8 KK SYNNYTYKSESTÄ – TREENIT, PALAUTUMINEN & ULKONÄKÖ

Ville kysyi multa eilen, että mistä kirjoitit silloin kun bloggasit ihan päivittäin ja blogeja luettiin paljon. Piti oikein miettiä hetken ja vastasin, että treenistä, safkoista ja omasta elämästä. Kai mun elämä oli sen verran ”erilaista” (extreemiä?) että se kiinnosti monia. 😃 Sen kunniaksi ajattelin kirjoitella vähän ajatuksia ja tunnelmia mun treenaamisesta tänä päivänä.

Mähän kirjoittelin palautumisesta synnytyksen jälkeen, mutta jossain vaiheessa koin, että koska kyseinen vaihe oli itselleni helppo, siitä tuli enemmän negatiivista palautetta, joten jätin asiasta puhumisen kokonaan. Saattaa olla hormoneista kiinni, mutta jos ennen mua ei kiinnostanut paskaakaan mitä muut sanoo, niin nyt viime aikoina oon ollut ehkä vähän enemmän herkemmillä sen suhteen.

Ei vaan jaksa aina selitellä aina miksi tekee mitäkin, mutta sen verran sanon, että jos nykyään on todella hyväksyttyä kertoa millaisia jälkiä raskaus ja synnytys jätti kehoon niin tuntuu, että se ei taas ole hyväksyttyä jos pääseekin helpolla, vaan se rinnastetaan heti siihen että on pakkomielle ”olla kunnossa” mahdollisimman nopeasti. Omakohtaisesti en muuttanut elämäntapojani raskausaikana enkä sen jälkeen, joten kaikki tapahtui siinä mielessä itsestään.

Mulla ei tullut synnytyksessä oikeen mitään damagea ja keho tuntui lähes normaalilta heti samantien. Treenitaukoa raskauden ja synnyttämisen välillä tuli viikko, joten on aika loogista että kunto ei laskenut missään vaiheessa.

Toki raskaus aiheutti etenkin ylävartalon voimatasojen laskun, koska keskivartalossa ei ollut samaan tapaan tukea. Ekat kolme kuukautta otin treeneissä kevyemmin, jätin kovimmat hyppimiset ja keskivartalon kuormittamisen vähemmälle, mutta sen jälkeen palasin aika lailla normaaliin treenityyliini. Edelleen voimatasot ovat hieman normaalista jäljessä, mutta oon kyllä todella tyytyväinen siihen miten keho on palautunut koko prosessista. En ole oikeestaan treenannut mikään tavoite mielessä, saati mitenkään todella optimaalisesti. Oon tehnyt sitä mitä oon siinä tilanteessa huvittanut ja se on toiminut aika hyvin tähän saakka.

Tämän kuun lopussa tulee 8 kk synnytyksestä ja koen, että liikunta on se minkä voimalla oon jaksanut läpi rankimmat päivät. Valehtelisin jos väittäisin että ajoittain on aika puuduttavaa kun päivät on ihan samanlaisia, eikä sosiaalisia kontakteja juurikaan ole. Nyt kun vauva nukkuu kaikki unensa mieluiten sängyssä, ei ulkoilemaankaan pääse ihan samalla tavalla kuin aiemmin, joten tulee oltua paljon kotona. Se, että pääsen tunniksi jumppaamaan auttaa hirvittävän paljon.

Tällä hetkellä mun tavoite onkin liikkua sen mukaan, että siitä tulee hyvä fiilis ja hyvä olo. Treenailen 5-6 krt viikossa, päälajina ryhmäliikunta/kehonpainotreenit, joista tykkään eniten. Salitreenejä teen satunnaisesti, viime aikoina vähemmän. Odotan kovasti kevättä, jotta ulkoilustakin tulee vähän helpompaa, eikä vaadi aina vauvan pukemisrumbaa ulos lähtiessä.

7 kk raskaana – 7 kk synnytyksestä

En tiedä mikä on rasvaprosenttini nyt, enkä osaa suhteuttaa siinä mielessä kondista aikaisempaan, mutta koen että olen aika samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Paino on suunnilleen sama ja samat vaatteet mahtuu, joten se kertonee jonkun verran tästä. Ulkonäkö ei ole mulle enää niin tärkeä kuin aiemmin, mutta on se silti tärkeä. Haluan voida hyvin kehossani ja myös se miltä näytän, vaikuttaa tähän.

Tällä hetkellä elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita, että ulkonäköä ei tule mietittyä kovin paljoa. Toki välillä mieleen tulee ajatuksia, että pitäisikö nyt kokeilla treenata tavoitteellisemmin tai yrittää syödä vielä optimaalisemmin, mutta lopputulos näille ajatuksille yleensä on, että ne eivät ole niin tärkeitä asioita että jaksaisin. 😃

Viime aikoina on myös ilmennyt hieman turnausväsymystä, lähinnä henkisellä puolella. Välillä tuntuu, että haluaisi vähän pidemmän hetken kun saisi vaan olla. Imetän vauvaa edelleen ja hän ei edelleenkään huoli tuttipulloa (viikko sitten jossain oudossa mielentilassa suostui juomaan tuttipullosta kaksi vuorokautta, mutta se päättyi siihen) joten olen todella kiinni vauvassa 24/7.

Meillä on näkynyt myös 8 kk unitaantuman merkkejä ja yöt ovat olleet aiempia levottomampia. Vaikka vauva nukkuu suhteellisen hyvin, minä en nuku. Nukkuisin luultavasti paremmin ilman yöherätyksiä, mutta kun herään yöllä, en saa enää unta. Niin turhauttavaa! Tämä lienee hormonaalinen asia ja tasaantuu ehkä joskus, mutta koska öisinkään ei tule sitä kaivattua taukoa, on hermot olleet astetta kireämmällä viime aikoina. 😅

Hei, jos siellä on vielä lukijoita jäljellä (😆) niin ottaisin mielellään postausideoita! Kiinnostaako vauva-arki vai treeni/ravintojutut enemmän? 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook