Lauantaina kyselin mikä ärsyttää teitä ja nyt voisinkin avautua jostain mistä itse ärsyynnyn aina välillä. Luin taas tuossa viime viikolla jutun, jossa painotettiin, että jos haluat laihtua/kiinteytyä/saada tuloksia tai voittaa lotossa (:D) on ainoa oikea tapa tehdä salitreenejä ja aamuaerobisia. Kyykkää ja käy kävelyllä kello neljä aamuyöllä niin kyllä lähtee! 😀
En ajatellut lähteä pohtimaan miten erilaiset treenimuodot vaikuttavat eri tavoilla, vaan halusin pohtia enemmänkin sitä, että mikä on loppujenlopuksi järkevin ratkaisu, kun haluaa saada muutosta elämään. Voin kertoa, että jos itse alkaisin tehdä kaiken miten kirjoissa ja kaikenmaailman säännöissä lukee, en varmasti jaksaisi sillä tyylillä puolta vuotta pidempään. Alkuun olisin innostunut uudesta jutusta, mutta pidemmän päälle alkaisi puuduttamaan se, että pitää mennä sääntöjen mukaan, eikä sen mukaan mitä haluan tehdä. Jos ajattelen itseäni ja kehitystä niin kaikista parhaat tulokset ovat tulleet, kun olen tehnyt sitä mistä nautin. Oon elänyt kilpa-urheilijan elämää ja saanut mennä niiden sääntöjen mukaan sen verran monta vuotta, että nykyään nautin juuri siitä, että saan päättää ihan itse mitä tekee ja mitä syö. 🙂
Sama juttu pätee myös syömiseen. Aluksi saattaa olla mukava noudattaa tiukkaa ohjetta, mutta en usko että pidemmän päälle kukaan jaksaa sellaista. Nykyään tuntuu niin utopistisilta, että jengi miettii saako syödä tomaattia, kun ohjeissa lukee vain vihreitä vihaneksia. No, kaikkea ei voi, eikä kai tarvitse ymmärtää.
Multa kysytään usein kysymyksiä, että mikä nyt olisi se keino että pääsisi tästä vatsasta eroon ja kun vastaan, että suurimmaksi osaksi avain tuloksiin on se oma ruokavalio, aletaan pohtia että niinhän se on, mutta sitten ei enää saisi syödä tai pitäisi elää todella kurinalaisesti. Uskon, että juuri nämä erilaiset dieetit ja kuurit viestittävät edelleenkin sitä mielikuvaa, että vain kitumalla voi olla terve. Myös se, että näiden jättifirmojen PT:t ja ohjeiden suunnittelijat ovat lähestulkoon aina fitnesslajien parissa kilpailevia, vie heidät entistä kauemmas siitä tavanomaisesta kuntoilijasta.
Tänä päivänä treenaaminen tai sen puute ei voi olla siitä kiinni, ettei tietäisi miten ja mitä voi tehdä. Ohjeita ja ohjelmia on saatavilla niin paljon, että jokainen pääsee ihan varmasti alkuun. Ongelma on ehkä se, että aina tulee jokin kausi kun yksi asia on ylitse muiden ja sitten siinä alkaa itsekin miettiä että oonko tehnyt nyt ihan väärin kaiken kun oon käynyt lenkillä, enkä kyykkäämässä. Voimaharjoittelu on todellakin hyvä asia ja tekee hyvää ihan jokaiselle. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoa asia, jota tehdään hampaat irvessä koska #fitness ja #hyväperse. Eri asia on tietysti se, jos vedetään lenkkiä pelkät kalorin kuvat silmissä ja ajatellaan että mitä enemmän kilometrejä tai jumppia, sen parempi. Kaikessa on aina ne ääripäät.
Jos nauttii juoksemisesta, jumppaamisesta tai yogasta, mun mielestä silloin pitää harrastaa niitä. Jos tykkää puurtaa painojen parissa, silloin tekee sitä. Luultavasti myös kehitystä alkaa näkyä, koska a) treenaaminen on säännöllistä sen mielekkyyden vuoksi ja b) treenaaminen on pitkäjänteistä, eikä mene kuukauden innostus-kyllästymis-ryppäissä.
Joku mainitsi, ettei perusta blogeista, joissa korostetaan rasvattomuutta ja laihuutta. Hän siis koki tämän blogin joskus liian keho- ja ulkonäkökeskeiseksi. Tässä on varmasti perää, mutta se viesti mitä itse haluan antaa, on että on mahdollista elää ihan normaalia elämää, syödä hyvin ja olla silti terve ja sporttinen. Joskus mun tekstit ymmäretään väärin, kuten tämä taannoinen rasvaprosentti-juttu. Kaikesta kuitenkin oppii ja uskon että osaan ilmaista itseäni jatkuvasti vähän paremmin ja paremmin. 🙂
En siis kiellä etteikö kehot ja ulkomuodot kiinnostaisi itseäni. Mielestäni on hyvin mielenkiintoista seurata ja miettiä miten tietyt asiat muovaavat kroppaa, mutta nimenomaan siinä ”tieteellisessä mielessä”. Itse mietin ulkomuotoani nykyään aika vähän, sillä kaikista siisteintä on se mitä hyvinvoivalla keholla pystyy tehdä! Kaikki muu tulee sitten siinä sivussa.
Tällä hetkellä mulla on itsellä fiilis, kun sekä jumpat että salitreenit maistuu. Se miten itse treenaan ei todellakaan mene minkään ohjekirjan mukaan, periaatteessa melkeinpä päinvastoin. Oon kuitenkin aina ollut jollain tavoin kapinoija ja tehnyt asiat omalla tavallani. Olen aina saanut kuulla siitä, tosin nykyään vähemmän. Mielestäni joskus on hyvä hypätä boksin ulkopuolelle ja rikkoa sääntöjä, sillä mitään uutta ei luoda tekemällä asioita kuten on aina tehty.
Suurimmat kiksit saan kuitenkin edelleen jumpista ja siitä hapottavasta ja hikisestä fiiliksestä! On myös ollut kiva huomata, että oon alkanut saada kunnon lihaskivut pakaroihin ihan vaan plyometrisillä harjotteilla ja omilla RPV-tunneilla. Mulla on siis ollut pitkään se ongelma että en saa kontaktia pakaraan, vaan reidet huutaa hoosiannaa, mutta nyt alkaa olemaan jo pidempi kausi kun esim. Bikini bootcampin alakroppapäivän jälkeen on takamus hellänä. Pikkuhiljaa kohti tasapainoista lihastasapainoa!
Urheilun iloa tähän viikkoon! <3
