RASKAUS, RAUDANPUUTE & VITAMIINIT

mainos: Puhti.fi

Raskaana ollessa tulisi kiinnittää entistä enemmän ravinnon laatuun sekä vitamiinien ja hivenaineiden saantiin. Vitamiinit ja hivenaineet ovat tärkeitä sekä äidin hyvinvoinnille että sikiön kasvulle ja kehitykselle. Suosittelen lähtemään aina siitä, että ravinnosta saisi mahdollisimman paljon tarvittavia ravinteita ja sitten tukee ravintolisillä tasapainoista tilaa!

Odottavan äidin tärkeimmät ravintoaineet ovat folaatti, D-vitamiini, rauta, kalsium ja omega-3-rasvahapot. Raskausaikana kannattaa ottaa purkista ravintolisänä ainakin foolihappoa ja D-vitamiinia, koska näitä on haastavaa saada riittävästi ravinnosta. Foolihappo on myös hyvin tärkeä jo raskautta suunnittelevalle ja sen saantiin kannattaa panostaa ajoissa (jo kaksi kuukautta ennen ehkäisyn lopettamista). Kannattaa kuitenkin huomioida se, ettei esimerkiksi mainittuja valmisteita kannata välttämättä vedellä ihan vaan muuten vaan, vaan miettiä mitä ei mahdollisesti saa omasta ruokavaliosta ja täydentää tarvittaessa. 

Folaattia saa muun muassa vihreistä kasviksista, hedelmistä, marjoista ja kokoviljajyvätuotteista. Raskausaikana folaatin tarve kasvaa ja vähäinen folaatinsaanti alkuraskaudessa lisää riskiä siihen, ettei kehittyvän sikiön hermostoputki sulkeudu. Folaattia tarvitaan myös solujen jakautumiseen ja verisolujen muodostumiseen. Folaatti tukee vastustuskykyä ja edistää raskauden aikaista kudosten kasvua.

D-vitamiinia saa rasvaisesta kalasta ja auringosta. Mutta koska D-vitamiinin saanti on usein liian vähäistä eikä sitä saa talviaikaan Suomessa myöskään auringosta, on tämän suhteen ravintolisä paikallaan.

Omega-3-rasvahapoista DHA on tärkeä sekä äidille että sikiölle. Raskauden aikainen riittävä DHA:n saanti edistää aivojen ja näkökyvyn kuntoa ja kehittymistä. Itse olen turvautunut omega-3 valmisteisiin, sillä olen hieman skeptinen sen suhteen että DHA:ta saisi ravinnosta riittävästi, vaikka söisikin esimerkiksi rasvaista kalaa melko usein.

Kalsiumia saa mm. tahinista, maitotuotteista, (tumman) vihreistä vihanneksista, kalasta, tofusta, soijarouheesta, manteleista, ruusunmarjasoseesta, mustaherukoista ja appelsiinista.

Itse oon käyttänyt koko raskauden ajan säännöllisesti raskausvitamiinia, omega-3 kapseleita, D-vitamiinia (en ota joka päivä, koska omistan vahvan d-vitamiinin ja deetä saan myös monivitamiinista sekä omegoista), magnesiumia, b-vitamiinia (sisältää kaikki b-ryhmän vitamiinit), C-vitamiinia ja ylläpitävän annoksen rautaa. (20-50 mg).

Sitten keissiin nimeltä rauta! Rauta ja etenkin ferritiini on ollut tapetilla jo pitkään ja tunnetusti raskausaikana. Ferritiini on raudan imeytymis- ja varastoitumismuoto. Se on hyvä elimistön rautavarastojen mittari, ja sen pieni pitoisuus on merkki raudanpuutteesta. Neuvolassahan seurataan ainoastaan hemoglobiinia (ainakin mun tapauksessa), joka ei välttämättä kerro todellisesta tilanteesta mitään. Raudanpuuten aiheuttaa tunnetusti ikäviä oireita äidille, mutta kannattaa huomioida että raskaudenaikainen raudanpuute ja raudanpuuteanemia ovat riski ennenaikaiselle synnytykselle, ennenaikaisuudelle ja pienipainoisuudelle. Raudanpuutteella on myöskin negatiivinen vaikutus lapsen älylliseen kehitykseen ja käytökseen.

Sikiö kehittää omat rautavarastonsa viimeisen kymmenen raskausviikon aikana, jolloin sikiö on erityisen haavoittuvainen äidin vakavan raudanpuutteen vaikutuksille. Rauta onkin välttämätöntä sikiön normaalille kehitykselle ja erityisesti aivojen kehitykselle. Raudanpuute.fi – sivuston mukaan raskaudenaikaiselle raudanpuutteelle on monia rajoja, mutta yleisesti merkkinä pidetään ferritiinitasoa 30-50, riippumatta hemoglobiiniarvosta, joka laskee vasta sitten, kun kudokset ovat kärsineet jo pitkään raudanpuutteesta.

Myös mulla on ollut ferritiini matala ja muutama vuosi taaksepäin söinkin useamman rautakuurin ja sain arvot paranemaan. Sen jälkeen olen käyttänyt rautavalmistetta lähinnä ylläpitävästi ja ehkä hieman epäsäännöllisesti. Ongelma rautavalmisteen kanssa on saada se ajoitettua ajankohtaan, ettei imeytyminen häiriydy. mm. kahvia/teetä, maitotuotteita, magnesiumia tulisi välttää raudan ottamisen yhteydessä (pari tuntia ennen ja jälkeen) ja se tekee tästä hieman haastavaa, ainakin omalla kohdallani. Lisäksi rauta olisi hyvä ottaa tyhjään vatsaan. Aiemmin ajoitin raudan aina aamupäiväjumpan jälkeen ja sen jälkeen söin lounaan jossa en käyttänyt esim. maitotuotteita.

Koska neuvolassa mitataan vain hemoglobiini ja mua kiinnosti tietää vähän laajemmin mm. ferritiinin, folaatin, d-vitamiinin ja b-12 vitamiinin tila, päätin käydä ottamassa Puhti.fi – palvelun kautta laajan raudanpuutteen ja anemian tutkimuspaketin, lisäin tähän vielä erikseen d-vitamiinin ja magnesiumin mittauksen. Homma toimii siis niin että sivuston kautta varataan halutut tutkimukset ja aika oman kaupungin Synlabiin. Synlabilla käydään ottamassa tarvittavat kokeet ja tulokset saa jo seuraavana päivänä. Puhti-palvelussa on myös hyvänä puolena se, että tuloksien mukana tulee ohjeita ja infoa, mitä kyseiset mittaustulokset tarkoittavat ja mitkä niiden viitearvot ovat.

Tulokset näyttivät, että ferritiinini oli taas tippunut alas, mitä vähän veikkasinkin. Hemoglobiini mulla on 125, mutta ferritiini ainoastaan 30. Oireita mulla ei ole ollut, mutta toisaalta en tiedä johtuuko esim. uniongelmat tästä vai mistä.

Täällä on siis aloitettu rautakuuri ja oon repinyt noista mun yöheräilystä sen verran positiivista, että laitoin tabut ja vesipullon yöpöydälle ja otan aina kun herään vessaan tai herään muuten vaan. 😀 Ei ole ainakaan häiritseviä tekijöitä haittaamassa imeytymistä. Edellisellä kerralla sain melko nopeasti tilanteen korjattua ja arvot nousivat muutamassa kuukaudessa, toivotaan että nyt on sama!

Muiden tulosten osalta kaikki oli onneksi hyvin ja esim tohon folaatin saantiin oon panostanut ruokavaliopuolella hurjasti jo ennen raskautta ja se on näköjään tuottanut tulosta! Vihreitä vihanneksia suuria määriä päivittäin! 😀

Noiden lyhyiden infojen lisäksi jokaisesta tuloksesta ja sen arvioinnista voi lukea myös laajemman ohjeen, mikä auttaa ymmärtämään mitä kyseiset arvot tarkoittavat.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


HIMOTREENAAMISEN HUONOT PUOLET

Urheilu on iso osa mun elämää ja ah, se antaa niin paljon, että voisin luetella hyviä puolia vaikka kuinka paljon. Kaikessa hyvässä on myös kääntöpuolensa ja tänään ajattelin summailla treenaamisen huonoja puolia!

Se vie tuhottomasti aikaa – Aikaa ei mene ainoastaan itse treeniin, vaan kaikkeen sen ympärillä. Treeniin (mun kohdalla jumppaan) valmistautuminen alkaa jo hyvissä ajoin ennen tuntia. Lisäksi kaikki siirtymiset salille vievät melko paljon aikaa, etenkin kun sinne tulee siirryttyä useimmiten kahdesti päivässä. Ilman liikuntaa päivässä olisi aika monta lisätuntia käytettävänä, mutta toisaalta, hyvään käyttöönhän nuo menee! Siltikin ainainen kiire ja aikataulutus on välillä hieman stressaavaa.

Se vaatii tarkkoja rutiineja ja suunnitelmallisuutta – Jotta monta kertaa päivässä treenaaminen ylipäätään onnistuu, on muut palikat oltava kunnossa. Ruokailut pitää suunnitella ja ajoittaa oikein, mikä on toki hyväkin juttu, mutta usein on vaikea tehdä mitään yllättäviä päätöksiä (esim. mennä ulos syömään) sillä ne vaikuttavat aina treeniin.

Ainainen verkkareissa/urheiluvaatteissa hilluminen – Sporttikuteissa on toki mukavaa viileettää päivästä toiseen, mutta joskus sitä kaipaisi vähän huolitellumpaa lookkia kuin hiukset ponnarilla ja kollarit päällä. Meikkaaminen ei hyödytä, koska pitää kuitenkin hikoilla + suihkuun taas hetken kuluttua. 😀 Tuntuu turhalta laittautua ylipäätään mitenkään, kun on kuitenkin menossa treenaamaan ja hikoilemaan hulluna taas aivan pian.

Pyykkirumba – Meidän pyykkikone on kovassa käytössä ja noita hikisiä vaatteita roikkuu kuivumassa muutenkin sekä sauna että kylppäri täynnä! Tuntuu siltä, että jatkuvasti pitäisi vaan pestä sitä pyykkiä ja siitä huolimatta pyykkikori täyttyy samalla mitalla.

”Ei oo mitään päällepantavaa” – Vaikka omaan laajan treenivaatekokoelman, siltikin tuntuu ettei koskaan ole mitään päälle laitettavaa. Treenaan pääosin kahdesti päivässä, joten kuteiden kulutus on aika kovaa ja aina on jotain pesussa. Etenkin nyt kun tuo kumpu on alkanut kasvaa enemmän niin se rajoittaa useiden vaatteiden käyttöä. Mun treenivaatekokoelmassa kun on aika iso läjä cropptoppeja, jotka tällä hetkellä justiin ja justiin peittäisivät rinnat jos niitäkään! 😀

Ruokarumba – Jos meidän pyykkikone laulaa harva se päivä niin keittiössä tapahtuu sitäkin enemmän. Sitä ruuan määrää! En ymmärä miten tällainen kahden ja puolen hengen talous voi kuluttaa niin älyttömästi safkaa. Tuntuu, että vaikka teen miten suuren saavillisen ruokaa niin se on heti loppu. Pakko myöntää, että omakin ruokakulutus on tällä hetkellä aika suurta ja safkaa kuluu enemmän kuin ennen raskautta. Se ruoka pitää ostaa, kantaa sieltä kaupasta kotiin ja jaksaa valmistaakkin vielä, huh! Ja sitten teet lisää töitä, eli jumppaat, että voit ostaa lisää safkaa, hah! 😀

Suuret treenimäärät vie voimia – Liikunta antaa energiaa, mutta välillä se kyllä syökin sitä. Etenkin tässä omassa ammatissa on välillä sellaisia tilanteita, että tulee painettua treeniä oman kapasiteetin äärirajoilla ja siitä saakin sitten maksaa sillä, ettei jaksa saati huvita tehdä mitään muuta, kun kaikki efortti menee vain treeniin! Usein todella kovat treeniviikot häiritsevät myös unta, josta seuraa ikävä oravanpyörä kun keho palautuu entistä huonommin. Onneksi suhteellisen harvinaisia tällaiset supertiukat treeniviikot!

Suihkurumba – Miten se suihkussa käynti voikin olla joskus työn ja tuskan takana. Pahinta on jos treeniltä kotiin tullessa päättää mennä ”hetkeksi” istumaan koneelle tai vaikka syömään ensin ja lopulta huomaat neljän tunnin kuluttua, että et ole vieläkään käynyt suihkussa ja seuraava treeni alkaa taas kohta! Ihokin on aika kovilla näin talviaikaan, etenkin kun mulla on aika kuiva iho. Sitten kun mietit että pitäisi varmaan laittaa jotain rasvaa, mutta toisaalta kuitenkin hikoilet ja menet suihkuun taas hetken kuluttua, niin enpä taida jaksaa!

tää jättivuoka on ollut aika kovassa käytössä!

Kaikista huonoista puolista huolimatta en silti luopuisi tästä elämäntyylistä! Just eilen olin aika nuutunut ja epämotivoitunut tekemään yhtään mitään, mutta jumpalle oli silti lähdettävä! Miten voikaan mieliala ja olotila muuttua parissa tunnissa aivan toiseen ääripäähän. Oon niin monesti todennut sen, että vaikka kroppa saattaisi tuntua väsyneeltä ennen treeniä, voi treenistä tulla yhtäkkiä vuosisadan paras veto. Eilenkin kulki niin hyvin, että unohdin taas pariksi tunniksi olevani seitsemännellä kuulla raskaana! 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


JUUSTOINEN PASTAVUOKA – TERVEELLISTÄ JA HERKULLISTA ARKIRUOKAA!

Kaupallinen yhteistyö Hetki ja Indieplace.

Arvostan ruuanlaitossa helppoutta, hyvää makua ja terveellisyyttä. Onkin ollut tosi kiva huomata, että mun tuikitavalliset arkiruokareseptit ovat niitä kaikista suosituimpia ja eniten valmistettuja myös teidän keskuudessa. Onhan sitä joskus kiva kokata pitkän kaavan kautta, mutta uskon että suurimmalla osalla meistä ei ole etenkään arkisin hirveästi aikaa saati voimia alkaa seistä montaa tuntia lieden äärellä.

Mun mielestä on ihan huippua, että markkinoilla on nykyään paljon arkea helpottavia ruoka-aineita ja tuotteita. Voin ihan rehellisesti myöntää, että käytän paljon pakasteita ja esimerkiksi valmiita salaattisekoituksia ja tuoreita wok-mixejä. Sen sijaan, että ostat monta eri vihannesta, peset ja pilkot kaikki versus siihen että avaat pussin ja kaadat sen sisällön pannulle tai lautaselle on vaan niin paljon helpompaa ja helpottaa kasviksien, vihannesten ja salaattien käyttöä kaikessa ruuanlaitossa!

Hetki-wokit ovat ihan superhyviä ja helppoja wokkisekoItuksia! Valmiiksi pilkotuista ja pestyistä kasviksista saa wokattua nopeasti ruoan 1-2 hengelle tai suuremmallekkin jengille. Hetki-wokmixejä löytyy kolmessa eri maussa: Hetki Tulinen wokmix, Hetki Lempeä wokmix ja Hetki Rouskuva wokmix. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pussi auki ja pannulle lihan, kanan ja tofun kuin nuudelien tai vaikka riisin kanssa sekaisin. Toimii myös pata- ja vuokaruuissa ja jaankin teille ihana herkullisen reseptin kokeiltavaksi vaikka heti ensi viikolla!

Juustoinen pastavuoka:

Keitä pasta ohjeen mukaan. Paista naudan suikaleet kypsäksi ja lisää sekaan wokmixit, mausta ja paista hetki sekoitellen. Lisää joukkoon kirsikkatomaattipurkki sekä ruokakerma. Kaada kastike vuokaan ja sekoita joukkoon keitetty pennepasta, sekoita. Paista 200 asteisessa uunissa 15 min. Lisää sekaan osa juustoraasteesta ja sekoittele vuokaan. Ripottele loput juustot päälle ja laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Anna olla vielä 10-15 minuuttia uunissa niin että juusto sulaa päälle. Tarjoa vihersalaatin kanssa. 

100 grammassa valmista vuokaa 100 kcal (proteiini 10 g, hiilihydraatti 9 g, rasva 2 g)

Mun ruuanlaittoon kuuluu tunnetusti runsas vihannesten käyttö! Valmiiden vihannessekoitusten avulla saa ruuasta terveellisempää, monipuolisempaa ja kevyempää. Kasvisten ja vihannesten käyttö ruuissa myös laskee ruuan kokonaisenergiamäärää, minkä vuoksi niitä kannattaakin lisätä ihan kaikkeen ruuanlaittoon. Paistetut wokkivihannekset nimittäin sopivat tosi hyvin myös ihan tavallisten arkiruokien sekaan (esim. makaronilaatikko)  ja tekevät niistä astetta monipuolisempaa ravintoa.

Valmiit pakkauskoot myös vähentävät ruokahävikkiä ja 200 g pussi on kätevä myös silloin kun haluaa valmistaa pienemmän määrään safkaa! Itsellä tulee enimmäkseen tehtyä suuria ruokamääriä kerralla, mutta joskus kun tarpeena on vain yksi annos, on pussin sisältö sopiva annokseen, kun siihen lisää salaatin kaveriksi!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


RANDOM FACTS – RASKAUS EDITION

Tänään pistetään faktoja tiskiin ja koska kyseessä on raskaus ja muuttuva olotila, otan oikeuden vetää sanojani takaisin ja muokata mielipiteitäni myöhemmässä vaiheessa! 😀 Oon nimittäin huomannut, että heti jos sanon ääneen jonkun asian olevan tietyllä tavalla, niin hetken kuluttua se muuttuu.

Eilen illalla mietin että jess! oon nukkunut nyt viikon putkeen ihan normaalisti ja tietysti heräsin 3:00 pintaan yöllä ja haahuilin hereillä taas tunteja putkeen. No, sille ei mitään enää voi ja tässä on niin paljon kaikkea kivaa tulossa loppuviikosta että positiivisin mielin mennään!

Synnytys ei herätä oikeen mitään tunteita tai ajatuksia. En pelkää, enkä stressaa siitä. Koska aiheesta kysytään paljon, oon miettinyt että pitäisikö sitä jotenkin murehtia etukäteen, mutta oon muutenkin sellainen että meen päivä kerrallaan ja luotan siihen, että asiat menee sitten kuten kuuluu. 

En ole käyttänyt vielä mitään raskausajan vaatteita tai muitakaan systeemejä. Tilasin viikonloppuna bellybanditin tukivyön sillä ajatuksella että siitä voisi olla hyötyä myöhemmässä vaiheessa jumppien aikana. Itselle en ole siis ostanut mitään aiheeseen liittyvää, mutta vauvalle sen sijaan oon jo hankkinut vaikka mitä. Vaunut ja turvakaukalo odottaa tällä hetkellä hakemistaan postista ja pinnasänkyä kootaan parhaillaan uuteen kotiimme. Huomenna lähtö IKEAan shoppailemaan muitakin juttuja!

Kun raskausviikko vaihtuu, tapaan googletella blogitekstejä ja keskusteluita kyseisestä viikosta ja mun on usein tosi vaikea samaistua yhtään mihinkään. Monesti näissä valitellaan kaikkia vaivoja ja väsyä ja mietin vaan, että mulla on ollut ihan samanlainen olo kuin ennenkin raskautta, ei väsytä, ei turvota, eikä kolota. 

Musta tuntuu, että joka puolella törmään aiheeseen nimeltä painonnousu raskauden aikana ja useimmiten asiasta keskustellaan negatiivisesta kulmasta. Milloin paino on noussut liikaa tai liian vähän ja kuinka se nouseminen ahdistaa ja stressaa ja pyörii mielessä. Tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi tässä aiheessa, sillä en ole kokenut mitään negatiivista asian tiimoilta. Oon kyllä punninnut itseäni muutenkin kuin neuvolassa ja tiedostan että paino on noussut, mutta mun mielestä se on vaan maailman luonnollisin asia tässä vaiheessa. Jokainen toki kokee asiat eri tavalla ja kaikkea ei aina tarvitsekkaan ymmärtää.

Monesti puhutaan, että raskauden aikana mielentila on herkillä, mutta mulla ei ole ollut mitään tällaista! Mies tokaisi yksi päivä, että tää raskausaika on ollut tosi normaalia elämää meillä ja oon ollut ihan tasapainoinen koko raskauden ajan, kuten yleensäkin oon. Oon luonteeltani aika rauhallinen ja harvoin vedän mitään hulluja kilareita tai raivareita mistään. Säännöllinen liikunta pitää myös pään kasassa. Ainoa asia mitä oon huomannut on se, että otan ehkä vähän enemmän paineita pienistä asioista ja mun on pakko saada hoidettua kaikki vaivaavat asiat saman tien.

En olisi ikinä uskonut, että seitsemännellä raskauskuukaudella pystyn jumpata ihan samalla tavalla kuin ennen raskautta. Mulla ei ole oikeestaan ollut mitään esteitä tai rajoitteita treenatessa (vatsoja/rutistuksia lukuunottamatta).

Musta tuntuu välillä, että oon liian positiivinen ja että mulla kuuluis olla rankempaa sekä enemmän valitettavaa, haha!

En odota, että raskaus loppuisi, enkä laske päiviä ja viikkoja laskettuun aikaan (vaikka niitä seuraankin). Nautin tästä olosta todella paljon, jotenkin jännittävää ja mielenkiintoista aikaa! 

Olisin kuvitellut, että olisin jotenkin varovaisempi kaiken suhteen, koska tämä on ensimmäinen raskaus. Alkuraskautta lukuunottamatta oon kuitenkin ottanut yllättävän rennosti vähän kaiken suhteen. Välillä luen kuinka jengi miettii voiko syödä hilloa tai uunissa kuumennettua juustoa ja voiko tehdä muutakin liikuntaa kun käydä kävelyllä ja mä mietin vaan että täh!? 😀 Rennolla en tarkoita välinpitämätöntä, mutta ajattelen aika paljon asioita ihan maalaisjärjellä. 

Uskon, että hyvällä hormonitasapainolla voi vaikuttaa positiivisesti myös raskauden kulkuun. Tasapaino on taas yhtä kuin hyvät elämäntavat jo ennen raskautta.

Mulla vaihtui tänään seitsemäs raskauskuukausi ja tänään on myös meikäläisen synttärit!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TÄLTÄ TUNTUU TREENATA HIILARIVAJEESSA

Halusin kirjoittaa tästä asiasta vielä tästä yhdestä näkökulmasta, sillä uskon, että moni aktiivinen liikkuja ei ehkä edes ymmärrä miten paljon enemmän potenttiaalia saisi harjoitteluunsa ja kuinka paljon mielekkäämpää on treenata kun kehossa on kaikki kapasiteetti käytössä!

Mistä oikeen puhun? No niistä hiilihydraateista tietenkin. Hiilarien syömisellä en tarkoita, että nykyiseen ruokavalioon välttämättä pitää lisätä hirveästi ruokaa, vaan yksinkertaisesti sitä, että muuttaa makrojakaumaa niin, että suurin energiamäärä tulisi niistä hiilihydraateista. Lihominen, laihtuminen ja painon pysyminen nykyisissä lukemissa kun on riippuvainen energiatasapainosta, ei makrojakaumasta. Makrojakauma tarkoittaa siis hiilarien, proteiinien ja rasvojen jakautumista kokonaisenergiamäärässä.

Mikäli liikut aktiivisesti, eli treenaat useamman kerran viikossa ja etenkin silloin jos harrastat vauhdikkaita kestävyyslajeja, kuten ryhmäliikuntaa, juoksemista, uintia, pyöräilyä, joukkuelajeja yms. tämä postaus on ehdottomasti sinulle.

Miltä tuntuu kun kehossa ei ole riittävästi hiilareita käytössä:

Treenin aikana raajat painavat tavallista enemmän ja ne tuntuvat puutuneilta ja tehottomilta.

Syke nousee jatkuvasti todella korkealle / ei nouse yrityksestä huolimatta riittävästi.

Treenissä tuntuu, että hapenottokyky jaksaisi enemmän, mutta lihakset vetävät aivan hapoille ja puhti loppuu siihen.

Treeni tuntuu tahmealta ja vaivalloiselta, eikä itsestä saa oikeen mitään irti.

Treenin aikana alkaa pyörryttää ja heikottaa (voi johtua myös matalasta verenpaineesta).

Palautuminen on hidasta ja keho tuntuu painavalta ja väsyneeltä jatkuvasti.

Salilla treenipainot pysyvät samana viikosta ja kuukaudesta toiseen, eikä lihasmassa tartu sitten millään.

Keho kerää nestettä helposti, etenkin kasvoihin.

Aineenvaihdunta tuntuu hidastuneen ja esimerkiksi painonpudottaminen on työn ja tuskan takana.

Yöunet häiriintyvät, on vaikea nukahtaa tai sitten heräilee useamman kerran yön aikana.

Yllä olevat tuntemukset voivat johtua myös muista asioista, mutta rohkenen väittää (ja samaa mieltä oli urheilulääkäri jonka kanssa asiasta keskustelin) että todella moni kuntoilija treenaa hiilarivajeessa.

Aerobisen kynnyksen yläpuolella tapahtuva kestävyysharjoittelu vaatii pääasiallisena energianlähteenä glukoosia (=hiilareita). Suorituksen aikana elimistö käyttää lihasten ja maksan glykogeenivarastoja glukoosiksi ja siten suorituksen käyttövoimaksi.

Mikäli nämä varastot alkavat huveta, treenistä tulee tahmeaa ja puolitehoista. Jotta varastot pysyvät täysinä, hiilaria on syötävä 3,5–5 grammaa painokiloa kohti päivässä. 60-kiloisella naisella se on 210–300 grammaa (kilpaurheilijoilla/kovilla määrillä harjoittelevilla enemmänkin).

Kuten oon monesti maininnut, usein keskitytään tosi paljon siihen mitä syödään ennen ja jälkeen treenin, mutta jos syö säännöllisesti ja jatkuvasti hyvässä suhteessa makroja, kehon varastot pysyvät hyvälla mallilla, eikä esimerkiksi yksittäinen huono ateria tai vaikka sen väliin jääminen kaada maailmaa. 

Alla oleva esimerkkipäivä voisi näyttää jonkun silmiin ”epäterveelliseltä” tai ”lihottavalta”, mutta todellisuudessa tässä on oikeen hyvät makrot ja kalorimäärä perus kuntoilijan ruokavalioksi. Kalorit: 2300, hiilarit: 275 g, proteiini: 115 g, rasva: 74 g.

Mikäli treenaa kovaa ja määrällisesti paljon, tulisi energiamäärän olla tätäkin korkeampi. Aterioilla mainitut ruuat ovat omia reseptejäni, jotka sisältävät jo itsessään kasviksia, mutta lisään niitä silti aina myös lisukkeeksi. Kaikki reseptit löytyvät mun instagramista (kohokohdat/tarina/feed), johon jaan paljon tällaisia ihan tavallisia helppoja arkiruokia jatkuvasti!

Tässä postauksessa kerron miten voit laskea helposti juuri itsellesi sopivan kalorimäärän sekä makrojakauman.

Aamiainen:

3 palaa ruisleipää tai esimerkiksi yksi kokonainen pyöreä revitty ruisleipä.

päälle oivariinia(tai esim avocadoa), keittokinkkua ja keitetty kananmuna + vihannekset (kurkku, tomaatti yms)

Lounas:

iso lautasellinen kinkkukiusausta + salaatti / wokkivihanneksia

Välipala:

kaurapuuroa marjoilla

(60 g kaurahiutaleita + 150 g marjoja)

Päivällinen

iso lautasellinen uunifetapastaa + salaatti

iltapala:

1 iso sämpylä, päälle levite, 4 siivua kadett5% juustoa, keittokinkkua + kurkku/tomaatti

1 omena

Yllä oleva kuva ajatellaan helposti ”mättöruuaksi”, mutta tässä annoksessa on ~500 kcal (prot:27 g, hh: 64 g, rasva: 13 g). Yhden hot dogin sisällä: 2 kalkkunanakkia, sokeroimatonta kurkkusalaattia, sokeroimatonta ketsuppia, itse tehty coleslaw, sinappia ja korianteria. Samat makrot saat syömällä 65 g riisiä, 130 g jauhelihaa ja pari desiä tomaattikastiketta (tomaattipyreetä).

Oma kokemus:

Mulla on kahdesti viikossa spinning ohjaus, toinen on maanantai-iltana päivän viimeisenä ohjauksena (alla on jo 2 kovaa jumppaa) toinen lauanataina aamulla. Huomaan näissä treeneissä usein aika suuren eron, sillä perjantaisin tapaan syödä reilummin juuri hiilaripitoisia ruokia (viime perjantaina esimerkiksi uunifetapastaa, jälkkäriksi taateleita, kurkkua+porkkanaa dippien kera) ja usein lauantain spinningissä on ihan järjettömän kova draivi ja tehot. On vaan niin siistiä treenata kun kehossa on kaikki kapasiteetti käytössä. Maanantaisin taas oon ehtinyt jo kuluttaa varastoja sen verran, että jos olen syönyt vähänkään liian kevysti, sen huomaa heti. Polkeminen tuntuu vaivalloiselta, reidet ovat hapolla/puutuneet, vaikka syke ei edes nousisi kovin korkealle.

Rohkaisen myös sua kokeilemaan millainen ero voi olla, jos vaan antaa keholle riittävästi energiaa. Kun pystyy treenata riittävän tehokkaasti, saa myös niitä tuloksia mitä toivoo! Ja hei, vaikka tavoite olisi laihtumisessa tai rasvanpoltossa, voi ja kannattaa silti rakentaa ruokavalio niin, että kehossa on polttoainetta treeneihin. Itse en missään nimessä suosittele esimerkiksi ketogeenistä ruokavaliota sellaiselle joka harrastaa vauhdikkaita lajeja, joita tuolla aiemminkin mainitsin!

Kysyin instagramissa paljonko arvioit tässä annoksessa olevan kaloreita. Suurin osa arvioi määrän aivan liian korkeaksi, kun todellisuudessa tässä on 350 kcal.

Bon apetit ja virtaa tiistaihin kaverit!