viikonloppuun, toiset pysyvät ruodussa jopa kuukausia putkeen ja saavat mielihyvää siitä, että suorittavat täydelliseksi miellettyjä elintapojaan. Joku tätä hyvinvoinniksikin kutsuu.

kuva vuodelta 2015

Kaiken tämän takana on toivo siitä, että voisi olla tyytyväinen itseensä. Omaan kehoonsa. Päästä eroon tukalasta tunteesta, joka painaa eniten henkisellä tasolla. Nyt minä onnistun! Palaan vihdoinkin ruotuun ja teen kaiken kuten kuuluu! Tällä kertaa jaksatkin ehkä kuukauden tai pari. Pääset tavoitteeseen ja siitä se lipsuminen taas alkaa. Pikkuhiljaa. Treenikerrat vähenevät, herkkuillat lisääntyvät ja mietit, että no maanantaina otan itseäni niskasta kiinni. Onnistuinhan viimeksikin, teen vain täysin samalla tavalla. Toukokuun lopussa heräät siihen, että olet samassa tilanteessa kuin joulun jälkeen ja uudet challenget ja dieetit lävähtävät verkkokalvoille instagramia selatessa. Ei kai tässä auta, kun repästä itsensä ruotuun, koska kesä tulee.

Tällainen elämä on hyvin voimia vievää ja raskasta. Negatiivisuus kasvaa parhaiten juuri tällaisessa tyytymättömyyden ympäristössä. Negatiivisuus valtaa mielen ja altistaa siihen, että jälleen kerran annetaan periksi, koska ei tästä tuu yhtään mitään. Miten tästä pääsee pois niin että voisi elää normaalia elämää ja olla tyytyväinen itseensä?

Vuodelta 2014. Mullakin oli tapana aina aloittaa jokin kuuri tai juttu vuoden alussa ja syksyllä.

Siinä varsin hyvä kysymys. Sen verran voin sanoa, että ei ainakaan sillä tavalla, että teet kaiken juuri samalla tavalla, mikä on johtanut sinut tähän pisteeseen. Uuden dieetin, valmennuksen tai kuntokuurin aloittaminen johtaa juuri siihen samaan tilanteeseen, missä olet nyt. Itsensä rankaisu kolmen päivän joulunvietosta on juuri se mitä ei kannata tehdä. Älä palaa ruotuun, äläkä kutsu normaalia elämää sortumiseksi. Voit olla paremmassa kunnossa kuin ikinä aloittamatta enää yhtäkään laihdutuskuuria.

Asioita voi muuttaa ja uusia elämäntapoja ottaa mukaan rutiineihin. En suosittele, että aloitetaan jotain, koska yleensä se tarkoittaa että se myös loppuu. Liiku siksi, että voit ja pystyt. Liiku sillä tyylillä josta pidät ja josta tiedät tulevan hyvä olo.

Älä aseta rimaa liian korkealle, sillä jokainen hyvä valinta on kotiin päin. Jos haluat muutosta, älä odota ensi viikon keskiviikkoon, älä  edes maanantaihin, vaan tee jotain muutoksen eteen nyt heti. Vaikka olisit syönyt jo tänään suklaata, voit silti tehdä terveellisen lounaan. Vaikka olisit maannut viimeiset kaksi päivää sohvalla, 20 minuutin kävelylenkki riittää alkuun. Vaikka tiedät että uuden vuoden vietossa tulee syötyä taas enemmän, voit silti nyt jo syödä myös terveellisiä annoksia ja liikkua.

Avain tasapainoon ja hyvään oloon on siinä ettei aseteta liian jyrkkiä rajoja ja sääntöjä. Asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti tai ei ollenkaan. Kannattaa kokeilla, lopputulos voi olla mieleinen. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


RAVINTO, RASKAUSKILOT & KEHON MUUTTUMINEN

Sain aiemmin paljon kysymyksiä koskien raskausajan ruokavaliota ja kehon muuttumista. Olen aina ajatellut, että raskausaikana haluan syödä entistä ”paremmin” ja sanotaanko, että jos olisin tullut raskaaksi vaikka kolme tai neljä vuotta sitten, olisin varmasti ollu supermegakriittinen ja tarkka. Ei sokeria, ei lisäaineita, ei mitään epäterveellistä. Viime aikainen ruokavalioni on taas ollut hieman sallivampi, tosin terveellinen sekin. Olen pyrkinyt saamaan tärkeimmät vitamiinit ja hivenaineet ruokavalion kautta ja syönyt hyvin samaan malliin kuin normaalistikin syön. Syömällä paljon (vihreitä) vihanneksia ei oikeastaan voi mennä pieleen! Pahoinvoinnin aikana mua ällötti melkein kaikki muut vihannekset, paitsi parsakaali ja finduksen spicy zanju – sekoitus, joten niitä onkin tullut syötyä aika huolella! 😀

RV 14 (13+3)

Tuosta superterveellisestä ruokavaliosta vielä sellainen pointti, että kun ajatellaan syödä todella terveellisesti, jää usein (ei toki aina) paljon ruoka-aineita pannaan, mikä voi johtaa liian vähäiseen energiansaantiin tai vaikka hiilarien liian vähäiseen saantiin. Luin erään tutkimuksen* tuloksia koskien äitejä jotka söivät vähän hiilihydraatteja raskausaikana ja tässä tutkimuksessa oli todettu heidän jälkeläisillään 6–9 vuoden iässä suurin kehon rasvaprosentti. Tässä vertailtiin siis eri ryhmiä, joissa hiilihydraatteja syötiin eri määriä. Asiaa perustellaan sillä, että vähähiilihydraattisen ruokavalion seurauksena sikiö vastaanottaa nälkiintymissignaalin, jonka seurauksena lapsi alkaa varastoida rasvaa. 

Mitä energiantarpeeseen tulee, alku- ja keskiraskaudessa lisäenergian tarve on niin pieni, että se täyttyy melko helposti. Itse oon muuttanut hieman makrojakaumaa niin, että syön enemmän hiilaripitoisia ruokia ja vähän vähemmän proteiinipitoisia juttuja. Proteiinin saanti tulee kuitenkin niin helposti täyteen ja hiilarit taas tuntuivat auttavan huonoon oloon paremmin. Täytyy sanoa, että jollain tavoin suhtautuminen ruokaan on muuttunut, asiat maistuvat hieman erilaiselta ja olen ns. herkempi tulemaan täyteen ja esimerkiksi kyllästymään johonkin makuun.

Ajattelin, etten ala luetella tähän raskausajan ravitsemussuosituksia, sillä ne löytyvät helposti googlaamalla ja lisäksi ne ovat hyvin samanlaiset kuin yleiset ravitsemussuositukset muutenkin. Ainoastaan toetysti kiellot täytyy huomioida. Mitä kieltoihin tulee, itse olen kaivannut salmiakkia eniten! 😀

Painonnousu on osa raskautta, mutta se mikä on sopiva määrä riippuu äidin painosta ennen raskautta. Alipainoisella painoa saa tulla enemmän ja ylipainoisella taas vähemmän. Oma painoindeksini oli normaali, joten painoa saisi tulla tuon 11-16 kg.

Myös raskaana painonnousuun (lapsesta riippumaton paino) päteen energiatasapaino ja voisin kuvitella, että kun keho muuttuu ja vatsa kasvaa, myös aktiivisuus pienenee automaattisesti, jolloin energiantarve pienenee. Eli vaikka söisi ”kuten ennen”, voi paino nousta liiaksi juuri siksi, että liikumista tuleekin vähemmän ihan huomaamatta.

Alipainoinen: painoindeksi < 18,5: painonnousu 12,5–18,0 kg
Normaalipainoinen: painoindeksi 18,5–24,9: painonnousu 11,5–16,0 kg
Ylipainoinen: painoindeksi 25,0–29,9: painonnousu 7,0–11,5 kg
Lihava: painoindeksi ≥ 30,0: 5,0–9,00 kg

Maailma on muuttunut nopeasti ja ylipainoisia ihmisiä on jo enemmän kuin aliravittuja. Nuorten naisten ylipainoisuus yleistyy räjähdysmäisesti: Suomessa kaikista vuonna 2011 synnyttäneistä yli kolmannes oli ylipainoisia ennen raskautta. Ylipaino aiheuttaa sekä äidille että lapselle terveysriskejä, jotka eivät rajoitu ainoastaan raskauteen ja synnytykseen. Näyttää siltä, että jälkeläisen ylipainon kehittyminen alkaa jo kohdussa. Mielestäni on siis ihan tervettä pitää huolta siitä, ettei energiatasapaino käänny päälaelleen raskaanakaan. Terveellisen ruokavalion lisäksi, arkiaktiivisuus ja sopivat treenimäärät ovat helpoimmat keinot pitää huolta siitä, ettei painoa ala kerääntyä liiaksi.

Tällä hetkellä oma painoni on noussut 0-2,5 kg, eli paino vaihtelee jokseenkin päivästä riippuen. Uskon, että tuo vaihtelu johtuu paljon nestetasapainosta ja koska liikun paljon, on tiettyinä päivinä kehossa vähemmän nestettä. Huomenna mulla vaihtuu raskausviikko 15 (14+0), että tässä on kohtapuoliin oltu jo 4 kuukautta raskaana. Ulospäin raskaus ei juuri näy, mitä nyt vatsa on hieman pömpömpi. Tuntuu, että eniten ”massaa” on tullut rintoihin 😀

Ajatuksena ja tavoitteena on siis pitää ruokavalio monipuolisena ja hyvin samanlaisena kuin aina ennenkin, en aio syödä kahden edestä, heh, mutta niin kauan kun treenimäärät ja tehot pysyvät kovina, tulee riittävästä energiansaannista pitää huolta, kuten aina.

Jännä huomio tähän liittyen on se, että kun olen alkanut syömään hiilaripainotteisemmin on myös treenit kulkeneet todella kivasti. Olen ennenkin kirjoittanut tämän, mutta monesti sitä analysoidaan omaa jaksamista ja palautumista hurjasti ja mietitään kaikenmaailman sairauksia ja ongelmia. Etsitään syytä tahmeaan oloon ja puutuviin raajoihin, kun vastaus on niinkin yksinkertainen kuin liian vähäinen ravinto.

Meillä vaihtuu ensi viikolla ryhmäliikunta-aikataulu ja mulla tulee olemaan sama määrä tunteja edelleen. Tavoite, tai sanotaanko toive on jatkaa ohjaamista ja liikkumista niin pitkälle kuin mahdollista ja säädellä tehoja ja tekemistä sen mukaan mikä vointi ja jaksaminen on.

*Godfrey KM, Sheppard A, Gluckman PD ym. Epigenetic gene promoter methylation at birth is associated with child’s later adiposity. Diabetes 2011;60:1528–34.

Perälä MM, Männistö S, Kaartinen NE ym. Body size at birth is associated with food and nutrient intake in adulthood. PLoS One 2012;7:e46139. doi: 10.1371/journal.pone.0046139

instagram: ainorouhiainen 

Facebook