KEVYEMPÄÄ OLOA METSÄSTÄMÄSSÄ

Moikka moi! Palattiin viikon lomalta tämän viikon torstaina ja viime päivät onkin menneet palatessa takaisin, ah niihin ihaniin rutiineihin! Lomalla tuli käveltyä paljon ja muutama salitreenikin päästiin tekemään, mutta muuten aika meni täysin relatessa. Ruokaa upposi paljon ja vaikka pieni irtiotto teki hyvää, tykkään kuitenkin myös siitä olosta, jonka mun normaali, terveellisempi ruokavalio antaa.

Päätinkin eilen tehdä pitkästä aikaa kasvissosekeittoa ja sen pääraaka-aineena toimi myskikurpitsa. Kurpitsa onkin todella monipuolinen, kevyt ja herkullinen raaka-aine, josta voi tehdä monia erilaisia ruokia, kuten keittoja, ranskalaisia, muusia jne. Oikeastaan kurpitsa toimii kaikkeen kuten peruna tai bataatti, mutta on kevyempi ja sisältää vähemmän hiilihydraatteja. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Tämä soppa on täynnä mm. C-vitamiinia, A-vitamiinia  sekä muita ravinteita, joita tarvitaan pitämään vastustuskyky iskussa näin flunssakauden jyllätessä pahimmillaan. Sosekeitot ovat myös ihan loisto sapuskaa sillon jos haluaa keventää kalorimäärästä, mutta syödä silti vatsan täyteen. Tässäkin annoksessa on alle 300 kaloria täyttävää soppaa! Itse heittelin päälle vielä savustettua lohta tuomaan proteiinia. Keitot toimivatkin loistavasti myös aamupalana tai välipalana näin kylmempinä aikoina!

Tarvitset:

1 myskikurpitsa

500 g porkkanoita

250 g punaista suippopaprikaa

700 g tomaattia

5 -10 kynttä valkosipulia

1 punasipuli

1,5 dl kookosmaitoa (light)

mausteita: luomulaatuinen kasvisliemikuutio, yrttisuola, chili, valkosipuli, mango-curry

Pese kurpitsa ja porkkanat, poista kurpitsan siemenet, pilko kuorineen ja asettele palat uunipellille. Paista 200 asteessa noin 20-30 min. Keitä pilkotut paprikat ja tomaatit pehmeiksi, lisää lopussa sipuli ja valkosipuli keittymään pariksi minuutiksi. Irrota kurpitsan liha kuoresta lusikalla ja soseuta kaikki ainesosat tehosekoittimella. Lisää kookosmaito ja runsaasti mausteita. 

Tää oli kyllä ihan törkeen maukas soppa ja koko iso kattila onkin kadonnut jo parempiin suihin. Huomenna ajattelin valmistaa tomaattikeittoa ja ottaa muutenkin näitä erilaisia soppia mukaan mun viikkomenuun useammin. Nyt on sellanen fiilis, että voisi  keventää muutenkin pikkuisen ennen joulua.

Tässä on ollut aika herkuttelun täyteinen syksy ja alkaa tuntua, että pieni sokerivieroitus voisi tehdä hyvää! 😀 Oon vetänyt edelleenkin rennoin ottein hiilarisyklittelyllä ja viikot ovat menneet vhh-meningillä, kun taas viikonloppuihin on mahtunut sitten myös noita herkkuja. Paino on pysynyt kurissa, eli sen suhteen ei ongelmaa, mutta pakko myöntää että kyllä tuo liian usein tapahtuva mässäily vie energiaa ja olotila on ollut jokseenkin väsähtäneempi kuin normaalisti!

Innolla oottelenkin uutta viikkoa ja tuntuu, että nyt riittää ihan hulluna motivaatiota ja energiaa treenata tehokkaasti!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MEDIASEKSIKÄS EI OLE YHTÄ KUIN PÄTEVÄ

Aihe josta oon halunnut pitkään kirjoittaa ja joka tuli mieleeni kun luin erästä keskustelua liittyen Personal Trainingiin sekä nettivalmennuksiin. Kyseisessä keskustelussa pohdittiin juurikin mediaseksikkyyttä ja kuinka se yhdistetään monissa mielikuvissa myös pätevyyteen. En tiedä olenko ihan väärässä jos sanon, että nettivalmennukset ovat jopa syrjäyttämässä henkilökohtaisia valmennus-suhteita, etenkin kuntoilijoiden keskuudessa.

Nettivalmennuksia saa nykyään hyvinkin edullisesti ja tarjonta on todella laajaa. Olen sitä mieltä, että nettivalmennukset voivat olla todella laadukkaita, mutta yhtä lailla ne voivat olla täyttä kuraa. Ongelma on tällä alalla se, että kuka tahansa voi kutsua itseään valmentajaksi tai Personal Traineriksi, vaikka mitään koulutustaustaa ei olisi alla. Taso ja valmentajien kirjo on todella laaja, eikä koulutuskaan aina takaa laatua. Koska tarjonta on laajaa, usein valinnassa ratkaisee henkilön suosio. Nykyään se suosio mitataan sosaalisessa mediassa.

Nettivalmennuksien tarjonta on noussut ihan hurjasti viime vuosina, sillä silloin kun avasin oman nettikauppani, ei ”kilpailijoita” ollut juuri lainkaan. Nykyään taas jokaisella bloggaajalla tai sometähdellä on vähintään yksi oma valmennus tai treeniohjelma. Yleensä tässäkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki, eli jos seuraajat jatkuvasti kysyvät ja toivovat ravinto- ja treeniohjeita niin miksi ei tekisi siitä bisnestä?

Asian laajentumiessa on paljon hyvää, sillä kuten mainitsin, nykyään on todella helppoa ja edullista hankkia itselleen vaikka se treeniohjelma, joka taas auttaa saavuttamaan niitä tuloksia joita tahtoo. Halvalla voi saada myös hyvän, omia tarpeita vastaavan tuotteen! Erilaisia valmennuksia hankkiessa tuliskin kuitenkin aina ensin tiedostaa mikä on se oma tavoite ja miettiä voiko massavalmennus antaa riittävät eväät siihen. Kukaan tuskin ostaisi fitness kisavalmennusta massavalmennuksena, mutta viiden kilon laihdutus taas on sellainen asia, johon usein riittää vain tavoitetta ohjaava ruokavalio.

Toinen ongelma on tämä mediaseksikkyys. Mielestäni etenkin nuorempien tulisi ymmärtää se, että vaikka joku on ihailtu, kaunis tai hyväkroppainen, se ei aina tarkoita, että kyseinen henkilö osaisi suunnitella turvallisia ja toimivia ohjelmia muille. Tämä sama asia pätee melkein missä tahansa bisneksessä. Vaatteet näyttävät usein hyvältä hyväkroppaisien ihmisien päällä, jonka vuoksi tällaisia käytetään mainonnassa. Joskus sitä itsekin unohtaa, että vaikka joku mekko näyttää mielettömän hyvältä Fashion Novan ”baben” päällä, (jolla vyötärö on 50 cm ja lantio 100 cm :D) niin sama rätti on päälläni lähes naurettavan näköinen. 😀 Meille kun yritetään myydä niitä unelmia mielikuvien avulla ja sosiaalinen media on erittäin tehokas keino aivopestä meitä uskomaan melkein mitä tahansa.

Olen huomannut joidenkin yrityksien sekä yksityishenkilöiden markkinoivan tuotteitaan ja palveluitaan ostos teeveen tavoin, eli ns. tyrkytetään tuotetta niin kauan että sitä luulee kohta tarvitsevansa tuotteen. 😀 Pisteet kuitenkin kaikille niille, jotka ovat tehneet omasta brändistä tai tuotteesta bisneksen, sillä helppoa se ei ole, oli kuinka kaunis tahansa! Nykyään tämä ala vaatii itsensä likoon laittamista ja sitä tietynlaista itsevarmuutta, että tietää mitä tekee ja uskoo omaan juttuunsa.

En siis todellakaan ole sitä mieltä, että esimerkiksi nettivalmennukset olisivat laadultaan huonoja, mutta toisaalta, siihen on kyllä syynsä miksi henkilökohtainen valmennus on kalliimpaa. Kouluttautuminen ei aina tarkoita pätevyyttä ja mun mielestä kokemus ja mielenkiinto asioita kohtaan on tällä alalla erittäin tärkeää. Se, että on itse superhyvässä tikissä, kertoo toki siitä että elää kuten opettaa, mutta mielestäni tällä alalla pitää ymmärtää todella monipuolisesti asioita ja yksilöiden eroja. Tietyt perusasiat toimivat suurimmalle osalle, mutta ei aina.

Nykyään on siinä mielessä aika raakaakin se, että mikäli et omaa suurta seuraajakuntaa tai osaa markkinoida itseäsi riittävän hyvin, on hyvin vaikeaa pärjätä millään alalla. Markkinointi on tietysti aina ollut iso osa myyntiä, mutta nykyään juuri sosiaalisen median vuoksi tämä erottaa suuret tekijät pienemmistä. Ne on nimittäin aika jäätäviä summia ja määriä mitä tällaiset suuremmat some-starat tekevät juuri näillä nettivalmennuksilla, joissa usein saman ohjelman ostaa x määrä ihmisiä edulliseen hintaan.

Herättääkö aihe ajatuksia? Ootko itse huomannut miten media vaikuttaa sun ostoskäyttäytymiseen?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


10 x ENNEN OLI KAIKKI TOISIN

Oliko ennen kaikki paremmin, vai kultaako aika vaan muistot? Ootko koskaan miettinyt ootko luonnostaan muutosvastarintainen vai tykkäätkö muutoksesta ja otat sen avoimin sylin vastaan? Useinhan me ollaan aika pitkälle muutoksia vastaan, mutta kun jälkeenpäin muistelee, ovathan monet muutokset olleet loppupeleissä hyvästä.

Tässä kymmenen asiaa, jotka olivat ennen toisin. Näitähän keksisi vaikka kuinka, riippuen miten pitkälle menneisyyteen muistaa, mutta tässä ne mitä mulle tuli mieleen pikkuisen lähempää männävuosilta! 😀

Ennen maanantai oli maanantai ja perjantai perjantai, nykyään on vaan rintapäivä, jalkapäivä tai lepopäivä.

Ennen leivän, pastan tai karkin syöminen oli leivän, pastan tai karkin syömistä, nykyään se on hiilaritankkaus.

Ennen sait paljon ystäviä jos olit mukava, nykyään saat paljon seuraajia jos sulla on hyvä perse.

Ennen menestyttiin vuosien työllä, nykyään menestytään vuorokaudessa, jos tubekanava tai ig-tili breikkaa oikealla hetkellä.

Ennen syötiin silloin kuin oli nälkä niin pitkään ettei enää ollut. Nykyään syödään laskukaavojen, grammojen ja makrojen mukaan niin ettei nälkä lähde lainkaan ja yhtenä päivänä vedetään niin että vatsalaukku repeää.

Ennen vedettiin siskon vanhat lenkkarit jalkaan ja lähdettiin lenkille, nykyään ostetaan ensin 500 €:llä treenivaatteita ja pulvereita, laitetaan silikonit, hankitaan valmentaja, kirjoitetaan IG:n bioon IFBB ja sitten aletaan kilpaurheilijaksi fitneksessä.

Ennen sovittiin edellisenä päivänä missä nähdään ja milloin, nykyään ei pystytä sopia edes viittä minuuttia pidemmälle omia menoja, vaan ”soitellaan ja textaillaan” lähemmin.

Ennen lapset keksivät itse tekemistä, hyppivät ruutua ulkona ja pyöräilivät jalkapalloharjoituksiin. Nykyään aikuiset/älylaitteet keksivät lapsille tekemistä ja toimivat lasten harrastuksien hovikuskeina 24/7.

Ennen elokuvailta tarkoitti sitä, että tarkkaan harkiten valittiin tietty elokuva vuokraamosta ja sen parissa vietettiin ilta, nykyään maataan sohvalla ja aloitetaan 10 eri elokuvaa Netflixistä eikä lopulta jakseta katsoa yhtäkään loppuun.

Ennen oli lottovoitto kun ehti nauhoittaa oman lempikappaleensa radiosta kasetille, nykyään jonnet ei edes tiedä mikä on kasetti. 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


NEVER SAY NEVER

Ihan lapsesta lähtien mulla on ollut fiilis, että haluan ”isona” työskennellä joko liikunnan, ravitsemuksen tai molempien parissa. Kyseinen tunne on vahvistunut vuosien aikana ja vaikka en koskaan tiennyt tarkkaan mitä työni olisi, palaset loksahtelivat itsestään paikoilleen. Kun aloitin aikoinaan 19-vuotiaana työt kuntosalilla, oli kaikki uutta ja koska olen aina ollut hieman introvertti, oli esimerkiksi ohjaaminen todella jännittävää. Stressasin melko paljon ja jossain vaiheessa ajattelin, että ei tää kyllä ole mun juttu. Erikoisen sattumien ja kohtaamisten kautta (jos niin voi sanoa) päädyin tekemään yllättävänkin päätöksen lopettaa työt & opiskelut ja lähteä matkaoppaaksi.

Multa on monesti pyydetty, että kertoisin täällä blogissakin tuosta ajasta ja nyt ajattelin lyhykäisesti niin tehdä. En tosin muista kaikkea enää niin kirkkaasti, koska tästäkin alkaa olla jo kohta 10 vuotta aikaa, jestas! 😀 Uskon myös, että kyseinen ammattikin on muuttunut paljon noista ajoista. Halusimme silloisen poikaystävän kanssa töihin samaan kohteeseen joten haimme Gran Canarialle, jonne lennetään useita (9 kertaa tuohon aikaan) kertoja viikossa. Jännittävien vaiheiden jälkeen, pääsimme molemmat samaan paikkaan ja sain tiedon pakata kamat, lähtöön oli vain joitakin viikkoja.

Tuhon aikaan olimme juuri voittaneet aerobicin SM-kultaa joukkuesarjassa ja lähtö oli tietysti hieman huono juttu juuri kun olimme ns. huipulla lajissa. Olin kuitenkin päättänyt lähteä ja niin tein. Oli aika pelottavaa lähteä täysin uuteen maahan ja uuteen työhön, mutta suhteellisen nopeasti sitä pääsi hommaan kiinni. Nuorille sopivaa duuniahan tuo on ja vaatii ehkä enemmän juuri ongelman ratkaisu kykyä, jota työ ainakin tuolloin pääosin oli. Suomalaisia oppaita oli liian vähän kohteessa ja meille kerääntyikin aikamoinen määrä töitä. Välillä tuntui, että olin 24/7 töissä ja palkka oli huikeat 800 € / kk. 😀

Työnkuvaan kuului turistien lentokentältä hakemiset & tuomiset, hotellipäivystykset, tervetuliaisjuhlat, retket, yleisten asioiden hoito, call center päivtystys sekä päivystyspuhelin, johon tuli soittoja ympäri vuorokauden. Joku saattoi soittaa keskellä yötä, että menisitkö hakemaan tuon mun miehen baarista kun se ei lähde sieltä vaikka kuinka oon yrittäny! 😀 Haha. Työtehtäviä saattoi siis olla aamusta ihan yöhön saakka ja minä joka olin tottunut elämään rutiinien mukaista elämää ja treenaamaan paljon, ahdistuin tästä. Treenille ei meinannut löytyä aikaa ja ne kerrat kun pääsin liikkumaan, tuntui haastavalta koska ryhmäliikuntatarjonta oli aika suppea ja tuohon aikaan en käynyt esimerkiksi salilla lainkaan. Juoksin jonkun verran, kävin spinningeissä ja haaveilin mielessäni omista ohjauksista sekä meidän aerobic-treeneistä!

Työssä oli tietysti myös hyviä puolia ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, opin paljon asioita ja ns. kasvoin ihmisenä (koska olin niin nuori) jos niin voi sanoa. Kotiin palaaminen tuntui kuitenkin erittäin hyvältä asialta ja paloin halusta päästä takasin omaan juttuuni. Enää en epäröinut lainkaan etteikö liikunta-ala olisi se mun juttu. Muistan vieläkin, kun istuin lentokoneessa Las Palmasin kentällä ja mietin mielessäni, että mä en enää ikinä tule tänne. 😀

No nyt päästäänkin sitten otsikkoon, sillä huomenna olen lähdössä pienelle lomalle ja lentämässä juurikin tuonne Las Palmasin kentälle. Lomaillaan viikko Gran Canarialla ja on muuten kiva mennä tsekkaamaan, että miten paikat ovat muuttuneet vuosien aikana. Mullahan oli tuon kauden jälkeen vuosia sellainen ajatus, että en ymmärtänyt lainkaan miksi ihmiset menevät lomamatkalle tällaiseen ”turistirysään”. Siellä asuessa kun sai ehkä hieman yliannostuksen koko hommasta. Näin ne ajatukset kuitenkin laimenee ja nyt tuntuu jopa kivalta mennä pieneen lomamoodiin hetkeksi ja irtautua niistä rutiineista jotka täällä pyörii päivästä toiseen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


USKOTKO KAIKEN MITÄ NÄET?

Miten ja millä perustein sinä perustat vaikutelman ihmisestä? Onko sulla tietty kuva kaikista julkisuuden henkilöistä tai niistä joita seuraat somessa? Ootko koskaan miettinyt kuinka vääristyneen tai minimaalisen kuvan pelkkä media voi antaa? Miksi niin monet loukkaantuu tai jopa kimpaantuu eriävistä mielipiteistä. Miksi toisenlainen näkökulma aiheuttaa niin suuren tunneraktion itsessä?

Me ollaan kaikki erilaisia ja sen ymmärtäminen on piirre, josta hyötyvät kaikki. Ymmärtämisellä tarkoitan, että pystyy suhtautumaan neutraalisti asioihin jotka eivät välttämättä mene aina samalla linjalla oman mielipiteen ja elämäntyylin suhteen. Oon todennut että etenkin nykyään ihmisiä arvotetaan hyvin pitkälle jonkun yksittäisen tapahtuman tai mielipiteen perusteella. Nouset julkisuuteen jonkun yksittäisen asian vuoksi ja sen jälkeen kyseinen leima seuraa mukanasi ties kuinka pitkään.

Olenkin miettinyt viime aikoina, että miksi eriävät näkökulmat ja mielipiteet otetaan aina niin negatiivisena asiana? Itse ajattelen, että jos henkilö on kanssani eri mieltä jostain, kertoo se ainoastaan kyseisestä asiasta, enkä esimerkiksi heti inhoa kyseistä tyyppiä, vain koska emme ole samoilla linjoilla jostain asiasta. Saatan esimerkiksi inspiroitua jostain sosiaalisen median vaikuttajasta ja pitää häntä hyvänä tyyppinä, vaikka hänen ravintofilosofiansa poikkeaisi omastani täysin. Voin silti oppia häneltä uusia näkökulmia, jos olen avoin ottamaan niitä vastaan, enkä vain heti teilaa koko tyyppiä ja kaikkea mitä hän tuottaa ulospäin.

Kyseinen esimerkki oli aika kevyt kulma, mutta sama pätee myös vakavammissakin asioissa. Jos ajatellaan vaikka parin päivän takaista postaustani, jossa oli hyvinkin provosoiva kulma ja joka sai paljon keskustelua aikaiseksi. Luettuani kaikki kommentit ja mietittyäni niiden sisältöä, oma alkuperäinen mielipiteeni lieveni tässä asiassa. En ehkä ajattele asiaa enää niin jyrkästi kuin tähän mennessä. Kehtaanko myöntää sen? No totta kai!

Olisin toki voinut helposti kirjoittaa tuon aiheen auki myös vähemmän provosoivasti, mutta silloin tästä ei olisi seurannut keskustelua juuri lainkaan. Kun otan kantaa asioihin, tiedän tasan tarkkaan miten pysyä taustalla herättämättä huomiota ja miten taas saa keskustelua aikaseksi, vaikka siinä usein saisi itsekin paskaa niskaan samalla.

Olen ollut tällä vaikuttaja-alalla jo kahdeksan vuoden ajan ja oppinut tosi paljon siitä miten ihmiset reagoivat median tuottamaan sisältöön. Aina kun julkisuuden henkilöä riepotellaan negatiivisesti mediassa, yritän nähdä asiasta muitakin puolia kuin vain esiin tuodun. Ongelma on se, että jos joku halutaan ”polttaa roviolla” median toimesta, niin se on hyvinkin helppoa. Totuus on kuitenkin, että harvoin (tai koskaan) asioilla on vain yksi puoli tai harvoin kukaan ihminen on oikeasti vain paha, ilkeä tai vaikka tyhmä.

Etenkin ulkoisen habituksen perusteella julkisuuteen nousseita pidetään usein tyhmänä. Esimerkkinä vaikka tämä ihmis-Ken, joka on leikellyt itsensä totaalisesti uuteen uskoon. Mietin minäkin, että täytyy kyllä olla päässä vikaa jos haluaa tehdä noin radikaaleja muutoksia vain ulkonäön vuoksi, eihän se edes näytä ihmiseltä enää! Katsottuani dokumentin kyseisestä henkilöstä, mielipiteeni muuttui, sillä hän vaikutti erittäin sympaattiselta tyypiltä ja tuo ulkonäön muokkaaminen on vain yksi osa häntä, ei koko totuus.

Tässä täytyy tietysti muistaa sekin kulma, että voi hyvin olla, että kyseisessä dokumentissa nimenomaan haluttiin tuoda esiin tällainen symppis-näkökulma hänestä. Ohjelmilla ja medialla onkin valta luoda ihmisistä melkeinpä sellainen kuva kuin itse haluavat. Oli kyseessä tositeevee tai dokumentti, leikkaamalla ja valitsemalla tietyt kohdat näytettäväksi, saadaan aikaan se melikuva mitä halutaan yleisölle tuoda. Myös yksittäiset vaikuttajat, pystyvät tähän samaan päättämällä millaista sisältöä tuo itsestään ulos. Tästä herääkin kysymys, että onko tämä skene edes millään tavoin aitoa tai totuudenmukaista?

Mitähän tällä siis oikeastaan haluan sanoa…Ehkä sitä että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Asioihin kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä ne ikävätkin näkökulmat voivat opettaa, mutta kaikkea ei tokikaan kannata niellä purematta, sillä vaikka se lukee netissä tai tulee telkusta, se ei välttämättä pidä paikkaansa. Tietty skeptisyys on aina hyvästä, oli sitten kyseessä faktoihin perustuva teksti tai vaikka henkilöstä kertova lööppi!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook