Ready, steady, GO!

Heippa! Tiedättekö sen tunteen, kun on vapaata, ulkona on kaunis ilma ja tuntuu, että on lähes pakko tehdä jotain, koska suomessa näistä keleistä ei ehdi nauttimaan kuin ne muutamat viikot. Sen fiiliksen, kun lähestulkoon stressaa siitä, että pitäisi tehdä jotain. Selaat instagramia ja facebookkia ja tuntuu, että kaikki muut tekevät kaikkea hauskaa ja sinä nysväät kotona. 😀 No, mulla on aina ajoittain ollut tällainen fiilis, mutta tällä viikolla päätin, että jos mua ei nappaa lähteä ulos, vaikka on kaunis ilma, en lähde. Oonkin hengaillut paljon kotosalla, katsonut sarjoja ja eilen luin kirjaa (!!!) 5 tuntia putkeen. Kaikesta tylsyydestä huolimatta on ollut tosi hyvä viikko ja tuntuu oikeesti mielettömän hyvältä, että työt alkaa kohta, sillä olo on levännyt ja energinen.

DSC02505

Otin pienen varaslähdön duuniin paluun kanssa, sillä meen jo huomenna ohjaamaan ensimmäisen tunnin. Tänään oon väsännyt uuden spinning-ohjelman ja kävin polkemassa sen läpi aamupäivästä. Täytyy myöntää, että oon aivan fiiliksissä! 😀 En ole puhunut mikrofooniin nyt 5 viikkoon, katsotaan kuinka se luonnistuu taas pitkän tauon jälkeen. Luvassa on kuitenkin takuuvarmaa tyyliä a’la meikäläinen, joten olisi ihan huippua jos kaikki kynnelle kykenevät tulisivat mestoille huomenna kl. 10:15 (lady line) 🙂 mm. näitä biisejä on luvassa..

tästä hieman pidempi versio:

Käytiin äsken Even kanssa lounaalla salaattibufeessa ja sen jälkeen keitin Evelle bulletproof-tsufeet ja E puolestaan tarjosi eilen leipomaansa minttuista mustikkajuustokakkua. Olin aika täynnä, joten maistoin vaan pienen slaissin, mutta oli poijjaat hyvää! Onneksi poikaystävä tulee pian kotiin, joten kakku katoaa varmasti parempiin suihin mun mielestä kummittelemasta. Ajattelin huijata, että kakku on proteiinipitoinen terveyskakku, katsotaan mitä mies sanoo maistamisen jälkeen. 😀

Molemmat alla olevat kuvan on Even FB-sivulta pöllitty. 😀

10506578_10152545212164774_4210429655097823637_o 10535616_10152545212229774_7692421298267978522_o

Loppuun vielä pieni kysymys teille. Innostuin tosiaan lukemaan eilen kirjaa (fifty shades of grey – toinen osa, ekan olen lukenut) ja se oli jotenkin todella rentouttavaa! Oon lukenut Liza Marklundin uhatut sekä turvapaikka ja pidin näistä todella paljon. Olisin todella kiitollinen, jos jaksaisitte ehdotella hyviä kirjoja, tai kertoa omia lemppareita!


Maidoton proteiinilisä kaikilla välttämättömillä aminohapoilla

Heippa! Mainitsi vähentäneeni roimasti maitotuotteiden käyttöä. En ole koskaan ollut mikään maitotyttö muutenkaan, joten muutamalla muutoksella maitotuotteet ovat vähentyneet, jopa kadonneet ruokavaliostani kokonaan. Monet proteiinilisät, patukat ja jauheet sisältävät aina maitoproteiinia, josta hera on mielestäni edelleen hyvä vaihtoehto. Laadukas heraproteiini onkin hyvä lisä ruokavalioon. Kaseiini sen sijaan, jota löytyy runsaasti esim. maitorahkasta, muista maitotaloustuotteista sekä proteiinipuddingeista ei ole mielestäni hyvä vaihtoehto. Monet mystiset vatsavaivat, sairastelut ja turvotukset voivat johtua juuri tästä. Maitoallergiasta kärsivät eivät voi syödä maidon kumpaakaan proteiinia. (joskus harvoin hera voi sopia, vaikka kärsisi maitoallergiasta)

DSC02755

Sain testiin Plant Forcen riisiproteiinia, joka on kyseisen merkin uutuustuote. Tämä proteiinilisä sisältää nimittäin kaikki välttämättömät aminohapot, mikä on aika harvinaista kasviproteiinille. Tämän lisäksi tuote on hypoallerginen, maidoton, gluteiiniton ja soijaton.

Plant Force vaniljariisiproteiini on uutettu tummasta riisistä ja on pitoisuudeltaan n. 83% proteiinia. Se ei sisällä antiravinteita kuten lektiinejä, eikä allergeeneja kuten maitoa, soijaa tai gluteiinia, mikä tekee siitä oivan valinnan myös kasvissyöjille tai vegaaneille. Koska se on hypoallergeeninen, se soveltuu herkimmillekkin yksilöille, jotka kärsivät helposti vatsan turvotuksesta tai epämukavasta olosta muita proteiineja käyttäessään. 100% luonnollinen!

Yksi mittalusikallinen on 20 g ja se sisältää 72 kaloria ja 16,6 g proteiinia. Tuote on makeutettu stevialla. Mä oon tottunut käyttämään melko makeita heraproteiineja, joten niihin verrattuna tämä oli melko miedon makuinen, jos niin voi sanoa. Mulla on makuna vanilja, jonka maku on peräisin luontaisesta vanilja-aromista. Vedin protskut veden seassa, mutta kuvittelisin että esim. manteli- tai riisimaidon kanssa tämä olisi maukkaampaa. Maun puolesta siis häviää hieman noille makeille heraprotskuille, ainakin jos pitää makeista litkuista. 😀

DSC02757Kokeilin tätä myös smoothien kanssa ja sinne se sopi ihan loistavasti, sillä jauheesta tuli lievä vaniljan maku mukaan. Jauhojen sekoittuvuus on mielestäni hyvä, sillä olen ymmärtänyt, että joskus riisiproteiinit voivat olla hyvinkin klimppistä ja paksua kamaa…??

Tässä jokatapauksessa hyvä vinkki teille, jotka kaipaatte hieman puhtaampaa proteiinilisää ruokavalioonne. Makuvaihtoehtoja löytyy vaniljan lisäksi suklaa sekä maustamaton! Tuotetta voi tilata Lootuskaupasta.

DSC02759Tuote saatu blogin kautta


Saako lomalla ottaa rennommin ruokailujen ja treenien suhteen?

Morjensta pöytään! Mulla on tosiaan viides ja viimeinen lomaviikko käynnissä ja nyt alkaa tuntua siltä, että aika alkaa käymään välillä pitkäksi. Oon ehtinyt relata ja maata auringon alla jo monta viikkoa, jonka vuoksi tällä viikolla on ollut enemmän fiilistä treenailla ja hakea pikkuhiljaa niitä rutiineja. Kävin eilen aamulla salilla tekemässä rinta-ojentaja-olkapää-treenin ja illalla loikkatreenin, jonka jaoin myös täällä. Tein tosin loikat ilman väliliikkeitä ylävartalolle, aamusalin vuoksi! Nyt mulla on koko kroppa ihan jumissa, vatsalihakset ja kyljet myös. Loikkiessa tulee käytettyä aika paljon myös käsiä ja keskivartaloa, minkä vuoksi se on tehokasta pomppimista. Käytiin vielä meressä pulahtamassa treenin jälkeen ja muistin taas miksi treenaaminen on vaan niin parasta!

10534331_10152479567914774_1173332211_o

Tästä päästäänkin otsikon aiheeseen, joka on muuten hieman provosoiva? Osa ehkä kuvitteli, että paasaan täällä kuinka lomallakin pitää syödä pilkun tarkasti ja treenata säännölisesti? 😀 No ei nyt ihan niinkään! Mä oon elänyt jo aika monta kesälomaa ja kokeillut paria eri tyyliä, välillä oon vetänyt pelkkää treeniä sekä salaattia ja välillä taas koko homma on lähtenyt liiankin rennoille teille tuloksena liian monta lisäkiloa ja pöhöttynyt bodi. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että lomalla pitäisi päästää irti niistä rutiineista joita noudattaa normaalisti, mutta ei vetää kuitenkaan ihan ranttaliksi, jolloin loman jälkeen on luultavasti todella epämukava olo. Me ollaan kaikki erilaisia ja sen takia ei ole olemassa ainoaa oikeeta tapaa, kuten ei ole missään muussakaan asiassa. Joskus tuntuu, että ihmiset hyökkäävät mielipiteidensä kanssa heti, jos ovat asiasta eri mieltä. 😀

10467546_10152479595744774_663582501_o

Multa kysyttiin, miten oma lomani on mennyt ja onko ”kunto” pysynyt yllä lomailusta huolimatta. Ruokailut on menneet tosi hyvin, en ole ”herkutellut” kuin muutaman kerran, ja ennen kuin joku saa slaagin tästä, haluan selittää asiaa hieman. Olen miettinyt tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen, etten saa enää mitään ihmeellisiä kicksejä ja hyvänolon tunnetta epäterveellisten ruokien syömisestä, joten miksi syödä niitä? Jotenkin ne karkit ja muut maistuu paljon paremmalle kovan treeniviikon jälkeen, kun kroppa oikeesti kaipaa ylimääräistä energiaa.  Nyt lomalla oon siis syönyt jopa terveellisemmin kuin normaalisti. Melkein joka viikonloppu on ollut jotain menoja, jonka vuoksi on tullut juhlittua melko paljon, mutta en ota tästä stressiä, sillä mielestäni se kuuluu kesään ja kun työt alkaa niin myös meikäläinen rauhottuu!

10512215_10152479579369774_1370895556_o

Treenejä on kertynyt 3-6 per viikko, yhden viikon olin kokonaan treenaamatta. Oon treenannut yleensä kerta päivään maanantaista perjantaihin, mikä on mun normaaliin verrattuna todella vähän. Normaalisti treenaan siis sen 15-20 h/vko. Tämän ansiosta huomaan kyllä muutoksen kropassa. En sanoisi että olisin lihonnut, mutta löystynyt kyllä. Lihaserottuvuus on huonompi ja kroppa ei ole niin trimmissä kuin normaalisti. Vatsapalojakin saa kohta ettiä suurennuslasin kanssa. 😉

Tottakai tällainen voi tuntua epämukavalta, tuskin kukaan tahtoo mennä huonompaan kuntoon. En jaksa silti ottaa kovinkaan paljon stressiä, sillä kun työt ja jumpat alkaa, tiedän että olen kohta taas samassa kunnossa kuin ennen lomaa. En usko, että näin ”suurta” muutosta huomaisi, ellen olisi ollut alunperin hyvin rasvattomassa kunnossa. Fakta on vaan se, että kaikkea ei voi saada. Jos haluaa olla tikissä, joutuu luopumaan jostain muista asioista. Näin on ainakin mun kohdalla. Toki on niitä onnelisia, jotka pysyvät samanlaisina vaikka vetäisivät mättöö all day, everyday.

DSC02480_Fotor_Collage

Saako lomalla ottaa rennomin? Saa ja pitääkin, mutta mielestäni kohtuuden rajoissa, jolloin paluu arkeen ei ahdista liikaa. Jotkut ajattelevat, että lomalla voi vetää joka päivä jädee ja pizzaa, vaan koska on kesä ja loma. Toki valinta on jokaisen oma ja se jokaiselle suotakoon, mutta kun loma loppuu ja vyötäröllä on + 10 kg, voi olo olla aika masentava. Mun lukijoista tuskin kukaan elää tällä tyylillä, mutta tiedän että tällaisia tapauksia on aika paljon.

Summasummarumina, mun kesälomani on ollut ihan loistava ja paljon on uusia muistoja talven varalla muisteltavaksi. <3


Kesäpäivän pelastus – Lagoena-vesipullo

Heippa! Moni on varmasti jo kuullut, että erilaiset säilyketölkit eivät ole ehkä se paras vaihtoehto, sillä niiden pinnasta irtoaa hormonihäiritsijäksikin kutsuttua bisfenoli-A:ta. Tölkit eivät ole ainoa paha, sillä myös joistakin elintarvikemuoveista irtoaa kemikaaleja pakkauksen ruokaan tai nesteeseen. Kaikkia myrkkyjä ei varmasti voi elämästään poistaa, mutta esimerkiksi vuosia käytössä ollut muovinen treenipullo ei varmasti ole enää kovin hygieeninen muutenkaan.

DSC02754

Viikkoja sitten sain yhteydenoton Nature’s Designistä, jonka arvoina ovat luonnonmukaisuus, laadukkuus ja esteettisyys. Sain testiin Lagoena-vesipullon, joka on siis ekologinen lasipullo, sen kaunis, kultaista leikkausta mukaileva muotoilu on puhallettu kestävästä, lyijyttömästä lasista. Puolen litran kokoisena se mahtuu hyvin yleisimpiin juomapullotelineisiin. Puinen korkki pysyy tiiviisti kiinni pullossa. Pullon muotoja mukaileva luonnonkorkkinen suojakuori suojaa sitä iskuilta. Suojus tuntuu mukavalta kädessä ja toimii eristävänä materiaalina juotaessa kuumia juomia. Suojakuori voidaan helposti irrottaa pesua varten.

DSC02751

Täytyy myöntää, että mietin aluksi mitä hyötyä tällaisesta pullosta minulle on, mutta nyt kun se on ollut käytössä viikkoja, olen huomannut sen käyttökelpoisuuden. Säilytän pulloa jääkaapissa jatkuvasti täytettynä ja pullo tyhjeneekin useita kertoja päivässä – kylmä vesi maistuu aika hyvälle näillä helteillä. Olen myös kuskaillut pullon mukaan rannalle ja muihin menoihin, sillä juoma pysyy sen sisällä kylmänä pidempään. Lagoena-vesipulloon voi laittaa jopa 70 asteista nestettä, joten se sopii sekä kylmille että lämpimille juomille. Toistaiseksi ei ole ollut vielä tarvetta säilyttää lämmintä juomaa, sillä viime viikkoina jopa kahvin juominen on välillä ollut työlästä. 😀

DSC02753Tuon puisen suojakuoren voi tosiaan irroittaa poistamalla valkoisen lenksun ympäriltä, jolloin pullo on helpompi pestä. Olen ehtinyt jo pudottaa pullon maahankin, mutta se on onneksi edelleen ehjä, kiitos suojakuoren. Ensi viikolla otan tämän jumppatouhuihin mukaan, joten katsotaan kuinka se kestää menossa mukana!

lagoena-frontpng

Ruokavalioni on jo melko pitkälle luomua, joten olen ajatellut alkaa miettiä myös muita tuotteita joita käytän. Meikit ja esimerkiksi kodin erilaiset puhdistusaineet sisältävät hirveästi turhia myrkkyjä ja niitäkin löytyisi ekologisena. Siinäpä seuraava tavoite, jota lähteä parantamaan! Oletteko te vieneet ekologisuuden näin pitkälle? 🙂

 

 Yhteistyössä Nature’s Design


Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?

Aloin miettiä otsikon mukaista aihetta eräänä päivänä, kun imin kamalan makuista vihersmoothieta kiduksiini. Joskus aikoinaan ihmiset söivät selvitäkseen sitä mitä oli tarjolla. En usko, että maulla oli sen suurempaa merkitystä, oli vain saatava energiaa, jotta selvisi elossa. Nykyään syömiseen liittyy niin paljon muitakin asioita. Onko se hyvä vai huono asia?

10535199_10152479573939774_991448595_o

Syöminen on nautinto, sillä hyvä ruoka on varmaan monelle se yksi parhaista tavoista rentoutua ja nauttia. Ruokailuun liittyy myös sosiaalinen kanssakäyminen; perheet syövät yhdessä, parit käyvät treffeillä syömässä ja kaveriporukat viettävät iltaa syöden. Syömisen perimmäinen tarkoitus(?), eli selviäminen on kadonnut lähes kokonaan.

Monet ihmiset syövät vain ruokaa, joka maistuu hyvälle. Ihan loogista ja itsekin tykkään, että ruokani on maukasta. Tämä on kuitenkin mennyt siihen, että monista ruoka-aineista on tullut erittäin epäterveellisiä ja jalostettuja maun kustannuksella. Meidän makunystyrät on totutettu rasvaisiin, suolaisiin ja sokerisiin makuihin ja muut maut tuntuvat lähes mauttomilta. Monet lapset syövät pienestä saakka ranskalaisia ja kalapuikkoja, jolloin salaatinlehti maistuu heidän suussaan aivan hirveälle moskalle. Monet ihmiset siis elävät syödäkseen!

DSC02739Mä olen itse sellainen, että pyrin tekemään ruuastani toki maukasta, mutta mulle on melkein tärkeämpää mitä se sisältää ja millaisia ravintoaineita pureskelen kurkusta alas. Jokapäiväinen vihersmoothie ei ole hyvää, mutta kulautan sen silti alas suusta. Monet ruuat olisivat maukkaampia jos käyttäisin rasvaa ja kastikkeita niiden teossa. Toisaalta rasvaiset kastikkeet eivät edes ole mun mieleen kuin harvoin. Joskus harvoin joku ruoka voi maistua ihan skeidalle, mutta vedän sen alas, jos tulen siitä täyteen ja saan hyvää energiaa. Nykyään mietin paljon, millainen olo mulla on myös syömisen jälkeen. Kumpi on tärkeämpää, se miltä tuntuu syödessä vai se miltä tuntuu tunteja, jopa päiviä ruokailun jälkeen? En voi sanoa että salaatti on mun lempiruokaa, mutta syön sitä silti jokaisella aterialla – paljon! Enkä tosiaan tarkoita, että terveellinen ruoka olisi pahaa, ei tosiaan. Kun siihen tottuu, se on helposti maukkaampaa kuin keinotekoiset ranskalaiset. On silti olemassa hieman mauttomimpiakin juttuja, joita ei ehkä söisi ilman niiden terveysvaikutuksia.

DSC02750

Älkää ymmärtäkö väärin, sillä nautin myös syömisestä, hyvä ruoka on ehkä parasta mitä tiedän, mutta mulle on myös todella tärkeää, että syön elääkseni ja voin hyvin. Kun on kokenut sen olotilan mitä oikeanlaisella, riittävällä ravinnolla voi saavuttaa, ei ole enää paluuta entiseen. Moni on kysynyt neuvoja itsekurin parantamiseen, kuinka pystyisi pitää näpit erossa niistä kakuista ja kekseistä jotka kummittelee kaapissa? Mulla ei ole muita vinkkejä kuin, että miettii oloa syömisen jälkeen. Usein olo on huono sekä fyysisesti että psyykkisesti. Onko se pienen hetken nautinto sen arvoista? Enkä tarkoita, ettei koskaan saisi relata ja syödä rennommin – tottakai! Kun kokonaisuus on hallussa, mukaan mahtuu myös rennompia päiviä, kunhan niitä rennompia päiviä on huomattavasti vähemmän kuin muita. 🙂

Millaisia ajatuksia tästä herää? Syötkö sinä elääksesi vai elätkö syödäksesi?