Haluan heti alkuun muistuttaa etten ole psykologi (ai en vai? :D) ja mitään tieteellistä näyttöä minulla ei ole näistä omista pohdinnoista. Lähinnä omia ajatuksia ja muutama faktatieto kyseisestä vaivasta. Tunnesyömisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen syö jonkin tunteen seurauksena normaalia enemmän ilman, että hänellä on nälkä.
Tämä kyseinen vaiva on mielestäni yleisempi mitä voisi ajatella. Voisin kuvitella, että usean ylipainon taustalla ei ole huono itsekuri, vaan henkilöt reagoivat erilaisiin tunteisiin syömällä. Tunteet voivat olla niin surua, iloa, stressiä tai vihaa, jolloin kehoa palkitaan tai rankaistaan ruualla. Tunteista voimakkaimman reaktion aiheuttaa kuitenkin viha. Monesti tunnesyömisen vallassa vain syödään ilman nälkää tai ilman, että edes sen kummemmin maistaa mitä syö.
Takana on rankka päivä, kaikki meni pipariksi ja ulkonakin sataa vettä, joten päätät helliä itseäsi. Ostaa levyn suklaata ja vähän muita herkkuja, käpertyä sohvalle makaamaan. Kuulostaako tutulta?
Joskus tylsyys tai tekemisen puute ajaa myös syömään. Silloin kannattaakin keksiä jotain kehittävämpää puuhaa tai opetella vain olemaan ilman mitään tekemistä 🙂
Mielestäni tärkeintä tunneysömisestä parantumisessa on tunnistaa se ja miettiä mistä homma on alkanut. En halua antaa mitään kasvatusvinkkejä, koska itselläni ei jälkikasvua ole. Mutta jos lapsi esimerkiksi tinttailee, kitisee,marisee niin monesti lapselle annetaan jotain syötävää (mehua, pullaa, karkkia) jotta hän rauhoittuisi. Lapsi kasvaa aikuiseksi ja hänelle on lapsesta asti opetettu, että silloin syödään kun v*tuttaa. 😀 Sama pätee toisin päin, jos lasta/nuorta palkitsee onnistumisesta herkuilla ja mäkkäreillä, jää tästä varmasti mielikuva päähän, että näin kuuluu tehdä. Tämä ei tietenkään ole aina näin ja varmasti poikkeuksiakin löytyy, mutta loogisesti ajateltuna monet tavat opitaan lapsena/nuorena ja niitä on vaikea muuttaa ilman, että ymmärtää mistä koko touhu on alkanut.
Monesti tunneasioita ei edes ajatella, mietitään vain että mikä minussa oikein on vikana. Miettimällä omaa elämää taaksepäin, löytyy useasti syyt poikkeavaan käytökseen, ja sitä kautta myös parantuminen ja muutoksien tekeminen on helpompaa. 🙂
kuva Mihin tunteisiin sinä syöt?
Jojoilemalla ja laihduttamalla liian tiukalla ruokavaliolla ajautuu myös helposti tunnesyömisen ja ahmimisen maailmaan. Ensin vedetään kitudieetillä, sitten sorrutaan ja ahmitaan, huonon omantunnon seurauksena vedetään kalorit taas minimiin ja homma lähtee alusta.
Olen kirjoittanut tämän varmasti jo satoja kertoja ja tulen varmasti kirjoittamaan vielä monta kertaa lisää, mutta paras tapa päästä eroon jojoilusta on suunnitella syömiset etukäteen, syödä säännöllisesti ja tarpeeksi paljon. Ensimmäinen askel on aina se ruokailujen säännöllistäminen ja kun se on hanskassa, voi alkaa miettiä tarkemmin syömiään ravinto-aineita. Unen tarvetta ei voi myöskään korostaa liikaa, väsyneenä kaikki on aina hankalampaa, joten muistakaa hyvät ihmiset nukkua riittävästi 🙂
Myös erilaiset ravintoaineiden puutokset aiheuttavat himoja ja niistä olen kirjoitellut enemmän täällä –> Kärsitkö ruokahimoista?
Onko täällä tunnesyöjiä? Miten käsittelette asiaa tai miten olette parantuneet kyseisestä vaivasta?
