SUOMALAISET EIVÄT SYÖ LIIKAA, VAAN LIIKKUVAT LIIAN VÄHÄN

Sunnuntaina tuli kirjoiteltua hiilaripropagandasta ja ravitsemukseen liittyvästä dieetti-kulttuurista. Erikoisruokavaliot ja nopeat laihdutuskuurit (trendikkäämmin sanottuna rasvanpolttovalmennukset) valtaavat markkinoita ja syömiseen kiinnitetään jatkuvasti enemmän ja enemmän huomiota. Treenataan tredikkäästi salitreenejä ja hiittejä, mutta samaan aikaan ajetaan autolla sinne salille. Ajetaan autolla tai julkisilla joka paikkaan, istutaan suurin osa päivästä ja annetaan erilaisten koneiden hoitaa kaikki mahdollinen aktiivisuus päivästä.

Kirjoitin sunnuntaina julkaistuun postaukseen, että: ”Sitähän sanotaan että ruokavalio vaikuttaa laihduttamiseen 80 % ja liikunta 20 %,  mutta mä sanoisin että arkiliikunta/aktiivisuus 40% treenit 20% ja ruokavalio 40%.” Tämä oli vaan summanmutikassa heitetty jako, mutta luettuani Arto Pesolan luomuliikunnan vallankumous – kirjaa, totesin että tuo heitto meni itseasiassa aika nappiin. Kirjassa nimittäin viitataan tutkimukseen, jonka mukaan suomalaiset syövät tänä päivänä vähemmän kuin kuin esimerkiksi vanhempamme.

”Suomessa tehtävän laajan Finravinto-tutkimuksen mukaan energiansaanti on tippunut keskimäärin 20 % vastaten miehillä noin 600 ja naisilla noin 400 kilokaloria päivässä! Syömme siis noin yhden Big Mac -hampurilaisen verran vähemmän energiaa päivässä verrattuna vanhempiimme. Silti yritämme vähentää energiansaantia ostamalla dieettikolaa enemmän kuin koskaan aiemmin.”

Suomalaiset naiset syövät keskimäärin 1756 kcal päivässä ja miehet 2260 kcal. Molemmat alle suosituksien. Miten ihmeessä kansa sitten vain lihoo?

kuva: luomuliikunnan vallankumous/Arto Pesola

Vaikka ihmiset ovatkin nykyään passiivisia niin silti kuntoliikunnan harrastajien määrä on suurempi kuin koskaan ennen. Kuntoliikunnalla viitataan siis treenaamiseen. Vähintään kaksi kertaa viikossa liikuntaa harrastavien suomalaisten määrä on ainakin kasvanut noin 40 prosentista yli 70 prosenttiin viimeisten 30 vuoden aikana.

Tästä voimme siis tehdä aika selkeän päätelmän, mistä johtuu se, että monilla (kaikista edellämainituista huolimatta) energiatasapaino jää plussan puolelle. Eli energiaa tulee liikaa kulutukseen nähden ja ihminen lihoo tai vastavuoroisesti syömistä vähentämällä ei millään meinaa laihtua.

Ongelma on kulutuksessa ja nimenomaan siinä suurimmassa vaikuttavassa asiassa, eli arkiliikkumisessa! Jos mietitään ihan loogisesti, eikö se mitä tapahtuu heräämisen ja nukkumaanmenon välillä ole paljon ratkaisevampaa kuin se yksi tunnin hikoilusessio salilla tai lenkkipolulla pari kolme kertaa viikossa?

Arkiliikunta kattoi tutkimuksessa uskomattomat 95 % päivittäisen energiankulutuksen vaihtelusta samankokoisten ihmisten välillä. Toden totta, ero kahden samankokoisen ihmisen energiankulutuksessa voi olla jopa 2000 kilokaloria, mikä vastaa neljän Big Mac -hampurilaisen energiasisältöä!

Niillä pienillä teoilla on tutkitusti paljon enemmän merkitystä kuin sillä että keskitytään siihen että syötkö kaura- vai vehnäleipää tai että täyttyykö päivän makrot oikeisiin prosenttilukuihin.

Nykyään keskitytään ihan hirveän paljon ruokavalioon ja sen lisäksi että erilaiset todella vähäkaloriset ruokavaliot sekoittavat ihmisten päätä ja aineenvaihduntaa, niiden sisältämät oudot ja täysin perustelemattomat säännöt alkavat säädellä syömisiä myös dieettien jälkeen. Se, että keskitytään hirveästi tällaiseen pikkusälään, vie itseään vain jatkuvasti poispäin tasapainosta ja siitä pysyvästä painonhallinnasta.

Ihan ensisijainen asia on katsoa kokonaiskuvaa, eli miten ne omat päivät kulkevat pääosin? Lisäämällä arkiliikuntaa päiviin, pystyy nostaa kalorinkulutusta viikkotasolla paljonkin. Kannattaa muistaa myös se, että sinun aktiivisuutesi on usein myös lapsiesi aktiivisuus. Jos aina joka paikkaan ajetaan autolla, jää myös lasten liikkuminen liian vähäiselle. Ylipainoisia lapsiakin alkaa olla jatkuvasti enemmän ja enemmän. Muutamat futistreenit viikossa ei paljon auta jos muu aika menee kännykkä tai pelikonsoli kädessä istuen sohvalla.

Toinen asia mihin keskitytään liikaa on se, että ihmiset säätelevät syömisiään lepo- ja treenipäivien välillä ja pohtivat päänsä puhki, että miten vähän sitten lepopäivänä pitäisi syödä. Asia kannattaa viedä ihan viikkotasolle ja näin ollen helpottaa elämää.

Esimerkkinä minulla on joinakin päivinä kulutus yli 4000 kilokaloria ja toisena taas hieman päälle 2000. En säätele syömisiäni niin, että kevyenä päivänä rajoitan syömisiä ja ison kulutuksen päivänä ”väkisin” syön paljon. Keskimääräinen kulutukseni tällä esimerkkiviikolla on 3225 kcal/vrk ja tarkoittaa omassa syömisessäni sitä, että syön 4-5 krt päivässä sen verran että nälkä lähtee ja niitä ruokia joista pidän.

Mun ei tarvitse kontrolloida annoskokoja tai miettiä makroja, vaan syön silloin kun on nälkä, niin kauan ettei enää ole. Jos painoni alkaisi yhtäkkiä nousta, olisi se merkki että syön keskiarvollisesti enemmän kuin tarvitsee. Asioista ei tarvitse tehdä niin vaikeeta, eikä aina ennakoida ja pelätä valmiiksi, että mitä jos syön nyt tuota ja tuota niin lihoonko heti.

Asioihin voi reagoida myös reaaliajassa ja sitten vain tehdä muutoksia tarvittavaan suuntaan.

Jos oma aktiivisuus ja kulutus on aivan hakusessa, mun mielestä erilaiset aktiivisuutta mittaavat laitteet ovat kätevä apu konkretisoimaan oman tilanteen ja muuttamaan niitä asioita joista ongelmat johtuvat. Mulla käytössä Polarin Vantage M – multisportkello.

PS. Vaikka mainitsin useampaan kertaan autolla ajamisen ns. negatiivisena asiana, voi arkiliikuntaa harrastaa hyvin monella mullaakin tavalla kuin liikkumalla kävellen/pyörällä. Itsekin tulee ajeltua autolla paljon, koska välimatkat ja tiukat aikataulut, mutta pyrin tasapainottamaan tätä sitten muilla keinoin sen verran kun pystyn.

Aktiivista päivää sinne ruutujen sinne puolen, itse ajattelin lähteä nyt kävelylle! :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MILLAISET VAUNUT VAUVALLE?

Kaupallinen yhteistyö: Ozbaby.fi

Nyt mennään meikäläisen vahvimmalta osaamisalueelta aika pitkä harppaus poispäin! Ehkä kuukausi takaperin joku kyseli instagramissa, että minkälaiset vaunut aion vauvalle hommata ja siinä sitten tajusin, että eipä ole tullut moinen asia mieleenkään. Kyselinkin seuraajilta vinkkejä ja kokemuksia, joista sain paljon apua ja aloin myös itse tutkiskella tätä täysin uutta aihealuetta nimeltä vauvan hankinnat!

Hyvin nopeasti tuli selväksi, että järkevin vaihtoehto on hommata yhdistelmävaunut, jotka siis taittuvat myös rattaiksi kun vauva kasvaa ja kehittyy. Mitä tähän koko vauvakeissiin tulee, nykyajan markkinoilla on myös todella paljon elämää helpottavia asioita tarjolla ja koska olen aina ollut kiinnostunut uusista tuotteista ja keksinnöistä, olen jopa hieman innostunut kaikesta mitä markkinoilla tarjotaan helpottamaan vauva-arkea!

Vaunujen valinta oli kuitenkin listan ensimmäinen tehtävä ja onneksi sain siihen apua ammattilaisilta, eli Ozbaby.fi:n henkilökunnalta. Ensin täytyy tietysti selvittää, että millaiseen käyttötarkoitukseen vaunut tulevat. Liikutko paljon isossa kaupungissa ja julkisilla liikennevälineillä? Pitääkö sinun saada vaunut mahtumaan pieneen hissiin?
Vai suunnitteletko käyväsi pitkillä vaunulenkeillä? Mökkeiletkö viikonloppuisin?

Omalla kohdalla vaunuttelua tulee luultavasti tehtyä pääosin pitkillä kävelylenkeillä, kauppareissuilla ja kaupunkikäytössä. Aiemmin mainitut yhdistelmävaunut ovat nimensä mukaisesti yhdistelmä vaunuja ja rattaita. Yhdistelmävanut ovat järeät ja usein isommilla pyörillä varustetut kuin rattaat tai matkarattaat. Aluksi niitä käytetään vauvalle vaunuina ja
sen jälkeen rattaina taaperolla. Yhdistelmävaunujen lisäksi olen tutkaillut turvakaukaloa, joka sopii samaan settiin ja myös jalustaa, johon sopii myöhemmin myös turvaistuin.

Ozbaby.fi – sivustolla on listattu mitä kaikkia tärkeitä ominaisuuksia kannattaa ottaa huomioon. Itselleni nousi ensimmäisenä mieleen helppokäyttöisyys. Sen lisäksi että vaunut ovat kauniit, haluan että ne ovat laadukkaat, turvalliset ja kestävät ja tietysti niitä tulisi olla helppo käyttää ja liikkua erilaisissa maastoissa.

Eipä ole kyllä kokemusta vaunutteluista mutta uskon, että tulen liikkumaan paljon jalan ja viettämään aikaa vaunutellen. Ozbabyn sivulla onkin kätevä opas vaunujen ja rattaiden valintaa helpottamaan. Valinnassa kannattaa ottaa huomioon oma elämäntyyli, eli ..

  • Jos liikut ennemmin autolla kuin kävellen, valitse kevyet, pieneen tilaan kasautuvat vaunut tai rattaat.
  • Jos käyt kävellen kaupassa, tarvitsee vaunuissasi olla suuri tavaratila ostoksille.
  • Rattaiden työnnettävyys, pehmeä kulku, jousitus ja kääntyvyys ovat tärkeitä ominaisuuksia, kun kävelet rattailla paljon. Etenkin vaihtelevassa maastossa. Nämä ominaisuudet voivat toki olla etu myös kaupungissa ja keskustoissa.
  • Jos käytät julkisia paljon, ovat kevyesti liikkuvat ja helposti kasattavat rattaat tärkeät.
  • Valitessasi vaunuja, huomio asuinpaikkasi. Pitääkö vauva tai vaunut kantaa toiseen kerrokseen ja pitääkö vaunujen mahtua hissiin. Mieti myös miten säilytät vaunuja.
  • Sovita rattaita auton tavaratilaan. Mahtuuko vaunujen lisäksi ostoskassit kyytiin?
  • Jos hankit tuplarattaat, varmista, että ne mahtuvat ovesta sisään.
  • Jos vaunujen koko ja paino ovat tärkeitä, siirry kevyisiin rattaisiin heti kun vauva on tarpeeksi vanha.
  • Valitse kevyet alumiinirunkoiset rattaat.

Myös lapsen tarpeet tulee tietysti huomioida:

  • Jos hankit vaunuja vastasyntyneelle, pitäisi rattaan selkänojan säätyä täysin makuuasentoon. Luultavasti haluat myös lapsen katsovat työntäjään päin, kun työnnät rattaita.
  • Mukavuus on erittäin tärkeä asia. Kiinnitä huomiota istuimen selkänojan säädettävyyteen, istuimen pehmusteisiin ja jalkatuen säätöön.
  • Yleisesti ottaen pienen vauvan ja taaperon tarpeet ovat erilaiset. Molempien on kuitenkin hyvä matkustaa mukavasti sekä pystyä ottamaan päiväunet tarvttaessa. Useimmat rattaat soveltuvat hyvin sekä vauvalle että taaperolle.

Sain seuraajiltani tosi paljon hyviä vinkkejä ja käyttökokemuksia. Kävin OzBabyn myyjän kanssa myös tarpeita läpi ja mulla on ollut muutamat vaihtoehdot tässä mielessä, tosin yksi on ollut alusta saakka aika vahva ykkönen! Esittelen top kolmosen ja kerron sitten vaunujen saapuessa, mihin lopulta päädyttiin! ;)

Cybex Priam yhdistelmävaunut Rose Gold rungolla

Nämä ovat mielettömän kauniit ja goolge antoi myös hurjan määrän positiivisia käyttökokemuksia ja hehkutuksia kyseisistä vaunuista. En oikeastaan keksinyt näistä mitään vikaa. Ozbabyn myyjä suositteli, että todella lumisella kelillä Cybexin runkoon sopivat talvirenkaat voisivat olla hyvä lisähankinta, mikäli vielä joskus saamme lunta. Lisäksi näihin saa myös lisäosana sukset!

Lux -vaunukoppa on tilava ja todella mukava pienen vauvan matkustaa. Meillehän on tulossa kesävauva ja tässä vaunukopassa on kaksi erillistä verkkoikkunaa, jotka päästävät ilman kiertämään vaunukopassa kuumilla ilmoilla. Ikkunoista on myös kätevä kurkistaa, miten vauva jakselee, tai vauva voi katsella vanhempien touhuja. Hengittävä, pehmeä patja varmistaa, että vauvalla on todellakin mukava matkustaa.

Travel System mahdollistaa turvakaukalon kiinnityksen Priamin runkoon. Rungon mukana tulee adapterit jolla voit kiinnittää Cybex turvakaukalon runkoon. Näin saat nostettua vauvan kaukalossa autosta, ja napsautettua kaukalon kiinni rattaiden runkoon. Kauppareissut ym. onnistuvat kätevästi, eikä kaukalossa nukkuvaa vauvaa tarvitse herättää nostamalla tätä pois kaukalosta.

Rattaat taittuvat todella pieneen, kevyeen pakettiin, joka on helppo nostaa vaikka autoon. Kangasosat eivät likaannu maassa, sillä rattaat pysyvät itse pystyssä.

Selkänoja säätyy täysin makuuasentoon, jolloin lapsi voi ottaa päiväunet ja lepohetken myös matkalla. Tämäkin säätö onnistuu vain yhtä kättä käyttäen, ja suuri kuomu antaa rauhaa lepäävälle lapselle sekä tietysti suojaa myös säältä. Käännettävä istuin antaa lapsellesi vapauden valita: pienempi lapsi voi haluta nähdä tutut kasvot, ja istua kasvot työntäjää kohti. Isompi, kohti seikkailuja janoava taapero luultavasti tykkää istua kasvot kohti menosuuntaa.

Puhkeamattomissa renkaissa on jousitus, joka takaa pehmeän ja sulavan kyydin lapselle, olipa maasto mikä hyvänsä. Eturenkaat pyörivät 360astetta, jolloin rattaat kulkevat todella näppärästi. Renkaat voit myös lukita eteenpäin asentoon.

Suureen tavarakoriin mahtuvat ostokset, lapsen hiekkalelut tai hoitokassi. Istuinosa on pöydän korkeudella, jolloin lapsi pystyy osallistumaan kahvilassa omissa rattaissaan istuen.

 

Yhdistelmävaunut Ora Unto

Nämä kauniit vaunut on suunniteltu juuri Suomen olosuhteisiin. Saatavana neljässä luonnonläheisessä värissä: keltainen Kantarelli, metsäisen vihreä Sammal, vaaleanharmaa Savi ja tummanharmaa Puuhiili. Tässä Untossa on kääntyvät etupyörät, jotka rullaavat sujuvasti ja näppärästi. Etupyörät saa myös lukittua. Mun mielestä tuo keltainen väri on tosi kiva!

Näissä oli myös huikeita ominaisuuksia, kuten tilava vaunukoppa, reilun kokoinen istuinosa, portaattomasti säädettävä selkänoja sekä säädettävä jalkatuki lisäävät lapsen istuvuus mukavuutta rattaissa. Ratasistuin sekä vaunukoppa kiinnittyvät runkoon helppokäyttöisellä liitososalla, joka mahdollistaa myös turvakaukalon kiinnittämisen. Näissä uusissa vaunuissa on kyllä huomioitu juuri helppo käytettävyys!

Vaunukopassa on monia käytännöllisiä yksityiskohtia, kuten integroitu aurinkolippa sekä peiton ja tuuletusikkunan suojuksen magneettikiinnitys. Mukana on myös jalkapeite sekä tilava avarakori  Työntöaisa on säädettävissä työntäjän pituuden mukaan.

BRITAX Smile III vaunut

Kaveri suositteli Britaxia ja nimenomaan näitä uusia Smile 3 yhdistelmävaunuja! Näille oli tarjolla myös starttipaketti, johon kuuluu turvakaukalo mukaan. Kätevää sinänsä, ei tarvitse sitten erikseen sitä miettiä ja ostaa.

Britax Smile III vaunut sopivat kuulemani mukaan monipuoliseen käyttöön. Vaunuja on helppo käyttää ahtaammissa tiloissa kuin vaikka mukulakivillä tai muussa epätasaisessa maastossa, sill rattaiden leveys on vain 57 cm, joten ostoskeskuksissa ja ruuhka-alueilla on helppo ja näppärä liikkua.  Näistä rattaista ei lopu tila kesken, sillä rattaiden selkänoja on erityisen pitkä. Painoraja on niin korkea (22 kg), että nämä menevät käytössä niin kauan kuin rattaita tarvitaan.

Helppo ja nopea kasaus helpottaa arkea ja liikkumista autolla. Runko on myös kevyt, jolloin rattaat on helppo nostaa autoon ja autosta pois.

Vaunukoppa taittuu kasaan – Smile III -vaunukoppa taittuu erittäin ohueksi, joten se sopii vaivatta mukaan auton tavaratilaan. Koppa on helppo irrottaa vaunukopasta vaikka lapsi nukkuisi kyydissä.

Sopii eri pituisille työntäjille – säädettävä comfort-työntöaisa on helppo säätää sopivaksi työntäjälle. Pehmustettu aisa on keinonahkaa ja antaa rattaille tyylikkään ulkonäön.

Todella tilava tavarakori, johon mahtuu ostokset, hoitolaukku, kerhoreppu ym. Tavarakori kestää jopa 7 kg painoa.

Travel System helpottaa autoilevan vauvaperheen arkea. Voit kiinnittää erikseen ostettavan Britax turvakaukalon suoraan runkoon.

 

Nämä kaikki vaihtoehdot ja monia muita löytyy OzBaby.fi – sivustolta, jossa on muuten tullut surffailtua viime aikoina melkoisen paljon. Enpä olisi ikinä uskonut, että innostun kaikista vauvan hankintatarvikkeistä näinkin paljon. Mä oon vielä sellainen, että kun jostain innostun niin sitten mennäänkin täysillä, heh!

Millaiset vaunut teillä on käytössä? Mitkä sä valitsisit näistä kolmesta?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


HIILARIPROPAGANDA – JOKO RIITTÄIS?

Ruokavalioon liittyvissä trendeissä on aika paljon vaihtuvuutta ja kun jokin asia trendaa, näkyy se vahvasti somessa ja lehdissä. Seuraan itse paljon erilaisia tilejä, blogeja ja kanavia. En ole aina kaikkien kanssa kaikesta samaa mieltä ja se on ihan ok, sillä mua kiinnostaa myös erilaiset elämäntavat ja eriävät mielipiteet.

Se mitä oon huomannut ja mihin oon ehkä itsekin joskus sortunut, on se että sitä omaa elämäntapaa tai vaikka ruokavaliota tuputetaan ainoana hyvänä vaihtoehtona myös muille. Vinkkien ja positiivisten kokemusten kertominen on ihan ok, mutta jos ajatellaan vaikka tätä vallitsevaa ketogeenisen ruokavalion hypetystä niin tämäntyyppinen ruokavalio on juuri sellainen joka voi sopia yhdelle tosi hyvin ja toiselle tosi huonosti.

Tiedän, että näistä hiilareista on tullut jauhettua ehkä liikaakin täällä blogissa, mutta oon taas törmännyt niin monta kertaa tällaiseen hiilarinvastaiseen ”propagandaan” jossa toitotetaan, että ainoa keino laihtua/voida hyvin/olla energinen ja mitä ties, on jättää hiilarit pois lautaselta. Usein näissä väitöksissä käytetään argumenttia että kun hiilarit jätetään minimiin ”keho alkaa käyttää rasvaa energiana ja ihminen laihtuu”.

Todellisuudessa ihmiskeho on hieman monimutkaisempi kapistus ja edes hiilarien poisjättäminen ei päde energiatasapainon lakiin. Usein jonkun ruoka-aineen pois jättäminen toki vaikuttaa energiansaantiin negatiivisesti, mutta se ei ole mikään automaattinen fakta. Ilman kalorivajetta ei laihdu vaikka olisi kuinka ketoosissa. Ketoosi tosin helpottaa näläntunteen hallintaa ja laimentaa sitä, mutta kysymys kuuluu, kuinka kauan kukin pystyy ja haluaa olla tilassa jossa hiilarit jäävät aina pois ruokavaliosta?

Useissa tieteellisissä tutkimuksissa onkin todettu että vähähiilihydraattinen ruokavalio sekä vähärasvainen ruokavalio ovat yhtä tehokkaita laihdutukseen (ylipainoisilla). Minä väitän, että useimmille ihmisille on helpompaa noudattaa pidempään ruokavaliota, josta ei jätetä mitään pois. Ei kaikille, mutta valtaväestölle kyllä.

Olen itsekin luonnollisesti syönyt sekä vhh/ketoosi- ruokavaliolla ja tiedän, että kun ruokavalion koostaa monipuolisesti, voi se olla tosi hyvä juttu ja saada esimerkiksi väsymyspiikit ja jatkuvan makeannälän hallintaan. MUTTA usein tässä on taas siirrytty syödään mitä tahansa – ruokavaliosta ketoosiin, eikä edes kokeiltu ns. tavallista, tasapainoista ruokavaliota oikeilla ateriarytmeillä. Kuten viikko takaperin kirjoitin, ihminen toimii niin, että se vaihtaa kaiken heti uuteen, jolloin vertauspohja pizza-hamppari-ruokavaliosta vähähiilariseen tai mihin tahansa dieettiin on tietysti aika suuri.

Itse liikun samoissa määrissä kuin ammattiurheilijat, en tosin niin vakavasti :D mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun aloin syödä hiilareita todella vapaasti ja reippaasti, painoni putosi juuri siihen lukuun, mikä on ollut mulle se ihannepaino, jota on helppo pitää ilman tarkkailua tai ehdottomuutta.

Kaikki erikoiset ”vaivat” joita olin analysoinut ties millä vitamiinin ja mineraalin puutteella katosivat (raajojen puutuminen, yöheräily, painon nousu ilman syytä) kun yksinkertaisesti aloin syödä enemmän. Tämä matka oli kaiken kaikkiaan aika pitkä ja sisälsi erilaisia vaiheita ja kokeiluja, mutta lopputuloksena olen nyt jo pitkään ollut tilassa, missä syöminen on tosi helppoa.

Voin kertoa myös sen, että ette edes usko miten paljon ruokaa (ja herkkuja) voi tällainen aktiivinen tyyppi syödä täysin huoletta, ilman että paino nousee tai turvottaa tai jotain muuta. Edelleenkin kyse on energiatasapainosta, mutta ennen kaikkea kokonaisuudesta. Ei yhdestä treenistä tai annoksesta, vaan kokonaisuudesta kaikelta kannalta.

Olen vaan sitä mieltä, että keho (ja se kuuluisa aineenvaihdunta) toimii niin paljon tehokkaammin, kun syöminen ja ruoka ei määritä koko elämää.

tässä olin jo raskaana, mutta en tiennyt sitä :)

Hiilareita syytetään usein verensokerin heittelystä, mutta tämäkään ei ole ihan yksiselitteinen asia. Nyt kun olen raskaana ja mun suvussa esiintyy diabetesta, piti munkin tehdä sokerirasitus, jonka teinkin reilu viikko takaperin.

Raskauden aikana olen syönyt entistä hiilaripainotteisemmin ja reilummin. Siltikin paastosokeri ja kaikki muut mittaustulokset olivat kolmosella alkavia lukuja (matala verensokeri) mikä kertoo lääkärin mukaan siitä, että aineenvaihdunta ja sokeriaineenvaihdunta toimii superteholla. Kun sokeria tulee kehoon, palaa se samantien pois. Tässä vaikuttavana asiana on tietysti mun aktiivisuus, mutta koska tiedän, että monet aktiiviset ja urheilevat tyypit miettii näitä hiilarihommia, niin tässä on mun näkökulma asiaan.

Kun olin vuosia sitten ylirasitustilassa, tuolloin mun verensokerit olivat aavistuksen liian korkeat ja silloin olin syönyt ”todella tarkkaan” ja välttänyt mm. ylimääräistä sokeria.

Jos elämäntyyli on passiivinen, voi olla ihan fiksua käyttää hiilarinlähteenä pääosin vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä, sillä ne ovat vähäkalorisia, mutta täyttäviä. Jos urheilee ja on aktiivinen, on täysin hölmöä yrittää syödä jatkuvasti mahdollisimman vähäkalorisesti.

Oon ehkä hieman muuttanut ajatustyyliäni siitä, että ruokavalio olisikaan niin merkittävässä osassa esimerkiksi painonhallinnassa. Sitähän sanotaan että ruokavalio vaikuttaa laihduttamiseen 80 % ja liikunta 20 %,  mutta mä sanoisin että arkiliikunta/aktiivisuus 40% treenit 20% ja ruokavalio 40%.

Toivottavasti ei kuulostanut paasaukselta, toivon vaan, että kun seurataan ja inspiroidutaan vaikkapa somessa, pidetään kuitenkin järki päässä ja muistetaan katsoa myös miten mikäkin tapa sopii omaan elämäntilanteeseen ja käytännössä toteutettavaksi!

Kivaa sunnuntaita! :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook