Heippa! Täältä tulee blogin ensimmäinen vieraskirjoitus. Kirjoituksesta vastaa PT-asiakkaani Riikka, joka on tehnyt aivan mahtavaa työtä viimeisten kuukausien aikana.

Pyysin Riikkaa kirjoittamaan jutun, koska tiedän, että löytyy niin paljon samassa tilanteessa olevia henkilöitä, jotka painivat samojen ongelmien kanssa. Riikka laihtui siis huikeat -10 kg kahden kuukauden aikana, ilman nälkää tai pikakuureja. Nyt yhteistä taivalta on takana kohta 3 kk ja kokonaispudotus on reilu -11 kg. Kehonkoostumusmittauksen mukaan pudotetut kilot ovat rasvakiloja ja salilla taas voimaa on tullut lisää.  

ENNEN – JÄLKEEN

Olen ollut koko aikuisikäni jojolaihduttaja. Yleensä keväällä kun on pitänyt kuoriutua talvitakista, olen havahtunut ylimääräisiin laardeihini ja alkanut laihduttaa tavoitteena sutjakka kroppa kesäksi. Jos talvella on ollut tiedossa etelänmatka, on sitä ennen aina pitänyt vetäistä jokin kuuri, että kehtaa tepastella bikineissä rannalla. Kymmenessä vuodessa on tullut kokeiltua aika monet laihdutuskuurit. Kaalikeittoa olen keitellyt siinä toivossa, että ihmekeitto polttaisi rasvat pois. Lentoemäntädieetillä järsin selleriä nenästä kiinni pidellen. Olen myös laskenut kaloreita ja käynyt jumpassa seitsemänä päivänä viikossa. Kaikki kuurit kyllä tiputtivat painoa, mutta tulokset eivät pysyneet, koska en pystynyt jatkamaan syömistä samalla tavalla vaan palasin aina vanhoihin tapoihini. 

Tuntui vaikealta pysyä samassa painolukemassa, koska olin on-off-ihminen. Joko laihdutin, söin terveellisesti ja liikuin paljon tai en juurikaan piitannut, mitä suuhuni laitoin. Kun herkuttelun oli kerran aloittanut, niin sitä ei ollutkaan enää helppo lopettaa. Minulle jäi helposti päälle herkkuputki. Maanantai oli ainut oikea päivä aloittaa uusi terveellinen elämä ja jos hienot suunnitelmat kosahtivat karkkiin keskiviikkona, niin seuraavana maanantaina alkoi uusi yritys.

Viime vuonna homma repesi täysin kun olin raskaana. Vedin aivot off-asentoon ja söin mitä huvitti 9 kuukautta. Naivisti kuvittelin, että fläsät lähtisi yhtä matkaa mahan kanssa pois. Heräsin kuitenkin todellisuuteen kun kuukausi synnytyksen jälkeen menin kampaamoon varamaan aikaa ja minun luultiin edelleen olevan raskaana. Tästä sain päälle tsempin ja ilmoitin itseni Fitfarmin Superdieettiin. Vedin kuusi viikkoa vihreitä vihanneksia ja proteiinia. Paino tippui luvatut kahdeksan kiloa, mutta koin ruokavalion suppeaksi ja sen vuoksi dieetti ei kantanut pidemmälle. Paino pysyi useamman kuukauden samoissa lukemissa kunnes syksyllä motivaation laskiessa paino alkoi rullata ylöspäin. Silloin mietin, etten halua enää kertaakaan jojoilla painoni kanssa. Haluan vihdoin ja viimein tehdä elämäntapamuutoksen ja oppia syömään oikein. 

Tajusin, että tarvitsen pt:n apua ja mielessä olikin heti sopiva tyyppi hommaan: lemppari jumppaohjaajani. Lokakuussa sain Ainolta ruokavalion ja liikuntasuunnitelman. Tykästyin heti ruokavalioon, joka oli monipuolisesti perus ruokaa ilman hifistelyjä. Tajusin, että en ole koskaan aiemmin laihduttaessa syönyt tarpeeksi ja rasvan saanti on ollut onnetonta. Tuli myös todettua, että hiilareita on turha vältellä; ruisleipää voi syödä ja silti laihtua. Sain syödä 3 tunnin välein mahani täyteen eikä nälkä vaivannut. Alku oli hyvästä ruokavaliosta huolimatta raskas, koska olin pahassa sokerikoukussa ja sain järkyttävät vieroitusoireet kun aloitin uuden ruokavalion, jossa ei ollut lisättyä sokeria. Olin pari viikkoa kiukkuinen kuin mikä ja teki mieli mättää kaikki maailman herkut naamaan. Onneksi sain Ainolta tukea ja tsemppiä pysyä lujana ja tsempata eteenpäin. Yksin olisi tässä vaiheessa helposti luovuttanut. Kahden viikon jälkeen helpotti ja olotila parani. Ei tehnyt mieli enää herkkuja ja uusi ruokavalio ja liikunta saivat fiilikset korkealle. 

Toisen alkujärkytyksen koin reippaasta liikuntastartista. Pt-treenit Ainon kanssa alkoivat salitreeneillä, joiden jälkeen olin vapiseva hyytelökasa. Ensimmäisen jalkatreenin jälkeen en meinannut selvitä enää pyörällä takaisin kotiin. Jokaisen pt-treenin jälkeen olo oli kuitenkin mitä mahtavin, koska Aino piiskasi minut tekemään enemmän kuin olisin ikinä itse uskonut pystyväni. Yhteis- ja salitreenien lisäksi kävin ryhmäliikuntatunneilla. Vähän jännitti rapakuntoisena osallistua ensimmäiselle Bodyattack-tunnille, mutta jo parin kerran jälkeen jaksoin heilua paremmin mukana. 

Sovimme että vanhana vaakakyttääjänä en käy ollenkaan kotona vaa´alla vaan minut punnitaan kahden viikon välein salilla. Olin asennoitunut, että nyt teen maltilla elämäntapamuutosta ja painonlasku tulee siinä sivussa omaa tahtia.Yllätyin kun paino alkoikin laskea nopeammin kuin millään laihiksella aiemmin, vaikka söin paljon enemmän. Tuli huomattua, että ravinnon laadulla on todellakin väliä. Kahdeksassa viikossa paino tippui kymmenen kiloa! Oli aika vapauttavaa olla puntaroimatta itseään kotona. Samalla oppi luottamaan, että kun syö ja liikkuu oikein, tulokset ovat kyllä sen mukaisia.

Kohta on kulunut kolme kuukautta aloituksesta ja en voisi olla tyytyväisempi. Ruokavalio on tuonut niin paljon hyvää oloa, että haluan ehdottomasti jatkaa samoilla linjoilla. Parasta tässä ajassa on ollutkin se, etten ole kokenut kituuttavani laihiksella kun ruokaa on saanut syödä paljon ja se on ollut hyvää perusruokaa, jota koko perhe voi syödä. Olen selvinnyt muutamasta matkasta ja kipeänä olemisesta noudattaen uutta ruokavaliota ja erikoistilanteet, joihin ennen liittyivät herkut, ovat muuttuneet ihan tavallisiksi ruokailutilanteiksi. Elämää ei kuitenkaan tarvitse elää täysin herkuttomalla linjalla. Niitä voi nauttia kun pitää järjen kädessä. 

On ollut mukava huomata, että uudet elämäntavat ovat muuttuneet rutiineiksi. Nykyään kun jokin asia nyppii, lähden salille tai lenkille enkä kaiva kaapista suklaalevyä. Kunnon hikitreenin jälkeen ei rassaakaan enää mikään. Olen todella kiitollinen Ainolle, joka on ollut joka käänteessä tukena ja tsemppaamassa. Meidän pt-treenit ovat olleet viikon kohokohtia ja olen aina saanut lähteä salilta naama messingillä kaikkeni antaneena. Aino on antanut myös todella tärkeää mentaalivalmennusta, joka on saanut minut pohtimaan jojoiluni syitä. Lamppu on syttynyt monta kertaa pään päällä lähiaikoina ja olen sisäistänyt ne asiat, jotka tekevät tästä elämäntapamuutoksen eikä taas yhtä laihdutuskuuria.

ENNEN – JÄLKEEN

Hyvää iltaa ystävät! Keskiviikon työpäivä takana ja se on merkki, että ollaan viikon paremmalla puolella. Mulla on sellainen viha-rakkaus-suhde tähän päivään, sillä neljän ohjauksen vuoksi päivä on aika raskas, mutta toisaalta päivän päätteeksi on aina tosi hyvä fiilis, kun kaikki jumpat on hoidettu kunnialla läpi. Oon muutenkin mennyt aika kovaa tässä viime viikkojen ajan, mutta kun kulkee niin antaa kulkee! 😉

Mainitsin aikaisemmin, että olen hieman muutellut ruokailutottumuksia ja oon jotenkin ihan fiiliksissä tästä ”uudesta jutusta”. Vihdoinkin olen alkanut noudattamaan omia ohjeitani! Eikö olekin hullua, kuinka neuvot ja opastat muita, mutta silti vänkäät itse omia neuvoja vastaan? No, oonhan mä toki aina syönyt normaaliin verrattuna tosi hyvin, mutta kai tässäkin asiassa voi aina kehittyä. 

Viime aikoina melkeinpä kaikki vapaa-aika on mennyt hellan ääressä. Teen meidän suuressa perheessä ruuat molemmille syöjille, ja kun kaksi urheilijaa syö, niin voin kertoa että ruokaa menee aika reilusti. Mun kuuluisi saada Citymarketiin oma VIP-kortti kun käyn siellä niin usein ja ostan niin paljon ruokaa. 😀 

Olen siis (ainakin toistaiseksi) lopettanut kaikenlaisten rahkojen ja muiden väliapalaruokien syömisen ja syönyt lämpöisen aterian noin 3-4 kertaa päivässä. Aamulla syön edelleen puuroa, koska olen todella huono aamusyöjä ja se on melkein ainut mitä saan tungettua naamaan herätyksen jälkeen. Jos olen tarvinnut jonkin kevyemmän välipalan, olen syönyt kasvisosekeittoa, joka on todella kevytta ja maailman helpoin valmistaa, ja jonka avulla saa vielä helposti päivän vihannestarpeet täyteen. Ruokia valmistan aina suuret määrät, jotta niistä riittää muutamaan syöntikertaan. Punnitsen lähes aina ruokani, jotta tiedän että syön tarpeeksi, mutta en liikaa. On muuten aika mukavaa tulla pitkän jumpparupeaman jälkeen kotiin, kun ruoka odottaa valmiina! 🙂 

Huomasin äskeisellä kauppareissulla, että mun ruokavaliosta on jäänyt pois sokerin lisäksi makeutusaineet, sekä myös maitotuotteiden käyttö on vähentynyt huomattavasti, kuin vahingossa. En ole tosiaan pyrkinyt maidottomaan tai muuhunkaa ”ttomaan” ruokavalioon, syön sitä mikä tuntuu hyvältä ja suosin paljon luonnomukaisesti tuotettuja tuotteita.

Olen joskus kuullut sanonnan ”kalori kuin kalori” mikä viittaisi siihen, että ravinnon laadulla ei ole väliä. Olen ehdottomasti eri mieltä. Ravinnon laatu vaikuttaa todella moneen asiaan ja parhaimmassa tapauksessa hyvällä ravinnolla voidaan vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jos on kiukkuinen, väsynyt, ärsyyntynyt, ei kiinnosta tai ei jaksa tehdä mitään, kannattaa miettiä tarkemmin, mitä kaikkea suusta laittaa alas. Eihän autokaan kulje vääränlaisella polttoaineella. 

Tuli aika sekava kirjoitus tänään. Tuntuu, että oon antanut kaiken tuolla jumppien aikana neuvoessa ja tsempatessa, jonka vuoksi pääkoppa alkaa mennä jo aika hitailla tässä vaiheessa! Vaasalaiset muistakaa aloittaa torstai-aamu parhaalla mahdollisella tavalla – RPV45 kl 8:30 @LadyLine. Teen jumpan jälkeen pakaraliikkeitä salilla, saa liittyä mukaan jos kiinnostaa 😉

Hoplaa! Mikä tehokas maanantai takana. Sain kunnon shokkiherätyksen tänään aamulla kl. 10:20, kun katsoin puhelinta ja huomasin, että kl. 11:00 Spinning-Bodypump -tunnin ohjaaja oli lähettänyt ettei pääse ohjaamaan tuntia. Ei auttanut kuin vetää vaatteet päälle ja lähteä jumppaamaan. Olin ajatellut tehdä oman treenin tänään, mutta se sai jäädä huomiselle. 4 tuntia treeniä riittää ihan hyvin yhdelle päivälle, mulla oli nimittäin omatkin tunnit vielä illalla. 😀

Kerroinkin teille aiemmin, että olen alottanut ”herkkulakon”, jota on takana kohta 2 viikkoa. Monesti sanotaan, että itseltä kaiken kieltäminen aiheuttaa vain enemmän himotuksia, ja että kohtuus olisi parempi kuin totaalikieltäytyminen. Olen toki ennenkin ollut erilaisissa lakoissa ja minulla ei ole sen asian kanssa mitään ongelmaa. On melkein helpompaa toimia näin, kun tietää, ettei niiden mässyjen syöminen vain tule kysymykseenkään. Säästyy paljon aikaa, kun ei tarvitse arpoa söiskö vai eikö söis. Olotilani on lisäksi ollut aivan loistava sekä paljon energisempi ja positiivisempi kuin pitkään aikaan. 

Luulin, että viikonloput tulisivat olemaan tylsiä ja taistelua asian kanssa, mutta täytyy sanoa ettei tämäkään ole ollut haastavaa. Rentoutua pystyy myös ilman mässäilyä. Lisäksi maanantaina on ihan erilainen energia ja olotila kuin normaalisti.

Haluan vain sanoa, että kannattaa etsiä jälleen se itselle sopivin tapa. Kaikillehan ei totaalikieltäytyminen sovi, mutta se voi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Jos on esimerkiksi koukussa sokeriin, on oikeasti ihan hyvä ottaa alkuun vaikka kuukauden tauko, jolloin välttää tuotteita joihin on lisätty sokeria tai sisältävät sitä paljon. Sokerinhan on sanottu olevan yhtä paha koukuttaja kuin esim. kokaiini. En sitten tiedä kuinka paljon tuo pitää paikaansa, mutta itselläni on ainakin sitä parempi olo, mitä vähemmän kyseistä ainetta syön.

Miettikääs asiaa!

Kuvat: ©Eve