ENTÄ KUN TAVOITE ON SAAVUTETTU?

Hellurei ystävät! Täällä on vietetty ihanaa torstaipäivää, aurinko paistaa ja sekös piristää mieltä. Mulla on myös synttärit tänään ja kaikenlaiset toivotukset on tuonut hymyn huulille. Kävelin tänään aamulla ihan väsyneenä jumppasaliin ja kun astuin sisälle, koko jumppakööri alkoi laulamaan ja lava oli koristeltu serpentiinein ja ilmapalloin. 😀 Meikäläinen oli ihan äimänkäkenä, mutta lämmitti kyllä mieltä! Kiitos vaan Marikalle koko jutun järkkäämisestä. 😉

IMG_6743_Fotor_Collage

Joku kyseli vinkkejä, miten toimia sitten kun tavoitteet on saavutettu? Olen itsekin pyöritellyt aihetta mielessä, joten tartuinpa ajatukseen ja rustaan omia mielipiteitä aiheesta. Mitä vartalon muokkaamiseen tulee, yleensähän on jopa suhteellisen helppoa noudattaa suunniteltuja ohjeita ja tähdätä tiettyyn tavoitteeseen. Jos tiedossa on, että dieetti kestää vaikka 5 viikkoa, jaksaa sen painaa läpi, tietäen ettei homma kestä loputtomasti. Erilaiset tosi-tv ohjelmatkin kertoo sen, että isotkin muutokset ovat mahdollisia kovalla tahdonvoimalla ja työllä.

Sitten tuleekin se iso MUTTA. Ongelmaksi kääntyykin usein aika dieetin, kuurin tai rupeaman jälkeen, kun palataan takaisin normaaliin. Monesti haasteellisen ajanjakson jälkeen otetaan rennompi vaihde ja sitten onkin tosi hankalaa palata takaisin rutiiniin. Takana voi olla kova rutistus, jonka jälkeen höllääminen kadottaa motivaation hyvin nopeasti. Ihmisen mieli kun usein toimii niin, että mitä pidempään pysyy ruodussa, sen paremmin säilyy myös moti.

11007553_10155166406960577_1419918476_n

Molemmissa kuvissa tyytyväinen 🙂

Tämän vuoksi, itse kannatan että erilaiset ”dieetit” ja muutokset rakennettaisiin niin, että opetellaan uusi elämäntapa pikkuhiljaa. Myös tavoitteet kannattaa suunnitella niin, ettei asian kanssa ole järjetön kiire, sillä se luo vain paineita ja ahdistusta jos tuloksia ei tulekaan niin nopeaan, kuin oli toivonut. Olen ennenkin kirjoittanut, että tavoitteita kohti kannattaisi edetä hyvillä mielin, eikä ruoskia itseään hulluna eteenpäin.

Fakta on se, että jos aina ajattelee, että vasta sitten kun olen niin ja niin laiha/lihaksikas/voimakas olen onnellinen, ei koskaan tule olemaan tyytyväinen. Tyytyväisyys ja onnellisuus tulee ihan muista asioista ja niitäkin voi opetella. Kun pitää itsestään jo nyt, on myös kivempi kehittää itseään ja silloin saavuttaa varemmin niitä tuloksiakin. En siis todellakaan tarkoita, ettei saisi tavoitella asioita, mutta tapa miten sitä tekee, on tärkeämpi.

”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen” on ihan hyvä lausahdus, mutta se ei mielestäni sovi kaikkiin tavoitteisiin. Painonpudotus on tästä aika hyvä esimerkki. Monet ihmiset pelkäävät hyväksyä itsensä ja olla tyytyväisiä, sillä he luulevat että itsekuri katoaa saman tien ja repsahtamisesta tulee pävittäistä. Asia on kuitenkin aika harvoin näin. Yleensä erilaiset repsahdukset tulevat enemmänkin siitä jatkuvasta negatiivisesta ajattelutavasta ja itsensä syyttelystä. Jos et itse usko itseesi, miten kukaan muukaan voisi?

11042645_10155187572950577_910902225_n_Fotor_Collage

Koen, että suurin ongelma näissä erilaisissa projekteissa on se, että mennään niin kovaa esim. vain sitä yhtä tiettyä tavoitepainoa kohti, ettei ajatella mitä tapahtuu sen jälkeen kun tavoite on saavutettu? Täytyy myös ymmärtää, että jos haalii esimerkiksi hyvin rasvatonta kroppaa, useimmille meistä sen ylläpito vaatii myös paljon työtä. Silloin ei ole mahdollista nauttia herkuista ja juhlia niin usein kun tahtoo. Sen vuoksi kannattaa suunnitella tavoitteeksi sellaista päämäärää, jonka voi myös pitää yllä. Jos elämän ykkösprioriteetti on hauskanpito ja nauttiminen, en ehkä löisi tavoitteeksi fitnesskisalavaa, vaan jotain mikä olisi sopivan haastavaa juuri siihen elämäntyyliin sopien. 🙂

  • tavoite ei ole koko elämä, vaan pieni osa sitä
  • tavoite ei ole päämäärä, vaan etappi pidemmällä matkalla
  • tyytyväisyys ja täydellisyys eivät ole sama asia
  • positiivisella ajatustavalla pääsee aina pidemmälle kuin negatiivisella
  • nälkäkuurit/pikakuntokuurit ovat hyvin harvoin askel tasapainoiseen elämään

Asioita voi saavuttaa myös positiivisella fiiliksellä. Positiivisuus ja hyväksyntä ei välttämättä tarkoita löysäilyä tai repsahduksia, vaan yksinkertaisesti mukavampaa matkaa kohti tavoitteita. Yleensä tällöin ei jäädä myöskään tyhjän päälle, kun tavoite on saavutettu.


KATSE ETEEN JA SUUPIELET YLÖSPÄIN

..Teen vastoinkäymisistä voimaa!

Mä en yleensä syty kovinkaan paljon erilaisista motivaatiolauseista tai kuvista, mutta kun kuulin ensimmäisen kerran Elastisen ”eteen ja ylös” biisin, nosti se fiilikset heti, noh.. ylös! Vaikka kappale ei muuten mene mun top listalle, on sanat jotenkin todella osuvat, josta monen kannattaisi ottaa mallia. Jos kääntäisi kaikki vastoinkäymiset voimaksi, miettikää miten pitkälle voisi päästä omissa tavotteissa ja haaveissa. Kaikilla on p*skoja päiviä ja huonoja hetkiä, mutta kun pitää siellä takaraivossa ajatuksen, että ei anna periksi vaikka mikä tulisi, ei nekään päivät haittaa.

Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus 
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa. 
Koval duunilla asiat vaan onnistuu. 
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan. 
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. 
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata. 
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt. 
Ne saa luun kurkkuun saa ku tulosta taas teen. 
Jatkan, jaksan vaikka väkisin. 
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii. 
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa. 
Pusken täysii aina vaa. 
Mun ei täydy vaan mä saan.

10947697_10155043839325577_1133272562_n

Siinä yksi vahva mimmi ja oikea positiivisuuspakkaus! Mun entinen PT-asiakas Riikka, jolla on muuten blogi, jossa Riikka kertoo tarkemmin elämäntapamuutoksestaan. Blogiin pääsee täältä

Oon kirjoitellut useempaan otteeseen kuinka mulla on ollut todella motivoinut ja hyvä fiilis koko tämän pitkän alkuvuoden. 😉 Asiat ovat rullailleet kivasti ja oon asettanut itselleni muutamia tavoitteita kevään varalle. Useimmat teistä ajattelee, että kaikki mun tavoitteet koskee aina ulkonäköä ja kehon muokkaamista, mikä ei ihan pidä paikkaansa. Toki mulla on senkin osalta muutamia tavoitteita, mutta ne tulevat itsessään, kun vaan pysyn suunnitelmassa. Kirjoitelin konkreettisesti ylös pari juttua, mitä haluan saavuttaa ja päätin näille tavoitteille myös ”deadlinen”. Monet ovat ehkä kuulleet oman aarrekartan suunnittelusta, eli kun kirjoittaa itselleen ylös mitä haluaa, alkaa alitajuntaisesti tekemään töitä unelmien eteen ja silloin yleensä jopa saavuttaa ne.

Unelmien ja tavoitteiden kanssa kannattaa olla realistinen, siis miettiä missä olen nyt, mikä on tilanne ja mitä täytyy tehdä. On ihan turha ”kaunistella” itselleen asioiden oikeaa laitaa. Olet tässä tilanteessa nyt, mutta alat tehdä töitä paremman eteen. Otetaan nyt esimerkiksi kehon muokkaaminen, kun se on varmasti melko ajankohtainen aihe monille. Olen törmännyt tilanteisiin, joissa henkilö ei halua esim. tietää omaa painoansa ennen projektin aloittamista. Ajatellaan, että vaa’alle astutaan vasta, kun tuloksia alkaa tulla. No mikäs järki siinä on? Eihän se vaa’an lukema muuta periaatteessa mitään, se on vain lähtölukema, jota aletaan parantaa. Puntarilta piileksiminen, tai sanotaan vaikka laskujen avaamatta jättäminen ei poista ongelmaa, vaan siirtää tai jopa pahentaa sitä.

10582729_10152584126739774_1049564778_o

Arvatkaa miten mulla kävi? Yhtäkkiä toinen mun tavoitteista täyttyi, vain viikko sen jälkeen, kun olin kirjoittanut sen ylös. Deadlineksi olin asettanut toukokuun ensimmäisen päivän, mutta se kävikin hieman nopeammin. 😀 Täytyy sanoa, että tuli mielettömän hyvä fiilis, ja vaikka hyvien asioiden mukana tulee aina myös muutama huono, en vaivannut päätä niillä.

Löysin muuten itsestäni taas aika järkyttävän ketjun eräältä nimeltämainitsemattomalta keskustelupalstalta. Luin läpi sivut, joissa arvosteltiin meikäläisen ulkonäkö aika raadollisesti läpi, diagnosoitiin yksi jos toinenkin sairaus, sekä pääteltiin tuntemattomien ihmisten toimesta mun elämän mentaliteetti ja arvot.

Kuulostaa kivalta, eikö? No, aloin lukemisen jälkeen miettiä, että onko mussa jotain vialla, kun lukemani ei hetkauttanut lainkaan. Pitäiskö loukkaantua? Onko mulla kasvanut liian paksu nahka? En tiedä, mutta oon aika onnellinen, että oon päässyt yli siitä, etten mieti enää mitä muut ajattelee mun tekemisistä. Se nimittäin on yleensä hidastava jarru omien tavotteiden ja haaveiden edessä. Tietysti toiset ihmiset tulee ottaa huomioon ja miettiä läheisten tunteita, mutta ehkä ymmärätte pointin.

Selailen siis aina tasaisin väliajoin blogiin tulevaa trafiikkia, ja jos jostain keskustelupalstalta on tullut paljon liikettä, kertoo se yleensä vain yhdestä asiasta. En siis vietä päiväni etsien itsestäni kirjoitettuja juttuja. 😀 Tarkemmin ajateltuna, järkevintä olisi skipata nuo palstat kokonaan, mutta utelias kun oon, ei oo toiminut vielä tähän mennessä!

Tässä on nyt viime aikoina ollut paljon tällaista pohdiskelevaa motivaatiotekstiä, toivottavasti jaksatte vielä lukea! 😉


ONNISTU TAVOITTEISSA

Uuden vuoden lupauksia tehdään runsain määrin vuoden vaihtuessa, mutta valitettavasti suurin osa jääkin unholaan, eikä tavoitteet täyty. Monet lupaukset koskevat elämäntapoihin liittyviä juttuja, aloitetaan liikunta, syödään terveellisemmin tai ollaan tipattomalla. Melko harvoin kuitenkin saa kuulla, kuinka se uuden vuoden lupaus toimi ja asiat muuttuivat haluttuun suuntaan. Motivaatio tekemiseen tulee halusta tehdä asioita ja jos ei oikeasti halua sitä tavoitetta todella paljon, harvemmin ne toiveet toteutuu. Jos ajattelee, että olis ihan kiva olla paremmassa kunnossa niin se ei valitettvasti riitä. Se voi riittää alkuun hetken aikaa, mutta jossain vaiheessa ei ehkä pystytäkkään luopumaan toisista asioista tavoitteen vuoksi. Mitä kaikenlaisiin lupauksiin tulee, mun mielestä kannattaa aina aluksi miettiä haluaako oikeasti sitä niin paljon, että on valmis luopumaan asioista ja painamaan hommia pidemmänkin aikaa.

Jos ajatellaan tapausta missä henkilön mielestä olisi ihan kivaa olla paremmassa kunnossa, mutta myös ne kakkupalat maistuu hyvälle, eikä lemppari ohjelman alkaessa jaksakkaan lähteä salille. Yleensä tällaisesta epäonnistumisesta tulee vain huono mieli ja alkaa syytellä itseään, kun ei saa mitään aikaiseksi ja ei koskaan onnistu tavotteissaan. Mun mielestä tällaisessa tilanteessa unohtaa ne isot tavoitteet ja miettii jotain vähän helpompaa, mihin on oikeasti valmis satsaamaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että motivaatio kasvaa kun vain aloittaa. Eli raahaa itsensä sinne salille tai tsemppaa yhden viikonlopun ilman karkkia ja lupaan että seuraava kerta tai seuraava viikonloppu onkin jo helpompi homma. Hyvä fiilis ja onnistumiset ruokkii itseään ja siitä lähtee hyvä lumipallo pyörimään. Olen useasti maininnut, että tein itse viime vuonna lupauksen, pidin sen ja se oli parasta mitä oon pitkään aikaan tehnyt.

Summasummarum. Omat tavoitteet ja haasteet kannattaa aina miettiä aika tarkkaan ja miettiä, haluaako saavuttaa tavoitteen oikeasti? Pystyykö tehdä luopumisia tämän asian vuoksi? Aiemmin mainitun vuoksi hyväksi koettuja toimivia motivaatiokikkoja:

  • Treenikaveri – sovitut treenitreffit kaverin kanssa toimii hyvänä motivaationa, jos muuten jättäisi treenit välistä

  • Tee lupauksesta julkinen – ilmoita facebookissa mitä aiot saavuttaa ja sosiaalinen paine pakottaa pysymään lupauksessa

  • Positiivisuus – Päätä että onnistut ja luota itseesi

IDOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nähdäänkö kl 18.00 salilla?

Palasimme mökkireissulta pari tuntia sitten ja nyt alkaa olla mun lomailut lomailtu. Luulin, että olisimme mökillä vain yhden yön, mutta paikanpäällä selvisikin että mökki oli varattu tähän päivään saakka ja lähtisimmekin kotiin vasta tänään. Huomenna olen siis paikalla pitämässä omat jumpat jälleen. Jos siellä ruudun takana sattuu lukemaan joku vaasalainen ladyn jäsen niin laitanpa vielä tänne infoa, että Lady Line on siis vaihtanut nimeä ja on nykyään Wasa Sports Club – Ladies club&spa. Toiminta jatkuu ihan normaalisti nimen vaihdosta huolimatta. Uudet nettisivut aukeavat lähipäivinä ja siihen saakka kannattaa kurkkailla Facebook sivulta aikataulu tai muuta tietoa. 🙂


MITÄ ENSI VUONNA?

Vuosi alkaa vedellä viimeisiään ja on aika kääntää katseet vuoteen 2015. Mun mielestä on mukavaa, kun vuoden vaihteessa voi ns. alkaa puhtaalta pöydältä, asettaa uudet tavoitteet sekä haaveet ja lähteä eteenpäin. Olen myös sitä mieltä, että välillä voi ottaa loivempia kausia, kun vaan rentoilee, eikä haasta itseään sen kummemmin. Tälaisen ajanjakson jälkeen on taas uutta virtaa ja ennenkaikkea motivaatiota lähteä tavoittelemaan uusia juttuja. Koska kyseessä on treeniblogi aion jakaa omia tavotteita treenin ja ruokavalion tiimoilta.

Muutaman viikon rennosti ottaminen ei vaikuta kehoon kovinkaan radikaalisti, mutta mulla tulee aina psyykkisesti sellainen löysä olo, eikä paljon huvita vetää mitään kireitä kuteita niskaan. Yleensä löysä olo lähtee yhtä nopeasti kun se on tullutkin, eli jos on syönyt viikon huonosti, täytyy syödä ja liikkua viikko hyvin, jotta on takasin normaalissa. Pätee ainakin omalla kohdalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuussa aion vetästä kunnon puhdistuksen, eli jätän pois lisätyn sokerin, minimoin vilja- ja maitotuotteet. Sokerilakkoon lukeutuu myös kaikki muukin epäterveellinen, kuten sipsit ja rasvainen ruoka. Aion edelleen nauttia runsain määrin kasviksia ja ravinnerikkaita ruokia. Myös vedenjuonnissa petraan, sillä huomaan että nyt kun ei ole liikkunut hirveästi viikon aikana, on myös veden määrä vähentynyt. Viime vuonna laitoin Facebookkiin statuksen, jossa tykkäyksien määrä mittasi sokerilakon pituuutta. Sain muistaakseni saldoksi 63 päivää ja se toimi erittäin hyvänä motivaattorina, koska oli lupautunut julkisesti johonkin. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Treenirintamalla jumppahommat määrää taas menon pääsääntöisesti, mun viikko-ohjelmaan tulee vain pieniä muutoksia. Tiistain jumppasetti alkaa nyt hieman aikaisemmin, joka helpottaa ihan kivasti. Normaalisti mun tiistain työpäivä on kestänyt aamu kympistä ilta kymppiin. Keväällä Bodycombat alkaa 17:30 ja perään RPV 18:30. Toinen muutos on perjantaina, jolloin alan ohjaamaan blogistakin tuttua Bikini body bootcamppia ryhmäliikuntatuntina. Kiva nähdä kuinka sitä kehittyy 5 kuukauden aikana, kun tekee säännöllisesti circuitteja läpi. Muuten määrät oysyvät edelleen samana, eli ohjaan n. 13-15 h/vko.

Aion lisätä omat treenit jälleen mukaan. Tavoitteena olisi ottaa 3 treeniä viikkoon. Osa näistä tulee olemaan salitreenejä, mutta koska asumme nykyään hieman kauempana, olen miettinyt jos keksisin jotain puuhaa ihan ulkona tehtynä. Kestävyyttä tulee muutenkin jo runsain mitoin, joten juokseminen ei siinä mielessä tunnu kovin järkevältä, mutta loikkatreeni/mäkivetotreeni kerran viikossa voisi olla ihan ok. Tavoitteena olisi siis saada lihaserottuvuutta paremmaksi, joka tarkoittaa rasvaprosentin pudottamista alemmas. Voiman ja kestävyyden lisäys tulee luonnollisesti mukana ja edellisvuoden tapaan, pakarat saa lisää treeniä salitreenien parissa. Kaikkeen on vaikea keskittyä yhtäaikaisesti, ja koska olen melko tyytyväinen omaan lihasmäärään, päätavoitteena on nyt alkuun se kiristely.

Yritän myös keksiä uuden treenihaasteen tänne blogin puolelle. Pieniä ideoita on jo mielessä, mutta kokonaisuus vaatii vielä hetken ajatustyötä. ideoita saa heitellä, jos sellaisia tulee mieleen. 🙂

IMG_6878