ASIAT JOTKA ILOSTUTTAA

Näköjään en ole ainoa, jota ärsyttää silloin tällöin jotkut asiat ja tavat. Tasapuolisuuden nimissä ajattelin jakaa muutaman jutun, joista oon viime aikoina tullut iloiseksi. Haastan myös just sut kertomaan ainakin yhden asian, mistä on tullut viime aikoina hyvä fiilis!

collage_fotor

Onnistunut treeniviikko ja motivoitunut fiilis – Vihdoinkin oon löytänyt taas kunnon draivin treenaamiseen. Muistin jälleen, että motivaatio lähtee aina siitä, että pakottaa itsensä vain aloittamaan. Ensimmäisen treenin jälkeen homma alkaa rullata kuin itsestään. Oon tehnyt tällä viikolla ohjauksien lisäksi kolme tosi hyvää salitreeniä. Luulisi, että pitkän tauon jälkeen voimatasot olisivat pudonneet, mutta nyt olikin käynyt melkeinpä toisinpäin, jess!

Lähentyneet välit ystäviin – Tuntuu, että oon päässyt taas asteen lähemmäs eräitä uudempia sekä vanhempia ystäviäni ja se tuntuu todella hyvältä. Nyt on ollut enemmän aikaa nähdä kamuja ja tehdä asioita yhdessä. Näistä jutuista tulee aina hyvä mieli ja muistaa kuinka tärkeää on jakaa omia ajatuksia ja juttuja, eikä vain pitää kaikkea sisällä.

collage_fotor1

Työkuviot rullaavat loistavasti – Olen jokaisena päivänä kiitollinen, että saan tehdä työtä josta nautin! Ryhmäliikunnasta saa sen sosiaalisen puolen tyydytettyä ja täältä blogista paljon erilaisia juttuja. Viime aikoina onkin käynnistynyt paljon kivoja rattaita pyörimään! 🙂

Eräs ihminen, joka on saanut mun olon tosi hyväksi viime aikoina. 

collage_fotor2

Vapaa viikonloppu! Nämä ovat melko harvinaista herkkua, joten otan jokaisen kiitollisena vastaan. Tänään ohjasin vain yhden jumpan ja sen jälkeen oon juossut asioilla koko päivän. Nyt saakin heittää sitten vaihteen vapaalle ja vetää lonkkaa ihan maanantaihin saakka. 🙂

Hyvä olo kehossa – Univaikeudet ja stressi on tuntunut myös kropassa viime aikoina, mutta nyt alkaa vihdoin tuntua taas omalta itseltä ja hommat kulkee kuten kuuluu!

kuvat: Riikka


ASIAT JOTKA ÄRSYTTÄÄ

Mua on aika vaikea saada suuttumaan, saati ärsyyntymään, mutta toki meitsilläkin on juttuja jotka pistää ketuttamaan aina silloin tällöin. En tiedä mistä moinen idea lähti, mutta ajattelin avautua muutamasta jutusta mitkä ärsyttää! Mua ei niinkään ota pannuun ihmiset, vaan tavat. Kaikkiahan ei voi miellyttää, joten lukekaa pilke silmäkulmassa. 😉

mg_8479

Lähestulkoon joka ikinen kerta kun menen kuntosalille sellaiseen aikaan kun mulla ei ohjauksia, niin joku kysyy ”mitä sä täällä teet”. No mitäpä luulisit? Mitä täällä yleensä tehdään? Tyhmät kysymykset pistää muutenkin v*tuttamaan. 😀 Kesälomalla yritän aina livahtaa treenaamaan jostain välistä pikaisesti, ettei tarvitse päivitellä kaikkien kanssa, että mitä ihmettä teen salilla kun olen lomalla.

Uteliaat ihmiset – Etenkin jos udellaan asiasta, johon ei itselläkään ole vastausta. Etenkin jos asiaa vielä kaivellaan, vaikka on sanonut jo sata kertaa, että en muuten tiedä vielä mitä teen ensi kuun 10. päivä klo. 13.00. Argh!

Uteliaat ihmiset, silloin kun on kiire – Useinhan sen kyllä näkee jos toisella on kiire ja hän yrittää välttää katsekontaktit kaiken kanssakäymisen välttämiseksi. Ja silti pitää kysyä jostain asiasta minkä voisi varmasti kysyä vaikka huomenna parempaan aikaan. Lisäksi ärsyttää jos syöt ja joku kyselee jatkuvasti ”mitä tuo on, mistä sitä saa, miks syöt sitä” …. 😀 

Hitaat ihmiset – Ravintoloiden ruokalinjastoissa on usein tyyppejä, jotka ottaa tyyliin yhden kurkun palan kerrallaan lautaselle ja arpovat ihan liian pitkään söiskö kanaa vai kalaa. Mä en yleensä pysty edes mennä jonottaamaan, koska meinaa pää räjähtää siitä vatvomisesta. Toinen on yleiset vessat.. Oon monesti miettinyt että mitä hittoa siellä vessassa voi tehdä niin kauan (okei tiedän,mutta silti) etenkin jos tietää, että oven toisella puolella on pitkä jono odottamassa. 

Itsekkäät ihmiset – Jos tulet jumppaan myöhässä, ei ole mitenkään päin kohteliasta parkkeerata just siihen paikkaan, missä olisi kiva olla. Ne, jotka ovat tulleet ajoissa, ovat varanneet paikkansa, eivätkä todellakaan ole mielissään siitä että joku tunkee omat kamat suoraan sun eteen niin, ettet pääse liikkumaan kunnolla. 

Mikäs teitä ärsyttää?


YKSIN

Yksi asia mikä on aina ollut mulle haastavaa, on yksin olo. Olen yksinkertaisesti sellainen, joka on aina tarvinnut jonkun vierelle, että olo tuntuu kokonaiselta. Tämän syksyn aikana oon kuitenkin joutunut opettelemaan yksin oloa, mikä on ollut oikeestaan todella silmiä avaavaa ja virkistävääkin. Oon oppinut olemaan yksin ja nauttinut siitä, että saan tehdä asioita ajattelematta sopiiko se jonkun toisen aikatauluun. Oon oppinut arvostamaan ystäviä ihan uudella tavalla. Kun ennen viikonloppuiset tapaamiset oli mulle jotenkin ”pakkopullaa”, nykyään osaankin nauttia niistä. Pakkopullalla tarkoitan sitä, että koska arkeni on aika menevää, tykkään rauhoittua viikonloppuisin ja aikaisemmin en koskaan halunnut sopia mitään viikonlopuille, koska koin ne energiaa vieviksi jutuiksi. Nykyään koen taas asian päinvastoin, saan kaikenlaisista tapahtumista ja tapaamisista energiaa arkeeni.

En ole avannut asiaa täällä tai muuallakaan sen kummemmin, mutta nykyään tosiaan asun yksin, tai oikeastaan Obelixin kanssa. 😉 Ja vaikka tällaiset muutokset ovat aina omalla tavallaan vaikeita, voi niistä myös oppia tosi paljon. Joskus ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä suuria muutoksia, jotka tuntuvat pelottavilta aina etukäteen. Yksin olo ei tosiaan tarkoita yksinäisyyttä, jota olen aina niin kovaa pelännyt. Oon toki eronnut ennenkin ja tuolloin en ehkä osannut käsitellä asioita kunnolla ja aloin elää elämää, joka ei ollut yhtään mun tyylistä, mikä johti siihen etten voinut hyvin. Luulin tuolloin, että se paha olo johtui erosta, vaikka se johtui vaan siitä että tein asioita jotka saivat itseni voimaan huonosti.

Ajattelin aluksi, että asia ei tänne kuulu, enkä jaksa avata näin henk.koht asioita blogissa sen kummemmin, mutta ehkä tääkin avaa hieman noita loppukesän ja alkusyksyn ”vaikeita hetkiä”. Yksi syy, miksi kirjoitan asiasta täällä on se, että alan kyllästyä siihen, että ihmiset kyselevät mun läheisiltä ja ystäviltä tästä asiasta. Yksikään ihminen ei ole kysynyt suoraan multa, että mikä on tilanne. Sen sijaan kavereilta udellaan kaikenmoista asiaankuulumatonta, mikä asettaa heidät epämukavaan tilanteeseen. Faktahan on se, että ihmiset tulevat aina puhumaan toisten asioista, mutta jotenkin harmillista että aina etenkin negatiivisilla asioilla ”mässäillään” ja jauhetaan ihan turhaan.

Täällä on siis kaikki hyvin, voin hyvin ja oon onnellinen! Toivottavasti säkin. 🙂

bw

kuva: Riikka


KUN EI IRTOO NIIN EI IRTOO

Katri kirjoitti eilen aika hyvän postauksen aiheella ”Onko hyvistä blogeista tullut pinnallisia ja kaupallisia?” ja nähtyäni otsikon, piti heti käydä lukemassa sisältö, sillä olen itse ajatellut tätä samaa asiaa viime aikoina myös hieman eri kanteilta katsottuna. Blogiskene muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, mutta samalla tuntuu että blogeista tulee myös tylsempiä. Liika suunnitelmallisuus ja ”siloittelu” nyt vaan on pidemmän päälle tylsää. Itse tykkään rehellisistä ja aidoista kirjoituksista, ja pyrin myös itse kirjoittamaan rehellisesti omia ajatuksia. Toisaalta tässä aikojen ja lukijamäärien kasvaessa sitä on tullut myös tietoisemmaksi kaikesta ja tavallaan haluaa myös suojella itseään jättämällä ne kärkkäimmät mielipiteet ja ajatukset kokonaan kirjoittamatta.

Tämän tylsyys-asian kanssa olen itsekin paininut viime aikoina, sillä tuntuu että omat tekstit ovat välillä sitä samaa liibalaabaa ja ei meinaa oikeen irrota mitään kirjoitettavaa. Toisaalta, kun miettii vaikka muutaman vuoden taaksepäin, ei näistä aiheista tullut stressattua sen enempää, vaan sitä kirjoitettiin mitä mieleen tuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mua itseäni henkilökohtaisesti jopa jotenkin ärsyttää jos bloggaajat pyytelevät joka kerta kirjoittaessaan anteeksi jotain kahden päivän taukoja tai selittelevät kun on niin kiire, ettei ehdi kirjoittaa. En oikeesti usko, että näitä asioita ajattelee/huomaa kukaan muu, kuin kirjoittaja itse ja senkin takia on vähän turhaa valittaa ja pahoitella asiasta mistä ei ole periaatteessa tilivelvollinen kenellekkään. 😀 Tämän vuoksi en ole itse jaksanut tai viitsinyt puhua tästä aiheesta täällä ääneen, mutta ehkä sen on pystynyt lukemaan rivienkin välistä, että mulla on ihan jäätävä motivaation puutos ja ”kuiva kausi” kirjoittamisen suhteen.

Usein tässä vaiheessa joku sanoo, että älä stressaa asiasta ja kirjoita sitten kun huvittaa. Tässä on vaan sellainen mutta, että enhän oikeen voi sanoa töissäkään että hei enpä tuu töihin hetkeen, kun ei ole just nyt inspiraatiota. 😀 Luovuutta vaativia juttuja on tosi hankalaa tehdä väkisin ja asiasta tulee sellainen ikävä oravanpyörä, kun hommasta alkaa ottaa liikaa paineita.

Oon kirjoitellut tätä blogia kohta kuusi vuotta ja nyt on ensimmäistä kertaa fiilis, että tää ei sujukaan niin kivuttomasti kuin ennen. Multa on useasti kysytty, että mistä keksin aina kaikki aiheet ja vastaus on se oma elämäntyyli – kun elää treeniympäristössä ja työskentelee ravinnon parissa, on helposti myös aiheita joista kirjoittaa. Nyt viime kuukausien aikana oma panostus onkin mennyt johonkin muuhun ja se taas heijastuu sitten täällä. Selviän ns. perusasioista ja rutiineista, mutta kaikki ylimääräinen tuottaa enemmän haasteita, kun on niin paljon ajateltavaa. Edelliseen viitaten, mulla on kaikki ihan hyvin, eli siitä ei tarvitse olla huolissaan. 🙂

collage_fotorb

Tiedän, että kyseessä on ohi menevä vaihe, joten en siinä mielessä jaksa stressata liikaa tästä asiasta, mutta ajattelin kuitenkin hieman valaista asiaa myös täällä ja mikä tärkeintä, heittää pallon teille! Nyt olisikin mahdollisuus heitellä ajatuksia ja ideoita aiheista, joista haluatte lukea. Oon useasti saanut teiltä ihan loistoideoita kirjoittamiseen, joten olisin hurjan kiitollinen jos jaksaisitte raapustella toiveita kommenttiboksiin. 🙂


10 x RANDOM FACTS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun ajan autolla, toivon että mahdollisimman monet liikennevalot olisivat punaiset, jotta ehtisin näprätä puhelinta hetken. 😀 Eri asia tietysti silloin kun on kiire, silloin kiroan jokaisen autoilijan ja manailen itsekseni kaikkia hitaita ja huonosti ajavia. 

Teen niin hyvää ruokaa, että syötyäni nuolen lautasen 😀 

Jos olen vetkutellut jonkun asian hoitamisen kanssa (laskut, txtariin vastaaminen tms.) ja yhtäkkiä päätän tehdä sen, mun on saatava tehdä se HETI. Vaikka ajaisin autoa samaan aikaan tai olisi vain pari minuuttia jumpan alkamiseen. 

Vaikka mulla olisi kaikki maailman asiat päin pyllyä, pystyn jostain syystä silti ajattelemaan positiivisesti ja olemaan iloinen. En tiedä onko tämä hyvä vai huono puoli, mutta jotenkin olen kuitenkin niin naiivi, että uskon aina siihen että kaikki kääntyy parhain päin. Elän päivä kerrallaan ja stressaan asioista vasta kun ne ovat ajankohtaisia.

Musiikkimakuni on hyvin laaja ja jopa hyvin outo. Kaiken tanssijytinän lisäksi spotify-listaltani löytyy niin Cheekkiä, Kaija koota, ruotsalaista poppia, Bon jovia, kuin Simon and Garfunkeliakin. Mulle ei oikeestaan ole väliä mitä genreä biisi edustaa, kunhan se vaan kolahtaa. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun tykästyn johonkin asiaan, vaikkapa Adidaksen collegepaitoihin, hamstraan niitä sen jälkeen jokaisessa mahdollisessa värissä ja printissä. Pätee siis kaikkeen. Kun saan pakkomielteen jostain, se menee useimmiten överiksi ja myöhemmin pohdin että miks hitossa mulla on viidet samanlaiset kengät eri värisenä. 😀

Mulle ei sovi lainkaan mittaavat laitteet, sillä asetan helposti itselleni kaikenlaisia tavoitteita, jotka on tietysti pakko saavuttaa. Joskus sykemittaria käyttäessäni oli pakko saada tietyt luvut aina päivä- ja viikkotasolla. Nyt olen alkanut seuraamaan puhelimesta askelmittarin määrää ja ihan pakko saada 10 000 askelta täyteen joka päivä. Nuo askeleet siis jumppien/treenien lisänä. 🙂 

Pystyn toimimaan tiukoissa ja vaikeissa tilanteissa hyvin rauhallisesti ja hallitusti. En siis panikoi helposti. Olen miettinyt, että mikäli joskus joutuisin tilanteeseen jossa täytyy elvyttää/tiukka tilanne, uskon että pystyisin toimia. Toivon ettei koskaan tarvitse ottaa tästä selvää.

Toisaalta, kun mulla on paljon tehtävää, ahdistun helposti ja on mun tosi hankalaa alkaa hoitaa asioita järkevästi. Saatan tehdä kaikkea kerralla vähän sieltä sun täältä ja stressata pääni aivan pyörälle. 

Olen toisaalta hyvin tarkka rutiineista ja tietyistä asioista. Haluan tehdä tietyt asiat just eikä melkeen ja saatan ahdistua jos joudun tehdä asioita uudella tavalla, mutta silti toisaalta olen hyvin sponttaani ja voin tehdä täysin hullujakin asioita ihan vaan koska just nyt tuli sellainen fiilis. Jos vaikka päätän että haluan jotain, mua harvoin estää yhtään mikään. Rahat, aika ja muut hoidetaan aina, vaikka väkisin. (kuitenkin laillisesti 😀 :D)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Löytyykö muita samoilla ominaisuuksilla höystettynä?

Kuvat: Riikka