Nyt kun on palannut takaisin työelämään, on ollu taas muutakin kirjoiteltavaa kuin pelkästään vauvaan liittyvät asiat. Niinhän se menee, että inspiraatio kirjoituksiin lähtee omasta elämästä ja siitä mitkä asiat ovat siinä pääosissa. Tämän viikon lopulla Olivialle tulee ikää 11 kuukautta, joten kuukauden kuluttua mun pieni vauva onkin jo taapero! Mun mielestä koko kulunut vuosi on ollut vaiheineen ihan mahtava (oikeesti!) mutta taidan digata eniten tästä hetkestä, kun lapsi on jo vähän isompi, ymmärtää enemmän ja kehittyy jatkuvasti.
Kuulostaa ehkä hassulta, mutta odotan aina aamuja, että saan hakea hänet huoneestaan meidän sänkyyn ja köllötellään rauhassa hetki ennen aamiaista. Imetän enää noin kahdesti päivässä, aamulla kun hän herää ja illalla ennen kuin menee unille. Instagramissa kysyttiin jäänkö kaipaamaan vauvavuodesta jotain tiettyä ikävaihetta ja onko haikeaa kun vuosi loppuu? Tällä hetkellä en koe kaipaavani mitään ikävaihetta, mutta toki myöhemmin voi tulla sellaisia fiiliksiä. En myöskään koe haikeutta ainakaan vielä, mutta uskon että myöhemmin tulee muisteltua tätä vuotta haikeudella ja lämmöllä. 😍
Tällä hetkellä meillä on sujuvat selkeät rutiinit ja elämä rullaa kivasti! Olivia on siis kotihoidossa ja minä teen töitä kotona sekä ohjaan jumppia noin 10 tuntia viikossa. Aiheeseen liittyvä kysymys oli, että jääkö Olivia kotihoitoon vielä kesänkin jälkeen? Me haettiin hänelle hoitopaikkaa ja saatiinkin sellainen, mutta nyt näyttäis siltä että hän jääkin vielä kotiin syksyllä. Onhan tässä aika paljon tekemistä kun yrittää lapsen hoidon ohella saada kaikki työt tehtyä, mutta eipähän tuu tylsää. 😃 (katotaan oonko vielä syksyllä samaa mieltä, hah)
Uni & ruoka
Tällä hetkellä Olivia nukkuu kahdet päiväunet, aamulla 30 minuuttia ja päivällä 2-2,5 tuntia. Yöunille menee noin 19.30 ja nukkuu 12 h putkeen heräämättä. Yösyötöt ja heräämiset ovat siis meidän osalta olleet ohi jo hetken aikaa. Tuossa oli vaihe kun hän heräsi aina 21-23 välillä illalla ja silloin imetin hänet, koska olin useimmiten vielä itse hereillä ja homma meni helposti siltä osin, että hän jatkoi unia syötön jälkeen.
”Poistin” tuon iltasyötön lopulta niin, että en siis enää syöttänyt vaan rauhoiteltiin muilla tavoin jatkamaan unia ja kolmen illan jälkeen hän ei enää herännyt lainkaan. Pakko arvostaa, että saa nukkua täydet yöt ja oonkin viime aikoina nukkunut ihan hyvin itsekin. Tää on tosi tärkeetä, koska urheilen paljon ja vähäiset yöunet voisivat verottaa aika paljon palautumisesta ja jaksamisesta. Toki tää on myös vauvalle tärkeetä että hän nukkuu heräilemättä yöt läpi.
Hyvin nukkuva vauva kun on usein myös iloinen päivällä ja kaikki on mukavampaa. Päiväunet ovat olleet meillä helppo homma siitä asti kun 3 kk iässä otettiin tarkat unirutiinit käyttöön. Olivian saa käytännössä vaan laskea sänkyyn ja hän nukahtaa saman tien ja nukkuu hyvin. Toki on satunnaisia päiviä kun unet jäävät lyhyemmiksi päiväunilla, mutta nämä eivät vaikuta enää tässä iässä esim. jaksamiseen. Olivia nukkuu kaikki unet kohina päällä, unipussissa ja sängyn ympärillä pimennysteltta. 😃
Olivia syö viidesti päivässä; aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Ruoka maistuu pääosin hyvin ja mun mielestä hän syö aika suuriakin määriä ruokaa, mutta silti pysyy kooltaan pienenä. Hän on todella aktiivinen, joten kulutus varmaan myös aika suuri. Olivia pysyy oikeastaan liikkeessä jatkuvasti hereillä ollessaan, tykkää seistä ja kävellä tukea vasten. Nykyään hän myös leikkii itsekseenkin pieniä aikoja. Meillä on seuraava neuvola kuukauden kuluttua, mutta omien mittailujen perusteella hän on nyt noin 70 cm ja vähän päälle 7 kg. 🙂
Sain kysymyksen, että joko tulee sanoja ja kyllä niitäkin on tullut jo jonkun aikaa. Hän sanoo ”anna”, ”paappa” mikä lienee vaippa. Muita sanoja ovat äiti (ätti) ja isi (ishi) sekä ätsi (aivastus😆). Hän ääntelee ja höpöttelee ihan koko ajan, paitsi silloin jos on vieraita tai olemme muualla kuin kotona.
Tämä kysymys tuli useamman kerran ja se kuuluu, että tekisinkö jotain toisin nyt jälkeen päin mietittynä. Tulee mieleen ainoastaan tuo tuttipullo-keissi, eli olisin ehkä yrittänyt tarjota pulloa enemmän alkukuukausina. Mulla oli sellainen ajatus, että jos en jatkuvasti imetä niin se voisi jotenkin loppua/kärsiä ja sen vuoksi ei tarjottu pulloa lainkaan. En tiedä olisiko tuolla ollut merkitystä sen suhteen, että vauva olisi kelpuuttanut tuttipullon, mutta hänhän ei missään vaiheessa, eikä edelleenkään juo tuttipullosta. Olin siis sen suhteen aika kiinni vauvassa siihen saakka, että kiinteitä alkoi mennä suurempia määriä ja hän alkoi juoda pillipullosta maitoa/vettä. Lisäksi esim yösyöttöjä ja heräämisiä olisi ollut kiva jakaa jossain vaiheessa, mutta meidän taloudessa minä olen hoitanut kaikki yöheräämiset ja syötöt ja mies on saanut nukkua yönsä koko vauvavuoden ajan. 😆
Jälkikäteen voisi tietenkin sanoa, että en stressaisi tietyistä asioista niin paljon, mutta toisaalta pieni stressi kuuluu asiaan kun on paljon uutta. Koen kuitenkin että meillä on mennyt asiat tosi kivasti koko vuoden ajan!
Onko tämä ollut sellaista kuin odotin? Mulla ei oikeestaan ollut odotuksia, koska en tiennyt mitä odottaa. Ehkä olin varautunut jopa rankempaan ja vaikeampaan aikaan mitä tämä lopulta on ollut. Eli voisin sanoa että kaikki on ollut helpompaa ja luontevampaa kuin osasin odottaa. Usein kuulee kuinka vauvavuosi vie voimat ja energian, ei nukuta vuoteen jne, mutta meidän kohdalla ei ole ollut näin. Saattaa kuulostaa ärsyttävän positiiviselta, mutta en viitsi väkisinkään alkaa miettiä negatiivisuuksia kun en ole sellaisia juurikaan kokenut.
Mitä oon oppinut itsestäni vauvavuoden aikana? Paljon. Oon oppinut laittamaan omat tarpeet toissijaiseksi ja sanoisin että olen empaattisempi kuin aikaisemmin. Ajattelen monia asioita eri kantilta nykyään ja arvostan monia asioita, joita pidin ennen itsestäänselvyytenä. Myös asioiden tärkeysjärjestys on mennyt uusiksi ja koen tälleen kliseisesti sanottuna, että elämälläni on suurempi merkitys kuin aiemmin.
Vuoden aikana opin myös sen, että kun asiat aluksi ei menneetkään enää kuten minä halusin, turhauduin ja ärsyynnyin. Oli tosi vaikea kokea noita tunteita, koska olin aina ennen sivuttanut ne järjestämällä asiat kuten itse haluan. Kun ei enää pystynytkään vaikuttaa kaikkeen, oli välillä tosi turhauttaviakin fiiliksiä ja meni aikansa ennen kuin pääsin niistä tunteista eroon.
Viimeinen kysymys koski 1 v synttäreitä. Onko siis isot kemut tiedossa? Juhlat pidetään sukulaisille ja muutamalle vauvakaverille. Kakun olen tilannut jo kuukausi sitten valmiiksi ja juhlatamineetkin on jo valmiina. Sanotaanko, että aika perusmeiningillä, ei mitään suurta ja mullistavaa ole näiden osalta tiedossa. 😁
vastasyntyneenä ❤️
instagram: ainorouhiainen
