ELÄMÄÄ ILMAN NUMEROITA

17.06.2015
15

Nykyään on jopa muodikasta elää ruokavaaka kainalossa. Ruokia punnitaan, funtsitaan ja lasketaan, on bulkkia ja dieettiä. Jos haluaa tuloksia, kaikki on vaan matematiikkaa, ei sen enempää. Vai onko?  Voiko päästä hyvään kuntoon ilman ruokien punnitsemista tai kaloreiden laskemista? Itse omistan ruoka-aine vaa’an, mutta en punnitse ruokiani. Joskus saatan mielenkiinnosta tsekata, mitä jokin yksittäinen tuote painaa, tai jos lasken tarkemmin makroja esim. töiden puolesta, käytän silloin vaakaa apuna. Tämä on hieman kakspiippuinen juttu siinä mielessä, että silloin jos ruokailutavat on aivan päin puuta ja annoskoot liian suuria/pieniä, on vaaka hyvä apuri alkuun. Sen avulla oppii näkemään konkreettisesti, mikä on sopiva määrä ravintoa. Joissakin tapauksissa nälän tunnetta ei enää ole tai se on vääristynyt. Oma toimintatapani on elää ilman punnitsemista tai kaloreiden laskemista. En kontrolloi ruoka-annoksia, vaan syön niin paljon ettei ole enää nälkä. Aika simppeliä vai mitä? En juuri koskaan enää syö itseäni  myöskään ähkyyn, se on sitä paitsi aika kova homma, koska pystyn syödä hyvin suuria määriä. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska ruokailuista tuli niin vaikeeta? Eikö olisi loogisinta syödä silloin kun on nälkä ja lopettaa kun ei enää ole. Jos syö puhtaita raaka-aineita, eli periaatteessa ihan normaalia ruokaa, voi sitä syödä reilustikin lihomatta. Koen, että erilaisista kehon muokkaukseen liittyvistä jutuista on tehty vähän liian monimutkaista matikkaa. Tietysti kun kilpaillaan tai haetaan maksimaalista tulosta, on tärkeää että asiat ovat tarkasti suunniteltuja ja laskettuja, mutta mun mielestä tätä ei tarvitse tuoda tavallisen ihmisen elämään. Oli sitten tavoitteena lihasten kasvatus tai dieettaaminen, terveellä järjellä ja oman kropan kuuntelulla pääsee jo pitkälle. Joskus bulkki-dieetti-bulkki-elämäntyylillä lopputulos voi olla vain pilalle mennyt aineenvaihdunta. Itse en ole esimerkiks koskaan ollut millään ”bulkilla”, mutta silti olen tartuttanut lihasta ihan kivasti kroppaan. Mulle lihasmassaa tärkeempää on kuitenkin voima. Lihaksien koko ei aina kerro voiman määrästä.

No mites sitten se vaaka ja oma paino. Oon sisäistänyt jatkuvasti vahvemmin sen, ettei urheilevan ihmisen painolla ole oikeesti juurikaan väliä. Niin kauan kun on terve ja hyvinvoiva, en lähtisi mittaamaan kuntoa tai edistymistä painon avulla. Tässä tulee vastaan taas se puoli, että tietyissä projekteissa on kiva seurata edistymistä, jolloin paino on hyvä mittari, mutta siihenkään ei kannata liikaa juuttua. Meillä naisilla varsinkin on tapana jumittua niihin numeroihin ja haaveilla jostain 10 vuoden takaisesta painosta, jonka jälkeen on kuitenkin urheillut ja kasvattanut mahdollisesti lihastakin. Tästäkin aiheesta olen kirjoittanut ennenkin, mutta laitoinpa huvikseni pari kollaasia kehiin.

Ensimmäisessä kuvassa on minä v. 2007, paino 49-51 kg ja toisessa kuvassa minä viime vuonna,eli 2014, paino n. 58 kg.

IDP6050473_Fotor_Collage

49 kg vs 58 kg

Toisessa kuvassa samat vuodet ja painot.

P6050473_Fotor_Collage1

Kolmannessa kuvassa minä v. 2009 ja minä nyt. Tälle vuodelle ei oo kerääntynyt bikinikuvia, joten mennään niillä mitä on. Kävin siis viime viikolla terveystarkastuksessa, jossa painoin 59 kg. Olin tosin täysissä pukeissa ja juuri syönyt, mutta muutenkin mun paino saattaa vaihdella ihan viikonkin sisällä 56-59 kilon välillä. Vaihtelusta huolimatta koen olevani ihan saman kokoinen, eli vaatteet ei esim. kiristä tai muuta. Eli se siitä painosta, vai mitä?

P6050473_Fotor_Collage2

Jos ajatellaan, että kuvissa on lähes 10 kilon ero, ei se mielestäni näytä siltä. Voi olla että painaa vähän, mutta on silti saman kokoinen kuin toinen painavampi. Mulle menee esimerkiksi kaikki samat vaatteet, kuin tuona aikana kun painoin vähän ja söin ihan älyttömän vähän kulutuukseen nähden. Tärkeämpää on se, mistä paino koostuu. Koostumukseen taas vaikuttaa se, miten syö ja urheilee. Kituuttamalla minikaloreilla pääsee eroon ainoastaan lihaksista ja hyvästä mielestä, joten miksi tehdä hommat vaikealla tavalla, kun ne voi tehdä myös elämästä nauttien? =)


7 SYYTÄ MIKSI PAINO EI PUTOA

26.04.2015
16

Hellurei kaverit! Täällä ollaan vietetty melko aktiivista viikonloppua. Pistin eilen kunnon siivousbileet käyntiin ja puunasin koko talon läpi. Voi että kun tuleekin hyvä fiilis, kun saa jotain järkevää aikaiseksi. Pesin jopa sohvanpäälliset ja pistin vähän keväisempää väritystä sisustukseen. Kaikki turhat talvikamppeet on viety varastoon ja koko kämpää kiiltää viimesen päälle! Tarkoituksena oli myös pistää terassia ja pihaa kesäkuntoon, mutta tietysti täällä on satanut koko päivän, joten maalaushommat siirtyy eteenpäin. Illalla pitäisi vielä mennä hetkeksi töihin hoitamaan pari juttua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saan paljon kyselyjä painon jumittelusta dieetillä. Aika harvoin paino putoaa jatkuvasti tasaseen tahtiin pitkin dieettiä. Ihmisen kroppa kun ei ole mikään kone. Useimmiten paino putoaa ns. ryppäissä, eli välillä tippuu ja sitten taas saattaa jumittaa hetken. Motivaation kannalta pahimpia killereitä on nuo jumitusvaiheet. Monilla motivaatio laskee samantien, jos paino ei yhtäkkiä putoakkaan. Kannattaa aina luottaa projektiin ja unohtaa turhat spekuloinnit. Harvoin kenenkään vartalo on nyt vain sellainen ettei laihtuminen ole mahdollista. On toki olemassa henkilöitä, joiden paino ei putoa, vaikka kuinka olisi miinuksilla, tähän voi liittyä erilaiset sairaudet tai vaikka hormonitoiminnan epätasapaino. Olen lähdössä viikon kuluttua lomalle turkkiin ja ajattelin ajastaa sen viikon ajaksi kunnon postaussarjan tähän ”mihin rasva kerääntyy ja miksi” – aiheeseen liittyen. 🙂

Nyt kuitenkin…

11100084_10152914400834200_121982240_n

  1. Syöt liikaa. Sanotaan että haave ilman suunnielmaa on vain haave. Kokeneet konkarit voivat ehkä pudottaa painoa ja kiristellä mutu-tuntumalla, mutta jos omassa päässä ei asu fineli.fi, kannattaa siis laskea konkreettisesti päivittäisen kulutuksen ja syödyn energian suhde. – 500 kaloria on aika yleistoimiva vaje, jota pystyy yleensä noudattaa ilman jatkuvaa jäätävää nälkää, eikä lihaskato ei ole yhtä suuri kuin suuremmilla vajeilla.
  2. Herkkupäivä pilaa projektisi. Yleinen ajatustapa on, että kun elää viikon tiukasti, voi pitää yhden herkuttelupäivän ja silti laihtua. Ok, tämä pitää tavallaan paikkaansa, mutta jos multa kysytään, dieetin alkuun kannattaa pitää 3-4 viikon ajanjakso, jolloin pitää kalorit jatkuvasti miinuksilla, jonka jälkeen vaje alkaa olla sen verran suuri, että plussapäiviä mahtuu mukaan. Jos ajatellaan että syö 6 päivää viikossa – 500 kaloria, tekee se yhteensä 3500 kaloria. Yhden päivän aikana voi aika helposti (ainakin minä :D) syödä tuon vajeen täyteen, etenkin jos ajatellaan, että nyt vedetään niinku viimestä päivää! 😀 Toki tämä 6 päivää dieettiä 1 päivä rennommin voi myös toimia, mutta herkkupäivä täytyy pysyä kohtuudessa. Toki voi myös syödä vaikka suklaalevyn päivässä ja laihtua, jos ei syö muuta, mutta silloin tuleekin muut esteet eteen jossain vaiheessa, niistä lisää alempana.
  3. Syöt liian vähän. Joskus ahneus voi koitua kohtaloksi, kun haaveissa siintä suuret pudotukset lyhyessä ajassa. Painon nopea putoaminen voi myös aiheuttaa sitä, että alkaa pikkuhiljaa nipistellä ruuista ja syödä vähemmän ja vähemmän. Ei kannata, sillä vaikka paino putoaisi suhteellisen nopeaa, voi pahimmassa tapauksessa saada vain hidastuneen aineenvaihdunnan, jolloin kroppa ei kestä enää suurempia kalorimääriä ja enemmän syödessä kaikki jää kroppaan kiinni. Eli jos ei ole valmis syömään lopun elämäänsä 1000 kalorilla päivässä, ei kannata etsiä pikatietä tässäkään asiassa.
  4. Stressaat liikaa. Tasannevaiheet, eli vaiheet kun paino ei putoa, voivat aiheuttaa oravanpyörän. Aletaan stressaamaan kun paino ei putoa, jolloin kortisolitasot nousee kattoon, mikä johtaa siihen että paino ei edelleenkään putoa, mikä stressaa taas entistä enemmän. Kuten kirjoitin yllä, kun suunnitelma on tehty, luota projektiin ja siihen mitä teet. Jos et tiedä mitä tehdä, pyydä apua asiantuntijalta ja osta ravinto-ohjelma joka tukee tavotteitasi.
  5. Treenaat liikaa. Liikunta kuluttaa kaloreita, joten on aika loogista, että sen avulla laihtuu helpommin. Tässäkin on kuitenkin rajansa, jos siis haluaa pudottaa painoaan terveellisellä tavalla. Kannattaa myös muistaa, että liikunta lisää myös ruokahalua, ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että jäätävät treenimäärät pistävät kehon haluamaan paljon energiaa. Tässä tulee vastaan myös se, että suurella kulutuksella myös kehon ravinteet kuluvat ja pienemmällä kalorimäärällä on haastavaa saada riittävästi ravintoaineita, mikä taas voi johtaa siihen ettei aineenvaihdunta toimi optimaalisella tavalla. Painoharjoittelu/kovaa treenaaminen voi myös aiheuttaa sen, ettei painon pieneneminen näy vaa’alla, sillä lihas kerää nestettä, jolloin paino voi näyttää samaa lukua, vaikka rasvaa olisikin kadonnut. Mittanauha onkin oiva tapa mitata pienentynyttä olemusta urheilevilla tyypeillä.
  6. Syöt liian yksipuolisesti. Dieetillä jää helposti ne tutut ja turvalliset ruoka-aineet kuvioihin mukaan. On helppoa syödä samaa sapuskaa päivästä toiseen. Tilanne voi johtaa siihen, ettei saada tarpeeksi vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita, jolloin törmätään erilaisiin ongelmiin. Flunssa ja sairastelut hidastavat projektia, kun ei pääse liikkumaan, aineenvaihdunta ei toimi kunnolla, jos sillä ei ole käytössä tarvittavia aineita. Dieetillä ollessaan kannattaa ottaa lisäravinteet mukaan tukemaan ravinteiden riittävää saantia.
  7. Ramppaat vaa’alla päivittäin, etkä huomaa, että itseasiassa paino putoaa tasaisesti, sillä harvemmin kenenkään paino menee tasaista vauhtia suuntaan tai toiseen. Välillä grammat menee alas ja välillä takas ylös, tärkeintä on verrata lukemaa lähtöpainoon ja miettiä käyrän suuntaa; meneekö se silti tasaisesti alaspäin?

Kohdat pätevät siis ns. normaaliin painonpudotukseen, kilpailudieetit ovat erikseen ja kannattaa myös muistaa, että normaalipainon sisällä joutuu aina tehdä kovemmin töitä jos haluaa saada pudotusta aikaan. 🙂

Kuvat: Riikka

Vaatteet: Kari Traa (saatu)


ENTÄ KUN TAVOITE ON SAAVUTETTU?

05.03.2015
18

Hellurei ystävät! Täällä on vietetty ihanaa torstaipäivää, aurinko paistaa ja sekös piristää mieltä. Mulla on myös synttärit tänään ja kaikenlaiset toivotukset on tuonut hymyn huulille. Kävelin tänään aamulla ihan väsyneenä jumppasaliin ja kun astuin sisälle, koko jumppakööri alkoi laulamaan ja lava oli koristeltu serpentiinein ja ilmapalloin. 😀 Meikäläinen oli ihan äimänkäkenä, mutta lämmitti kyllä mieltä! Kiitos vaan Marikalle koko jutun järkkäämisestä. 😉

IMG_6743_Fotor_Collage

Joku kyseli vinkkejä, miten toimia sitten kun tavoitteet on saavutettu? Olen itsekin pyöritellyt aihetta mielessä, joten tartuinpa ajatukseen ja rustaan omia mielipiteitä aiheesta. Mitä vartalon muokkaamiseen tulee, yleensähän on jopa suhteellisen helppoa noudattaa suunniteltuja ohjeita ja tähdätä tiettyyn tavoitteeseen. Jos tiedossa on, että dieetti kestää vaikka 5 viikkoa, jaksaa sen painaa läpi, tietäen ettei homma kestä loputtomasti. Erilaiset tosi-tv ohjelmatkin kertoo sen, että isotkin muutokset ovat mahdollisia kovalla tahdonvoimalla ja työllä.

Sitten tuleekin se iso MUTTA. Ongelmaksi kääntyykin usein aika dieetin, kuurin tai rupeaman jälkeen, kun palataan takaisin normaaliin. Monesti haasteellisen ajanjakson jälkeen otetaan rennompi vaihde ja sitten onkin tosi hankalaa palata takaisin rutiiniin. Takana voi olla kova rutistus, jonka jälkeen höllääminen kadottaa motivaation hyvin nopeasti. Ihmisen mieli kun usein toimii niin, että mitä pidempään pysyy ruodussa, sen paremmin säilyy myös moti.

11007553_10155166406960577_1419918476_n

Molemmissa kuvissa tyytyväinen 🙂

Tämän vuoksi, itse kannatan että erilaiset ”dieetit” ja muutokset rakennettaisiin niin, että opetellaan uusi elämäntapa pikkuhiljaa. Myös tavoitteet kannattaa suunnitella niin, ettei asian kanssa ole järjetön kiire, sillä se luo vain paineita ja ahdistusta jos tuloksia ei tulekaan niin nopeaan, kuin oli toivonut. Olen ennenkin kirjoittanut, että tavoitteita kohti kannattaisi edetä hyvillä mielin, eikä ruoskia itseään hulluna eteenpäin.

Fakta on se, että jos aina ajattelee, että vasta sitten kun olen niin ja niin laiha/lihaksikas/voimakas olen onnellinen, ei koskaan tule olemaan tyytyväinen. Tyytyväisyys ja onnellisuus tulee ihan muista asioista ja niitäkin voi opetella. Kun pitää itsestään jo nyt, on myös kivempi kehittää itseään ja silloin saavuttaa varemmin niitä tuloksiakin. En siis todellakaan tarkoita, ettei saisi tavoitella asioita, mutta tapa miten sitä tekee, on tärkeämpi.

”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen” on ihan hyvä lausahdus, mutta se ei mielestäni sovi kaikkiin tavoitteisiin. Painonpudotus on tästä aika hyvä esimerkki. Monet ihmiset pelkäävät hyväksyä itsensä ja olla tyytyväisiä, sillä he luulevat että itsekuri katoaa saman tien ja repsahtamisesta tulee pävittäistä. Asia on kuitenkin aika harvoin näin. Yleensä erilaiset repsahdukset tulevat enemmänkin siitä jatkuvasta negatiivisesta ajattelutavasta ja itsensä syyttelystä. Jos et itse usko itseesi, miten kukaan muukaan voisi?

11042645_10155187572950577_910902225_n_Fotor_Collage

Koen, että suurin ongelma näissä erilaisissa projekteissa on se, että mennään niin kovaa esim. vain sitä yhtä tiettyä tavoitepainoa kohti, ettei ajatella mitä tapahtuu sen jälkeen kun tavoite on saavutettu? Täytyy myös ymmärtää, että jos haalii esimerkiksi hyvin rasvatonta kroppaa, useimmille meistä sen ylläpito vaatii myös paljon työtä. Silloin ei ole mahdollista nauttia herkuista ja juhlia niin usein kun tahtoo. Sen vuoksi kannattaa suunnitella tavoitteeksi sellaista päämäärää, jonka voi myös pitää yllä. Jos elämän ykkösprioriteetti on hauskanpito ja nauttiminen, en ehkä löisi tavoitteeksi fitnesskisalavaa, vaan jotain mikä olisi sopivan haastavaa juuri siihen elämäntyyliin sopien. 🙂

  • tavoite ei ole koko elämä, vaan pieni osa sitä
  • tavoite ei ole päämäärä, vaan etappi pidemmällä matkalla
  • tyytyväisyys ja täydellisyys eivät ole sama asia
  • positiivisella ajatustavalla pääsee aina pidemmälle kuin negatiivisella
  • nälkäkuurit/pikakuntokuurit ovat hyvin harvoin askel tasapainoiseen elämään

Asioita voi saavuttaa myös positiivisella fiiliksellä. Positiivisuus ja hyväksyntä ei välttämättä tarkoita löysäilyä tai repsahduksia, vaan yksinkertaisesti mukavampaa matkaa kohti tavoitteita. Yleensä tällöin ei jäädä myöskään tyhjän päälle, kun tavoite on saavutettu.


MIKSI HALUAN PYSYÄ TIMMISSÄ KUNNOSSA?

28.02.2015
43

Välillä tuntuu, että joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää elämäntapaani tai tavoitteitani. Tämä ei sinänsä mua haittaa, koska en minäkään ymmärrä kaikkien ihmisten metodeja ja ajatusmaailmaa, se on mulle ihan fine. Kukin taplaa tyylillään, tärkeintä on kuitenkin että itse voi hyvin sekä läheiset ymmärtää ja hyväksyy sut sellaisena kuin olet. Personal Trainerin työssä olen usein törmännyt siihen, että asiakkaiden ympärillä olevat ihmiset eivät pysty hyväksymään asiakkaani muutosta. Aluksi voidaan tukea ja tsempata, mutta kun tulokset alkaa olla suurempia, aletaan kyseenalaistaa toimintaa ja jopa tuputetaan pullaa sun muuta. Ehkä pelätään, että siitä entisestä pullukasta tuleekin jäätävä seksipommi ja kokee itsensä huonommaksi.

Olen itse säästynyt näiltä aika hyvin, mitä nyt silloin tällöin on kummasteltu, miksi en voi ottaa kakkupalaa tai syödä kahvihuoneen viinerirasiasta (nykyään meidän kahvihuoneessa ei juuri epäterveellisiä juttuja edes näe). Olen kuitenkin aina selittänyt kantani hyvin selkeästi, enkä koe häpeää siitä minkä takana seison. Harvoin olen kokenut, että mun pitäisi syödä jonkun toisen iloksi. Nykyään mulle edes harvoin tarjotaan mitään. Mistäköhän johtuu? 😉

IMG_5463_Fotor_Collage

Muutama postaus taaksepäin, osa kyseenalaisti toimintaani ja mietti, onko homma lähtenyt jo käsistä? Olen aika tottunut tähän ja heitinkin Evelle, että nyt on taas se aika vuodesta kun mun hormonitoiminta ei toimi ja oon muutenkin sairas. 😀 Tätä tapahtuu siis usein silloin, kun kirjottelen enemmän kehon muokkaukseen liittyistä asioista ja lätkin kuvia vatsalihaksista. Periaatteessa pystyn itse vaikuttaa aika paljon siihen, mitä musta ajatellaan, joten miksi sitten oon niin avoin kaikesta? Miksen vaan kiristelisi omissa oloissa ja olisi hiljaa? Omasta mielestäni kunto ei edes ole mikään kovin erikoinen tai överi, mutta sekin tietysti riippuu katsojasta ja siitä mihin vertaa.

Yksi syy on se, että saan hirveästi motivaatiota tästä blogista ja teidän kanssa kommunikoinnista. Mäkin olen ihan tavallinen ihminen, jolla on mielitekoja silloin tällöin. Jos kirjoitan tänne, että en meinaa syödä herkkuja kuukauteen ja sen lukee monta sataa tuhatta ihmistä, saan siitä hirveesti motivaatiota pysyä tavoitteessa. Ei paljon voi sortua, kun on huudellut noin avoimesti omista tavoitteistaan! 😀 Olen toki myös iloinen saavutetuista asioista ja niistä jää tänne jälki, jotta voin lukea myöhemmin mitä olen touhuillut. Esimerkiksi tämän vuoden alussa hain motivaatiota omista vanhoista teksteistä, joissa olin saavutellut haluttuja juttuja. Mitä tuohon sairas-keissiin tulee, sitä tuskin tarvitsee kovinkaan paljoa edes kommentoida, sillä sanon mitä tahansa, jengi tekee kuitenkin omat päätelmänsä. Ei paljon terveempi vois olla kuin meikämuija tällä hetkellä! 😉

IMG_6737_Fotor_Collage

Miksi sitten pitää olla niin tiukassa kunnossa, eikö vähempi riittäisi? Tämähän on aina makuasia ja teen näitä juttuja sen vuoksi, että siitä tulee mulle hyvä olo ja fiilis. Onhan se kiva saada hyvää palautetta tai kuulla että inspiroi muita, mutta vaikka kuinka joku muu sanoisi mulle että oot hyvä noin, niin se ei riitä. Haluan itse tuntea oloni hyväksi ja olla tyytyväinen. Mulla on aika sporttinen kroppa ja suuremmalla rasvakerroksella näytän helposti tönköltä patukalta. Esimerkiksi keskivartalon lihaksisto on aika vahva ja mulla on melko leveä vatsa. Rasvaa ei siis tarvita extraa, muuten keskivartalo on liian leveä omaan makuuni.

Ulkonäöllisten seikkojen lisäksi, ei voi olla hehkuttamatta sitä olotilaa mikä tulee kun saa asioita aikaiseksi ja on aktiivinen. Mulla tulee hyvä fiilis rutiineista ja arjesta, jonka aikana teen itselle tärkeitä juttuja. Toisaalta taas haen vastapainoa viikonlopuista, jolloin ei tarvitse olla mitään ohjelmaa tai aktiviteetteja.

Asia joka ei varmaan koskaan muutu, on toisten ihmisten arvosteleminen. Sitä tapahtuu joka paikassa nykyään. Ruoditaan ties minkä tv-sarjan, blogin tai lehden tyyppejä, tietämättä tai tuntematta kuitenkaan koko totuutta. Kannattaako oikeasti arvostella jos näkee vain osan pintaa? Keskittymällä positiivisuuteen ja niihin omiin läheisiin, saa luultavasti enemmän iloa, kuin tuntemattomien tai tuttujen dissaamisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus käytän myös tavallisia vaatteita 😀

Tänään ohjelmassa tankkailua huomista jumppamaratonia varten ja muutenkin.  Aloitin homman heti jumppien jälkeen, kun käytiin Even kanssa lounaalla. 🙂 Päivän ruokapäiväkirjaa luvassa luultavasti jo huomenna.


TANKKAUSPÄIVÄ?

25.02.2015
50

Mikä ihmeen tankkauspäivä ja miksi? Pitkään dieetillä ollessa keho menee miinuskaloreille, jolloin aineenvaihdunta voi hidastua ja nälkäkin alkaa painaa jatkuvasti, vaikka olisi juuri syönyt. Tämän vuoksi dieetillä ollessa käytetään tankkauspäiviä, joiden suorittamiseen on olemassa erilaisia ohjeita. Yleisesti ottaen tankkauspäivänä olisi hyvä syödä runsaasti hiilihydraattipitoista ruokaa ja vähemmän proteiinia sekä rasvaa. Näin lihaksien glykogeenivarastot saadaan täyteen ja treenaamiseen lisää puhtia tankkauspäivän jälkeen. Usein tankkailu antaa potkua aineenvaihdunnalle ja painoa putoaakin runsaammin tankkailun jälkeen, kun palataan takaisin tiukempaan ruokavalioon.

IMG_6741_Fotor_Collage

Mulla on ajatuksena pitää tankkauspäivä tulevana viikonloppuna. Olin ensin ajatellut sunnuntaita, mutta meillä on LesMills – jatkokoulutukset silloin, joten vietän koko päivän tampereella jumpaten. Tankkauspäivä siirtyy siis luultavasti lauantaille.

Koska en ole menossa kisaamaan, eikä tässä ole muutenkaan mistään vakavasta kyse, en suunnittele tankkausta mitenkään erityisen tarkasti, vaan lähinnä aion ottaa rennommin ja syödä mitä mieli tekee. Yleensä tällaisissa tilanteissa ei sitten tee mieli mitään, mutta katsellaan kuinka käy! Voisi olla ihan mielenkiintoista kuvata safkat ja lyödä tänne vähän erilainen ruokapäiväkirja? 🙂

Lupailin tankkauspäivää myös BB-haasteen osallistujille ja nyt voi siis pitää rennomman päivän vaihtoehtoisesti sunnuntaina 1.3 tai 8.3. Miksi sunnuntai? Yleensä maanantaina on helpompi palata takaisin ruotuun, eikä herkuttelu jää päälle. Tankkauspäivä pidetään siis vain, jos on noudattanut ruokavaliota tarkasti, eikä ole lipsunut herkkuihin koko helmikuun aikana. Jos ”tankkailee” vähän väliä, lähtee koko idean pointti ja hyöty kääntyykin haitaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä jos on juuri päässyt eroon sokerikoukusta, kannattaako silti pitää herkkupäivä? Tämä on oikeastaan ihan itsestä kiinni. Jos kokee, että on juuri saanut hyvän tasapainon, eikä karkkien kuvat näy jatkuvasti silmissä, ei kyllä kannata katkaista hyvää flowta. Tankata voi myös ilman sokerisia juttuja, tekemällä vaikka itse pizzaa tai muuta ruokaa mitä on kaipaillut viime viikkojen ajan. Raakasuklaa tai muut terveelliset herkut käy myös hyvin.Tankkauspäivän ideana ei ole vetää ruokaa hullun kiilto silmissä, vaan valita muutamia juttuja tuomaan lisää energiaa. Rennompi päivä tekee hyvää myös psyykkeelle, kun ei tarvitse kellotella ruokailuja ja miettiä tarkkaan mitä syö.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Meinaatteko tankata? 😉

 


« Vanhemmat
Uudemmat »