IHANAT, HULLUT JUMPPA-ASIAKKAAT

Tämä postaus on omistettu kaikille niille mahtaville tyypeille joiden kanssa saan treenata ja jumpata päivittäin. Kyseessä on siis jumpissa käyvät asiakkaat, joita kutsun ehkä mielummin nimellä jumppakaverit. Voin ylpeänä sanoa, että minulla on hyvin lojaali asiakaskunta, eli iso ryhmä säännöllisesti treenaavia tyyppejä. Ohjaan paljon erilaisia tunteja ja osa treenaajista käy jokaisella tunnilla, osa valitsee vain ne tietyt. Ohjaan myös määrällisesti paljon, mutta silti on myös niitä, jotka ovat joka päivä jollain tunnilla mukana, joka ikinen viikko.

collage_fotor

Nää tyypit ovat tehneet tunneistani rutiinia, eli he tulevat joka viikko treenaamaan, ikään kuin olisimme jokin urheilujoukkue, jonka treeneistä ei voi luistaa. 😀 Tämä taas on johtanut siihen, että saan itse motivaatiota panostaa suunnitteluun, enkä itsekään ole pois paikalta, ellei ole ihan pakko.

Ikähaarukka kävijöiden kesken on todella laaja, sillä en osaa sanoa mitään tiettyä ikäryhmää, joka näkyisi voimakkaimmin kävijöissä. Sukupuoleltaan nämä ovat tietysti 95% naisia, koska ohjaan eniten Ladies Clubilla ja toisella salilla tunnit joita ohjaan (sprinttiä ja corea lukuunottamatta) ovat sellaisia, missä miehet ovat yleensä sitä vähemmistöä.

Painotan useasti, että kaikkien tulisi löytää urheilumuoto, josta tykkää ja jonka pariin on mukava lähteä. Tämä johtaa yleensä siihen, että treenistä tulee säännöllistä ja jatkuvaa, jolloin myös niitä haluttuja tuloksia alkaa näkyä. Tavoitehan voi olla tiukentunut kroppa tai ihan vaan hyvä fiilis! Tässä muutama hauska esimerkki mitä kaikkea jumpparit ovat tehneet, koska rakkaus lajia kohtaan on niin suuri!

collage_fotor0

Eräs tyttö kyseli yhtenä kesänä tarkkaa kesälomani ajankohtaa, jotta hänen miehensä voisi ajoittaa omansa juuri samaan aikaan. Miehen lomaillessa he olisivat muutenkin reissussa, jolloin hän olisi poissa tunneilta vain sen ajan kuin minäkin olisin poissa. 😀

Kesäloma-aiheeseen liittyen, aina kun kesälomani lähestyy, treenaajat kyselevät tarkkaan milloin palaan ja ovat ahdistuneita siitä, miten he nyt treenaavat näiden viikkojen ajan. 😀

Jos joku vakioasiakas tietää olevansa poissa joltain tunnilta, hän kunniallisesti ilmoittaa minulle etukäteen, että on silloin ja sen vuoksi poissa paikalta.

Tämä ei ole yksi tai kaksikaan kertaa, kun tyypit ovat siirelleet työvuoroja jumppien mukaan. Työnantajat saattavat ihmetellä että mitä ihmettä nuo puuhaa siellä salilla kun pitää aina saada vapaaksi se perjantai aamupäivä. 😀 Käsi ylös kuka tunnistaa itsensä tästä kohdasta?

Kaksi tunneillani käyvää tyttöä lähti lomamatkalle ja he pyysivät spinning-tuntini musiikkilistan mukaan matkalle. 😀

Kolme bloginlukijaa ajoi Raumalta Vaasaan vain sen vuoksi, että pääsivät tunneilleni treenaamaan. Jumppien jälkeen he käänsivät auton nokan takaisin kohti Raumaa. Tunneillani on vieraillut useita blogin lukijoita ja on aina kiva nähdä näitä tyyppejä ihan IRL! Terkkuja! 🙂

Jos mulla on satunnaisia hulluja ohjauspäiviä (tai hulluja ideoita), monet asiakkaista yhtyy näihin ja vetää kaikki tunnit mukana ja on messissä näissä ideoissa. Yksi tyttö kävi kanssani kaikki maanantain viisi ohjausta, vaikka esim. core-tunti tehtiinkin kahdesti läpi. 😀

Olen todella kiitollinen tästä yhteisöstä ja siitä että saan tehdä tätä työtä!

Onko teillä samankaltaisia tarinoita kerrottavana asiaan liittyen?


STORY OF MY LIFE

Avaan silmät pimeässä huoneessa ja hapuilen puhelinta yöpöydältä. Vieläkin pystyisi painaa unta palloon, mutta joku sanoo että pitää kurkata paljonko kello on. Puhelimen ruudussa lukee 11:44 ja herään jo siihen, että kello on niin paljon. Mähän menin jo 22 jälkeen nukkumaan, voi tsiisus, mistä tätä unta riittää?! Pimennysverho oli kyllä siinä mielessä hyvä ostos, että yöunet ovat paljon paremmat näin valoisana aikana, mutta sitten kun ei ole kelloa herättämässä ja omaa aika hyvät unenlahjat, voi käydä niin että vetelee 13-14 tuntia unta yhteen putkeen. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nousen ylös, pistän kahvit tulille ja annan koiralle ruuan. Selailen sähköpostit ja somen läpi. Alan mietiskellä, miten kirjoitan päivän aiheen blogitekstin muotoon. Maanantaisin saattaa joskus olla kirjoitustaito vähän hakusessa, etenkin jos viikonloppu on sisältänyt juhlimista ja vähemmän unta kuin yleensä. Saan tekstin tehtyä ja samalla lähettelen parille kaverille heidän ruokavaliot sähköposteihin. Koodaillaan ryhmässä dieettijuttuja ja kamut vaikuttavat olevan motivoituneita ja innoissaan, kivaa!

Katselen mun suunnittelemaa ”To Do” – listaa ja tälle päivälle olisi kivasti ruokavalioiden ja treeniohjelmien suunnitteluhommaa, mutta tulee vaan fiilis että ei jaksa. 😀 Päätän siirtää osan hommista keskiviikolle, jolloin on myös hyvin aikaa. Syön ”aamupalaa” kl 13.00 ja lähden hauvan kanssa pitkälle kävelylle. Ulkona on ihanan lämmin ja huomaan jossain vaiheessa, että mulla on liikaa vaatteita päällä. Kierretään meidän lempireitti, jossa kävellään metsikön läpi ja Obelix saa kirmata vapaana. Heittelen hauvalle keppiä ja mietin, kuinka paljon hieno sää vaikuttaa mielialaan ja fiilikseen. Lenkin loppuvaiheilla Obekin alkaa jo läähättää sen verran, että suunnataan pikaisesti kotiin vesikipon ääreen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnittelen kesän tulevaa ryhmäliikunta-aikataulua ja mietin samalla miten jatkan omien tuntien kanssa. Mulla on ollut tosi pitkään jo samat tunnit joka päivä ja välillä olisi kiva kokeilla jotain uutta, mutta toisaalta muutoksia on vaikea tehdä, kun kaikki tunnit ovat ns. kytköksissä toisiinsa. Ehkä voisin ottaa jonkun aikaisen aamutunnin? Vai jaksanko sittenkään herätä jo 5 aikaan aamulla? Huomaan, että kello tulee jo kolme ja päätän mennä makoilemaan piikkimatolle hetkeksi. En tiedä miten on mahdollista, mutta nukahdan siihen ja herään puoli tuntia myöhemmin. Mies tulee kotiin ja koira on aina yhtä hellyyttävän onnellinen kun toinen meistä tulee kotiin.

Alan selailla vanhoja bodyattack-biisejä, tarkoituksena miksailla tulevaa tuntia hieman lisää. Hoilaan mielessäni ”how deep is your love” ja päätän että ei enää. 😀 Miksaan ykkösen, kolmosen, nelosen, seiskan, kasin ja ysin. Muutama näistä oli mukana jo viime viikolla.

T1 I gotta feeling – BA69

T3 Timber – BA86

T4 Layla – BA83

T7 Booyah – BA83

T8 Heaven is a place on earth – BA74

T9 Fading like a flower – BA75

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

välipalaa

Töihin saapuessa huomaan, että sali on jotenkin hyvin tyhjän oloinen. Hienot kelit verottavat aina treenaajien määrässä, mutta luotan silti mun attack-jengiin ja kyllähän ne sieltä yksi kerrallaan saapuvat mestoille. Tunnin ekan biisin aikana tulee fiilis, että tänään lähtee ja se tunne osoittautuu oikeaksi. Treeni tuntuu mielettömän hyvältä ja tunnelma on, kuten aina, katossa asti!

On vaikea selittää, mutta tää on enemmän kuin vaan treeniä. Siihen liittyy voimakkaasti myös tunteita ja mielettömän hyvää fiilistä, jonka ansiosta ei aina edes huomaa treenaavansa ja hikoilevansa hulluna. Monesti mietitään, mikä tai millainen tunti on hyvä tai huono. Vaikka ohjaaja voi opetella tietyt asia täydellisesti, tunnelmaa ei voi mun mielestä ”opetella”, vaan se tulee monen asian summana, jos tulee. Se tulee ohjaajasta ja tunnilla olijoista ja siitä, että ei tarvitse jännittää tai ajatella mokaavansa. Ainakin jos itse vertaan omaa kehityskäyrääni, huomaan kehittyneeni juuri siinä, ettei tarvitse olla niin tietoinen itsestään, vaan voi olla rennosti, vaikka onkin se joka ohjaa ja seisoo yksin erillään muista.

Collage_Fotor1

Attackin jälkeen tuntuu että on vähän takki tyhjä, kun tuli annettua kaikkensa attackissa, mutta vielä olisi pari jumppaa edessä. Tiedän, että pääsen takaisin ohjausmoodiin, kunhan hyppään vain spinning-pyörän selkään. Mikrofoni takkuilee hieman tunnin alkuosassa ja se vie aina omaa focusta, kun joutuu keskittyä turhiin asioihin. Palautusosion jälkeen ääni alkaa toimia kuten kuuluu ja heti tuntuu tuhat kertaa paremmalta, kun saa annettua ohjeet kunnolla, ilman äänen pätkimistä. Tunti on yhtäkkiä ohi ja vaellan litimärkänä vaihtamaan spinningkengät takaisin lenkkareihin. Totean respalaiselle, että one more left ja käyn ohjaamassa vielä core-tunnin. Jumpan jälkeen olo on aina yhtä mahtava. Kävelen hymy huulilla pukkariin ja heitän kuivat releet niskaan, suuntaan kauppaan ja ostan dieettiä varten kaiken tarvittavan.

Kotiin saapuessa oon jotenkin todella typerän onnellisessa tilassa. Katsellaan koko perheen voimin lätkää ja kyselen typeriä kysymyksiä jääkiekosta. 😀 Miksi Laine on niin hyvä? Onko sillä hyvä pelisilmä vai onko se se laukaus?

Takana on tuiki tavallinen päivä, jolloin en edes saanut mitään sen erikoisempaa aikaiseksi, mutta ei aina tarvitsekaan.


KYYKKÄÄ P*RKELE

Lauantaina kyselin mikä ärsyttää teitä ja nyt voisinkin avautua jostain mistä itse ärsyynnyn aina välillä. Luin taas tuossa viime viikolla jutun, jossa painotettiin, että jos haluat laihtua/kiinteytyä/saada tuloksia tai voittaa lotossa (:D) on ainoa oikea tapa tehdä salitreenejä ja aamuaerobisia. Kyykkää ja käy kävelyllä kello neljä aamuyöllä niin kyllä lähtee! 😀

En ajatellut lähteä pohtimaan miten erilaiset treenimuodot vaikuttavat eri tavoilla, vaan halusin pohtia enemmänkin sitä, että mikä on loppujenlopuksi järkevin ratkaisu, kun haluaa saada muutosta elämään. Voin kertoa, että jos itse alkaisin tehdä kaiken miten kirjoissa ja kaikenmaailman säännöissä lukee, en varmasti jaksaisi sillä tyylillä puolta vuotta pidempään. Alkuun olisin innostunut uudesta jutusta, mutta pidemmän päälle alkaisi puuduttamaan se, että pitää mennä sääntöjen mukaan, eikä sen mukaan mitä haluan tehdä. Jos ajattelen itseäni ja kehitystä niin kaikista parhaat tulokset ovat tulleet, kun olen tehnyt sitä mistä nautin. Oon elänyt kilpa-urheilijan elämää ja saanut mennä niiden sääntöjen mukaan sen verran monta vuotta, että nykyään nautin juuri siitä, että saan päättää ihan itse mitä tekee ja mitä syö. 🙂

fly (1)_Fotor_Collage

Sama juttu pätee myös syömiseen. Aluksi saattaa olla mukava noudattaa tiukkaa ohjetta, mutta en usko että pidemmän päälle kukaan jaksaa sellaista. Nykyään tuntuu niin utopistisilta, että jengi miettii saako syödä tomaattia, kun ohjeissa lukee vain vihreitä vihaneksia. No, kaikkea ei voi, eikä kai tarvitse ymmärtää.

Multa kysytään usein kysymyksiä, että mikä nyt olisi se keino että pääsisi tästä vatsasta eroon ja kun vastaan, että suurimmaksi osaksi avain tuloksiin on se oma ruokavalio, aletaan pohtia että niinhän se on, mutta sitten ei enää saisi syödä tai pitäisi elää todella kurinalaisesti. Uskon, että juuri nämä erilaiset dieetit ja kuurit viestittävät edelleenkin sitä mielikuvaa, että vain kitumalla voi olla terve. Myös se, että näiden jättifirmojen PT:t ja ohjeiden suunnittelijat ovat lähestulkoon aina fitnesslajien parissa kilpailevia, vie heidät entistä kauemmas siitä tavanomaisesta kuntoilijasta.

Tänä päivänä treenaaminen tai sen puute ei voi olla siitä kiinni, ettei tietäisi miten ja mitä voi tehdä. Ohjeita ja ohjelmia on saatavilla niin paljon, että jokainen pääsee ihan varmasti alkuun. Ongelma on ehkä se, että aina tulee jokin kausi kun yksi asia on ylitse muiden ja sitten siinä alkaa itsekin miettiä että oonko tehnyt nyt ihan väärin kaiken kun oon käynyt lenkillä, enkä kyykkäämässä. Voimaharjoittelu on todellakin hyvä asia ja tekee hyvää ihan jokaiselle. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoa asia, jota tehdään hampaat irvessä koska #fitness ja #hyväperse. Eri asia on tietysti se, jos vedetään lenkkiä pelkät kalorin kuvat silmissä ja ajatellaan että mitä enemmän kilometrejä tai jumppia, sen parempi. Kaikessa on aina ne ääripäät.

Jos nauttii juoksemisesta, jumppaamisesta tai yogasta, mun mielestä silloin pitää harrastaa niitä. Jos tykkää puurtaa painojen parissa, silloin tekee sitä. Luultavasti myös kehitystä alkaa näkyä, koska a) treenaaminen on säännöllistä sen mielekkyyden vuoksi ja b) treenaaminen on pitkäjänteistä, eikä mene kuukauden innostus-kyllästymis-ryppäissä.

plank

Joku mainitsi, ettei perusta blogeista, joissa korostetaan rasvattomuutta ja laihuutta.  Hän siis koki tämän blogin joskus liian keho- ja ulkonäkökeskeiseksi. Tässä on varmasti perää, mutta se viesti mitä itse haluan antaa, on että on mahdollista elää ihan normaalia elämää, syödä hyvin ja olla silti terve ja sporttinen. Joskus mun tekstit ymmäretään väärin, kuten tämä taannoinen rasvaprosentti-juttu. Kaikesta kuitenkin oppii ja uskon että osaan ilmaista itseäni jatkuvasti vähän paremmin ja paremmin. 🙂

En siis kiellä etteikö kehot ja ulkomuodot kiinnostaisi itseäni. Mielestäni on hyvin mielenkiintoista seurata ja miettiä miten tietyt asiat muovaavat kroppaa, mutta nimenomaan siinä ”tieteellisessä mielessä”. Itse mietin ulkomuotoani nykyään aika vähän, sillä kaikista siisteintä on se mitä hyvinvoivalla keholla pystyy tehdä! Kaikki muu tulee sitten siinä sivussa.

inter

Tällä hetkellä mulla on itsellä fiilis, kun sekä jumpat että salitreenit maistuu. Se miten itse treenaan ei todellakaan mene minkään ohjekirjan mukaan, periaatteessa melkeinpä päinvastoin. Oon kuitenkin aina ollut jollain tavoin kapinoija ja tehnyt asiat omalla tavallani. Olen aina saanut kuulla siitä, tosin nykyään vähemmän. Mielestäni joskus on hyvä hypätä boksin ulkopuolelle ja rikkoa sääntöjä, sillä mitään uutta ei luoda tekemällä asioita kuten on aina tehty.

Suurimmat kiksit saan kuitenkin edelleen jumpista ja siitä hapottavasta ja hikisestä fiiliksestä! On myös ollut kiva huomata, että oon alkanut saada kunnon lihaskivut pakaroihin ihan vaan plyometrisillä harjotteilla ja omilla RPV-tunneilla. Mulla on siis ollut pitkään se ongelma että en saa kontaktia pakaraan, vaan reidet huutaa hoosiannaa, mutta nyt alkaa olemaan jo pidempi kausi kun esim. Bikini bootcampin alakroppapäivän jälkeen on takamus hellänä. Pikkuhiljaa kohti tasapainoista lihastasapainoa!

Urheilun iloa tähän viikkoon! <3


MIKÄ SIINÄ RYHMÄLIIKUNNASSA VIEHÄTTÄÄ?

Voin kuvitella, että joku joka ei harrasta jumpissa käymistä, voi ihmetellä miten joku suhtautuu tähän treenimuotoon niin intohimoisesti. En mäkään ehkä ymmärtäisi jos joku blogaisi sulkapallosta ja ylistäisi sitä maasta taivaisiin. 😀 Ei siis ole varmaan jäänyt epäselväksi, että teen työtäni suurella intohimolla ja esimerkiksi nyt joululomien jälkeen oli niin mahtavaa kun pääsi taas ohjaamaan. Joskus pienet tauot tekee oikeesti hyvää ja niiden jälkeen on taas ihan eri fiilis ohjata ja treenata.

Pitkäaikaiset lukijat varmasti muistaa, että blogi oli alunperin treeniblogi, joka painottui ryhmäliikuntaan. Ainon tarinoita treenaamisesta, eli jumppaamisesta. Nykyään näistä tulee kirjoiteltua hieman harvemmin, sillä isosta lukijakunnasta kuitenkin vain murto-osaa kiinnostaa vain yksittäinen aihe, jonka vuoksi koen itsellekkin mielekkäämmäksi ja helpommaksi kirjoitella paljon muustakin treenistä. Lisäksi tuntuu, että oon kirjoittanut jumpista jo kaiken mahdollisen, haha! 🙂

image11

Parhaimmillaan ryhmäliikunta voi siis olla suuri intohimo. Jotain mitä fanittaa ja odottaa, oli sitten jumppaaja tai ohjaaja. Tämä on varmasti siinä mielessä erikoinen ammatti, että moni ohjaaja suhtautuu työhön isolla rakkaudella, jota tehtäis ilman palkkaakin. Ohjauksia pohditaan joka kulmasta ja jälkeenpäin mietitään, että miten se nyt sitten omasta mielestä meni. Huonosti mennyt ohjaus voi harmittaa mielessä vielä pitkään ja onnistuneista seteistä saa sellaisen euforian, jolla elää monta viikkoa. Ohjaan tunteja joka päivä, useamman kerralla, joten mulla on tähän tietty rutiini, enkä ehkä ruodi jokaista ohjausta jälkeenpäin, mutta kuitenkin niihin tulee laitettua yksi jos toinenkin ajatus viikon aikana.

Jumppaajan näkökulmasta voi olla hassua, että ohjausta mietitään niin syvälle. Eikö se ole vaan sitä, että tekee edessä ja sanoo mitä tulee seuraavaksi? Ohjaus voi olla myös edellä mainittua, mutta myös paaaaaljon enemmän. Sitä on hyvin vaikea selittää sanoilla, mitä kaikkea tulee ottaa ohjatessa huomioon, tai miten esimerkiksi erittelee onnistuneen ja huonommin menneen ohjauksen.

Asiakkaana sitä ehkä huomaa, että joskus oli tunti kun ei tarvinut katsoa kelloon kertaakaan, oli helppo pysyä mukana vaikeissa koreografioissa tai tunnin jälkeen on muuten vaan tosi hyvä fiilis. Joskus taas treeni voi olla puuduttavan tylsää, tuntuu ettei tunti lopu ikinä ja koko sali meni epärytmissä eri suuntiin. Usein tällaiset asiat ovat ohjaajan käsissä. Jokaisella ohjaajalla tulisi olla perusasiat kunnossa, eli se että osaa ylipäätään ohjata musiikin rytmiin ennakoiden ja oma teknillinen tekeminen on hyvää. Kun perusasiat ovat kunnossa, lähdetään viilailemaan muita asioita. Ja se lista on yllättävän pitkä. Tunnilla viihtymiseen vaikuttaa tietysti myös se, mistä asiakas tykkää ja mitä priorisoi eniten. Tämän vuoksi ei voi sanoa, että joku ohjaaja on parempi kuin toinen, sillä jokaiselle löytyy jotain. Toki tietyt jutut miellyttävät suurinta osaa asiakkaista, mutta sitten pienillä asioilla voi olla merkitystä, joku ärsyttää ja joku ihastuttaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

<3

Koskaan ei ole valmis, sillä aina on osa-alueita joissa voi kehittyä. Yhtäkkiä sitä huomaa menneensä eteenpäin jossain jutussa, tai kun uskaltaa muuttaa omia tuttuja kaavoja, voi huomata että ne toimiikin paremmin kuin entiset. Ongelma on ehkä yleisesti jämähtäminen, eli jäädään siihen samaan juttuun mitä on tehty jo 10 vuotta, eikä haluta ajatella että omassa tekemisessä olisi kehitettävää. Ajat muuttuu, trendit muuttuu ja tieto lisääntyy, sitä täytyy vaan yrittää pysyä mukana ja pitää mieli avoinna.

Mikä siinä jumpassa sitten viehättää? Oma vastaus on se tunne, mikä tulee kun hyvä musiikki ja liike yhdistyy, tunnelma, yhdessä tekeminen, onnistuminen ja kehittyminen. Ja onhan se siistiä kun salillinen jengiä tekee mitä käsken. 😉 Mulle musiikki on todella suuressa roolissa ja jos esimerkiksi musiikki on liian hiljaa, fiilis putoo. Pystyn hakea fiilistä hyvin erilaisista musiikkityyleistä, mutta onhan se tietysti ihan mahtavaa kun on huikee kappale ja sitä saa tykittää menemään niin kovaa kun kropasta lähtee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Löytyykö sieltä ruudun takaa vielä jumppafriikkejä vai ovatko kaikki muuttaneet muihin blogeihin lukemaan? 😀

PS. Olen lähdössä huomenna aamulla 6:00 Blogimatkalle Leville ja näin ollen poissa töistä pe-su, mun perjantain ja lauantain tunneilla on siis tuuraajat. Harmittaa, kun on mennyt niin monta viikonloppua ohi, mutta onneksi tässä on koko kevät aikaa vielä jumpata! 🙂


IHAN FINAALISSA!

Ensin ajattelin että mulla ei ole enää voimia tulla koneelle näpyttelemään, mutta eipä tässä oikeen ole muutakaan tekemistä, joten lyhyt ilmoitus että elossa ollaan! 😀 Tänään on siis ollut pitkästä aikaa oikeen kunnon treenipäivä ja alkuun jopa hieman jännitti, miten jaksan kaiken. Mulla on nimittäin ollut viime aikoina lauantaisin voimaton olo jo näiden aamutuntien jälkeen ja nyt pitikin sen jälkeen vetää vielä kova, reilu kahden tunnin bodyattack-tulitus. Kaiken lisäksi nukuin tosi huonosti viime yönä ja olo oli jokseenkin epätoivoinen aamulla. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

attack-maratonin jälkeen!

Ihme kyllä, kaikki tunnit meni jopa melko kevyesti. En tiedä onko se enemmän psyykkistä vai mitä, mutta kun tiesin, että nyt on vaan temmottava menemään niin ihan hyvillä energioilla tuli jumpattua alusta loppuun. Bodyattack-maratonissa vedettiin siis yhteensä jopa 24 attack-biisiä ja suurimmaks osaksi kovia kaseja ja ysejä. Salin lämpötila muistutti kasvihuonetta ja peilit oli huurussa, mutta vitsi mikä fiilis!! Kylmät väreet tuntui koko kropassa ja se ilo, mikä tollasesta tulee on vaan jotain mitä ei voi selittää. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on onneksi kamera täynnä kuvia ja videoita tuolta tunnilta, mutta just nyt en jaksa alkaa editoimaan ja käymään niitä läpi, joten teen paremman koosteen koko tapahtumasta lähipäivinä. Ajattelin myös kirjoitella, miten kannattaa valmistautua koviin treenipäviin tai pidempiin urheilusuorituksiin.

Odottelen tässä milloin nälkä alkaa tuntua, sillä laskin, että oon kuluttanut noin 2700 kaloria pelkällä treenillä tänään. Kovan setin jälkeen ei oikeen tee mieli ruokaa, mutta vedin silti kunnon pasta-annoksen äsken. Huomenna saa varmaan alkaa tankkaamaan kun olo alkaa tasaantumaan. Nyt ajattelin ottaa vaan ihan rennosti loppuillan ja nauttia lepäilystä.

Mun snapchatissa on muutama videoklippi tunnilta ja snäpistä mut löytää nimellä ainopaino. 😀

Kiitos vielä kaikille jotka oli paikalla. Ootte ihan mahtavia ja arvostan, että jaksatte aina lähteä innolla mukaan mun joskus ehkä jopa hulluihin ideoihin. 😀

Kiitos kuvista kuuluu Evelle (ja Pepille).