NÄMÄ OLISIN HALUNNUT TIETÄÄ ENNEN VAUVAN SYNTYMÄÄ

22.02.2021
3

Yhtenä yönä hereillä ollessa tuli mieleen, että vaikka usein raskaana olevaa varoitellaan yöunien menettämisestä vauvan syntymän johdosta, kukaan ei sano että vauvan uniin voisi mahdollisesti vaikuttaa paljonkin, jos tietää pari tärkeää asiaa heti alusta lähtien.

Mulla ei ollut aiemmin mitään hajua vauvojen uniasioista, uniohjausta sain kun vauva oli ”jo” parin kuukauden ikäinen. Uneksija.fi:n Teija oli muhun yhteydessä jo toukokuussa kun olin vielä raskaana, mutta jotenkin en osannut vielä ajatella, että tarvisin mitään uniohjausta. Juttelimme tovin, mutta asia siirtyi eteenpäin, kunnes kesällä muistin tämän keskustelun ja otin yhteyttä Teijaan, joka oli siis tarjonnu uniohjausta meille yhteistyönä.

Vauva oli parin kuukauden ikäinen kun aloitimme ohjauksen ja opin heti todella monta tärkeää asiaa, joilla oli oleellinen vaikutus siihen miten vauva nukkui. Olenkin miettinyt, että miksi ihmeessä tuoreille vanhemmille ei anneta enemmän uniohjausta esim. neuvolan taholta jo ennen kuin ollaan siinä pisteessä että kukaan ei enää nuku. Pienillä asioilla voi olla isokin merkitys vauvan uniin ja koko perheen jaksamiseen.

Nämä olisin halunnut tietää ennen kuin vauva syntyi:

Vauvan uniin voi vaikuttaa mm. hereilläoloajoilla, oikeiden uni-ikkunoiden hydyntämisellä ja säännöllisellä päivärytmillä. Eri ikäisillä vauvoilla on erilaiset hereilläoloajat ja tämä oli ensimmäinen merkityksellinen muutos meillä, jonka avulla myös päivärytmi lähti toimimaan itsekseen. Alkuun oli työlästä saada vauva unille, mutta pian homma alkoi toimia itsessään ja Olivia nukkuu edelleen todella hyvin päiväunet ilman ongelmia. Häntä ei tarvitse nukuttaa yhdillekkään unille, ainoastaan laskea sänkyyn ja hakea/herättää, kun unet ovat valmiit (sama myös yöunilla). Alussa siis hereilläoloaika oli 90 minuuttia, tarkoittaen että jos hän heräsin kl 9:00, oli hänen oltava unessa 10:30, eli nukuttaminen alkoi paljon aikaisemmin jo. Päivät tuntuivat olevan yhtä nukuttamista ja unessa pitämistä, mutta sekin oli vain melko lyhyt vaihe. 😅

Tuttipullolla syöttäminen on ihan ok ja korvikettakin voi antaa tarvittaessa. Olin ehkä vähän liian tarkka sen suhteen, etten halunnut antaa vauvalle korviketta tai syöttää häntä pullolla, sillä pelkäsin että maidon tulo ehtyy, jos en imetä jatkuvasti. Tämähän johti (luultavasti) siihen, että lopulta hän ei suostunut syömään pullosta lainkaan, eikä edelleenkään syö. Pillipullosta menee nykyään vettä pieniä määriä, mutta mikään muu ei kelpaa. Syötöt on siis olleet mun harteilla alusta saakka ja kuten oon aiemminkin maininnut niin etenkin yöheräämisiä olisi ollut ihan kiva jakaa rankkoina aikoina tai silloin jos on itse ollut erityisen väsynyt.

No mitä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata ja voiko synnytykseen mennä takki auki ilman valmistautumista? No sinne kassiin ei kyllä oikeestaan tarvita yhtään mitään erikoista jos multa kysytään! 😆 Ensinnäkin, sairaalassa kun saa säännöllisesti ruokaa, mulla jäi kaikki eväät syömättä. Mulla ei ollut mitenkään erikoisemmin nälkä synnyttämisen jälkeen (tästä varoiteltiin paljon). Asiat mitä siellä tarvitsin oli hammasharja + muut hygienia jutut sekä vaatteet jotka puin kotiin palatessa. Yhden jutun olisin voinut ottaa mukaan ja se on herbamare yrttisuola 😂 Olisin maustanut ruokaa mielellään, koska se oli mun makuun mautonta!

Itse en valmistautunut synnytykseen sen kummemmin mitenkään. En tiennyt mitä odottaa ja näin jälkikäteen en koe, että valmistautumisesta olisi ollut mitään hyötyä. Huom. tämä kokemus muokkautuu varmasti paljon sen mukaan miten synnytys menee. Oma kokemus oli se, että kaikki sujui omalla painollaan loppuun saakka. Itse en kokenut synnytystä fyysisesti raskaana (olin valmistautunut elämäni maratoniin), mutta hemmetin kivuliasta oli avautumisvaihe ja supistukset. Mulla ei tosiaan ollut oikeen mitään mielikuvaa siitä kuinka kaikki menee, mutta olin aina ajatellut että itse synnyttäminen eli ponnistusvaihe olisi pahin, mutta se olikin kohdallani helpoin juttu.

Nyt haluaisinkin tietää, mitä sä olisit halunnut tietää ennen kuin vauva syntyy?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


8 KK SYNNYTYKSESTÄ – TREENIT, PALAUTUMINEN & ULKONÄKÖ

21.02.2021
24

Ville kysyi multa eilen, että mistä kirjoitit silloin kun bloggasit ihan päivittäin ja blogeja luettiin paljon. Piti oikein miettiä hetken ja vastasin, että treenistä, safkoista ja omasta elämästä. Kai mun elämä oli sen verran ”erilaista” (extreemiä?) että se kiinnosti monia. 😃 Sen kunniaksi ajattelin kirjoitella vähän ajatuksia ja tunnelmia mun treenaamisesta tänä päivänä.

Mähän kirjoittelin palautumisesta synnytyksen jälkeen, mutta jossain vaiheessa koin, että koska kyseinen vaihe oli itselleni helppo, siitä tuli enemmän negatiivista palautetta, joten jätin asiasta puhumisen kokonaan. Saattaa olla hormoneista kiinni, mutta jos ennen mua ei kiinnostanut paskaakaan mitä muut sanoo, niin nyt viime aikoina oon ollut ehkä vähän enemmän herkemmillä sen suhteen.

Ei vaan jaksa aina selitellä aina miksi tekee mitäkin, mutta sen verran sanon, että jos nykyään on todella hyväksyttyä kertoa millaisia jälkiä raskaus ja synnytys jätti kehoon niin tuntuu, että se ei taas ole hyväksyttyä jos pääseekin helpolla, vaan se rinnastetaan heti siihen että on pakkomielle ”olla kunnossa” mahdollisimman nopeasti. Omakohtaisesti en muuttanut elämäntapojani raskausaikana enkä sen jälkeen, joten kaikki tapahtui siinä mielessä itsestään.

Mulla ei tullut synnytyksessä oikeen mitään damagea ja keho tuntui lähes normaalilta heti samantien. Treenitaukoa raskauden ja synnyttämisen välillä tuli viikko, joten on aika loogista että kunto ei laskenut missään vaiheessa.

Toki raskaus aiheutti etenkin ylävartalon voimatasojen laskun, koska keskivartalossa ei ollut samaan tapaan tukea. Ekat kolme kuukautta otin treeneissä kevyemmin, jätin kovimmat hyppimiset ja keskivartalon kuormittamisen vähemmälle, mutta sen jälkeen palasin aika lailla normaaliin treenityyliini. Edelleen voimatasot ovat hieman normaalista jäljessä, mutta oon kyllä todella tyytyväinen siihen miten keho on palautunut koko prosessista. En ole oikeestaan treenannut mikään tavoite mielessä, saati mitenkään todella optimaalisesti. Oon tehnyt sitä mitä oon siinä tilanteessa huvittanut ja se on toiminut aika hyvin tähän saakka.

Tämän kuun lopussa tulee 8 kk synnytyksestä ja koen, että liikunta on se minkä voimalla oon jaksanut läpi rankimmat päivät. Valehtelisin jos väittäisin että ajoittain on aika puuduttavaa kun päivät on ihan samanlaisia, eikä sosiaalisia kontakteja juurikaan ole. Nyt kun vauva nukkuu kaikki unensa mieluiten sängyssä, ei ulkoilemaankaan pääse ihan samalla tavalla kuin aiemmin, joten tulee oltua paljon kotona. Se, että pääsen tunniksi jumppaamaan auttaa hirvittävän paljon.

Tällä hetkellä mun tavoite onkin liikkua sen mukaan, että siitä tulee hyvä fiilis ja hyvä olo. Treenailen 5-6 krt viikossa, päälajina ryhmäliikunta/kehonpainotreenit, joista tykkään eniten. Salitreenejä teen satunnaisesti, viime aikoina vähemmän. Odotan kovasti kevättä, jotta ulkoilustakin tulee vähän helpompaa, eikä vaadi aina vauvan pukemisrumbaa ulos lähtiessä.

7 kk raskaana – 7 kk synnytyksestä

En tiedä mikä on rasvaprosenttini nyt, enkä osaa suhteuttaa siinä mielessä kondista aikaisempaan, mutta koen että olen aika samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Paino on suunnilleen sama ja samat vaatteet mahtuu, joten se kertonee jonkun verran tästä. Ulkonäkö ei ole mulle enää niin tärkeä kuin aiemmin, mutta on se silti tärkeä. Haluan voida hyvin kehossani ja myös se miltä näytän, vaikuttaa tähän.

Tällä hetkellä elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita, että ulkonäköä ei tule mietittyä kovin paljoa. Toki välillä mieleen tulee ajatuksia, että pitäisikö nyt kokeilla treenata tavoitteellisemmin tai yrittää syödä vielä optimaalisemmin, mutta lopputulos näille ajatuksille yleensä on, että ne eivät ole niin tärkeitä asioita että jaksaisin. 😃

Viime aikoina on myös ilmennyt hieman turnausväsymystä, lähinnä henkisellä puolella. Välillä tuntuu, että haluaisi vähän pidemmän hetken kun saisi vaan olla. Imetän vauvaa edelleen ja hän ei edelleenkään huoli tuttipulloa (viikko sitten jossain oudossa mielentilassa suostui juomaan tuttipullosta kaksi vuorokautta, mutta se päättyi siihen) joten olen todella kiinni vauvassa 24/7.

Meillä on näkynyt myös 8 kk unitaantuman merkkejä ja yöt ovat olleet aiempia levottomampia. Vaikka vauva nukkuu suhteellisen hyvin, minä en nuku. Nukkuisin luultavasti paremmin ilman yöherätyksiä, mutta kun herään yöllä, en saa enää unta. Niin turhauttavaa! Tämä lienee hormonaalinen asia ja tasaantuu ehkä joskus, mutta koska öisinkään ei tule sitä kaivattua taukoa, on hermot olleet astetta kireämmällä viime aikoina. 😅

Hei, jos siellä on vielä lukijoita jäljellä (😆) niin ottaisin mielellään postausideoita! Kiinnostaako vauva-arki vai treeni/ravintojutut enemmän? 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITÄ MULLE KUULUU – AJATUKSIA TULEVASTA JA MENNEESTÄ!

08.02.2021
0

Kulunut vuosi on ollut meille kaikille varsin erikoinen. Välillä sitä ihan pysähtyy miettimään, että mitä ihmettä täällä tapahtuu ja mihin katosi normaali arki. Olen miettinyt, että omalla kohdalla lapsen saaminen tuli oikeastaan aika hyvään saumaan, sillä korona vaikutti oleellisesti myös mun työtilanteeseen. Mulla alkoi ”sopivasti” äitiysloma samoihin aikoihin, kun meidän työpaikalta alettiin lomauttaa porukkaa.

Nyt on kuitenkin jo kohta vuosi mennyt, eikä tilanne ole erityisen hyvä vieläkään. Mun fiilikset on vaihdelleet aika paljon. Välillä kaipaan takaisin työelämään, välillä pelottaa kuinka nopeasti tämä aika vauvan kanssa on mennyt ja välillä ahdistaa se, että onko ylipäätään enää mitään töitä kun vanhempainvapaani loppuu. Epävarmuus ei ole kiva tunne, mutta toisaalta mulla on jossain syvällä sisimmässä luotto, että asiat kuitenkin järjestyy!

Syy miksi aiheesta aloin kirjoittaa on kuitenkin se, että vaikka vuosi on suhteellisen lyhyt aika, tuntuu että oon ihan eri ihminen kuin vuosi taaksepäin. Sitä sanotaan, että lapsen saaminen kasvattaa henkisesti ja se on todellakin totta. Jos luulin olevani jollain tavoin tasapainoinen tyyppi aiemmin, niin aika väärässä olin. Toisaalta, kukapa meistä nyt oikeestaan koskaan on täysin jossain tasapainoisessa zen-tilassa. 😀

Oon miettinyt omaa ajatusmaailmaani ja kaikkea mahdollista ja oppinut itsestäni todella paljon. Olen löytänyt ihan hurjasti kehityskohteita ja oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Oon myös todennut, että mun ns. tasapaino elämässä johtui siitä, että sain tehdä (tai oikeestaan tein) kaiken aina kuten itse halusin ja olin suunnitellut. Toki otin elämässäni huomioon myös muita, mutta näin pelkistetysti sanottuna, oli helppo elää, kun kaikki meni miten halusin. 😅

Viimeisten kuukausien aikana oon joutunut käsittelemään ihan uudenlaisia tunteita ja fiiliksiä ja todennut, että paljon kehitettävää on. Mulla on aina ollut vahva tarve kontrolloida asioita ja nyt kun se ei vaan aina ole mahdollista, oon ollut ihan uuden äärellä. Mitä vauvaan ja hänen hoitamiseen tulee, oli ja on yllättävän helppoa ja luonnollista laittaa lapsen tarpeet itsensä (ja kaiken) edelle, mutta toki on ollut myös niitä kuuluisia haasteita. Helposti sitä myös purkaa ikäviä tunteita siihen läheiseen, joka elää vierellä, vaikka syy ei hänen olisikaan. Meidän tapauksessa lapsen saaminen on ollut parisuhteessa todella yhdistävä ja vahvistava asia, mutta myös haasteellinen, sillä täysin uusi elämäntilanne saattaa tuoda kumppanista esiin piirteitä, joita ei edes tiennyt olevan. Täytyy oikeesti uskaltaa avata suuta ja olla avoin asioissa.

Treeni, ravinto, hyvinvointi ja kaikki niihin liittyvät asiat on olleet mulle aina ihan todella tärkeitä. Ne ovat edelleen, mutta eri tavoin kuin ennen. Kerroin aiemmin, että lopetin sivuston jossa myin valmennuksiani jo vuodesta 2016 lähtien. En sano, etteivätkö valmennukset olisi olleet hyviä, mutta mitä hyvinvointiin tulee, ajatusmaailmani on muuttunut melkoisesti ja mulla on nykyään tosi suuri moraalinen rima tehdä tai sanoa mitään ohjeellistavaa asiaan liittyen.

Hyvinvointi on niin yksilöllinen asia ja suuri kokonaisuus, että koen etten itse halua tehdä sitä enää massavalmennuksina, etenkään ravintoon liittyen. Mulla on visio mitä ja miten haluaisin tätä tehdä, mutta toteutus uupuu 😃. Suurin palo on jakaa liikunnan iloa ja mahtavaa treenifiilistä, ilman että siihen aina liittyisi pelkkä ulkonäön muokkaaminen.

Tällaista ajatusten purkamista tähän väliin! Kaikenkaikkiaan oon tällä hetkellä todella onnellinen ja kaikki on hyvin. Siltikin elämässä voi olla stressaavia asioita ja niitä murheitakin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAUVA 7 KK – MITÄ KUULUU?

01.02.2021
0

Viikonloppuna meidän minille tuli tauluun 7 kk ja ajattelin sen kunniaksi kirjoitella kuulumisia ja kertoa mistä meidän arki koostuu tällä hetkellä. Olen huomannut, että monia samassa tilanteessa eläviä kiinnostaa kovasti uni- ja ruokarytmit. Ymmärrän tuon täysin, sillä onhan tämä sen verran uutta ja ihmeellistä myös itselleni, että mielellään kuulee miten muilla asiat sujuvat.

Puolen vuoden rajapyykin jälkeen monet asiat helpottuivat, mutta samalla moni asia vaatii paljon enemmän. Vaiheitahan nämä ovat kaikki ja erilaisia haasteita tulee joka vaiheessa mukaan. Nykyään minin kanssa pystyy jo kumminkoida sen verran hyvin, että elämä on siinä mielessä helpompaa kun hän ymmärtää jo sen verran hyvin, että vauvaa voi mm rauhoitella puheella nukkumaan mennessä ja muissa tilanteissa. Pienenä vauvana saattoi joskus olla epätoivoinen olo jos tyyppi huusi, eikä mikään auttanut. Tällaiset tilanteet ovat nyt onneksi jo takanapäin! Toisaalta taas hän vaatii paljon enemmän huomiota, aktivointia ja osaa näyttää mikä sopii ja mikä ei. 😅

Olivia on ollut todella hymyilevä pienestä saakka. Hän höpöttää, kikattelee ja hymyilee oikeestaan jatkuvasti. Kun tulen kotiin jumpasta ne ilmeet ja eleet mitä hän näyttää on kyllä niin sydämet sulattavaa. Hän kurkottelee paljon kohti ja halaa kun otan syliin. Hän tykkää kun aktivoin häntä erilaisilla tavoilla ja olemme harjoitelleet päivisin mm. tasapainoilua, keskivartalon ja käsien vahvistamista ja hallintaa erilaisia tavoin.

Hän liikkuu kovaa vauhtia eteenpäin, kiipeilee tukia vasten ja osaa nousta istumaan. Hän on aika kiinni minussa, eli siinä mielessä mun on edelleen vaikeaa olla pidempiä aikoja poissa kotoa. Hän ei edelleenkään suostu juomaan pullosta, nokkamukista saati pillimukista. Imetän siis edelleen ja vaikka kiinteiden aloitus on antanut vapauksia siinä mielessä, että hän pärjää vähän pidempään ilman imettämistä, on imetys silti tärkeä osa päivän rutiineja. Olisi tietysti kivaa saada jotain nestettä alas muualtakin kuin tissistä. 😅

Jos moni asia on tosiaan helpottunut, niin nykyään taas aikaa (ja vaivaa 😂) menee paljon enemmän mm. imetysten, päiväunien ja kiinteiden yhdistämiseen. Koko päivä rytmittyy pitkälti näiden ympärille ja nykyään ei ole enää samalla tavalla vapaa-aikaa kuin sillon kun vauva vaan nukkui ja söi rintaa. Kuvassa näkyy meidän päivän rytmi tällä hetkellä!

Olen todella tyytyväinen meidän unirytmiin, eli päivä- ja yöunet toimii tällä hetkellä todella hyvin, mutta niiden eteen on kyllä tehty myös hommaa. Tapoja on paljon erilaisia, enkä sano että mikään olisi parempi kuin toinen, mutta itse koen, että säännölliset rutiinit ja rytmit ovat suuri syy siihen, että nyt menee näin kivasti.

Alussa olin todella tarkka (siis ihan minuutin tarkka 😆) kaikista kellonajoista ja rytmeistä, mutta nyt voi jo ottaa hieman iisimmin, ilman että pakka hajoaa. Viimeiset seitsemän kuukautta olen laittanut vauvan unet ja rutiinit kaiken edelle ja olen karsinut menoista, jotka olisivat vaikka sekoittaneet rutiineja. Tiedän, että kaikki eivät halua elää niin, mutta meille se sopi hyvin ja mielummin otin sitten ne säännölliset unet ja hyvät puolet vastineena noista luopumisista. Toisaalta, en kyllä tiedä olisinko muutenkaan tehnyt hirveästi enemmän mitään, maailman tilanne kun on mikä on.

Olivia nukkuu edelleen kolmet päiväunet, tosin viimeiset ovat enää lyhyet 10-15 minuutin nokkaunet. Aamulla noin 30 minuuttia, lounasunet kaksi tuntia ja viimeiset ovat lyhyet torkut. Yöunilla hän on kello 19 mennessä ja nukahtaa nätisti saman tien kun kannetaan omaan sänkyyn. Toki joskus on vastustelua, mutta pääosin jää hyvillä mielin nukkumaan. Hän nukkuu 7-8 saakka aamulla, yleensä yhdellä yösyötöllä, välillä myös ilman yösyöttöjä. Nukkuu eri huoneessa kuin me. Eri huoneeseen siirtäminen poisti välittömästi yhden syötön yöstä ja vaikutti positiivisesti kaikkien uniin. Tarkoitus olisi jättää viimeinenkin yösyöttö pois tässä lähiaikoina. Toisaalta, aina silloin kun hän syö yöllä, hän nukkuu helposti yli 8 aamulla, että siinä on myös hyvä puolensa! 😄

Kahdet ensimmäiset päiväunet hän nukkuu pääosin sängyssä ja viimeiset vaunuissa. Viimeisille tarvitaan avustusta että pääsee uneen, mutta nukkuu tarvittaessa nokoset ihan paikallaan kun on vain ensin nukahtanut. Me ollaan siis tosi paljon kotosalla nykyään, vielä kun kaikki muukin ylimääräinen kanssakäyminen on minimissä niin melkoista kotielämää tämä on ollut. 😂

Toki käydään ulkoilemassa kun Olivia on hereillä, mutta aika samanlaisia nää päivät ovat! Onneksi mulla on treenit, jotka antaa irtiottoa ja mulle sellasta aikaa, jonka avulla päivät ei tunnu liian yksitoikkoisilta. Vaikka päivät toistavat samaa kaavaa, tylsää mulla ei vielä ole ehtinyt olla, sillä päivät menee sellaisella vauhdilla aina ja sitten taas on ilta.

Kiinteiden aloitus on tosiaan tuonut lisää tekemistä päiviin. Imetysten lisänä vauva syö neljä kiinteää ateriaa päivässä ja onnekseni hän syö kaiken mitä tarjoan. Meillä on ollut haasteena hitaampi kasvu. Olivia on kasvanut alusta saakka miinuskäyrällä, mutta viiden kuukauden iässä tipahti sieltäkin alemmas, joten ollaan käyty nyt kerran kasvukontrollissa ja tsempattu syömisten kanssa ihan toden teolla. Neuvolasta suositeltiin jättämään sormiruokailua vähemmälle, jotta ruokaa oikeasti menee suusta alas, joten oon nyt valmistellut enemmän soseruokia ja sormiruokaa lähinnä jälkiruokien muodossa. En kuitenkaan osaa olla tästä kasvujutusta kovin huolissaan, sillä Olivia on niin energinen ja hyvinvoiva vauva, joka syö hyvin, joten on vaikea ajatella että olisi ongelmia. Toki on hyvä että ollaan tarkkoja, seurataan ja tutkitaan varmuuden vuoksi. 7 kk iässä hän on siis 6,1 kg ja 66 cm pitkä.

Tällaisia kuulumisia meille tällä hetkellä! Jos on jotain aiheita mistä toivoisitte omaa postausta niin kommenttiboksiin saa jättää ideoita. Yritän nyt taas aktivoitua tämän blogin kanssa hieman ahkerammin!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ALKOIKO HERKKULAKKO? LISÄÄNTYIKÖ TREENIT?

12.01.2021
3

Uusi vuosi on alkanut ja sen seurauksena motivaatio lisätä liikuntaa sekä syödä terveellisemmin on nosteessa! Ehkä mielessä siintää pikkasen kevyempi olo tai sitten suurempi kilojen karistaminen. Usein tällainen projekti lähtee käyntiin hyvällä fiiliksellä, nyt pistetään safkat vaihtoon ja aletaan liikkua! Hienoa, mutta muistathan muutaman tosi tärkeän jutun…

Kevyempi olo ei vaadi mitään super radikaaleja muutoksia, eikä koko ruokavaliota tarvitse laittaa uusiksi. Oikeastaan riittää, että tekee pienen tarkistuksen nykyiseen ruokavalioon, laittaa ruokarytmin kuntoon ja lisää värejä lautaselle. Joskus pelkkä liikunnan lisääminen riittää, sillä se tuo tarvittavan kalorivajeen, jolloin paino lähtee tippumaan. Jos tuntuu, että ruokavaliossa on enemmän juttuja pielessä, voi esim. Sulamon laskurilla tarkistaa, että paljonko energiaa syödään keskimäärin päivässä ja mikä olisi tavoite, jotta paino lähtisi alaspäin.

Edelleen ajatellaan, että laihdutus on tehokkaampaa jos hiilareita vähennetään, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Toki hiilareiden tiputtaminen minimiin johtaa usein myös laihtumiseen, sen vuoksi että kalorimäärä putoaa, koska yksi kokonainen makroravinne poistetaan ruokavaliosta. Sama tapahtuisi jos jättäisit proteiinit tai rasvat syömättä.

Esimerkki: Vedin muutama vuosi sitten dieetin, jonka aikana söin 3000 kcal päivässä (+ hiilaripäivä) ja tulokset olivat todella hyvät sekä treenirintamalla että kehon muokkauksen suhteen. Toki loppua kohden energiaa pudotettiin hieman enemmän, mutta alle 2500 kalorin ei menty. 3000 kcal ei ole toimiva kaikille, mutta kertoo siitä, että aktiivisen ihmisen tulisi laskea itselle ja omaan kulutukseen sopiva vaje, joka sisältää runsaasti hiilareita, jotta homma toimii.

Jos energiansaanti/hiilarit tiputetaan liian alas, treeneistä lähtee tehot ja sitä myöden usein myös motivaatio. Kuka jaksaa treenata viikosta toiseen tahmealla väsyneellä kropalla. Kun treeneissä ei ole tehoa, jäävät tuloksetkin uupumaan. Tässä muutama oire, mitä hiilarivaje voi aiheuttaa:

Treenin aikana raajat painavat tavallista enemmän ja ne tuntuvat puutuneilta ja tehottomilta.

Syke nousee jatkuvasti todella korkealle / ei nouse yrityksestä huolimatta riittävästi.

Treenissä tuntuu, että hapenottokyky jaksaisi enemmän, mutta lihakset vetävät aivan hapoille ja puhti loppuu siihen.

Treeni tuntuu tahmealta ja vaivalloiselta, eikä itsestä saa oikeen mitään irti.

Treenin aikana alkaa pyörryttää ja heikottaa (voi johtua myös matalasta verenpaineesta).

Palautuminen on hidasta ja keho tuntuu painavalta ja väsyneeltä jatkuvasti.

Salilla treenipainot pysyvät samana viikosta ja kuukaudesta toiseen, eikä lihasmassa tartu sitten millään.

Keho kerää nestettä helposti, etenkin kasvoihin.

Aineenvaihdunta tuntuu hidastuneen ja esimerkiksi painon pudottaminen on työn ja tuskan takana.

Yöunet häiriintyvät, on vaikea nukahtaa tai sitten heräilee useamman kerran yön aikana.

Vuosi 2017 ja 4 kk projekti valmentajan ohjeiden alaisuudessa. Oli kiva kevät, mutta ei mitään sellaista mitä enää nykyään jaksaisin. 😀

Hiilarien pudottamisen sijaan kannattaakin tarkistaa proteiinin ja rasvan saanti ruokavaliosta. Todella usein nimittäin proteiinia syödäänkin liikaa ja siten se vie tilaa muilta makroravinteilta. Tutkimuksien mukaan 2 g proteiinia per painokilo on pitkälti maksimimäärä, josta on hyötyä esimerkiksi lihaskasvun tai urheilun kannalta. Useimmille vähempikin riittää hyvin. Painokilolla taas tarkoitetaan kehon rasvatonta painoa, joka on vähemmän kuin kokonaispaino, ellei omaa nollan rasvaprosenttia.

Esimerkiksi 60 kiloisella, 18% rasvaprosentin omaavalla naishenkilöllä rasvaton paino on noin 49 kg, eli maksimaalisella 2 gramman määrällä päivittäinen proteiinintarve olisi 98 grammaa proteiinia, joka tulee täyteen todella helposti. Esimerkiksi 200 grammassa kananfileetä on jo 46 grammaa proteiinia. Pelkässä lautasellisessa kaurapuuroa on proteiinia 9 grammaa, jos sinne lisää vaikka 150 g raejuustoa on lopputulos jo 32 grammaa proteiinia. Kun proteiininsaanti on kohdillaan, jää lautaselle enemmän tilaa polttoaineelle, eli hiilareille. Kun kehossa on riittävästi hiilaria, treeneissä lähtee ihan eri tavalla. Etenkin kestävyys ja teholajien harrastajille tämä on todella tärkeä asia. Jos edelliset laskukaavat saivat vain pään sekaisin, ei hätää. Riittää, että syödään normaalisti tavallisia ruokia.

Jos olet vuoden vaihteen innoittamana aloittanut treenaamaan enemmän, mun vinkki on, että sen sijaan että yrittäisit syödä mahdollisimman kevyesti, pyri syömään säännöllisesti, riittävästi ja ennen kaikkea järkevästi. Edellämainitun kaltaiseen ruokavalioon mahtuu myös herkkuja ja muutakin kuin pelkkää terveelliseksi miellettyä safkaa. Itse en suosittele karkki/herkkulakkoja, koska ne eivät anna mitään pidemmällä tähtäimellä. Järkevän ruokavalion avulla opit kohtuuden myös herkkujen suhteen.

Tämä seuraava varmasti ärsyttää osaa ihmisistä, mutta minun mielipide on se, että sokeriaddiktio on tavallaan kuvitteellinen asia. Olen itsekin nimittäin kuvitellut olevani ”sokeriaddikti”, jonka mielestä ainoa keino päästä eroon makeanhimosta oli lopettaa sokerin syönti kokonaan. Itse en enää nykyään usko että sokeriin voi jäädä fyysisesti koukkuun, kyse on enemmänkin psyykkisestä riippuvuussuhteesta tietynlaisiin ruokiin. Tätä riippuvuutta ruokkii ruokaan liittyvät kiellot ja rajoitukset.

Aika hyvä esimerkki on tämä loppuvuoden ja vuodenvaihteen aikana toistuva perinne, eli loppuvuodesta vedetään sellainen vaihde kehiin, että syödään ihan miten sattuu, koska joulu on kuitenkin tulossa ja sovitetaan tämä teko itsensä kanssa lupaamalla, että sitten tammikuussa alkaa uusi elämä. Jouluna voi nimittäin nauttia ruuasta myös niin, että tammikuussakin voi nauttia ruuasta ja herkuista.

Jos sokeriaadiktio ei ole todellinen ongelma, niin todellista on kuitenkin se mitä jatkuva liian vähäinen syöminen aiheuttaa. Nälkävelka painaa kehossa ja saa himoitsemaan nopeaa energiaa, kuten sokerisia ja rasvaisia herkkuja. Sitten jossain vaiheessa napsahtaa ja herkkuja vedellään kaksin käsin tai sovitetaan tämä ahmiminen sillä että nyt on ”cheat day”. Tämä saa helposti ajattelemaan, että on sokeriaddikti, vaikka kyseessä on syy-seuraussuhde. Myös sokeriaddikti muuttuu sokerin kohtuukäyttäjäksi, kun syömistä sekä ajatusmaailmaa muutetaan.

Siitäpä pitkästä aikaa hieman hyvinvointiin liittyviä ajatuksia ja hei, muistetaan se että loppupeleissä jokainen tietää kuitenkin mikä ja millainen tyyli sopii itselle. Tässä minun ajatuksiani ja jos pystyit samaistumaan ajatuksiin niin ota koppia tästä ja mieti muutoksia siltä kannalta, että et välttämättä poista mitään, vaan lisäät mielummin hyviä juttuja elämään.

Kivaa tiistaita kaverit!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »