30 KYSYMYSTÄ & VASTAUSTA

Moikka! Se olis jälleen viikonloppu ja näin lauantaina on hyvä heittää kehiin vähän kevyempää aihetta. Blogihaasteet ovat tehneet paluun ja tuntuu, että nykyään olisi vaikka minkälaista haastetta ja kyselyä jota lähteä täyttelemään. Tykkään itse lukea vastaavanlaisia muista blogeista, joten päätin ottaa käsittelyyn tämän 30 kyssärin haasteen, jonka avulla oppii tuntemaan musta ehkä jotain uutta!

Avioliittoja?

Nolla, zero, none. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa vain yksi! 😀

Kihloissa?

En ole ollut. Muistan kuinka nuorempana oli jopa trendikästä mennä kihloihin ja monet niin tekivätkin. Itselle kihloihin meno on ollut aina todella vakava asia ja lupaus tulevasta avioliitosta.

Lapsia?

Ei ole niitäkään.

Lemmikkejä?

On! Ranskanbulldoggi Obelix, joka on (tietysti minun mielestäni) maailman suloisin tapaus.

Leikkauksia?

Mun kyynerpää on operoitu kun olin 14-vuotias. Loukkasin käden pahasti telinevoimistelutreeneissä ja käsi ei edelleenkään suoristu täysin kyynerpäästä.

Tatuointeja?

Kaksin kappalein. Ensimmäinen tuli otettua extemporeena lomamatkalla turkissa ja se on tänä päivänä hieman mauton kiinalainen merkki niskassa. Onneksi en näe tuota itse juuri koskaan. 😀 Toisen otin viime keväänä kylkeen ja siinä lukee ”Where there’s a will there’s a way”. Kyseinen lause on ollut mulle aika tärkeä muistutus jo pitkään!

Lävistyksiä?

Korvissa ja navassa, joka tosin on luultavasti jo umpeutunut aika päiviä sitten!

Muuttoja?

No näitähän riittää. Pikaisella laskutoimituksella muistin kahdeksan muuttoa. Kaikki tapahtuneet saman kaupungin sisällä, lukuunottamatta käyntiä Gran Canarialla matkaoppaana.

Ottanut lopputilin?

Kun lähdin oppaaksi, otin lopputilin työpaikasta jossa olen tällä hetkellä töissä! 😀 Käynti ulkomailla opetti arvostamaan sitä mistä oli luopunut ja vahvisti sitä, että liikunta on ala jolla haluan työskennellä.

Ollut saaressa?

Monesti. Siis ihan mökkireissuilla saaressa on tullut käytyä ja asuinhan tosiaan Gran Canarialla, joka on yksi kanariansaarista!

Autosi?

Audi A5 Sportback. Mun helmi jonka hankkimista pohdin pitkään ja hartaasti, haha! 😀

Ollut lentokoneessa?

Monesti! Lentäminen ei ole koskaan aiheuttanut kummempia viboja suuntaan tai toiseen. Olen itse asiassa lähdössä lomalle ensi torstaina ja silloin pääsee (vai joutuu?) lentsikkaan kuudeksi tunniksi istumaan.

Onko joku itkenyt vuoksesi?

No ihan varmasti on.

Ollut rakastunut?

Olen ollut joitakin kertoja ja olen tällä hetkelläkin!

Ollut ambulanssissa?

Silloin kun tuo kyynerpää katkesi niin mut vietiin pula anssilla sairaalaan!

Luistellut?

Kyllä! Tykkään luistella rullaluistimilla, mutta viime talvena tuli vedettyä tavalliset luistimet jalkaan ties kuinka moneen vuoteen. En kyllä ole koskaan loistanut tässä lajissa jostain syystä. 😀

Surffannut?

En ole, mutta olis siistiä kokeilla!

Ollut risteilyllä?

Monen monta kertaa! En ole kyllä koskaan pitänyt risteilyjä mitenkään kovin erikoisena juttuna. Siellä ollaan sullottuna laivaan monta tuntia ja mun mielestä siellä ei ole oikeen mitään tekemistä. Jotkut karibianristeilyt onkin sitten varmasti asia erikseen!

Ajanut moottoripyörällä?

En ole ajanut, mutta kyydissä olen ollut! Miehellä on moottoripyörä, mutta se on yksipaikkainen. (ja ihan hyvä niin :D)

Rastsastanut hevosella?

Muutaman kerran. Joskus lapsena olin ratsastamassa kaverin hepalla ja toinen kerta tapahtui Bulgariassa kun ratsasteltiin rantaviivaa pitkin.

Lähes kuollut?

Lapsena hyppäsin leikkipuiston kiipeilytornin ikkunasta alas ja mun kaulassa ollut avain nauha jäi kiinni ikkunan karmiin ja jäin roikkumaan siitä. Jos kaveri ei olisi ollut lähistöllä niin siinä olisi kyllä käynyt köpelösti, sillä puistossa ei ollut muita tuohon aikaan.

Ollut sairaalassa?

Kyllä on tullut oltua sairaalassa. Yötä olin viimeksi keväällä kun mun kroppa, lähinnä silmät paisuivat ihan älyttömästi yhtäkkiä ja epäiltiin keuhkoveritulppaa. Ei ollut onneksi!

Suosikkihedelmä?

En syö hedelmiä oikeastaan koskaan, mutta avocadohan luetaan hedelmäksi joten sanon sen!

Avocadoja uppoaa ihan päivittäin!

Aamu vai ilta?

Molemmissa on hyvät puolensa, mutta jotenkin oon enemmän aamuihminen. Aamuissa on aina toivoa! 🙂

Lempiväri?

Kyllä mä taidan kallistua pinkkiin. Kirkkaat värit miellyttää silmää, mutta sitten taas vaatteissa suosin aika paljon perus mustaa ja harmaata.

Viimeisin puhelu?

Mies soitti, että on tulossa salilta kotiin. 😀

Viimeisin viesti?

Miehen tytär lähetti että ”hei aino” 😀

Kahvi vai tee?

Ehdottomasti kahvi! Rakastan kahvia, etenkin aamuisin. Vakkarilukijat tietääkin, että se pitää olla luomukahvia Oatlyn iKaffella höystettynä.

Kissa vai koira?

Koira!

Paras vuodenaika?

Kaikissa vuodenajoissa on oma tunnelmansa ja tykkään niistä, mutta kyllä mä silti sanon että kesä on ihmisen parasta aikaa!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ONKO IKÄ VAIN TEKOSYY?

..Enhän minä nyt enää sellasta jaksa.

..Oon kuitenkin jo sen ikäinen, että ei tässä mitään tuloksia voi saada aikaiseksi.

..Tässä iässä kilot kertyy vaikka kuinka yrittää syödä terveellisesti.

..Kyllä minäkin nuorempana jaksoin tehdä sitä ja tätä.

Iän mukana tulevasta rupsahtamisesta puhutaan paljon ja onhan se fakta, että iän mukana myös tietyt asiat vaikeutuvat. Paino ei pysy kurissa enää yhtä helpolla, iho löystyy ja yöunien tarpeen alkaa todellakin huomata. Näistä asioista huolimatta olen sitä mieltä, että iän piikkiin myös laitetaan paljon asioita vain siksi, ettei jakseta tehdä töitä asioiden eteen. On paljon helpompi sanoa, että iän mukana tulee lisäkiloja kuin myöntää, ettei vaan jaksa treenata tarpeeksi ja syödä riittävän hyvin. Ja jos ei jaksa niin ei siinäkään mitään. Iän mukana myös arvomaailma muuttuu usein, eikä se kirein bodi ehkä ole enää omassa elämässä tärkein prioriteetti.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että koskaan ei saisi ajatella oman iän olevan este vaikkapa kehittyä urheilussa tai pysyä nuorekkaana. Elämäntavoilla on ihan jäätävän suuri vaikutus esimerkiksi ihon, hiusten ja yleisen ilmeen kuntoon.

Mulla on ainakin henk. koht kokemusta siitä kuinka myös parikymppisenä voi näyttää todella väsähtäneeltä ja plösähtäneeltä, kiitos villien elämäntapojen. Kirjoitin joskus aikoinaan postauksen ”bileprinsessasta sporttimimmiksi” ja siellä olen demonstroinut elämäntapojen aiheuttamaa lookkia mm. näin..

ID

23 v VS. 28 v ….tuosta oikeenpuolimmaisestakin alkaa olla jo 4 vuotta 😀

Olen kyllä itsekin huomannut, että nykyään vaatii enemmän pysyä samassa kunnossa kuin vaikka viisi vuotta sitten. Jos ennen tarvitsi vain karsia hieman herkkuja ja kroppa oli kuukaudessa kisakireessä kunnossa, niin nykyään hommaan menee kauemmin ja täytyy olla myös tarkempi etenkin ruokavalion suhteen. En kyllä nykyään ole enää läheskään niin vaativa itseäni kohtaan kuin nuorempana, enkä edes tavoittele samanlaisia tuloksia. Siltikin haluan pysyä kunnossa, eikä sellainen normaali hyvä kunto oikeastaan vaadi edes hirveästi tsemppiä! Kunhan peruasiat pysyy hallussa ja pitää itsensä aktiivisena niin ei niitä kiloja itsestään ala kertyä.

Täytyy myöntää, että vielä pari kuukautta takaperin ajattelin itsekin, että ehkäpä se on vaan ikä joka aiheuttaa sen ettei enää pysty treenata yhtä kovaa kuin ennen. Nyt kun olen tajunnut kyseessä olevan vain rautavaje ja olen saanut kehoni takaisin näinkin nopeasti, niin tuntuu että olen elämäni kunnossa. Pystyn helposti samoihin suorituksiin kuin vaikka 20 vuotiaana ja vielä enemmänkin. Maanantaina vedin tuosta noin vaan 5 jumppaa, eikä ollut edes paha. Tiistaina aamulla olin voimissani ja heitin juoksulenkin ilman että edellinen päivä tuntui missään. Tää on niin mahtava fiilis, kun kaikki ne ikävät oudot fiilikset on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja oon taas oma itseni ja jaksan mitä tahansa. 🙂

Se, mihin mun tulisi panostaa on tuo kehonhuolto. Tänään Facebook muistutti 11-vuotta sitten lisätystä kuvasta, joka näkyy alla. Oli pakko kokeilla, että miten se koipi nousee tällä hetkellä ja ainakin ilmeen osalta meinas olla hieman tiukkaa, hahaa! 😀 Voin rehellisesti myöntää, että mun venyttelyt jää nykyään siihen kahden minuutin venyttelysessioon, joka tapahtuu jumppien jälkeen.

Aerobicin suomenmestari VS. Oman elämänsä supernainen 😀

Oli ikä mikä tahansa, on ihan mahtavaa kun on keho joka jaksaa ja pystyy tehdä asioita joita haluaa. Kun vuosia kertyy, on fakta että kehon ja terveyden eteen tarvitsee tehdä enemmän. Täytyy nukkua riittävästi, syödä hyvin ja myös luopua joistain asioista, mutta terveys, jaksaminen ja hyvinvointi on kyllä sellaisia asioita, että niiden eteen kannattaakin!

Vaikka olisit minkä ikäinen, ethän anna sen vaikuttaa siihen mitä voit tai haluat tehdä! Kaikki on mahdollista ja usein erilaiset rajoitteet ovat vain omassa päässä. 🙂 Mä oon tässä viime aikoina herätellyt ajatusta, että aloittaisin ihan uuden liikuntaharrastuksen, joka on todellakin mun mukavuusalueen ulkopuolella. Tästä lisää, mikäli hommat etenee siihen asti että siitä voi kertoa julkisesti. 😀

23 vuotias vs. 28 vuotias

Energistä päivää just sulle!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VÄLIPALALEMPPARI ATM

Välipala, iltapala, aamupala.. Joskus näille pikkuaterioille on vaikeampi keksiä syötävää ja itse oon sellainen, että kun keksin jonkun hyvän, syön sitä kyllästymiseen saakka! Jossain vaiheessa tuli syötyä proteiinipatukoita lähes päivittäin, koska patukka on helppo ottaa mukaan ja ei tarvitse sen kummemmin valmistaa mitään. Silloin tällöin syötynä patukka onkin ihan kelpo välipala, kunhan tsekkaa ettei sokerimäärä ole kovin korkea. Halusin kuitenkin päästä irti patukkakierteestä ja aloin syömään hieman ravitsevampaa ruokaa.

Mulla on tapana valmistaa chia-mustikkahilloa kerran pari viikossa. Ja yleensä tuollainen hillopurkki kestääkin meillä kolmesta neljään päivää. Valmista hilloa on helppo sekoittaa jugun joukkoon tuomaan vitamiineja, antioksidantteja, kuitua sekä hyviä rasvoja! Itse en ole oikeen koskaan ollu rahkojen saati jugurttien ystävä, mutta hieman rasvaisemmat (ja ah niin pehmeät) jugurtit uppoaa hyvin! Mun lemppari on kreikkalainen jugurtti (lidl tai valion sininen purkki) jota tulee käytettyä aika paljon. Herana taas käytän edelleen Fitnessgurun One Wheytä, koska paras maku.

Löysin taannoin myös kaupasta Pauluns merkin Paleo Granolan, joka on paitsi vähähiilarinen että myös vähäsokerinen. Tässä ei ole lisättyä sokeria, mutta tuote sisältää hieman taatelipyreetä, jossa sitten on tietysti hieman hedelmäsokeria. Muista granolatuotteista tämä eroaa sillä, että tuote sisältää ainoastaan pähkinöitä, manteleita ja siemeniä, eikä varsinaista hiilarinlähdettä. Tämä sopii mulle hyvin, sillä syön edelleen hiilarisyklittelyllä ja vhh-päivinä tää on kätevä lisä välipalalle! 🙂

Nyt kun kaikki ainesosat on esitelty, mennään tähän huikean erikoiseen (haha) reseptiin!

150 g kreikkalaista jugurttia

10 g vanilja-valkosuklaan makuista heraproteiinia

50 g chia-hilloa

25 g paleo granolaa

Hera sekoitetaan jugurtin sekaan (tuo herkullista makua kermaiseen juguun!) ja sitten vaan loput höysteet kehiin. Kaivoimpa muuten pitkästä aikaa ruoka vaa’an hyllyltä ja laskin mitä tällainen annos sisältää.

kalorit: 380 

proteiini: 26 g

hiilari: 13 g

rasva: 25 g

Täyttää hyvin ja pitää nälkää poissa pitkään. Toimii omalla kohdalla myös makeanhimoon, sillä tää on älyttömän hyvää! Chia-hillon ohje onkin tullut jo jaettua useampaan otteeseen, mutta laitetaan se vielä mukaan..

Chia-siemenet (4-5 rk) laitetaan veteen (2-3 dl ) geeliytymään hetkeksi, jonka jälkeen blenderiin kaadetaan geelitynyt massa, pakastemarjat (200 g)  ja makeutus (mulla stevia sweet sokeri, joka on kaloriton sokeri). Ei muuta kuin masiina surraamaan ja hetken kuluttua hillopurkkiin kaadetaan valmis hillo, joka on mielettömän hyvää! Oon testaillut tätä mustikoilla, seka marjoilla (vadelma, mustikka, mansikka) sekä mansikoilla. Kaikki toimii älyttömän hyvin.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VATSARASVA – MIKÄ ON RUOKAVALION MERKITYS?

Morjensta pöytään hyvät lukijat! Täällä ollaan taas viikonlopun jälkeen akut ladattuna. Itse asiassa vedin tuossa juuri päiväunetkin piikkimaton päällä, jotta jaksan ohjata vielä 3 jumppaa tänään. Melkoisen hurja päivä edessä, sillä aamulla kävin ohjaamassa jo rpv:n ja coren. Ennen jumpparumbaa ajattelin kuitenkin kirjoitella aiheesta ruokavalio ja miten se vaikuttaa erityisesti kehonkoostumukseen, tarkemmin ottaen vatsan alueen rasvakertymiin. Olen kirjoitellut paljon makroista ja siitä, että kun makrojakauma pysyy hallussa, mahtuu mukaan myös köyhempää sapuskaa, ilman että se vaikuttaa juuri mihinkään.

Kuten olen monesti toitottanut, asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia ja vaikka kuinka söisi makrojakauman mukaan, vaikuttaa syöty ruoka moneen muuhun asiaan, kuten olotilaan, jaksamiseen, ihoon, hormonitasapainoon ja yleiseen fiilikseen. Sainkin aiheeseen liittyen kommentin.

Heippa!
Kun olet valmentanut ihmisiä ja nähnyt onnistumisia, niin mitä sanoisit mikä ruokavalio on ollut toimiva keskivartalolihavuuden kanssa? Olen itse numeroiden mukaan hyvinkin hoikka (173cm/61kg), mutta todellisuudessa keskivartalolla on hyvinkin paljon ylimääräistä. Oikein kunnolla saa kämmenellä tartuttua kiinni läskeihin 😀
Olen aloitteleva kuntosalilla kävijä, ja olen pohtinut onko minunlaisessa tapauksessa avain vyötärön löytymiseen hiilareitten karsiminen minimiin vai yksinkertaisesti”normi” ruokavalio ja kalorien seuraaminen kuten esim tuossa yllä olet kertonut? Kiitos jos viitsit vaikka lyhyestikin vastata. Kiitos myös kivasta blogista, löysin tämän vasta ja kahlannut jo monet jutut läpi 🙂

Kiitos palautteesta ja hyvästä kysymyksestä! Kuten olemme monesti todenneet, paino ei aina kerro koko totuutta. Voit siis olla painoindeksillisesti hoikka, mutta omata silti runsaammin rasvaa. Voit myös olla painoindeksillisesti jopa ylipainoinen, mutta silti olla hyvinkin timmi ja vähärasvainen.

Moni toivookin juuri kiinteytymistä ymmärtämättä mitä se käytännön tasolla tarkoittaa. Kiinteytyminen tarkoittaa siis loppujen lopuksi sitä, että kun rasva palaa kehosta, tulevat lihakset paremmin esiin ja tämä antaa kiinteämmän kokonaisuuden. Ensiksi tulisi kuitenkin olla jonkin verran lihasmassaa, jotta saataisiin tämä efekti aikaiseksi. Tässä mennäänkin usein päin puuta, sillä jos oma urheilu-ura sisältää vain kiinteyttävien treenien tekemistä (usein aerobista, pienillä painoilla / kehonpainolla) on lihasmassan määrä helposti liian vähäinen kiinteän kokonaisuuden aikaansaamiseksi.

Jos siis kehon tila on se, että painoa on suhteessa vähän, mutta kehonkoostumus on löysä, niin silloin olisi ensisijaisen tärkeää treenata lihaskuntotreeniä, eli voimaharjoittelua kuntosalilla. Tähän kun yhdistää ruokavalion, joka sisältää energiaa suunnilleen saman verran kuin keho kuluttaa, tai jopa hieman yli, saadaan aikaiseksi tapahtuma, jossa keho ja lihakset vahvistuu, rasva palaa ja kropasta tulee vahvempi sekä timmimpi.

Jos aina syö liian vähäisillä kaloreilla toiveena kiinteytyä, kuluttaa tämä pahimmassa tapauksessa ne vähäisimmätkin lihasmassat kehosta, jolloin painonhallinta on entistä vaikeampaa.

Juuri tällaisien yksityiskohtien vuoksi on todella tärkeää, että ymmärtää mitä itse haluaa ja millaiset elintavat siihen sopivat. On täysin ookoo tehdä näitä kiinteytysohjelmia, jumppia, lenkkejä ja vaikka mitä, mutta jos tavoite on saada lisää muotoa kehoon lihaksiston avulla, ei nämä treenimuodot voi olla silloin suurimmassa roolissa. Omista valmennuksista esimerkiksi Lean & Toned on suunniteltu juuri tällaiseen tavoitteeseen, jossa toivotaan lihasta ja kiinteytystä samaan aikaan!

Jos taas omaa omasta mielestä jo sopivasti massaa ja haluaa vain keventää oloa / polttaa rasvaa, silloin kuluttavat urheilumuodot ovat hyvä vaihtoehto.

Kun tämä tieto on hallussa, voidaankin mennä ruokavalio puolelle ja aiheeseen keskivartalo ja sinne keräytyvä rasva. Makeanhimo, syömisen jälkeinen väsymys ja housuista pursuavat jenkkikset viittaavat usein insuliinin epätasapainoon. Insuliini on siis hormoni, joka säätelee sokeriaineenvaihduntaa elimistössä. Verensokerin heittelyllä on jenkkakahvojen lisäksi myös paljon muita ikäviä vaikutuksia ja vaikuttaa mm. yleiseen jaksamiseen.

esimerkiksi tällainen smoothie pitää verensokerin hyvin tasaisena ja olon energisenä.

Jos asian yrittää selittää lyhyesti, niin voit ajatella että kun insuliinitaso heittelee jatkuvasti tai on koholla, kroppa muuntaa syödyt hiilarit helpommin rasvaksi. Voimakas verensokerin lasku saa myös makeanhimon ihan uusiin sfääreihin, jolloin oravanpyörä on valmis. Rasvanpoltto hidastuu ja jopa tyrehtyy, kun verenkiertoon virtaa jatkuvasti kortisolia. Diettaaminen vähäisillä kaloreilla ei luultavasti auta mitään, vaan sen sijaan ruokavalion sisällöllä on suurempi merkitys. 

  • sokerit, nopeat hiilarit ja hötöt minimiin. Ajoita tällaiset hiilarit liikunnan jälkeen nautittavaksi. Jos elämäntyyli on passiivinen, istut paljon ja liikkuminen on kevyttä, syö hiilarit pääosin vihanneksista ja kasviksista. Valitettavasti karkit, jäätelöt ja muut herkut tulisi laittaa pannaan, ainakin sen ajaksi että keho pääsee irtautumaan sokerin himosta. Sen sijaan voi valmistaa vaihtoehtoisia herkkuja, kuten raakasuklaata, protskupannareita, jäätelöitä jne. Voit ajoittaa päivän hiilihydraatit siis treenin ympärille, sekä iltaan (hitaasti imeytyvät). Aamiainen kannattaa pitää runsas proteiinisena ja syödä hiilarit esimerkiksi marjoista. (proteiinismoothie)
  • Liikunta auttaa kuluttamaan lihasten glykogeenivarastoja (hiilarivarastoja), jolloin uusien aterioiden myötä verenkiertoon päätyvälle sokerille on jälleen varastointitilaa, jolloin se ei päädy yhtä helposti jenkkoihin. Mitä enemmän lihasmassaa, sitä suurempi kulutus ja sitä helpompi päästä ylimääräisistä rasvoista eroon. Salitreeni olisi siis tärkeässä osassa. 
  • Tärkeimmät asiat ovat säännöllinen ruokarytmi jotta verensokeri pysyy hallinnassa, proteiinien ja kuitupitoisten vihannesten lisäys mielellään jokaiselle aterialle, sopiva hyvien rasvojen saanti ja hiilareiden laadun parantaminen. Nopeat hiilarit siis ainoastaan liikunnan ympärillä ja muuten hiilarit hyvistä lähteistä, pääosin vihannespainotteisesti.

Hyvä puoli tässä asiassa on se, että insuliinin tasapainottaminen on kaikista hormoneista helpointa, koska siihen pystyy vaikuttaa itse ruuilla mitä syö ja milloin syö.

LUE MYÖS:

ENNEN KUIN TAVOITTELET KIINTEYTYMISTÄ MUISTA TÄMÄ!

 


VAIKKA SE OLIS KIVAA, SIITÄKIN PITÄÄ PALAUTUA

Kuuntelin tänään Optimal Performancen podcastia aiheesta palautuminen ja sitä kautta vahvistuminen. Olin itseasiassa lämmittelemässä salilla juuri tätä kuunnellessani ja tuli sellainen outo fiilis, että onkohan tämä treeni nyt loppujen lopuksi hyvä vai huono idea, minä kun liikun muutenkin jo paljon ja kovalla teholla. 😀 Oli pakko laittaa podcasti katkolle ja musat päälle, jotta sain kunnon treenimoden päälle. Hah! 😀

Kuuntelin podcastin loppuun kun kävin metsälenkillä koiran kanssa ja tämä maasto tuntui huomattavasti paremmalta paikalta omaksua asiat ja huomasin yhtyväni lähes kaikkeen mitä Kaisa ja Joni puhuivat. Useastihan palautuminen yhdistetään juuri treeniin ja unohdetaan, että myös muista asioista tulisi palautua. Uni ja palautuminen kun ovat kaiken perusta ja ilman niitä on lähes mahdotonta voida hyvin.

Tylsää tässä on se, että nukkuminen tai palautuminen eivät ole yhtä trendikkäitä asioita kuin rasvanpolttovinkit tai somessa jaetut kovat salitreenit. Tällaisia tekstejä kirjoittaessa tiedän, etteivät ne kiinnosta monia, kun taas jokin kiinteytysvinkki kerää heti paljon enemmän lukukertoja. Mitä jos se uni ja elämästä palautuminen olisikin sata kertaa tehokkaampi tapa laihtua ja kiintetyä kuin ne kaikki tipsit ja vinkit mitä netistä löytyy? Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan tuon podcastin joka löytyy suplasta!

Se aihe mikä kolahti kuunnellessa, oli tuo otsikossakin esiin tullut asia. Monesti ainakin itse perustelen omaa kiireellisyyttäni ja sitä, että saatan olla menossa aamusta iltaan, sillä että tykkään siitä mitä teen. Rakastan treenata, joten siksi treenaan paljon. Tykkään mun työstä, joten monesti tulee viikkoja kun mulla ei ole yhtäkään vapaapäivää töistä. Vaikka tekisi asioita joista tykkää ja ei kokisi niitä yhtä kuormittavana kuin esimerkiksi ikävämpiä stressin aiheuttajia, on myös positiivinen stressi kuluttavaa keholle ja siitä tulee palautua, mikäli haluaa jaksaa ja voida hyvin vielä pitkään!

Vaikka se treenaaminen olisi kuinka kivaa ja sen jälkeen olisi hyvä olo, se ei poista faktaa että ennen pitkää tulee seinä vastaan jos treenistä ei palaudu. Sama pätee muuhunkin elämään, kuten työhön tai ihmissuhteisiin. Ihmissuhteilla on myös yllättävänkin suuri rooli palautumisessa ja hyvinvoinnissa. Niistä voi joko saada lisää energiaa, tai sitten ne voivat olla sellaisia että vievät viimeisetkin voimavarat. Jos kokee olevansa tilanteessa jossa ihmissuhde vie enemmän kuin antaa, kannattaa miettiä sen suhteen ylläpidon kannattavuutta.

Kerroin, että syyskuun alussa jätin kokonaan omat treenit pois ohjelmasta ja oon vetänyt ainoastaan jumppia viimeiset pari kuukautta. Täytyy sanoa, että en ole oikeastaan huomannut mitään negatiivista, vaikka oonkin tehnyt pelkkää aerobista nämä viikot. Ainoa miinus puoli on se, että kaipaan projekteja ja haasteita ja usein mun mielenkiinto suuntautuu urheilun puolelle näissä asioissa. Välillä oon siis tavallaan tylsistynyt siitä, että en koe haastavani itseäni riittävästi. Toisaalta, mulla on ollut enemmän aikaa suunnitella jumppia ja tehdä esimerkiksi pitkiä kävelylenkkejä lähes päivittäin. Hyvinvoinnin kannalta siis varmasti jopa parempi näin. Ja tiedän, että nyt moni ajattelee että miksi en keksi projetkeja ja haasteita treenin ulkopuolelta, mutta ongelma on se että mua kiinnostaa hyvin harvat asiat. Olen siinä mielessä vaikea ihminen, että en innostu kovin monista asioista urheilun ja ravitsemuksen ulkopuolella.

Tällaista ajatuksentynkää tähän iltaan. Muistakaahan muutkin ottaa breikkiä treenistä ja muistakin arjen jutuista vaikka ne kuinka kivoja juttuja olisivatkin! Viikonloppu on oiva hetki ottaa oikeen kunnolla iisiä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook