Ville kysyi multa eilen, että mistä kirjoitit silloin kun bloggasit ihan päivittäin ja blogeja luettiin paljon. Piti oikein miettiä hetken ja vastasin, että treenistä, safkoista ja omasta elämästä. Kai mun elämä oli sen verran ”erilaista” (extreemiä?) että se kiinnosti monia. 😃 Sen kunniaksi ajattelin kirjoitella vähän ajatuksia ja tunnelmia mun treenaamisesta tänä päivänä.
Mähän kirjoittelin palautumisesta synnytyksen jälkeen, mutta jossain vaiheessa koin, että koska kyseinen vaihe oli itselleni helppo, siitä tuli enemmän negatiivista palautetta, joten jätin asiasta puhumisen kokonaan. Saattaa olla hormoneista kiinni, mutta jos ennen mua ei kiinnostanut paskaakaan mitä muut sanoo, niin nyt viime aikoina oon ollut ehkä vähän enemmän herkemmillä sen suhteen.
Ei vaan jaksa aina selitellä aina miksi tekee mitäkin, mutta sen verran sanon, että jos nykyään on todella hyväksyttyä kertoa millaisia jälkiä raskaus ja synnytys jätti kehoon niin tuntuu, että se ei taas ole hyväksyttyä jos pääseekin helpolla, vaan se rinnastetaan heti siihen että on pakkomielle ”olla kunnossa” mahdollisimman nopeasti. Omakohtaisesti en muuttanut elämäntapojani raskausaikana enkä sen jälkeen, joten kaikki tapahtui siinä mielessä itsestään.
Mulla ei tullut synnytyksessä oikeen mitään damagea ja keho tuntui lähes normaalilta heti samantien. Treenitaukoa raskauden ja synnyttämisen välillä tuli viikko, joten on aika loogista että kunto ei laskenut missään vaiheessa.
Toki raskaus aiheutti etenkin ylävartalon voimatasojen laskun, koska keskivartalossa ei ollut samaan tapaan tukea. Ekat kolme kuukautta otin treeneissä kevyemmin, jätin kovimmat hyppimiset ja keskivartalon kuormittamisen vähemmälle, mutta sen jälkeen palasin aika lailla normaaliin treenityyliini. Edelleen voimatasot ovat hieman normaalista jäljessä, mutta oon kyllä todella tyytyväinen siihen miten keho on palautunut koko prosessista. En ole oikeestaan treenannut mikään tavoite mielessä, saati mitenkään todella optimaalisesti. Oon tehnyt sitä mitä oon siinä tilanteessa huvittanut ja se on toiminut aika hyvin tähän saakka.
Tämän kuun lopussa tulee 8 kk synnytyksestä ja koen, että liikunta on se minkä voimalla oon jaksanut läpi rankimmat päivät. Valehtelisin jos väittäisin että ajoittain on aika puuduttavaa kun päivät on ihan samanlaisia, eikä sosiaalisia kontakteja juurikaan ole. Nyt kun vauva nukkuu kaikki unensa mieluiten sängyssä, ei ulkoilemaankaan pääse ihan samalla tavalla kuin aiemmin, joten tulee oltua paljon kotona. Se, että pääsen tunniksi jumppaamaan auttaa hirvittävän paljon.
Tällä hetkellä mun tavoite onkin liikkua sen mukaan, että siitä tulee hyvä fiilis ja hyvä olo. Treenailen 5-6 krt viikossa, päälajina ryhmäliikunta/kehonpainotreenit, joista tykkään eniten. Salitreenejä teen satunnaisesti, viime aikoina vähemmän. Odotan kovasti kevättä, jotta ulkoilustakin tulee vähän helpompaa, eikä vaadi aina vauvan pukemisrumbaa ulos lähtiessä.
7 kk raskaana – 7 kk synnytyksestä
En tiedä mikä on rasvaprosenttini nyt, enkä osaa suhteuttaa siinä mielessä kondista aikaisempaan, mutta koen että olen aika samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Paino on suunnilleen sama ja samat vaatteet mahtuu, joten se kertonee jonkun verran tästä. Ulkonäkö ei ole mulle enää niin tärkeä kuin aiemmin, mutta on se silti tärkeä. Haluan voida hyvin kehossani ja myös se miltä näytän, vaikuttaa tähän.
Tällä hetkellä elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita, että ulkonäköä ei tule mietittyä kovin paljoa. Toki välillä mieleen tulee ajatuksia, että pitäisikö nyt kokeilla treenata tavoitteellisemmin tai yrittää syödä vielä optimaalisemmin, mutta lopputulos näille ajatuksille yleensä on, että ne eivät ole niin tärkeitä asioita että jaksaisin. 😃
Viime aikoina on myös ilmennyt hieman turnausväsymystä, lähinnä henkisellä puolella. Välillä tuntuu, että haluaisi vähän pidemmän hetken kun saisi vaan olla. Imetän vauvaa edelleen ja hän ei edelleenkään huoli tuttipulloa (viikko sitten jossain oudossa mielentilassa suostui juomaan tuttipullosta kaksi vuorokautta, mutta se päättyi siihen) joten olen todella kiinni vauvassa 24/7.
Meillä on näkynyt myös 8 kk unitaantuman merkkejä ja yöt ovat olleet aiempia levottomampia. Vaikka vauva nukkuu suhteellisen hyvin, minä en nuku. Nukkuisin luultavasti paremmin ilman yöherätyksiä, mutta kun herään yöllä, en saa enää unta. Niin turhauttavaa! Tämä lienee hormonaalinen asia ja tasaantuu ehkä joskus, mutta koska öisinkään ei tule sitä kaivattua taukoa, on hermot olleet astetta kireämmällä viime aikoina. 😅
Hei, jos siellä on vielä lukijoita jäljellä (😆) niin ottaisin mielellään postausideoita! Kiinnostaako vauva-arki vai treeni/ravintojutut enemmän? 🙂
instagram: ainorouhiainen
Hei. Toki täällä on vielä lukijoita jäljellä ja ihana kuulla kuulumisiasi! Mulla ei ole lapsia, mutta on ollut kiinnostavaa lukea liikunnasta raskauden aikana ja palautumisesta synnytyksestä. Kiinnostaa sekä treeni- ja ravintojutut että vauva-arki.
Kaikkea hyvää ja ihanaa kevättalvea! Musta on muuten ihanaa, että tulee myös esimerkkiä, että voi palautua aika hyvin, kun yleensä kerrotaan vaan niitä negatiivisia asioita.
Kiitos paljon ja sitä samaa sinullekkin! <3
Hyvä teksti! 🙂
Kiitti! 🙂
Moi, tosi sääli kuulla, että sun nopea palautuminen synnytyksestä on herättänyt joissain negatiivisiä fiiliksiä. Sulla se on varmaan tapahtunut ihan luonnostaan, mutta mun mielestä siinäkään ei ole mitään pahaa, jos äiti haluaa ja jaksaa piiskata itsensä nopeasti entiselleen. Ei se luultavasti ole vauvalta tai keltään muultakaan mitenkään pois.
Kyselit postausideaa. Olet varmaan joskus tämän jo tehnytkin, mutta ehdotan kuitenkin: kuvakooste siitä, miltä olen näyttänyt milloinkin ja vähän tietoa siitä, millaista dieettiä ja treeniä missäkin vaiheessa noudatit. Ja olisi myös kiva kuulla, mikä oli henkinen olo/vireystaso missäkin vaiheessa.Muistan, että olet tällaisesta joskus jo postannut, mutta nyt i myötä voisi homman päivittää:)
Tämäpä juuri, en ymmärrä miksi toisten tekemiset voi mennä niin tunteisiin! Jokainen toimikoon tai olkoon toimimatta miten itse parhaaksi näkee. Tuntuu että juuri tästä syyllistetään paljon, mikäli joku haluaa synnytyksen jälkeen olla nopeasti takaisin vanhoissa mitoissa tai kunnossa missä ennen raskautta!
Tää on muuten tosi hauska idea. Pitää mietiskellä miten saisin tämän tehtyä postauksen muotoon, kiitos!
Molemmat kiinnostaa ja etenkin niiden yhdistäminen. Etenkin nyt kun oon itsekin raskaana ja ryhmäliikunta (Les Millsit) ja juoksu yms semitavoitteellinen treenaaminen kuulunut aina elämään.
Näitä siis lisää! 🙂
Sekä vauvajutut että treeni- ja ravintojutut kiinnostaa! 🙂
Kiva kuulla! 🙂
Hei,
Kaikella rakkaudella tosta negatiivisesta palautteesta: oot mun mielestä korostanut että sun hyvä vointi raskauden aikana ja nopea palautuminen olisi johtunut siitä millaiset elintavat sulla oli raskauden aikana ja sen jälkeen. Esim. sanoit että säästyit liitoskivuilta sen takia. Uskon että tää on se mikä ärsyttää monia, sillä vaikka kuinka tekisi kaiken oikein, niin monet asiat on oikeasti kiinni geeneistä ja sattumasta, ei siitä omasta tekemisestä. Tulee mieleen Piia Pajunen, joka on ihan varmasti hyvässä tikissä, mutta kärsi silti liitoskivuista. Puhumattakaan siitä, jos synnyttää sektiolla, sillä sen jälkeen ei kukaan ole kolmessa viikossa treenaamassa normaaliin tapaan vaikka olisi mikä huippu-urheilija.
Mutta ihanaa että sulla on mennyt monet asiat hyvin, toivottavasti univaikeudet hellittää ja tsemppiä jatkoon!
Moi! Tiedän itsekin että mun mielipiteet siitä että itse voisi vaikuttaa kaikkeen, ärsyttää usein eniten! Siis ymmärrän sen täysin.😅 Mulla on itsellä vaan aina ollut sellainen ”asenne” (jos niin voi sanoa) että kaikkeen voi vaikuttaa omalla tekemisellä, VAIKKA tiedostan sen että ihan kaikkeen ei voi.
Tässä on vielä sellainen mutta, että tämä ”vaatimus” pätee vain itseeni, enkä ikinä ajattele että hei toi olis voinut tehdä asioita toisin, koska kärsii asiasta x. Kun sitten kirjoitan näin itseeni kohdistuvia juttuja, moni ottaa itseensä koska ajattelee että vähättelen muita, jotka toimivat eri tavoin. Vaikea selittää ja monesti oon todennut että parempi pitää suu kiinni, mutta joskus avaan sen silti. 🙈
Kiitos kommentista, tällaisia saa aina jättää ja myös sitä kritiikkiäkin antaa <3. Tuo negatiivinen palaute mistä puhuin on taas sellaista keskustelupalstoilla/jodelissa läyhäämistä, mitä ei varmasti kukaan muukaan jaksa!
Hei Aino! On täällä vielä lukijoita 🙂 Perusarkijutut kiinnostaa, musta parhaita ovat olleet ruokapostaukset, joissa on päivän tai viikon ruokia resepteineen. Myös kuulumiset vauva-arjesta ovat mielenkiintoista luettavaa. Musta on tosi ihana kuulla, että olet palautunut hyvin raskaudesta. Kaikkea hyvää teidän perheelle! 🙂
En blandning! Mix är bäst =>
Mulla ei oo lapsia eikä kuulu tulevaisuuden suunnitelmiinkaan, mutta osittain edellisen ammatin ja osittain oman ratkaisukeskeisen luonteen vuoksi nää sun raskaus- ja vauva-ajan postaukset ja sometukset on olleet kiinnostavia. Kiva, kun joku hakee toimintamalleja ja ratkaisuja valittamisen sijaan. Etenkin se teidän unikouluhomma on todella mielenkiintoista ja uutta! En oo kuullut kenenkään muun koskaan kokeilevan tollasia, että vauva nukkuisi paremmin. Aina vaan valitetaan huonoista unista, ja jotkut saavat tuurilla hyväunisen vauvan. Ehkä niistä ei vaan uskalleta puhua ton negaryöpytyksen takia. Ja unikoulu kuulostaa just siltä, mitä itekin tekisin, jos lapsia yhtäkkiä siunaantuisi. Toivottavasti monet saisi siitä inspiraatiota eikä mielipahaa 🙂
Heippa Aino!
Musta taas on ollut niin kiva lukea näitä raskaus ja sen jälkeisiä postauksia siitä miten kaikki voi mennä tosi hyvin ja miten ruokavaliolla ja liikunnalla voi edesauttaa niin raskaana kuin siitä palautuessakin oloa ja edistää hyvinvointia. Mun mielestä on kivaa vaihtelua lukee positiivista kertomusta sun matkasta äidiks, sillä kaikkialla on tähän liittyen tosi paljon negatiivis sävytteisiä tekstejä. Lisäksi esim. Synnytyksestä palautumiseen liittyen on kauheasti pelotteluita siitä miten mitään ei saisi tehdä.
Itselläni reilu 3kk esikoinen kotona ja samaistun sinuun todella hyvin ja on inspiroivaa lukea sun juttuja! Toivottavasti siis kirjoitat jatkossakin näistä palautumiseen ja treenaamiseen liittyvistä asioista.
Heippa! Kiitos tästä palautteesta, tää on vähän ristiriitaista kun osa pahoittaa mielensä ja osa saa inspiraatiota, mutta ei kai sitä aina voi kaikkia miellyttää, joten pitää mennä sitä omaa polkua kuitenkin loppupeleissä! 🙂
Moi Aino! 🙂 Toki lukijoita vielä riittää! Ehken kommentoi siksi niin usein, kun ei nuo vauvajutut tällä hetkellä liity omaan elämään ja myös siksi kun seuraan instassa paljon aktiivisemmin.
Postausideoita: perusarkea, reseptejä, vinkkejä hyvinvointiin ja olisiko joku treenivaatteiden esittely -postaus hyvä? Mikä on sun treenivaatetyyli? Tuntuu, että nykyään kaikilla on napapaita salilla enkä tiedä mitä pukisin päälleni. 😀
Paljon voimia arkeen! 🙂
T. Maija
Jee, kiva että käyt lukemassa vielä ja ymmärrän täysin ettei vauvajutut kiinnosta hirveesti 😆 Kiitos näistä ideoista! 🙂
Tämä on kovin ristiriitainen asia, siksi varmaan aiheuttaakin niin paljon myös negatiivisia kommentteja. On todella hyvä kuulla, että synnytys ja siitä palautuminen voi sujua noin hyvin, ja että omalla toiminnalla on paljon merkitystä. Niin palautumiseen kuin vauva-arkeenkin. Moni on varmasti saanut uskallusta liikkumiseen ja rohkaisua ja neuvoja unikoulun pitämiseen 🙂
Toisaalta taas ymmärrän, että joku, jolla on ollut traumaattinen synnytys, josta on jäänyt ehkä elinikäisiä vaivoja, kokee nämä kirjoitukset huonoiksi. Lapsen saaminen voi muuttaa koko ihmisen identiteetin, myös paljon urheilevalle voi tulla esimerkiksi synnytyksessä sellainen vamma, että joutuu kuntouttamaan itseään vuosia päästäkseen takaisin kuntoon. Tässä tilanteessa olisit itsekin varmasti aluksi varsin epätoivoinen ja hehkutukset hyvästä palautumisesta tuntuisivat pahalta!
Tai refluksia sairastavan vauvan kanssa on kokeiltu KAIKKI keinot, mutta ei vain nuku, ei yöllä eikä päivällä. Silloin hyväntahtoisetkin ”oletkos kokeillut unikoulua?” saattaavat tuntua alentavilta kamalassa väsymyksessä, vaikka eivät sitä olisikaan. Molempiin tilanteisiin olisi tietenkin hyvä saada apua, eikä joutua yksin käymään niitä läpi.
Mutta toki se ei kirjoittajan vika ole! Vähän sama asia kuin syömishäiriöön liittyen: kirjoittaapa treenistä ja ravinnosta miten vaan, voi joku saada siitä negatiivista ajattelua itselleen. Eli kunhan muistaa kirjoituksissaan, että tilanteita ja näkökulmia on monia, niin se riittää. Ja niinhän teetkin 🙂
Ihan vain kiusallaan pahaa mieltä aiheuttamaan tarkoitetut kommentit taas ovat eri asia, siitä taisit enemmän puhuakin, mutta niistä tuskin pääsee eroon, vaikka mitä tekisi.
Jep, näinhän se on ja mä ymmärrän todella hyvin kaikki nuo mahdollisuudet mistä kirjoitit, mutta jos aina kirjoittaessa ottaisi huomioon sen että joku voi pahastua, ei voisi kirjoittaa yhtään mistään. Mielestäni oon painottanut tosi monta kertaa, että kirjoitan omista kokemuksistani ja siitä mistä itse koin olevan apua jaksamiseen, palautumiseen, vauvan uniin ja niin edelleen.
Mutta joo, näinhän se on että aina on joku joka voi pahoittaa mielensä ja siitä syystä olen vähentänyt huomattavasti näistä aiheista puhumista/kirjoittamista. Mä en kuitenkaan missään nimessä halua aiheuttaa kenellekkään huonommuuden tunnetta tahallisesti, koska ei se palvele ketään. 🙂
Minulla ei ole lapsia, joten olen siinä mielessä jäävi kommentoimaan miten joku saattaa pahoittaa mielensä jos toinen palautuu synnytyksestä ”helpommin”, mutta mielestäni kirjoituksiasi on aina ilo lukea ja kyse on aina sinun kokemuksestasi. Mielensäpahoittaja voi sitten jättää lukematta. Kulje vaan rohkeasti omaa polkuasi ja kirjoita rehellisesti elävästä elämästä, kyllä ne oikeat ihmiset pysyvät lukijoinasi kun et liikaa ala itseäsi sensuroimaan 🙂 Liikunta ja varsinkin ravintoaiheiset postaukset ovat vuosia sitten minut tänne johdattaneet ja niitä toivon myös jatkossa! Ihanaa kevään odotusta koko teidän perheelle <3
Hei Aino! Tulipa hyvä mieli tästä postauksesta. Olen niin iloinen sinun ja perheesi puolesta❤ Jälkikasvvu ei ole omalla kohdallani vielä ajankohtainen, mutta olet kyllä mahtava inspiraation lähde kaikin puolin ja on kiva käydä kurkkaamassa kuulumisia. Hyvä fiilis kun kuulostaa että voitte hyvin. Sympatiat unien osalta, itsellä saattaa mennä päivä pilalle jo nykyään, jos unissa on pienintäkään häikkää. Jaiks! 😁 Oikein ihanaa keväänalkua teille sinne ylemmäs länsirannikkoa! 😍💕
Varmaankin hyvällä kunnolla on paljon vaikutusta palautumiseen. Toiseksi voi vaikuttaa geneettiset asiat, kuten kudosten joustavuus. Siskollani tuli synnytyksestä aika pahoja repeämiä ja palautuminen oli hidasta, ilmeisesti kudostyypin takia. Odotan itse nyt ensimmäistä lastani ja vähän jännitän miten palautuminen tulee tapahtumaan. En ole kovin liikunnallinen ja raskaus alkoi kun paino oli hieman ylipainon puolella, mikä vähän huolettaa. Sulla on blogissa kivan tsemppaava asenne liikuntaan ja syömiseen! jään seuraamaan 🙂