ASIAT JOTKA ÄRSYTTÄÄ

03.11.2016
14

Mua on aika vaikea saada suuttumaan, saati ärsyyntymään, mutta toki meitsilläkin on juttuja jotka pistää ketuttamaan aina silloin tällöin. En tiedä mistä moinen idea lähti, mutta ajattelin avautua muutamasta jutusta mitkä ärsyttää! Mua ei niinkään ota pannuun ihmiset, vaan tavat. Kaikkiahan ei voi miellyttää, joten lukekaa pilke silmäkulmassa. 😉

mg_8479

Lähestulkoon joka ikinen kerta kun menen kuntosalille sellaiseen aikaan kun mulla ei ohjauksia, niin joku kysyy ”mitä sä täällä teet”. No mitäpä luulisit? Mitä täällä yleensä tehdään? Tyhmät kysymykset pistää muutenkin v*tuttamaan. 😀 Kesälomalla yritän aina livahtaa treenaamaan jostain välistä pikaisesti, ettei tarvitse päivitellä kaikkien kanssa, että mitä ihmettä teen salilla kun olen lomalla.

Uteliaat ihmiset – Etenkin jos udellaan asiasta, johon ei itselläkään ole vastausta. Etenkin jos asiaa vielä kaivellaan, vaikka on sanonut jo sata kertaa, että en muuten tiedä vielä mitä teen ensi kuun 10. päivä klo. 13.00. Argh!

Uteliaat ihmiset, silloin kun on kiire – Useinhan sen kyllä näkee jos toisella on kiire ja hän yrittää välttää katsekontaktit kaiken kanssakäymisen välttämiseksi. Ja silti pitää kysyä jostain asiasta minkä voisi varmasti kysyä vaikka huomenna parempaan aikaan. Lisäksi ärsyttää jos syöt ja joku kyselee jatkuvasti ”mitä tuo on, mistä sitä saa, miks syöt sitä” …. 😀 

Hitaat ihmiset – Ravintoloiden ruokalinjastoissa on usein tyyppejä, jotka ottaa tyyliin yhden kurkun palan kerrallaan lautaselle ja arpovat ihan liian pitkään söiskö kanaa vai kalaa. Mä en yleensä pysty edes mennä jonottaamaan, koska meinaa pää räjähtää siitä vatvomisesta. Toinen on yleiset vessat.. Oon monesti miettinyt että mitä hittoa siellä vessassa voi tehdä niin kauan (okei tiedän,mutta silti) etenkin jos tietää, että oven toisella puolella on pitkä jono odottamassa. 

Itsekkäät ihmiset – Jos tulet jumppaan myöhässä, ei ole mitenkään päin kohteliasta parkkeerata just siihen paikkaan, missä olisi kiva olla. Ne, jotka ovat tulleet ajoissa, ovat varanneet paikkansa, eivätkä todellakaan ole mielissään siitä että joku tunkee omat kamat suoraan sun eteen niin, ettet pääse liikkumaan kunnolla. 

Mikäs teitä ärsyttää?


YKSIN

30.10.2016
15

Yksi asia mikä on aina ollut mulle haastavaa, on yksin olo. Olen yksinkertaisesti sellainen, joka on aina tarvinnut jonkun vierelle, että olo tuntuu kokonaiselta. Tämän syksyn aikana oon kuitenkin joutunut opettelemaan yksin oloa, mikä on ollut oikeestaan todella silmiä avaavaa ja virkistävääkin. Oon oppinut olemaan yksin ja nauttinut siitä, että saan tehdä asioita ajattelematta sopiiko se jonkun toisen aikatauluun. Oon oppinut arvostamaan ystäviä ihan uudella tavalla. Kun ennen viikonloppuiset tapaamiset oli mulle jotenkin ”pakkopullaa”, nykyään osaankin nauttia niistä. Pakkopullalla tarkoitan sitä, että koska arkeni on aika menevää, tykkään rauhoittua viikonloppuisin ja aikaisemmin en koskaan halunnut sopia mitään viikonlopuille, koska koin ne energiaa vieviksi jutuiksi. Nykyään koen taas asian päinvastoin, saan kaikenlaisista tapahtumista ja tapaamisista energiaa arkeeni.

En ole avannut asiaa täällä tai muuallakaan sen kummemmin, mutta nykyään tosiaan asun yksin, tai oikeastaan Obelixin kanssa. 😉 Ja vaikka tällaiset muutokset ovat aina omalla tavallaan vaikeita, voi niistä myös oppia tosi paljon. Joskus ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä suuria muutoksia, jotka tuntuvat pelottavilta aina etukäteen. Yksin olo ei tosiaan tarkoita yksinäisyyttä, jota olen aina niin kovaa pelännyt. Oon toki eronnut ennenkin ja tuolloin en ehkä osannut käsitellä asioita kunnolla ja aloin elää elämää, joka ei ollut yhtään mun tyylistä, mikä johti siihen etten voinut hyvin. Luulin tuolloin, että se paha olo johtui erosta, vaikka se johtui vaan siitä että tein asioita jotka saivat itseni voimaan huonosti.

Ajattelin aluksi, että asia ei tänne kuulu, enkä jaksa avata näin henk.koht asioita blogissa sen kummemmin, mutta ehkä tääkin avaa hieman noita loppukesän ja alkusyksyn ”vaikeita hetkiä”. Yksi syy, miksi kirjoitan asiasta täällä on se, että alan kyllästyä siihen, että ihmiset kyselevät mun läheisiltä ja ystäviltä tästä asiasta. Yksikään ihminen ei ole kysynyt suoraan multa, että mikä on tilanne. Sen sijaan kavereilta udellaan kaikenmoista asiaankuulumatonta, mikä asettaa heidät epämukavaan tilanteeseen. Faktahan on se, että ihmiset tulevat aina puhumaan toisten asioista, mutta jotenkin harmillista että aina etenkin negatiivisilla asioilla ”mässäillään” ja jauhetaan ihan turhaan.

Täällä on siis kaikki hyvin, voin hyvin ja oon onnellinen! Toivottavasti säkin. 🙂

bw

kuva: Riikka


JOTAIN IHAN MUUTA

29.10.2016
2

Selailin vanhoja reseptejäni ja silmiin osui yksi erittäin herkullinen setti. Tehdäänpä pieni poikkeus normaaliin ja jaetaan safka, joka ei ole gluteeniton, ei maidoton, eikä edes sokeriton. 😀 Jos viikonloppuna on aikeissa herkutella ihan real thing –meiningillä, tai haluat valmistaa hyvän cheat mealin, niin tästäpä hyvä idea! Toki tämänkin pystyy toteuttaa terveellisemmin, mitä se nyt ikinä kenellekkin tarkoittaa, mutta tosiaan vaihtelun vuoksi jotain muuta. 🙂

Täällä Vaasassa on yksi aivan ihana lounaspaikka, jossa tarjoillaan mielestäni kaupungin ehdottomasti herkullisimmat salaatit. Paikka sijaitsee kauppahallissa ja on nimeltä Bistro. Yleensä jos lähden ulos syömään, suuntaan mielellään juuri tuonne ja valitsen katkarapusalaatin, joka on mun lemppari. Mestassa tarjoillaan myös club sandwichejä, jotka toimivat tämän reseptin inspiraationa!

IDOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokahan ei ole mitään sen kummempaa, kuin paahtoleipää täytteillä, mutta salaatilla ja kivasti aseteltuna sopii mielestäni hyvin rentoon illanviettoon. Clubien sisältöä voi vaihdella oman maun mukaan. Ohjeessa yksi idea täytteeksi!

Club Sandwich (1 ISO ANNOS)

  • 4 palaa isoa paahtoleipää (tumma/monivilja sopii aika hyvin)
  • persilja-valkosipulikastiketta (ohje alla)
  • vuohenjuustoa tuorejuustona
  • kinkkua (siivuna tai suikaleina)
  • 1/2 pakettia pekonia
  • 2-4 siivua cheddarjuustoa
  • tomaatin siivuja, tammenlehtisalaattia

Uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paahda leivät paahtimessa ja levitä kahteen leipään runsaasti persilja-valkosipulikastiketta ja kahteen muuhun vuohenjuustoa. Lado muut päällysteet leipien päälle ja tee niistä 2 kerrosvoileipää. Halkaise leivät keskeltä niin että niistä tulee kolmion mallisia. Asettele kolmiot uunipellille ja paista uunissa 5-10 min niin, että juusto on sulanut. Kasaa kolmioista torni ja aseta keskelle tikku pitämään koko taideteos kasassa. Tarjoile clubin seurana provencen salaattia (friseesalaatti, punasalaatti, vuonankaali) paistettuja leipäkuutioita ja persilja-valkosipulikastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Persilja-valkosipulikastike:

  • 2,5 dl oliiviöljyä
  • ruukullinen persiljaa
  • n. 5 isoa valkosipulin kynttä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria

Paista pannulla valkosipulinkynsiä tilkassa öljyä. Sekoita kaikki aineet blenderissä. Sokeria ja suolaa voi lisäillä oman maun mukaan enemmän tai vähemmän. Testaile & maistele paras combo! Kun kastike ”muhii” yön yli jääkaapissa, tulevatt sen maut entistä paremmin esiin, joten tämän voi kokeilla tehdä myös päivää ennen käyttöä.

Salaatin sekaan voi paistaa leipäkuutiota niin, että dippailee ne vihreään kastikkeeseen ja paistaa pannulla rapeaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä päivä on hujahtanut ohi tosi nopeasti, sillä oon lähtenyt kotoa aamulla ennen kymmentä ja tulin vasta hetki sitten ovesta sisään. Mulla on parin viikon tauko lauantain aamun jumpista ja olipa muuten mukavaa käydä ohjaamassa ne taas tänään. Heräsin tosi aikaisin ja ehdin muokkailla hieman spinning-tunnin biisilistaakin, mikä piristi kivasti. Takana on muutenkin tosi hyvä treeniviikko, sillä sain viime viikonlopun koulutuksesta tosi paljon motivaatiota niin ohjaamiseen kuin tekemiseenkin. Ohjaukset ovat tuntuneet hyvältä ja sain tänään jopa kahdelta kaverilta palautetta, että olivat huomanneet eron mun ohjauksessa, mikä on mun mielestä tosi kiva kuulla, kun kyseessä on kuitenkin näin lyhyt aika koulutuksen jälkeen. Palaute koski vielä sellaisia muutoksia, mihin olin itse keskittynyt ja tavoitellut, jeejee! Huomenna lepopäivä ja ensi viikolla ajattelin aloittaa salitreenit taas pitkästä aikaa.

Kivaa lauantaita kaikille! <3

 


KUN EI IRTOO NIIN EI IRTOO

13.10.2016
28

Katri kirjoitti eilen aika hyvän postauksen aiheella ”Onko hyvistä blogeista tullut pinnallisia ja kaupallisia?” ja nähtyäni otsikon, piti heti käydä lukemassa sisältö, sillä olen itse ajatellut tätä samaa asiaa viime aikoina myös hieman eri kanteilta katsottuna. Blogiskene muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, mutta samalla tuntuu että blogeista tulee myös tylsempiä. Liika suunnitelmallisuus ja ”siloittelu” nyt vaan on pidemmän päälle tylsää. Itse tykkään rehellisistä ja aidoista kirjoituksista, ja pyrin myös itse kirjoittamaan rehellisesti omia ajatuksia. Toisaalta tässä aikojen ja lukijamäärien kasvaessa sitä on tullut myös tietoisemmaksi kaikesta ja tavallaan haluaa myös suojella itseään jättämällä ne kärkkäimmät mielipiteet ja ajatukset kokonaan kirjoittamatta.

Tämän tylsyys-asian kanssa olen itsekin paininut viime aikoina, sillä tuntuu että omat tekstit ovat välillä sitä samaa liibalaabaa ja ei meinaa oikeen irrota mitään kirjoitettavaa. Toisaalta, kun miettii vaikka muutaman vuoden taaksepäin, ei näistä aiheista tullut stressattua sen enempää, vaan sitä kirjoitettiin mitä mieleen tuli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mua itseäni henkilökohtaisesti jopa jotenkin ärsyttää jos bloggaajat pyytelevät joka kerta kirjoittaessaan anteeksi jotain kahden päivän taukoja tai selittelevät kun on niin kiire, ettei ehdi kirjoittaa. En oikeesti usko, että näitä asioita ajattelee/huomaa kukaan muu, kuin kirjoittaja itse ja senkin takia on vähän turhaa valittaa ja pahoitella asiasta mistä ei ole periaatteessa tilivelvollinen kenellekkään. 😀 Tämän vuoksi en ole itse jaksanut tai viitsinyt puhua tästä aiheesta täällä ääneen, mutta ehkä sen on pystynyt lukemaan rivienkin välistä, että mulla on ihan jäätävä motivaation puutos ja ”kuiva kausi” kirjoittamisen suhteen.

Usein tässä vaiheessa joku sanoo, että älä stressaa asiasta ja kirjoita sitten kun huvittaa. Tässä on vaan sellainen mutta, että enhän oikeen voi sanoa töissäkään että hei enpä tuu töihin hetkeen, kun ei ole just nyt inspiraatiota. 😀 Luovuutta vaativia juttuja on tosi hankalaa tehdä väkisin ja asiasta tulee sellainen ikävä oravanpyörä, kun hommasta alkaa ottaa liikaa paineita.

Oon kirjoitellut tätä blogia kohta kuusi vuotta ja nyt on ensimmäistä kertaa fiilis, että tää ei sujukaan niin kivuttomasti kuin ennen. Multa on useasti kysytty, että mistä keksin aina kaikki aiheet ja vastaus on se oma elämäntyyli – kun elää treeniympäristössä ja työskentelee ravinnon parissa, on helposti myös aiheita joista kirjoittaa. Nyt viime kuukausien aikana oma panostus onkin mennyt johonkin muuhun ja se taas heijastuu sitten täällä. Selviän ns. perusasioista ja rutiineista, mutta kaikki ylimääräinen tuottaa enemmän haasteita, kun on niin paljon ajateltavaa. Edelliseen viitaten, mulla on kaikki ihan hyvin, eli siitä ei tarvitse olla huolissaan. 🙂

collage_fotorb

Tiedän, että kyseessä on ohi menevä vaihe, joten en siinä mielessä jaksa stressata liikaa tästä asiasta, mutta ajattelin kuitenkin hieman valaista asiaa myös täällä ja mikä tärkeintä, heittää pallon teille! Nyt olisikin mahdollisuus heitellä ajatuksia ja ideoita aiheista, joista haluatte lukea. Oon useasti saanut teiltä ihan loistoideoita kirjoittamiseen, joten olisin hurjan kiitollinen jos jaksaisitte raapustella toiveita kommenttiboksiin. 🙂


JOS PUHUISIT MUILLE KUTEN ITSELLESI, MONTAKO YSTÄVÄÄ SINULLA OLISI?

27.09.2016
2

Törmäsin aamulla melkein vastaavaan otsikkoon, alkuperäisessä luki kuitenkin että ”Jos puhuisit muille kuten itsellesi, sinulla ei olisi yhtään ystävää”. Otsikko kiinnitti huomioni, mutta mielestäni tuo loppu oli ehkä hieman raju. Olisiko muka oikeasti niin? Puhunko itselleni niin rumasti, entä puhutko sinä? Artikkelia lukiessa ja etenkin esimerkkien kohdalla, tuo loppuosa ei enää tuntunutkaan niin erikoiselta, vaan jokainen voi varmasti tunnistaa omassa käytöksessään niitä negatiivisia ajatuksia. Paljon puhutaan siitä, että ajatukset määrittävät hyvin paljon sitä, millaista elämämme on. Negatiiviset ajatuksen johtavat negatiivisiin tekoihin ja toisinpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko koskaan miettinyt miksi joku asia on niin hankalaa? Miksi ruokailutapojen muuttaminen tai treenin aloittaminen tuntuu lähes vastenmielisen vaikealta, kun taas toisilla kaikki sujuu kuin rasvattu? Lainaan tämän esimerkin tuosta lukemastani artikkelista, koska mielestäni tämä oli hyvin muotoiltu. 🙂

Kuvittele tilanne, että ottaisit luurin kouraan ja kilauttaisit kaverille, että lähdetäänkö treenaamaan. Langan toisesta päästä kuuluisi, että:

”No voisihan sitä aloittaa mutta parin viikon päästä sulla tyssää hommat kuitenkin. Niin on käynyt aina ennenkin.”

”Ei sun treenistä mitään kuitenkaan tule. Ei ole tullut ennenkään.”

”Ei huvita tulla kun sulla on niin p*ska kunto että hävettää.”

Jos jatkuvasti jonkun tavoitteen saavuttaminen tyssää lyhyeen tai epäonnistuminen on tapahtunut usemmin kuin kerran tai pari, olisi mielestäni hyvä miettiä, miten itse suhtautuu asiaan. Onko sitä oikeasti luovuttanut jo ennen kuin on edes aloittanut? Tämä voi olla juuri se pieni asia, joka erottaa onnistujat muista. Tapaan sanoa joskus kovissa treeneissä asiakkaille, että kun hokee mielessä että ”minä en luovuta koskaan”, ei sitä myöskään tapahdu. Olen huomannut ajatuksen voiman hyvin toimivana tehokeinona etenkin kovissa treeneissä, joissa tuntee pahaa oloa ja jopa kipua. Mitä jos kovan treenin alkaessa miettii jo etukäteen, että en kyllä varmasti jaksa. Miten luulette käyvän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla oli viime viikolla ihan megalomaanisen paska viikko. Siis sellainen, ettei napannut eikä huvittanut mikään. Jos joku olisi sanonut, että kokeileppas ajatella positiivisesti, olisin luultavasti tunkenut sanojan pään vessanpönttöön. Silloin kun menee hyvin ja kaikki on helppoa, onkin iisiä keskittyä kaikkeen positiiviseen ja antaa samanmoisia neuvoja muillekin. Silloin kun menee päin pyllyä, ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään motivaatiolauseet tai iloiset ajatukset. Silloin kun menee huonosti, ajautuu helposti itsesääliin, jolloin ruokkii sitä pahaa oloa. Hakee kasan herkkuja, joiden syömisen jälkeen on entistä huonompi olo. Jättää treenit välistä, koska ei kiinnosta, mutta myöhemmin kuitenkin harmittaa. Makaa vain sohvalla tekemättä mitään, koska ei nappaa, mutta mistä ei sitten kuitenkaan tule parempi fiilis.

Haastavinta onkin toimia itsensä hyväksi juuri silloin kun on vaikeaa. Kerroin, että viime viikko oli kohdallani tosi haastava. Voin kertoa että viikonloppuna teki mieli lähteä juhlimaan ja nollata kaikki, mutta koska yritin olla jotenkin päin järkevä, tiesin ettei siitä loppupeleissä tulisi yhtään parempi fiilis, luultavasti jopa huonompi. Sen sijaan keskityin lepäilemään, syömään terveellisesti sekä urheilemaan ja nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Kuten huomaatte, tykkään käyttää omia esimerkkejä näissä teksteissä, koska silloin tulee fiilis, että on oikeasti jotain sanottavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikeina hetkinä on hyvä miettiä niitä asioita joista on kiitollinen ja keskittyä niihin. Kirjoitin viime viikolla tekstin, että on helppoa olla vahva, mutta vaikeaa olla heikko. Joskus onkin täysin ok olla rikki, paskana, vihainen tai surullinen, mutta silti voi olla kiitollinen niistä pienistäkin asioista, jotka ovat hyvin. Näihin olen yrittänyt itse keskittyä tällaisina hetkinä. Kun v*tuttaa, heitän hyvät musat soimaan kuulokkeista ja lähden kävelylle. Hyvä musiikki saa ainakin oman mielen heti paljon paremmaksi. Treenin vaikutuksia ei voi myöskään väheksyä, sillä harvemmin treenin jälkeen on enää huono fiilis. Tämä kannattaakin muistaa aina sillon kun oma mieli jarruttelee lähtemistä salille.

Tunnistatteko te itsepuhelun vaikutuksia? Yleensähän sellaisissa asioissa missä on hyvä, puhuu itselleen positiivisesti, mutta niissä haastavissa asioissa saattaa lytätä oman toimintansa jo ennen kuin se on edes alkanut.

Vaatteet: NIKE / Intersport Vaasa

Kengät: Puma / Intersport Vaasa

kuvat: Riikka


« Vanhemmat
Uudemmat »