Yksi asia mikä on aina ollut mulle haastavaa, on yksin olo. Olen yksinkertaisesti sellainen, joka on aina tarvinnut jonkun vierelle, että olo tuntuu kokonaiselta. Tämän syksyn aikana oon kuitenkin joutunut opettelemaan yksin oloa, mikä on ollut oikeestaan todella silmiä avaavaa ja virkistävääkin. Oon oppinut olemaan yksin ja nauttinut siitä, että saan tehdä asioita ajattelematta sopiiko se jonkun toisen aikatauluun. Oon oppinut arvostamaan ystäviä ihan uudella tavalla. Kun ennen viikonloppuiset tapaamiset oli mulle jotenkin ”pakkopullaa”, nykyään osaankin nauttia niistä. Pakkopullalla tarkoitan sitä, että koska arkeni on aika menevää, tykkään rauhoittua viikonloppuisin ja aikaisemmin en koskaan halunnut sopia mitään viikonlopuille, koska koin ne energiaa vieviksi jutuiksi. Nykyään koen taas asian päinvastoin, saan kaikenlaisista tapahtumista ja tapaamisista energiaa arkeeni.

En ole avannut asiaa täällä tai muuallakaan sen kummemmin, mutta nykyään tosiaan asun yksin, tai oikeastaan Obelixin kanssa. 😉 Ja vaikka tällaiset muutokset ovat aina omalla tavallaan vaikeita, voi niistä myös oppia tosi paljon. Joskus ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä suuria muutoksia, jotka tuntuvat pelottavilta aina etukäteen. Yksin olo ei tosiaan tarkoita yksinäisyyttä, jota olen aina niin kovaa pelännyt. Oon toki eronnut ennenkin ja tuolloin en ehkä osannut käsitellä asioita kunnolla ja aloin elää elämää, joka ei ollut yhtään mun tyylistä, mikä johti siihen etten voinut hyvin. Luulin tuolloin, että se paha olo johtui erosta, vaikka se johtui vaan siitä että tein asioita jotka saivat itseni voimaan huonosti.

Ajattelin aluksi, että asia ei tänne kuulu, enkä jaksa avata näin henk.koht asioita blogissa sen kummemmin, mutta ehkä tääkin avaa hieman noita loppukesän ja alkusyksyn ”vaikeita hetkiä”. Yksi syy, miksi kirjoitan asiasta täällä on se, että alan kyllästyä siihen, että ihmiset kyselevät mun läheisiltä ja ystäviltä tästä asiasta. Yksikään ihminen ei ole kysynyt suoraan multa, että mikä on tilanne. Sen sijaan kavereilta udellaan kaikenmoista asiaankuulumatonta, mikä asettaa heidät epämukavaan tilanteeseen. Faktahan on se, että ihmiset tulevat aina puhumaan toisten asioista, mutta jotenkin harmillista että aina etenkin negatiivisilla asioilla ”mässäillään” ja jauhetaan ihan turhaan.

Täällä on siis kaikki hyvin, voin hyvin ja oon onnellinen! Toivottavasti säkin. 🙂

kuva: Riikka