Moikka! Blogitekstien perusteella lukijoille kasvaa tietynlainen kuva kirjoittajasta. Blogin kirjoittajallahan on aika vapaat kädet valita, millaisen kuvan itsestään antaa. Olen miettinyt aina välillä, kuinka paljon blogikuva vastaa sitä oikeeta kuvaa, millainen olen esim. ystävien kanssa. Tulee sitä itsekin kehitettyä tietynlaisia kuvia ihmisistä, joita ei ole nähnyt livenä. Esimerkiksi Aussie Blog Awardseissa tuli muutamaan otteeseen sellainen fiilis, että kyllä niillä blogikuvilla pystyy ”huijata” aika paljon. Lifestyleblogien kuvat ovat yleensä hienosti otettu ja viimesen päälle mietitty kaikki asennot, valoitukset, vaatteet sun muut, jolloin saadaan aikaiseksi paras mahdollinen lopputulos. Täytyy sanoa, että treenibloggaajat olivat niitä, jotka näyttivät ihan samalta livenä kuin blogeissa. Meillä harvemmin on mitään glamorouskuvia. 😀
Kuvia katsellessa kannattaa myös muistaa, että jos ihmisen vieressä ei ole mitään vertailukohdetta, on vaikea hahmottaa ihmisen kokoa. Myös vartalon mittasuhteet vaikuttavat tähän asiaan. Jos nyt ajatellaan, että minäkin saan välillä niitä ”liian laiha”- kommentteja, niin oikeassa elämässä oon kyllä ihan normaalin kokoinen. Toisaalta suurikokoinen ihminen, jolla on kurvit oikeissa kohdissa, voi näyttää pienemmältä kuvassa kuin luonnossa. Ja sitten tietysti ne poseerausasennot… 😀
No mites luonne? Jos kirjoittaa vain treeneistä ja ravinnosta, jää lukijoille helposti kuva, ettei kirjoittajalla juuri muuta elämää olekaan. Uskoisin, että minustakin voi välillä ajatella että elän aina vaan sitä terveellistä elämää ja satsaan kaiken aikani treeneihin, työhön ja blogiin. Suurimmaksi osaksi se on toki totta, mutta on mulla sitten muutakin. Välillä tulee sellaisia oloja ettei jaksa yhtään ajatella treenijuttuja, kirjoittaa blogia tai leikkiä ravintogurua, joka tietää kaiken. 😀 Silloin heitän yleensä vapaalle ja teen jotain ihan muuta, esim. trullittelen pääsiäisenä tms… haha!
Välillä blogista ja tästä kaikesta tulee itselle paineita, mikä on sinänsä ihan turhaa, koska itsehän tätä tehdään ja ihan omasta valinnasta. Paineita voi olla siitä, että ehtii päivittää tarpeeksi usein, muistaa vastata jokaiseen kommenttiin, tai käyttää hyviä kuvia, eikä niitä vanhoja, joita on näkynyt jo liiakseenkin. Tässä blogimaailmassa tylsää on se, että usein niihin puutoksiin, mokiin tai puuttuviin asioihin puututaan aina heti. Välillä saa neuroottisena miettiä, että onko tämä kaikki nyt varmasti oikein mitä olen kirjoittanut. Voiko tästä tekstistä olettaa jotain eri tavalla mitä minä tarkoitan. Olenko muistanut mainita varmasti taas, että urheilu on mun työtä ja oon tottunut treenaamaan paljon, etten taas saa niitä p*ska kommentteja siitä kuin huono esikuva olen muille.
Onneksi suurimmaksi osaksi kommentit ovat positiivisia, rakentavia ja saan myös paljon kiitosta kaikesta mitä teen! Niin ja kysymyksiä, niitä saan paljon. Välillä tuntuu, että tämä on joku bees&honey-palsta, sillä kysymyksiä tulee ihan laidasta laitaan. 😀 Yleensä ne alkaa näin ”tämä nyt ei liity postaukseen, mutta….” ja sitten ne jatkuu näin ”Olen xx cm pitkä ja painan xx kg, haluaisin läskiä pois xxxx-kohdasta, mitä mun pitää tehdä?” Niin, mitäs siinä sitten vastaat! 😀
Kaikesta huolimatta bloggaus antaa paljon, oon tutustunut moniin uusiin ihmisiin, saanut kokea juttuja, joita ei olisi tapahtunut ilman tätä! Te lukijat olette suurin syy miksi tätä teen. Ilman vuorovaikutusta, olisi aika turhaa kirjoitella juttuja, jos kukaan ei ikinä kommentoisi mitään. Ne rakentavat kommentit on oikeesti tosi hyvä juttu, sillä olen myös itse oppinut paljon uutta ja alkanut ajattelemaan eri tavalla joistain asioista. Nykyään mun lautasella ei oo enää sitä jäävuorisalaattia, vaan paljon ravitsevampia vihreitä lehtiä, kuten tammenlehtisalaattia, romainesalaattia jne! Kiitos vaan 😀
