USKOTKO KAIKEN MITÄ NÄET?

28.10.2018
3

Miten ja millä perustein sinä perustat vaikutelman ihmisestä? Onko sulla tietty kuva kaikista julkisuuden henkilöistä tai niistä joita seuraat somessa? Ootko koskaan miettinyt kuinka vääristyneen tai minimaalisen kuvan pelkkä media voi antaa? Miksi niin monet loukkaantuu tai jopa kimpaantuu eriävistä mielipiteistä. Miksi toisenlainen näkökulma aiheuttaa niin suuren tunneraktion itsessä?

Me ollaan kaikki erilaisia ja sen ymmärtäminen on piirre, josta hyötyvät kaikki. Ymmärtämisellä tarkoitan, että pystyy suhtautumaan neutraalisti asioihin jotka eivät välttämättä mene aina samalla linjalla oman mielipiteen ja elämäntyylin suhteen. Oon todennut että etenkin nykyään ihmisiä arvotetaan hyvin pitkälle jonkun yksittäisen tapahtuman tai mielipiteen perusteella. Nouset julkisuuteen jonkun yksittäisen asian vuoksi ja sen jälkeen kyseinen leima seuraa mukanasi ties kuinka pitkään.

Olenkin miettinyt viime aikoina, että miksi eriävät näkökulmat ja mielipiteet otetaan aina niin negatiivisena asiana? Itse ajattelen, että jos henkilö on kanssani eri mieltä jostain, kertoo se ainoastaan kyseisestä asiasta, enkä esimerkiksi heti inhoa kyseistä tyyppiä, vain koska emme ole samoilla linjoilla jostain asiasta. Saatan esimerkiksi inspiroitua jostain sosiaalisen median vaikuttajasta ja pitää häntä hyvänä tyyppinä, vaikka hänen ravintofilosofiansa poikkeaisi omastani täysin. Voin silti oppia häneltä uusia näkökulmia, jos olen avoin ottamaan niitä vastaan, enkä vain heti teilaa koko tyyppiä ja kaikkea mitä hän tuottaa ulospäin.

Kyseinen esimerkki oli aika kevyt kulma, mutta sama pätee myös vakavammissakin asioissa. Jos ajatellaan vaikka parin päivän takaista postaustani, jossa oli hyvinkin provosoiva kulma ja joka sai paljon keskustelua aikaiseksi. Luettuani kaikki kommentit ja mietittyäni niiden sisältöä, oma alkuperäinen mielipiteeni lieveni tässä asiassa. En ehkä ajattele asiaa enää niin jyrkästi kuin tähän mennessä. Kehtaanko myöntää sen? No totta kai!

Olisin toki voinut helposti kirjoittaa tuon aiheen auki myös vähemmän provosoivasti, mutta silloin tästä ei olisi seurannut keskustelua juuri lainkaan. Kun otan kantaa asioihin, tiedän tasan tarkkaan miten pysyä taustalla herättämättä huomiota ja miten taas saa keskustelua aikaseksi, vaikka siinä usein saisi itsekin paskaa niskaan samalla.

Olen ollut tällä vaikuttaja-alalla jo kahdeksan vuoden ajan ja oppinut tosi paljon siitä miten ihmiset reagoivat median tuottamaan sisältöön. Aina kun julkisuuden henkilöä riepotellaan negatiivisesti mediassa, yritän nähdä asiasta muitakin puolia kuin vain esiin tuodun. Ongelma on se, että jos joku halutaan ”polttaa roviolla” median toimesta, niin se on hyvinkin helppoa. Totuus on kuitenkin, että harvoin (tai koskaan) asioilla on vain yksi puoli tai harvoin kukaan ihminen on oikeasti vain paha, ilkeä tai vaikka tyhmä.

Etenkin ulkoisen habituksen perusteella julkisuuteen nousseita pidetään usein tyhmänä. Esimerkkinä vaikka tämä ihmis-Ken, joka on leikellyt itsensä totaalisesti uuteen uskoon. Mietin minäkin, että täytyy kyllä olla päässä vikaa jos haluaa tehdä noin radikaaleja muutoksia vain ulkonäön vuoksi, eihän se edes näytä ihmiseltä enää! Katsottuani dokumentin kyseisestä henkilöstä, mielipiteeni muuttui, sillä hän vaikutti erittäin sympaattiselta tyypiltä ja tuo ulkonäön muokkaaminen on vain yksi osa häntä, ei koko totuus.

Tässä täytyy tietysti muistaa sekin kulma, että voi hyvin olla, että kyseisessä dokumentissa nimenomaan haluttiin tuoda esiin tällainen symppis-näkökulma hänestä. Ohjelmilla ja medialla onkin valta luoda ihmisistä melkeinpä sellainen kuva kuin itse haluavat. Oli kyseessä tositeevee tai dokumentti, leikkaamalla ja valitsemalla tietyt kohdat näytettäväksi, saadaan aikaan se melikuva mitä halutaan yleisölle tuoda. Myös yksittäiset vaikuttajat, pystyvät tähän samaan päättämällä millaista sisältöä tuo itsestään ulos. Tästä herääkin kysymys, että onko tämä skene edes millään tavoin aitoa tai totuudenmukaista?

Mitähän tällä siis oikeastaan haluan sanoa…Ehkä sitä että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Asioihin kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä ne ikävätkin näkökulmat voivat opettaa, mutta kaikkea ei tokikaan kannata niellä purematta, sillä vaikka se lukee netissä tai tulee telkusta, se ei välttämättä pidä paikkaansa. Tietty skeptisyys on aina hyvästä, oli sitten kyseessä faktoihin perustuva teksti tai vaikka henkilöstä kertova lööppi!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


10 x VAIN MUREHTIJAT TAJUAA

06.10.2018
2

Vaikea tehdä päätös ollakko ajoissa, vai tulla hieman myöhässä, jotta vältät turhat keskustelut ja kanssakäymiset ihmisten kanssa. 

Kun suunnitelmat muuttuvat yhtäkkiä ja yrität saada itsesi kasaan ja yrität vakuuttaa, että kaikki on ihan ok.

Kun ylianalysoit sitä, miten paljon ylianalysoit..

Kun googlaat erilaisia kokemiasi oireita ja olet yhtäkkiä varma, että sulla on ainakin SARS, syöpä ja sikainfluenssa.

Suunnittelet päässäsi keskustelun läpi sataan kertaan, mutta tosipaikan tullen et saakkaan sanotuksi mitään.

Matkustaessasi haluat tietää etukäteen tarkkaan kauanko määränpäähän kestää.

Teet varmuudeksi pöytävarauksen ainakin kolmeen ravintolaan, koska mitä jos ei olekkaan pöytiä vapaana!

Vapaapäivä töistä tarkoittaa, että murehdit koko päivän kaikkia niitä asioita, joita sun pitäisi tehdä…

Ennen nukkumaan menoa tarkistat ainakin kolmesti, että herätyskello on päällä ja varmuudeksi heräät kuitenkin kaksi tuntia ennen kellon sointia.

..Ja ne kaksi tuntia käytät tietenkin murehtimiseen, sillä kaikki ongelmat tuntuvat tuhat kertaa pahemmalta ja kaikki ne tulevat mieleesi tietenkin keskellä yötä, koskas muulloinkaan.

Mukavaa lauantai-iltaa! 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


4 x RATKAISEVINTA MUUTOSTA OMASSA HYVINVOINNISSA

25.09.2018
4

Koen, että oma polkuni niin ravinnon, treenin kuin yleisen hyvinvoinnin suhteen on jatkuvaa kehittymistä. Lähtökohtaisesti olen aina ollut kiinnostunut edellä mainituista, liikkunut paljon ja syönyt myös perus terveellisesti. Olen kokeillut erilaisia toimintatapoja ja välillä todennut, että eipä muuten toiminutkaan. 😀 Pahimpia mokia ovat luultavasti olleet erilaiset äärimmäisen extreemit ruokavaliot/dieetit, joita tuli nuorempana harrastettua jonkin verran. 😀 Koen, että yleinen tietämys ravinnon ja treenaamisen suhteen on parantunut, sillä kun muistelen esimerkiksi aikaa jolloin kilpaurheilin, olisi näin jälkeen päin ajateltuna ollut monta parannettavaa asiaa, etenkin ravitsemuksen kulmasta katsottuna.

Suurin edistyminen on tapahtunut vuodesta 2014 alkaen, jolloin aloin tosissani tutkia ja testata uusia asioita. Täytyy jälleen kerran sanoa, että kaikki hyvä lähtee kunnollisesta pohjasta. Kaikkea kun ei voi kerralla korjata, jolloin kannattaa panostaa niihin perusasioihin. Itsekin olen siis neljän vuoden ajan ottanut pieniä kehitysaskeleita hitaasti, mutta varmasti.

  1. Kiitos tämän blogin, vuonna 2014 aloin kiinnostua ravitsemuksesta ja etenkin kokkaamisesta entistä enemmän. Aloin lisätä vihanneksia ruokavaliooni runsaalla kädellä ja tämä on ollut ravitsemuksellisesti se ehdottomasti isoin asia. Noudatan edelleenkin ajatusta, että jokaisessa syömässäni annoksessa olisi mukana vihanneksia tai marjoja. Tämä toteutuukin 95 %:sti ja kyseinen tapa on niin iskostunut mun rutiineihin, että en voisi kuvitella toimivani eri tavoin. Hyvä vähentää huonon määrää, joten kun pyrkii lisäilemaan ruokavalioon hyviä juttuja, vähentää se automaattisesti niiden huonompien osuutta!
  2. Oikeiden vitamiini- ja mineraalilisien käyttäminen. Tällä tarkoitan sekä laatua että määriä, jotka palvelevat mun tarpeita. Tämän asian kanssa tapahtui suurin muutos vuonna 2015, kun aloin kiinnostumaan hormonien vaikutuksesta kaikkeen. Ravinnetasapainolla on suuri merkitys siihen miten kroppa tai vaikka aineenvaihdunta toimii ja kun muutos tapahtuu positiiviseen suuntaan, sen todellakin tuntee! En väitä, että vitskuja napsimalla kaikki ongelmat katoaisivat, mutta apuja olen saanut paljon, kun opin optimoimaan määrät (ja laadun) itselleni toimivaksi.
  3. Train hard but smart. Viime vuosien aikana on loksahtanut muutama palanen paikoilleen koskien treenaamista. Aikaisemmin hyvä treeni oli se mikä oli mahdollisimman rankka. Edelleen tykkään tehdä ja suunnitella tehokkaita treenejä, mutta tehokas ei aina tarkoita sitä, että vedetään täysillä alusta loppuun. Oli kyseessä salitreeni, aerobinen tai HIIT, niin homma ei voi koostua vain kovasta tekemisestä alusta loppuun. Hyvä lämmittely, kehon avaaminen ja oikeiden lihasryhmien aktivointi voi tuoda hurjasti tehoja ja tuloksia hommaan. Sama koskee palautumista yleisesti sekä esim. vaikka sarjojen tai työ-osuuksien välissä. On hyvä ymmärtää, mitä tekee ja pystyä myös perustelemaan että MIKSI. 
  4. Kaikki ei toimi kaikille. Nykymaailmassa on niin helppo kopioida ja verrata itseään muihin. Monet trendit menevät ja tulevat, mutta mulle iso asia on ollut se, että tunnistan mitkä keinot ja tavat oikeasti sopii mulle. Oli se sitten trendi tai ei niin uskallan luottaa siihen, että olen oman itseni paras asiantuntija ja loppupeleissä tiedän usein itse sen oikean vastauksen kysymyksiin koskien hyvinvointia. Saan paljon neuvoja ja ihmettelyäkin ulkopuolelta aina välillä, mutta oon oppinut sivuttamaan nuo ja luottamaan tekemiseeni!

Nykyään on muuten aika yleistä että kysellään paljon neuvoja ja otetaan ehkä liikaakin mallia toisista, miettimättä edes sopiiko kyseinen tapa itselle. Kai tässä on taustalla se, että toivotaan löytyvän jonkin maaginen vastaus tai keino, joka muuttaisi kaiken.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJA, ÄLÄ RESSAA!

29.08.2018
2

Jumppahommat ovat pyörineet mielessä paljon viime aikoina ja oon myös ottanut vähän uusia projekteja tulille. Syksyn uuteen aikatauluun lanseeraan ihan uuden tunnin nimeltä ”BOOTY WORKOUT” ja tästä tulee ihan huikee setti alakropan muokkausta ja lihastasapainoa ajatellen. Otan ryhmäliikuntaan mukaan vähän uusia juttuja mukaan ja koen olevani vahvoilla juuri tilanteessa, jossa täytyy tehdä jokin treeni ryhmäliikuntaan sopivaksi. Mielenkiinnolla oottelen tulevaa syksyä ja kaikkia makeita treenejä!!! 🙂

No se siitä ja itse asiaan. Ryhmäliikunnan ohjausta mietitään paljon, ainakin ohjaajien keskuudessa. Olen tullut tulokseen, että asiaa pohditaan ehkä liiaksikin. Olinko hyvä? Miten tunti meni? Tykkäskö ne? Vihasko ne? Olinko ihan paska? Mokasinko? Onko tuo parempi ohjaaja kuin mä? Pitää harjotella lisää! Pitää suunnitella paremmin! Ei saa mokata. Kaikki osa-alueet pitää mennä nappiin!

Siinä muutama juttu mitä ohjaajien päässä saattaa liikkua ohjauksen ympärillä. Etenkin ohjaajauran alkutaipaleella analysointia tulee harrastettua ehkä liikaakin. Itsekin asiaan syyllistyneenä voin kompata, että ei oo aina helppoa. Helposta ja hauskasta asiasta voi vääntää sellaisenkin stressipallon omaan päähän, että siitä on liikunnan ilo kaukana.

Ohjaaminen on hyvin henkilökohtainen asia. Esiintyminen ihmisjoukon edessä on usein jännittävä tilanne, sillä siinä sitä pönöttää ihan yksin kaikkien muiden edessä. Oot itse suunitellut ja luonnostellut jotain ja sitten jos palautteeksi tulee kylmää kyytiä ja vihaisia ilmeitä, on aika varmaa että siinä on esiintyjän (eli tässä tapauksessa ohjaajan) mieli maassa.

Olen itse (ainakin ollut) hyvin perfektionistinen tässä asiassa. Edelleen olen samalla linjalla, että ohjaajalla täytyy olla homma hanskassa, eli kyky ohjata ja valmentaa ryhmää. Asiassa on monta erilaista osa-aluetta, joita tulee handlata mutta joihin en paneudu tänään sen kummemmin.

Harvemmin kukaan lähtee pitämään tuntia kahta kättä heilutellen, ilman suunnitelmaa tai ajatusta mitä tehdään, sillä suurin osa ohjaajista on aika vaativia (eli vaativat itseltään tiettyä tasoa) joka johtaa helposti ylisuorittamiseen. Kun kaikki palaset ovat kunnossa, mutta jotain puuttuu (asiakkaat puuttuu? 😀) niin usein se puuttuva palanen on juuri tässä suorittamisessa. Tunnille mennään ikään kuin vetämään joku esitys ja unohdetaan olla oma itsensä, aito kontakti ihmisiin sekä läsnäolo.

Ensimmäisillä ohjauskerroilla on luonnollista keskittyä vain hengissä selviämiseen, mutta jossain vaiheessa tulee tilanne kun homma alkaa olemaan sen verran hyvässä hapessa, että pystyy keskittymään myös ympäristöön. Monesti mennään pieleen siinä että tuntia ohjataan hokien ”vatsa sisään, hartiat alas, kovempaa, ennemmän, jaksaa jaksaa” ilman että sanoissa tai lauseissa on mitään sen järkevämpää sisältöä. Ohjeita ja korjauksia tulee antaa, mutta ensin pitäisi katsoa ohjattavaa porukkaa edessä ja reagoida mitä siellä tapahtuu. Sen jälkeen valita ne ohjeet mitkä palvelevat sitä ryhmää parhaiten. Odottaa, että meneekö viesti perille ja sitten mahdollisesti antaa lisää informaatiota.

Edellinen on tuttua huttua monelle ohjaajalle. On suuri ero katsotko vai näetkö, mutta käytännössä tämä ei ole aina niin helppo juttu. Oma vinkkini on jättää se suorittajan rooli ja kohdata ne ihmiset kuin he olisivat vaikka sun ystäviä. Miten puhuisit ja opastaisit edessä seisovaa kaveriasi? Katsoisit ehkä silmiin ja katsoisit mitä ohjeita se tarvitsee, eikö vaan?

Joskus sitä huomaa itsekin menevän siihen robottimoodiin jossa vaan puhuu sanoja, joita kuuluu sanoa. Tähän vaikuttaa moni asia, sillä läsnäolo on joskus vaikeaa kun on monta eri muuttujaa samassa tilanteessa. Itselleni toimii parhaiten tietynlainen itseni rauhoittaminen. Koko tuntia ei tarvitse puhua non-stoppina, eikä kaikkea ympärillä tapahtuvaa tarvitse analysoida jatkuvasti. Joku näyttää myrtsiä naamaa, no, koska se treeni ei välttämättä tunnu niin hyvältä jatkuvasti. Silti sen tyypin mielestä tunti voi olla paras ikinä. Joskus joku lähtee kesken tunnin huonon olon tai muun syyn takia. Syy ei ole aina se että tunti oli paska. 😀

Huippuohjaaja voi olla monella eri tavalla. Tässäkin asiassa on turhaa yrittää mahtua johonkin vaadittavaan muottiin tai kopioida toista. Tee, opiskele, opettele ja suunnittele asiat niin että voit leuka pystyssä vetää setin isollekin jengille. Kaikki ei aina tykkää ja sekin on ihan ok. Jos aina yrittää muuttaa itseään jokaisen palautteen mukaan, lopulta ei enää itsekään tiedä mitä pitäisi tehdä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


SALITREENI VAI AEROBINEN?

18.08.2018
0

Treenikulttuurissa on aika yleistä jakaa asiat joko hyvään tai huonoon, väärään ja oikeaan, terveelliseen ja epäterveelliseen kategoriaan. Trendit ja muoti-ilmiöt muuttuvat ja mikä on milloinkin paras tapa ”päästä kuntoon”. Vielä kymmenen vuotta sitten oli jumppatunnit täynnä ja salin puolella naisia näkyi paljon harvemmin kuin nykyään. Ajateltiin, että salilla käynti saa aikaan isot lihakset ja miehekkään olemuksen. Muistan itsekin kun aerobicissa kilpaillessa meidän treeniohjelma sisälsi muutaman salitreenin ja maristiin valmentajalle että se tekee meistä vaan isokokoisia. 😀 Valmentajan vastaus taisi olla, että rasva on se joka tekee isokokoiseksi, heh.

Trendit ja ilmiöt vaikuttavat meihin, sillä kun jotain näkee ja kuulee jatkuvasti vähän joka puolelta, alkaa itse uskoa asiaan myös. Kuntosalibuumi ei ole ollenkaan huono asia, sillä uskon että moni on löytänyt rakkauden lajiin ja sitä kautta uutta sisältöä elämään ja ehkä myös terveellisemmät elämäntavat.

Kun ennen juoksulenkit ja jumpat olivat ”the thing” niin nykyään kuulee paljon vastakkainasettelua toisesta näkökulmasta. ”Only weightlifting, no cardio” ja jopa puhetta, kuinka aerobisen tekeminen olisi jotenkin vahingollista esimerkiksi ulkomuodolle. Hehkutuksia kuinka kroppa pysyy rasvattomana myös ilman aerobista liikuntaa. Sitä pitäisi nimittäin aina pysyä ”kunnossa”. Nykyään kunnossa pysyminen tarkoittaa melko vähärasvaista kehoa, jossa on myös lihaksistoa esillä.

Terveys ja hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin kuin timmi kroppa. Ulkomuoto ei välttämättä kerro mitään terveydestä ja mitä aerobiseen liikuntaan tulee, on ihan kiva että jaksaa tehdä elämässä muutakin kun nostaa hemmetin isoja rautamääriä. Toki voimaharjoittelu kehittää myös hapenottokykyä jossain määrin, mutta nykyisessä istumiskulttuurissa on vaarana se että ihmiset jäykistyvät ja jumittuvat, koska suurin osa ajasta vietetään paikoillaan.

Asioita pitäisi osata ajatella myös muusta näkökulmasta kuin siitä onko vartalo timmi ja ulkoisesti hyväksyttävä. On ihan totta, että pelkällä aerobisella tai pelkällä salitreenillä voi olla timmi, mutta onko se tärkein asia? Miksi kaikkea ajatellaan nykyään vain ulkonäön kannalta? Välillä tuntuu, että mikään muu ei enää merkkaa, kunhan on kaunis kroppa ja pärstä kunnossa.

Jos koko nuoruuden menee vain ulkonäkö edellä, saattaa olla, että loppuelämän joutuu kärsimään vaikeuksista ja ongelmista terveyden kanssa. Rasvattomana pysyminen, yksipuolinen harjoittelu tai liian yksipuolinen ruokavalio voi johtaa ongelmiin terveyden kanssa. Ajatus saattaa tuntua kaukaiselta nyt, mutta näitä kannattaa miettiä myös hieman kauaskantoisemmin.

Kaikenlainen liikkuminen on hyvästä. Ihminen on luotu liikkumaan ja olisi ensisijaisen tärkeää pysyä aktiivisena. Aktiivisena pysyminen ei tarkoita himotreenausta, vaan sopivasti kaikkea. Jos liikkuminen on mieluisaa, vielä parempi niin! Asioista ei tarvitse valita, myös erilaisia liikuntamuotoja voi harrastaa yhtäaikaa. Itse tykkään miksata sekä kestävyysliikuntaa, että voimatreeniä ja uskon, että se on myös yksi syy, miksi olen pystynyt tekemään tätä työtä (ja harrastaa) näin pitkään ilman ongelmia. Myös kevyet ja palauttavat liikuntamuodot, kuten kävely ja pyöräily kuuluvat mun repertuaariin, vaikka ne eivät ehkä niitä suurimpia lemppareita olekkaan. Joskus täytyy kuitenkin tehdä jotain epämieluista, jotta voi tehdä pitkään sitä mistä pitää!

Unohdetaan liika mustavalkoisuus kaikessa, sillä elämää ei ole tarkoitettu suorittamiseen! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »