KATEELLISUUDESTA, IHAILUSTA JA INSPIROITUMISESTA

Meillä kaikilla on varmasti jossain elämänvaiheessa ollut esikuvia ja henkilöitä, joita ihaillaan katsotaan ylöspäin. Nämä esikuvat kuuluvat ehkä hieman vahvemmin lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta kyllä varmasti aikuisenakin tulee ”fanitettua” ihmisiä, jotka ovat omalla mittakaavalla hyvässä asemassa omassa elämässään. Mielestäni toisista ihmisistä saa ja pitääkin hakea inspiraatiota, sillä joskus toisen näyttämä esimerkki voi olla ratkaiseva tekijä siihen, että itsekin uskaltaa. Koskaan ei saisi kuitenkaan unohtaa sitä mitä itse on.

Ehkä on käynyt niin, että on yrittänyt olla hyvä jossain asiassa niin kovaa, että on unohtanutkin ne omat vahvuudet kokonaan. Kun yrittää olla hyvä, menee asiat helposti suorittamisen puolelle. Ajatellaan, että on tietty tapa jolla asiat pitää tehdä. Jos ajattelet nyt sitä asiaa mistä haaveilet tai missä haluat kehittyä. Oletko keskittynyt korostamaan omia vahvuuksia, niitä minkä takia juuri sinä erotut massasta, vai teetko asioita niin, kuin ajattelet että pitää tehdä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otan esimerkiksi tämän blogin, koska tämä on mulle henkilökohtaisesti tärkeä asia ja haluan kehittyä asiassa ihan vaan senkin vuoksi, että saisin pitää homman ammattina mahdollisimman pitkään. Seuraan siis tiiviisti blogimaailmaa ja luen erilaisia blogeja päivittäin. Välillä tulee fiilis, että oon ihan paska, koska en osaa ottaa yhtä hienoja kuvia kuin vaikka Annika, tai kirjoittaa yhtä upeita ja henkeviä juttuja kuin Ella. No, kuvaamisessa voi tietysti aina kehittyä, mutta se syy miksi mun blogi on suosittu on tämä tyyli, mitä täällä näkee. Se syy ei ole henkevät tekstit, vaan selviää aika helposti kurkkaamalla oikealla olevia suosituimpia postauksia. 😀 Mulla on yksittäisiä artikkeleita, joita on luettu yli 500 000 kertaa, treeni- ja ruokavinkkejä sekä ohjelmia joita on katsottu (ja toivottavasti myös tehty) satoja tuhansia kertoja. Onhan täällä sitten toki muutakin aihe-alueita, jotka lukijoita kiinnostaa, mutta kun mä kirjoitan vaikka muodista, ei se tietenkään ole kovin innostavaa luettavaa, koska no..en ole mikään muotiguru, tai edes lähellä sitä. Uskon, että täytyy olla ns. auktoriteettiä ja uskottavuutta sen asian takana, mitä ajaa läpi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kannattaako nyt sitten ajatella, että ei hitto! Minähän alan jakamaan treenivinkkejä, jotta saan paljon lukijoita? Sanoisin että ei välttämättä. Kannattaa mielummin keskittyä siihen, missä juuri sinä olet mahtava, erilainen ja uniikki. Tämä ei luonnollisesti päde pelkkään bloggaamiseen, vaan kaikkeen unelmointiin elämässä. Inspiroidutaan, mutta ei unohdeta omia vahvuuksia! Kun yrittää liikaa, kuolee motivaatio ja spontaanisuus helpommin. Vaikka korostan paljon itsenäisyyttä ja omaa tekemistä, on myös toisten tuki tärkeää. Etenkin silloin, kun itse menettää uskon, tarvitaan se kaveri tai läheinen joka kertoo, että sä pärjäät kyllä. Usein on nimittäin helpompi uskoa mielummin muita kuin itseään.

Silloin tällöin jokainen tuntee kateellisuutta, minäkin. Se tuntuu aluksi inhottavalta, että miksi tuo onnistuu ja minä en? Sitä saattaa tuntee itsensä surkeaksi ja ”en tiedä mitä pitäisi tehdä” – olo valtaa mielen. Itse huomaan ainakin sen, että mikäli on hyvä olo itsensä kanssa, sitä pystyy olla iloinen ja onnellinen muiden vuoksi. Jos olo on huono, tulee helpommin negatiivisia tunteita muitakin kohtaan. Usein ihmiset, jotka ovat ilkeitä tavalla tai toisella, viestittävät juuri sitä että heillä on paha olla itsensä kanssa. Tämänkin vuoksi tiedostava ajattelu on niin tärkeässä roolissa. Kun jokin epämiellyttävä tunne valtaa mielen, kannattaa se käsitellä ja miettiä miksi tunnen näin? Kun antaa itselle luvan tuntea negatiivisiakin juttuja ja haluaa käydä ne läpi, pääsee niistä myös yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppuun haluan vielä muistuttaa, että haluttujen asioiden saavuttaminen ei ole aina kivaa. Aina ei ole motivaatioita, aina asiat ei suju kuten toivoo, mutta se kuuluu asiaan. Häviäjä ei ole se, joka kärsii tappion, vaan se joka antaa periksi.

Kuvat: Riikka


EPÄONNISTUMINEN ON NOLOA

Luulin tämän päivän alkaneen loistavasti, sillä nukuin tosi hyvin ja oli pirtee olo herätessä. Pitkään nukkuminen aiheutti kuitenkin sen, että tuli jäätävä kiire ehtiä ajoissa töihin. Samalla kun säntäsin salin portaita ylös, tuli jännä fiilis, että en vissiin ottanutkaan niitä mustia shortseja pyykkinarulta laukkuun ja kurkkaus treenipussin sisälle todisti tunteen oikeaksi. Siinä sitten funtsin pari sekuntia, että meenkö vetämään bodyattackin paksuilla kollareilla vai etsinkö jonkun henkilökunnasta käsiini silläkin uhalla että myöhästyn tunnilta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja onneksi pukkarista löytyi heti apua ja sain trikoot päälleni sekä ehdin vielä ajoissa saliinkin.

Attackin jälkeen hyppäsin lavalta pois mennäkseni hakemaan seuraavalle tunnille tulijoiden lappuja ja astuin maassa olevan levypainon päälle hieman huonosti ja muljautin nilkkani inhottavasti. Tsemppasin core-tunnin läpi ja nyt oon yritellyt tehdä kaikenmoista apua nilkalle, mutta se tuntuu hieman inhottavalta edelleen. Ajattelin kuitenkin olla urhea ja mennä ohjaamaan illan tuntini, pitää vaan teipata nilkka kunnolla pakettiin. Istun vaikka sitten laudalla ja huudan ohjeita, mutta mähän meen! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En nyt tiedä miten tuo ensimmäinen kappale liittyy otsikkoon, mutta siirrytään siitä näppärästi eteenpäin aiheeseen nimeltä epäonnistuminen ja nimenomaan sen pelko. En ole itse sitä mieltä, että epäonnistuminen olisi noloa, mutta valitettavan usein niin ajatellaan omassa mielessä. Tämän pelon vuoksi jätetään yrittämättä ja kokeilematta juttuja, joita haluttaisiin saavuttaa. Sitä tulee ehkä mietittyä mielessään, että mitä muut ajattelee jos epäonnistun yrittämässäni asiassa. Helpompi pysyä mukavuusalueella ja tehdä sitä mitä osaa valmiiksi. Joskus tutun ja turvallisen ainainen tekeminen voi kuitenkin käydä tylsäksi ja usein itsensä kehittäminen eteenpäin, vaatii juuri sitä että kokeilee ja yrittää uusia asioita.

Toki on olemassa myös niitä ihmisiä, jotka nauttivat muiden mokailusta ja saavat siitä lisäbuustia oman egonsa pönkittämiseen, mutta uskon ja toivon että suurin osa ihmisistä toivoo kuitenkin vilpittömästi muille sitä onnistumista ja suurin ”vihollinen” onkin meidän jokaisen omien korvien välissä. Esimerkiksi ohjatessa jumppia tai muuten vaan esiintyessä ihmisille, tulee usein pelättyä juuri sitä että mokaa jollain tavoin ja se voi olla iso asia mikä pidättelee itseään. Olen itsekin pelännyt että missaan koreografian tai teen jotain tosi noloa, jolloin ei ehkä päässyt nauttimaan ohjaamisesta täysillä. Kun lopetin tällaisen pähkäilyn, tuntui että pystyin olemaan vielä paremmin oma itseni, eikä tarvinnut esittää mitään. Itsevarmuus on asia minkä ihmiset huomaa ja piirre, jota yleensä kunnioitetaan tilanteessa kuin tilanteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin sortunut välillä ajattelemaan joistakin haaveista, että ei se kuitenkaan onnistu tai ole mahdollista. Sitä ehkä pelkää jo valmiiksi, että miltä tuntuu kun epäonnistuu, sillä eihän se koskaan ole mukava tunne. Jos kuitenkin ajatellaan syvemmin tätä asiaa, niin mitä väliä sillä on että ei onnistu heti ensimmäisellä kerralla. Jos jokainen mestari tai onnistuja olisi lopettanut ensimmäiseen epäonnistumiseen tai vastoinkäymiseen, niin moniko heistä olisi nyt siellä missä on?

Ensimmäinen askel päästää pelosta irti, on päättää tehdä niin ja antaa hurjienkin unelmien päästä vapaaksi ja lähteä tavoittelemaan niitä. Meidän mieli on sellainenkin voimavara, että kun uskaltaa antaa unelmille siivet, sitä alkaa alitajuntaisesti tekemään hommia unelman eteen. Mitään ei tietenkään saa pelkästään haaveilemalla, mutta mitä tahansa voi saavuttaa tekemällä töitä unelman eteen. Elämä on sellainenkin yllätysretki, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, eli uskaltakaa unelmoida ja antaa unelmien toteutumiselle aikaa. Jos ne ei toteudu tänä vuonna, niin ehkä sitten ensi vuonna!

kuvat 1&2: Riikka

trikoot & toppi: Eivy*

kengät: Nike TrFit*

*Intersport Vaasa


JOS VOISIT SAADA IHAN MITÄ TAHANSA?

Sitä sanotaan, että unelmiin tulisi uskoa ja jos unelmat eivät pelota, ne eivät ole riittävän suuria. Silti on vaikea uskoa niihin kaikkein hulluimpiin haaveisiin ja tavoitteisiin. Positiivinen ajattelu ja usko itseensä vie eteenpäin, mutta silti omassa päässä saattaa olla se negatiivinen ääni, joka sanoo että ei se voi olla mahdollista.

Mitä omiin haaveisiin tulee, usein tiedetään mitä just se juttu vaatii ja nämä niin sanotut paperille kirjoitetut säännöt voi olla just se, mikä saa oman mielen epäilemään. Jos haluaa olla huippu laulaja, tulee olla täydellinen ääni ja virheetön nuottikorva (ja varmasti paljon muutakin). Jos kuitenkin mietitään vaikka erilaisia tv-formaatteja, jossa on juuri etsitty näitä lahjakkaita yksilöitä, on usein voittajaksi valittu henkilö, joka on ns. täydellisesti kriteerien mukainen. Lähes poikkeuksetta on kuitenkin käynyt niin, että voittajaa persoonallisemmasta henkilöstä on kuitenkin tullut jotain enemmän. Hän on siis menestynyt oman persoonansa ja erilaisuuden vuoksi.

Tällä esimerkillä haluan muistuttaa, että vaikka et olisi täydellinen paperilla, tai tekisi asioita juuri kuten ne kuuluu tehdä, voit silti saavuttaa just sen isoimman haaveen. Kannustan rikkomaan rajoja ja kokeilemaan asioita boksin ulkopuolelta, sillä jos ei kokeile ei tiedä. Mitään uusia asioita ei ole keksitty toistamalla vanhaa, tuttua ja sitä samaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan kertoa yhden pienen esimerkin aiheesta. Kävin syksyllä The One – kilpailussa, jossa siis etsittiin lahjakkaita ohjaajia. Koska kyseessä oli suuri tapahtuma, päätin valmistautua todella hyvin. Opettelin ja ”käsikirjoitin” ohjausta tarkkaan. Tein siis kaiken kuten pitää. Normaalisti en siis harrasta käsikirjoitusta, vaan meen enemmänkin tunteen ja fiiliksen mukaa, sillä koen että paperille valmiiksi suunnitellusta voi tulla jopa hieman teennäistä. En tarkoita, että käsikirjoittaminen olisi huonosta tai turhaa todellakaan, mutta oma ohjaustyylini toimii paremmin eri työkaluja käyttäen. Tulos oli se, että ohjaus meni hyvin, kuten olin opetellut, mutta en saanut tuotua ohjaukseen sitä fiilistä ja energiaa, mikä on just mun vahvuus normaalisti. En tarkoita, että tämä olisi syy miksi en päässyt jatkoon, mutta asia jäi hieman harmittamaan itseäni.

Kannattaa siis uskoa itseensä, omiin vahvuuksiin ja kaikista säännöistä ja ohjeista huolimatta pitää omasta jutusta kiinni. Toisista ihmisistä voi hakea inspiraatiota, mutta kopioimalla ei voi koskaan olla paras. Se, miten ajattelee itsestään, vaikuttaa vahvasti siihen, miten myös maailma näkee sut.

Oon miettinyt tätä asiaa paljon ja huomannut jopa muuttaneeni omia mielipiteitä ihmisistä sen perusteella miten he tuovat itseään esille. Otetaan esimerkkinä vaikka, että oon ajatellut jonkun olevan huippukunnossa ja tosi energinen tyyppi, mutta sitten henkilö on jatkuvasti haukkunut itseään, kertonut olevansa tyytymätön itseensä ja hyvin onneton, jonka jälkeen oma ajatustyyli häntä kohtaan on muuttunut. Ainiin, tuo oli se onneton tyyppi joka ei ole enää hyvässä kunnossa. Voit siis olla just se, joka haluat olla, niin hyvässä kuin pahassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on ollut pientä henkilökohtaista kriisiä ilmassa juuri tämän asian tiimoilta ja nyt koen, että oon päässyt sen yli. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, täytyy vaan olla valmis ottamaan ne vastaan ja uskoa itseensä!

kuvat: Riikka

kengät: Sorel* (Intersport Vaasa)

housut ja pipo: Superdry* (Intersport Vaasa)

takki: Peak Performance (Intersport Vaasa)

*saatu


JOS HAAVEET MUUTTUU?

Oon joskus aikasemmin kirjoitellut unelmista koskien ryhmäliikuntaa ja yleisesti työtäni. Vakkarilukijoilta ei varmaan ole jäänyt huomaamatta, että nautin kovasti ohjaamisesta. Sanoinkin eilen Riikalle, että on tosi vaikea kuvailla sanoin, miksi se on niin mahtavaa. Tietysti sitä haluaisi myös olla mahdollisimman hyvä työssä jota tekee, etenkin kun työ on itselle tärkeä. Kukapa ei haluaisi olla hyvä ammatissaan? Unelmoin joskus kouluttajan ammatista, nimenomaan Les Mills kouluttajan ammatista, sillä arvostan Les Mills konseptia sen suosion, toimivuuden ja ammattimaisuuden vuoksi. Ryhmäliikunta on nimittäin vielä sellainen ala, että ohjaajia voi olla hyvinkin paljon erilaisia ja laatuisia. Mielestäni LM-konseptiin voi luottaa!

P4190564_Fotor_Collage

Kävin muutama vuosi sitten Tukholmassa trainer bootcampissa, missä valittiin kouluttajia uuteen lajiin (born to move). Koulutus oli hyvin opettavainen, mutta tämä laji ei kyllä ollut yhtään mun juttu. Koen kuitenkin, että täytyy olla jonkinlainen intohimo asiaan, jotta pystyy olla myös uskottava. Minä ja lapset ei sitten ollutkaan niin toimiva combo, vaikka tuolla ei vielä edes lapsia ollut mukana, tuntui niiden biisien ohjaaminen lähinnä vaivaannuttavalta ja oudolta. 😀

Asia jäi siihen ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Blogi otti siivet alleen ja muuttui harrastuksesta työksi, mulla on myös päivätyöni salilla, joten en edes tiedä olisiko mulla enää aikaa uuteen hommaan. Tämä unelma siis jotenkin painui kasaan ja unohtui. Aloin myös miettiä, haluaisinko ihan oikeasti tehdä LM-kouluttajan työtä, vai olinko vaan halunnut olla kouluttaja, koska se olisi siistiä ja ”hieno status”. Kouluttajat ovat töissä hyvin monena viikonloppuna, sillä koulutukset ja happeningit tapahtuvat juuri silloin. Kaiken tämän lisäksi, on siis myös hyvin haastavaa ylipäätään saada kyseinen työ, sillä halukkaista ei ole pulaa! 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden alussa silmiini osui juttu, että Les Mills järjestää Superstar The One haun tänä vuonna myös suomessa. Kyseessä on siis ”idols-tyylinen” haku, jossa haetaan yhtä superstara ohjaajaa voittamaan koko potti! Tässä palkintona ei ole kouluttajan työ, mutta mahdollisuus haastaa itseään ja viedä osaamistaan eteenpäin. Katsoa mihin sitä oikeasti pystyy?

When competing in SUPERSTAR/THE ONE in the Nordic countries you will participate with one track in your program in front of our jury. You will be able to compete in Stockholm, Gothenburg, Helsinki, Oslo or Copenhagen during August to October. The final is in Stockholm October 10th. 

The winner of SUPERSTAR/THE ONE will win a one year sponsorship from Reebok and have the opportunity to instruct on stage during ONE LIVE, October 24th-25th. The winner is also directly qualified to the big final of the international THE ONE that will be held at ONE LIVE in Stockholm. 

Kesän lopussa on siis haku myös Helsingissä ja minä tietysti mietin, mietin ja mietin, että pitäsikö kokeilla onneaan ja viimeisenä hakupäivänä pistinkin hakemuksen menemään. En tiedä tarkalleen, miten homma toimii, mutta tapahtumassa ohjataan ilmeisesti yksi kappale etukäteen ilmoitetusta lajista, jonka jälkeen tuomaristo päättää, pääseekö jatkoon vai ei. Itse mietin stepin ja attackin välillä, mutta päädyin kuitenkin attackiin, koska se tuntuu kuitenkin eniten omalta jutulta! Voin kuvitella että jos tuonne pääsisi, tilanne tulisi olemaan outo, sillä ohjaaminen tuomaristolle tuntuu hassulta. Oletan että ohjaaminen tapahtuu myös englanniksi, joten se tuo vielä omat haasteensa hommaan. Omalla kielellä asiat tulee kuitenkin kaikista luontevimmin ulos.

Toisaalta, mulla on aika pitkä kokemus ja osaan homman, joten uskon selviytyväni myös erilaisesta tilanteesta, jos siis pääsen mukaan. Hakemuksien perusteella tehdään valinta, ketkä valitaan mukaan. Haku on sulkeutunut, joten nyt vaan ootellaan vastauksia, sillä olishan se mahtavaa!

Onko joku muu hakenut?? 🙂

kuvat: Riikka


4 OHJETTA JOILLA UNELMAT KÄY TOTEEN

Mikä erottaa onnistujat niistä, jotka jatkuvasti vain toivovat haaveidensa toteutuvan? Toivominen ja tekeminen ovat eri asioita, ja vaikka asioilla on yleensä tapana ratketa ja loksahdella kohdilleen, on silti omalla tekemisellä suuri rooli. Jokainen kilpa-urheilija tietää, että harjoittelukaudet on tarkoin suunniteltu etukäteen. On pitkän tähtäimen suunnitelma, lyhyen tähtäimen suunnitelma ja sitten on ne välietapit, joilla mitatataan missä vaiheessa mennään. Suunnitelmallisuus on erittäin iso ratkaisija menestyksessä ja sitä käytetään aivan liian vähän tavallisessa elämässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monesti on mielessä asioita, joita haluaisi toteutuvan. Joskus ei edes uskalla mainita niistä ääneen, sillä pelätään epäonnistumista. Olen huomannut myös itsessäni näitä piirteitä, teen paljon asioita joita osaan ja joissa olen hyvä, mutta jos luvassa on jotain uutta tai mahdollisuus epäonnistua, saatan jättää asian väliin. Miksi? Mikä epäonnistumisessa on niin pelottavaa? Sometimes you win, sometimes you learn. 

Toinen este on luultavasti se, ettei tiedä miten lähtisi liikkeelle? Mitä pitää tehdä että saavuttaa tavoitteensa? Olen ennenkin kirjoittanut oma-aloitteisuudesta ja siitä, miten nykyään kukoistaa tyyli, ettei hirveesti jakseta tehdä itse mitään. Jos mietitään kahta henkilöä, joista molemmilla on sama haave. Toinen ottaa asioista selvää, tutkii ja suunnittelee tavoitteen onnistumisen eteen ja toinen kysyy tältä toiselta miten hän onnistui? Kumman luulette pääsevän pidemmälle? Kaikesta ei voi tietää kaikkea, mutta jos joku asia on intohimo, siitä haluaa imeä tietoa ja oppia! Täytyy siis olla valmis tekemään töitä omien tavoitteiden eteen.

  1. Yksinkertainen tapa on ottaa kynä ja paperia (tai avata word..) ja kirjoittaa tavoite ylös. Tavoitteen täytyy olla tarpeeksi konkreettinen, eli sitä täytyy pystyä mitata jollain tavoin. Numerot toimii aina. Esimerkiksi tavoite ”haluan olla hoikempi” ei ole tarpeeksi tarkka, mutta jos päättää pudottaa 3 kiloa, tai hoikentua 5 cm vyötäröltä kuulostaa se jo konkreettisemmalta. Tavoite voi olla myös, että haluan nostaa 50 kg penkistä, tai saada blogiin 40 uutta lukijaa. Ei muuta kuin unelmat irti ja paperille ylös! 🙂
  2. Määrittele aika. Milloin on realistista odottaa tavoitteen totetutumista? Aika voi olla vaikka 60 päivää tai vuoden, riippuen toki tavoitteen suurudesta ja työstä mitä se vaatii.
  3. Päätä välitavoite. Jos tavoitteena on saada 10 leukaa, välitavoitteeksi voi asettaa 5 leukaa puolessa välissä määriteltyä aikaa.
  4. Tee suunnitelma. Mitä haave/tavoite vaatii? Millaisin keinoin voi edesauttaa sen toteutumista. Tarkat suunnitelmat, kuten mitä, missä ja milloin ovat aina parhaita. Kun kaikki on suunniteltu ja kirjoitettu ylös, on aika alkaa noudattaa suunnitelmaa. Uskokaa pois, tässä vaiheessa motivaatio on jo hyvin korkealla ja mieli alkaa automaattisesti mennä kohti tavoitetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan vielä muistuttaa, ettei unelmien tarvitse aina olla suuria ja ihmeellisiä. Tavoitteiden saavuttaminen, oli ne sitten suuria tai pieniä, tuo aina hyvän mielen ja parantaa itsetuntoa. Jo se, että on päättänyt lähteä kohti jotain haavetta, tuo ainakin minulle positiivisen fiiliksen. Joten Ellie Gouldingin sanoin What are you waiting for?! Tee se nyt heti, eikä vasta huomenna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakko vielä kertoa yksi juttu. Tultiin eilen rättiväsyneenä kotiin myöhään illalla. Mun ystävä oli ollut täällä talonvahtina hoitamassa meidän koiraa ja arvatkaa mitä?! Hän oli siivonnut ihan viimeisen päälle, stailannut kämppää kukilla ja pienillä jutuilla. Kaikista paras shokki tuli, kun avasin vaatekaappini oven! Mun kaappia voisi kuvailla lyhyesti sanalla ”pommi”, mutta mikäs siellä odotti? Vaatteet oli viikattu tarkkoihin pinoihin, kuin armejassa ikään. Ette tajua miten iloiseksi tulin tästä yllätyksestä! KIITOS MARIKA! <3

Marikalla on sisustusblogi, jossa hän jakaa hyviä vinkkejä kodin stailaukseen, sisustamiseen jne. Kannattaa käydä tsekkaamassa täältä: http://m-ketola.blogspot.fi