MIKÄ ON MUUTTUNUT NELJÄN VUODEN AIKANA?

Tämä voisi melkeinpä olla jatko-osa mun edelliseen postaukseen, jossa kerroin hieman muuttuneesta kropasta ja ajatuksia ennen ja jälkeen kuvista. Sain seuraavanlaisen kommentin, johon ajattelin vastailla hieman pidemmän kaavan kautta:

Mielettömästi olet saanut muotoa kropppaan. Jos on nyt rasvaprossat korkeammalla kuin vasemmanpuoleisessa kuvassa, se ei näy ainakaan vyötäröllä. Olisi mielenkiinoista lukea, mitä kaikkea noiden neljän vuoden väliin mahtuu. Miten on treenaaminen muuttunut, miten on dieetti muuttunut jne eli miten tuollaisen muutoksen voi neljässä vuodessa saada aikaan. Jotain toki tiedänkin: treenaamalla ja syömällä:) Respect!

On varmasti itsestäänselvää, että oon treenannut säännöllisesti viimeiset neljä vuotta ja myös ennen sitä. Olen ollut liikunnallisesti lahjakas lapsesta saakka, joka vei mut liikunnan pariin ihan pienestä pitäen. Telinevoimistelu ja aerobic ovat luoneet pohjan, josta on edelleen hyöytyä. Kun aloitin salilla treenaamisen säännöllisesti, mulla oli melko hyvä voimataso jo valmiiksi. Uusi treenitapa toi kuitenkin keholle tarvittavaa herättelyä ja kehitystä tuli todella nopealla kädellä. Kroppa siis kiristyi ja lihaserottuvuus oli aika hyvällä mallilla. Tuona samana keväänä opin syömään kunnolla ja riittävän monipuolisesti. Kaikki luulivat, että oon jollain dieetillä, mutta totuus oli päinvastoin. Söin oikeasti todella paljon puhdasta ruokaa. Herkuttelua en harrastanut kuin todella harvoin. Mulla oli siis ihannetilanne; söin paljon, treenasin paljon, jaksoin hyvin ja tuloksia tuli säännölliseen tahtiin.

ennen voimaharjoittelua – pari kk aloittamisen jälkeen 2014 keväällä

Alun runsaan kehityksen jälkeen tuli tietenkin taantuma, jolloin treenailin ja ylläpidin oikeastaan vain saatuja tuloksia. Jos ajatellaan miten oon muuttanut treenitapaani tai treenejä ylipäätään, on homma muuttunut jollain tavoin järkevämmäksi. Alussa tein paljon erikoistekniikoilla ja treenasin aina salillakin syke katossa. Nykyään sykkimiset tapahtuu jumppasalin puolelle ja salilla keskityn enemmän voimaan ja tekniikkaan. Toki syke nousee ja hiki valuu, mutta ei ihan samalla tavalla kuin aiemmin. Lisäksi vuosien aikana mun ohjauksien määrä on tippunut, joka tarkoittaa että treenitunnit ovat vähentyneet –> kulutus on vähentynyt. Syön kuitenkin edelleen melko samaan malliin, mitä nyt pieniä muutoksia tullut mukaan matkan aikana. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että silloin rasvaa kertyy kun energiaa syödään enemmän ja kulutus on vähäisempää.

2015

Vuonna 2015 innostuin hormonitaspainosta ja sen mukana ruokavalio viilautui entisestään. Aloin kiinnittää enemmän huomiota vitamiineihin ja ravintoaineisiin. Pyrin syömään mahdollisimman paljon ravintorikasta ruokaa, enkä laskenut kaloreita tai makroja. Herkuttelin raakasuklaalla ja terveysherkuilla suhteellisen usein, mutta sokeri ja tavanomaiset herkut olivat pannassa melkein täydellisesti. Tuolloin koin kehossa paljon positiivisia muutoksia juuri hormonitoiminnan kannalta. Kaikki oireet PMS-vaivoista mielialojen heittelyyn jäivät pois ja olo oli muutenkin sellainen, että aineenvaihdunta toimi erittäin hyvin. Mielenkiintoista tässä on se, että koen olleeni parhaassa kunnossa silloin, kun en laskenut ruokaa, kaloreita tai makroja. Pyrin vain tekemään hyviä valintoja ja treenasin niin, mikä parhaalta tuntui! En väitä, etteikö ruokavalioilla ja ohjeilla olisi oma paikkansa, mutta tuloksia voi saada ilmankin ja ilman tarkkaa punnitsemista voi olla hyvässä kunnossa. 🙂

2015

Vuonna 2016 jatkoin pääosin samoilla metodeilla kuin aiemminkin, pidin parin kuukauden koejakson, jolloin tein ainoastaan kehonpainoharjoittelua ja olin myös kasvisruokavaliolla pari kuukautta. Tuolloin painoni putosi joitakin kiloja, mutta rasva% nousi muutamalla lukemalla, mikä on hyvä esimerkki siitä, että ei ole ihan sama laihduttaako vai pyrkiikö muuttamaan kehonkoostumusta. Mulla ei tosin ollut tavoitteena kumpikaan, halusin vain nähdä miten kroppa reagoi näihin muutoksiin. Samana vuonna alkoi myös henkilökohtaisessa elämässä suuret muutokset, jotka näin jälkeenpäin ajateltuna ovat vaikuttaneet paljon ja todella pitkään kehon toimintaan. Ei ole ihan tuulesta temmattua, että psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa paljon myös kehon toimintaan. Omalla kohdalla stressi sekoitti mm. hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa. Paino nousi ja olo oli pöhöttynyt ja nesteinen. Noilta ajoilta ei yllättäen ole paljoa kuvia. 😀

Toipuminen kesti aikansa ja vuonna 2017 päätin ottaa itselleni valmentajan, jotta saisin järkeistettyä treeni- ja ravitsemushommia. Lyötiin lukkoon tavoite, suunnitelma ja aloin noudattamaan uusia ohjelmia todella motivoituneena. Viime kevään aikana opin paljon makrojen käytöstä ja hyödyntämisestä lihaskasvun sekä rasvanpolton osilta. Opin syömään enemmän hiilareita ja tajusin myös sen, että jokainen treeni ei tarvitse olla aina 110 lasissa tehty. 😀

Sain kevään aikana kivasti muotoa kroppaan ja ylimääräiset pöhötyksetkin sulivat hitaasti, mutta varmasti. Jos joskus niin tuolloin kyllä mitattiin osiltaan mun kärsivällisyyttä. Olin tottunut siihen, että vedän kuukauden päivät siistimmin ja kroppa on taas kireä kuin viulunkieli, mutta nyt piti vääntää 5 kuukauden ajan ennen kuin tapahtui mitään. Vasta ihan lopussa alkoi tapahtua ja vauhdilla. Hyvä esimerkki siitä, että koskaan ei kannata antaa periksi!

2017

2017

2017

Näin lyhyesti sanottuna voisi siis sanoa, että suurin muutos on se, että en treenaa määrällisesti enää yhtä paljon kuin 2014, syön monipuolisemmin ja herkuttelen (ihan oikeilla herkuilla) myös silloin tällöin. Treenaan edelleen salilla, mutta keskityn enemmän voiman kehittämiseen kuin energian kuluttamiseen. En ole enää niin perfektionisti näissä asioissa ja voin pitää viikkoja, kun en treenaa salilla lainkaan tai syön ruokia, jotka eivät kuulu mun normaaliin ruokavalioon. Ennen mulla oli oikeastaan aina se kontrolli käsissä niin treenin kuin ruokavalionkin osilta. Oon tehnyt ihan tietoisia valintoja ja opetellut löysäämään narua, sillä vaikka tuollaista jaksaisi usean vuoden, jossain vaiheessa  se ei vaan enää ole yhtä siistiä ja anna niin paljon, että jaksaisi laittaa aina kaiken likoon pelkän treenin ja ruokavalion vuoksi. Kuten aikaisemminkin sanoin, kaikkea aikansa. 🙂

2018

2018

Jos haluaa muokata kehoa ja kasvattaa niitä muotoja täytyy muistaa, että se vaatii myös aikaa. Täytyy uskaltaa treenata kovaa, tehokkaasti ja syödä riittävästi. Ainainen laihduttaminen on vain ns. lyhyen tähtäimen tavoite, joka johtaa helposti vain jojoiluun. Tällä tarkoitan siis normaalipainon sisällä tapahtuvaa muutosta. Kannattaa antaa muutokselle riittävästi aikaa ja panostaa hieman pidemmälle kuin aina siihen kuukauden päässä odottavaan lomareissuun. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


ENNEN/JÄLKEEN KUVISTA

Blogeissa ja somessa vallitsee buumi, jossa jaetaan paljon ennen/jälkeen kuvia ja muutoksia. Itse motivoidun hirveästi tällaisista ja musta on kiva, että nykyään kuvat eivät ole pelkästään sitä, että on laihdutettu, vaan jengi on oikeasti tehnyt työtä kehon muutoksen eteen. Kuntosalilla on painettu isoilla painoilla ja saatu muotoa kroppaan! Yhä useampi on oikeasti huomannut, että painolla ei ole sen suurempaa merkitystä ulkonäköön. Enemmän on merkitystä sillä mistä se paino koostuu. Itse käyn nykyään enää hyvin harvoin puntarilla, sillä oon aikaisemmin stressaillut siitä sen verran paljon, että en halua aiheuttaa itselleni turhaan paskaa fiilistä, jos se luku olisikin tullut muutaman numeron ylöspäin. Nykyään haen enemmänkin sellaista hyvää oloa ja fiilistä.

Kuvassa vasemmalla vuosi 2014 kun aloitin säännöllisen saliharjoittelun ja ohjasin päälle paaaaljon jumppia. Voimatasot olivat hyvät, mutta lihasmassaa mulla ei ihan hirveästi ollut, koska priorisoin enemmän matalaa rasvaprosenttia ja lihaserottuvuutta. Tuolloin jaksoin vetää hullun paljon leukoja ja yleinen kestävyyskunto sekä lihaskestävyys oli hyvällä mallilla.

Oikealla vuosi 2018 (ja eri asento 😉 ) jolloin edelleen käyn salilla suhteellisen säännöllisesti, mulla on ollut kausia kun en ole tehnyt muuta kuin ohjauksia, mutta aika ahkerasti oon kyllä jaksanut nostella painoja näiden neljän vuoden aikana. Kehitys voisi olla huomattavasti suurempi, mikäli en tekisi niin paljon aerobista, mutta suuret lihakset ei ole koskaan ollut mun päätavoite! Kyllä mulla nykyään on enemmän lihasmassaa kuin neljä vuotta sitten ja voimatasotkin hieman eri levelillä. Edelleen ohjaan jumppia, mutta määrällisesti vähemmän kuin ennen. Treenimäärät ovat siis tippuneet suunnilleen viidellä tunnilla per vko alaspäin. Enää en priorisoi matalaa rasvaprosenttia samalla tavalla ja se näkyy tietysti myös ulkonäössä. En väitä etteikö olisi kivaa olla yhtä rapsakassa kunnossa, mutta yksinkertaisesti se ei ole mulle niin tärkeää enää, että jaksaisin tehdä vaadittavan duunin. 😀

Tein tuossa taannoin pitkästä aikaa selkätreeniä meidän naisten salilla ja siellä muistui mieleen, millä painoilla treenasin kun aloitin. Tuolloin vetelin esimerkiksi ylätaljaa 35-40 kilolla kun nykyään sarjapainot on parhaimmillaan 70 kg:ssa. On siellä jotain tapahtunut. Koen, että mun kestävyyskunto on edelleen samalla mallilla, mutta esim. leuanvedot on kyllä heikommassa kunnossa, koska en ole tehnyt niitä pitkiin aikoihin (ja lisäksi painan varmaan enemmän kuin tuossa ylemmän kuvan vasemmalla :D).

Tässä toiseen suuntaan, eli ennen kesää ja sen jälkeen 😀 (oli niin siisti kesä että ei haittanut yhtään että palikat painui unholaan hetkeksi!)

Mä en kuitenkaan halua sanoa, että mikään noista kuvista olisi huonompi tai parempi kuva tai kunto. Se on ehkä surullista, että aina ajatellaan jotenkin, että ennen olin ihan paska ja nyt kaikki on hyvin kun aloin nostaa puntteja ja syödä hyvin. Kaikella on aikansa ja kehittyminen on aina siisti juttu, mutta siltikään aina ei tarvitse pyrkiä jotenkin parempaan tai yrittää olla erilainen kuin vuosi sitten. Joskus voi treenata ihan vaan koska se on kivaa, tai vetää kolme jumppaa putkeen, koska haluaa kokeilla jos se onnistuu. Elämää ei tarvitse optimoida jokaisella osa-alueella jatkuvasti! 🙂

Hyvää viikonloppua ystäväiset! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


AHNEUS JA ELÄMÄN SUORITTAMINEN

Oon miettinyt viime aikoina paljon elämää, suorittamista ja sellaista yletöntä asioiden haalimista. Monet meistä elää päivät läpi selviten aamusta iltaan ja odottaen aina jotain. Odotat iltaa, viikonloppua, lomamatkaa jne. On toki kiva, että on asioita joita odottaa, mutta helposti päivät, viikot ja lopulta vuodet menee ohi odottaessa aina jotain parempaa. Lisäksi odotetaan vielä sitä oikeaa hetkeä tehdä asioita joita halutaan, mutta ei uskalleta tehdä. Vielä.

Se onkin nykypäivän vitsaus, kun mikään ei tunnu riittävän. Aina voisi olla parempi, kauniimpi, timmimpi tai rikkaampi. Kun sulla on hyvä fiilis, niin oota vaan kun hyppäät hetkeksi somen maailmaan ja oot taas siinä pisteessä, missä mikään ei tunnu olevan tarpeeksi tai riittävästi.

Me eletään jonkinlaisessa kuvien sokaisemassa maailmassa. Mä mietin tätä tänään, että kun selailee kuvia somessa, törmää usein siihen fiilikseen, ettei ole tarpeeksi hyvä/kaunis/hoikka/lihaksikas/u name it sellaisena kuin on. Mutta hei, kuinka usein tätä tapahtuu normaalissa elämässä? Törmäiletkö päivän aikana jatkuvasti toista upeammin viilattuihin kroppiin ja kasvoihin, vai olisiko siinä some-illuusiossa sittenkin jotain perää? Me tiedetään, että monet kuvat ovat illuusiota, mutta silti aivot uskoo helpommin sitä mitä näkee. Enkä tarkoita pelkkää ulkonäköä, sillä tietynlainen jatkuva unelmien tavoittelu ja menestymisen hypettäminen tulee ainakin mun silmille vähän liian usein.

Onko se sitten sen onnellisen elämän salaisuus? Panostaa kaikki menestymiseen, kehittymiseen ja paremmaksi tulemiseen? Myönnän itsekin, että toki silloin on hyvä fiilis kun saa asioita aikaiseksi, saavuttaa jotain tavoitteita tai ylittää itsensä. Noissa höyryissä on usein todella hyvä fiilis, mutta sitten toisaalta, kun aina ei vaan jaksaisi jahdata unelmia tai olla superihminen. Silloin iskee sitten se toinen ääripää, kun tunteekin itsensä riittämättömäksi, koska ei vaan saa riittävästi motivaatiota paremmasta perämisestä tai isommasta rahapussista.

Saavuttaminen ja raha tekee myös ahneeksi. Sitä tottuu siihen, että rahaa riittää mihin tahtoo ja siitä fiiliksestä ei halua luopua. Tuo piirre johtaa taas helposti työnarkomaniaan ja itsensä loppuun polttamiseen. Havahduin jälleen kerran itsekin siihen, että tässä on ehkä vähän liian monta juttua meneillään samaan aikaan ja oli aika priorisoida asioita. On siistiä että on töitä, mutta on ihan ok myös kieltäytyä työtehtävistä välillä. Raha ei lopulta tee onnelliseksi. Se, että sitä on riittävästi normaaliin elämäntyyliin on toki elämää helpottava juttu, mutta enemmän rahaa ei tarkoita enemmän onnea.

Kaikkeen turtuu, myös siihen että voit ostaa mitä milloin tahdotkin. Kun miettii, millaista työtä haluaa elämässään tehdä, kannattaakin miettiä työn mieluisuutta mielummin kuin sitä paljonko siitä tienaa. Työssä vietetään sen verran suuri aika omasta elämästä, että se paksu lompakko ei paljoa lämmitä siinä vaiheessa kun joka aamu ahdistaa lähteä töihin.

En tiedä saitteko tästä tekstistä kiinni, mutta halusin ravistella ajattelemaan hieman boksin ulkopuolelle. Oon ennenkin kirjoittanut tästä, mutta jos mietit hetkiä kun olit onnellinen tai iloinen, harvoin mieleen tulee esimerkiksi se työviikko kun painoit ylitöitä päivästä toiseen, tai se hetki kun olit treenannut 20 tuntia yhden viikon aikana? Yleensä ne hetket, jotka muistuu mieleen, onkin jotain ihan tavallisia juttuja, joita ei välttämättä osaa arvostaa kaiken saavuttamisen huumassa. Näin ainakin itselläni on. 🙂

PS. Meikkasin näitä kuvia varten ja olin juuri käynyt kampaajalla, minkä vuoksi hiukset olivat kerrankin nätisti! En siis todellisuudessa pyöri päivästä toiseen helmat leimuten, hiukset hienosti letitettynä. 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


NYHTÖKAURA-MAKARONILAATIKKO

Viikonloppuna tuli yhtäkkiä fiilis, että nyt voisi alkaa syödä hieman enemmän kasvisruokaa taas vaihteeksi. Sen siivittelemänä tekaisin eilen pitkästä aika makaronilaatikkoa hieman terveellisemmäksi tuunattuna. Proteiininlähteenä toimi nyhtökaura ja mulle tuttuun tapaan, ruokaan upposi myös paljon vihanneksia!

  • 480 g ~2 pakettia nyhtökauraa (mulla oli makuna tomaatti)
  • 250 g vihreistä linsseistä valmistettua pennepastaa (explore cuisine)
  • 1 makeasipuli
  • 5-10 valkosipulinkynttä
  • 250 g porkkanaa
  • 250 g suippopaprikaa
  • 1 tlk herkkusieniä (170 g)
  • n. 7 dl kauramaitoa (oatlyn luomu)
  • 3 kanamunaa + 2,5 dl valkuaista
  • 200 g kadet 5 % juustoa raastettuna
  • mausteita oman maun mukaan

Uuni päälle 220 asteeseen. Keitä pasta ohjeen mukaan. Pilko vihannekset ja sipulit monitoimikoneella pieneksi silpuksi ja kaada reunalliseen pannuun paistumaan (lisäämällä tilkan vettä pannulle ei tarvitse paistorasvaa), lisää nyhtökaura, sienet ja mausteet. Paista ja maista että maut kohdillaan. Valmista munamaito kauramaidosta, kanamunista ja valkuisesta lisäämällä kaikki tehosekoittimeen ja surauttamalla sekaisin. Raasta juusto monitoimikoneella tai manuaalisesti käsin. Kaada suureen uunivuokaan vihannes-nyhtis-seos, pastat sekä munamaito. Lisää vielä juustoraaste ja sekoita kevyesti. Paista uunissa 30-40 min, riippuen uunin tehoista. 

Näillä määrillä tulee iso satsi safkaa ja kuuteen annokseen jaettuna yhden annoksen makrot:¨

kalorit: 505

proteiini: 52 g

hiilari: 4g

rasva: 10 g

Mikäli haluaa muuttaa hiilarin ja proteiinin suhdetta niin, että protskut tippuu ja hiilari nousee, silloin voi vaihtaa linssipastan tavalliseen! 🙂

Tää oli tosi hyvää ja kivaa vaihtelua, suosittelen! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


MITEN ME TAVATTIIN?

Moikka! Se olisi jälleen uusi viikko ja tällä kertaa vähän erilainen maanantai, sillä mulla on tänään synttärit! 🙂 Vietettiin kuitenkin synttäreitä jo viikonloppuna ja kävin viihteelläkin piiiitkästä aikaa ja nyt muistan taas miksi käyn niin harvoin. 😀 Ihan hauskaa vaihteluahan tuo on, mutta voi jestas kun on taas raskasta kaikki tänään. Odotan vaan, että olis jo ilta ja päivä paketissa, hah! Synttäreiden kunniaksi ajattelin postailla vähän erilaista settiä tänään. Oon pitänyt aina yksityiselämän suhteellisen pienenä osana blogia, koska se ei varsinaisesti liity aihepiiriin, mutta usein nämä erilaiset tekstit on ollut tykättyjä, joten ajattelin kertoa hieman, miten me tavattiin mun miehen kanssa.

Ollaan tallattu yhteisiä polkuja kohta 8 kuukauden ajan ja oon tällä hetkellä tosi onnellinen, että silloin kesän lopulla tavattiin. Sitähän monesti sanotaan, että asiat tapahtuu kun sitä vähiten odottaa ja niinhän se meni tälläkin kertaa. Oon täälläkin kertonut, että siihen aikaan saatoin olla vähän pettynyt kokonaan tuohon toiseen sukupuoleen huonojen kokemuksien vuoksi. Tuolloin olin myös palaamassa takaisin töihin pitkän kesäloman jälkeen ja ajattelin lähinnä keskittyä töihin ja siihen että saisin treenit takaisin rutiiniksi sairastelun jäljiltä.

Yhtenä aamuna selailin tuttuun tapaan someani läpi ja instagrammin directiin oli tullut viesti, tai siis komentti mun tarinaan ja se oli Villeltä. Hän oli kommentoinut erästä tv sarjaa, jota oltiin molemmat katsottu. 😀 Me ei tunnettu ennestään, mutta tiesin tyypin saliltamme, joten vastasin ja siitä alkoi sitten tekstailu. Tekstailtiin viikonlopun yli ja hän pyysi mua lopulta kävelylle, jonne suostuin lähtemään. 😀 Hän ehdotti, että voisi tulla tänne missä asun ja mennään sitten kävelylle tästä.

Myöhemmin ollaan juteltu asiasta ja kun hän oli aikaisemmin vihjaillut/kysynyt, että tykkäänkö käydä jätskillä, niin mä olin alkanut selittämään Lohilo – jäätelöistä jotain. 😀 Perus settiä meikäläiseltä, aina terveyshommat takaraivossa.

Tuo kävelylenkki kesti aika pitkään, jonka jälkeen keitin meille vielä iltateet ja väsäilin smoothiet. Muistan, että hommasta jäi hyvä fiilis ja sen jälkeen ollaankin pidetty yhtä aika tiiviisti. Heti pari päivää ensitreffien jälkeen mentiin treenaamaan yhdessä ja yhteiset asiat ja mielenkiinnot onkin ollut mun mielestä yksi meidän suhteen vahvuuksia. On helpompaa, kun toinen ymmärtää näitä asioita, jotka on mulle kuitenkin tosi iso osa elämää ihan vaan jo ammatinkin vuoksi. Lisäksi oon oppinut treenaamisesta paljon, vaikka mä oon se jolla on enemmän koulutusta alalta. Tää koko somen parissa työskentely on tietysti ollut miehelle aika uutta ja ymmärän, ettei varmaan ole aina helppoa kun toinen on aina kuvaamassa kaiken ja jakaa paljon omasta elämästä tuhansille ihmisille, mutta hyvin se on jaksanut ja tukenut. 🙂

Toki meillä on muutakin yhteisiä juttuja kuin treeni ja siihen liittyvä elämä ja oonkin oppinut tietynlaista tasapainoa ja rentoutta elämään tässä viime kuukausien aikana. Oon sitä mieltä, että tasapaino ja se rauha itsensä kanssa pitää löytää ihan itse, eikä muiden ihmisten kautta, mutta kyllä asioista keskustelu ja toisen tuki on myös tärkeetä.

Huh, tuntuu jopa pelottavalta jakaa näinkin henkilökohtaisia asioita avoimesti, mutta tässä tällainen tiivistetty tarina siitä miten tämä meidän juttu alkoi. Ollaan tosi onnellisia yhdessä ja näin jälkeenpäin voi taas sanoa, että everything happens for a reason. 🙂

Synttäreideni kunniaksi pistin myös mun LEAN&TONED – valmennuksen alennukseen! Tarjous on voimassa huomiseen 6.3 kl 12:00 saakka.

L&T-valmennus koostuu siis kolmesta syklistä joista jokaisella on oma tärkeä roolinsa. Kaikkia kortteja ei siis lyödä pöytään heti ensimmäisestä päivästä saakka, vaan esimerkiksi ruokamäärät ovat sellaisia, että niistä pystyy kiristää 13 viikon aikana, jolloin aineenvaihdunta pysyy käynnissä tehokkaasti ja kehitys on nousujohteista. Valmennuksen ruokavaliossa on nyt myös kasvisruokavalio! Myös treenit on suunniteltu niin, että tehoja tulee mukaan mitä pidemmälle päästään ja kroppa ei totu heti yhteen ja samaan. Treenejä ei tehdä ylenpalttisesti, vaan treenataan fiksusti mutta tehokkaasti. Lepopäivillä ja palautumisella on myös oma roolinsa ja nekin on ohjeistettu valmennuksessa niin, että tiedät tasantarkkaan koska pitää levätä ja koska treenata! 😀

Tämä ei ole pikalaihdutusohjelma, enkä lupaa kuuta taivaalta, mutta jos haluat selkeät hyvät ohjeet ja kehittää kehostasi ja olostasi voimakkaan, kiinteän ja energisen niin silloin tämä on sulle. Tuloksien eteen ei tarvitse kärsiä ja pistää koko elämää peliin 13 viikon ajaksi, mutta toki tämäkin vaatii suunnitelmallisuutta ja sitä että noudattaa ohjeita. Olen huomannut, että useimmiten on melkein hankalampaa olla treenaamatta liikaa kuin treenata sopivasti. Joskus tällainen suunnitelma voi olla hyvä herätys siihen, että vähempikin riittää. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.