HUIPPU-URHEILU EI OLE AINA ”TERVEELLISTÄ”

Jos olet seurannut uutisia, olet ehkä lukenut aitajuoksija Annimari Korteen liittyvästä jupakasta. Annimari oli julkaissut instagram profiilissaan kuvan, jossa hän oli vuonna 2016 68 kiloisena ja nyt aivan hetki sitten napatussa kuvassa 53 kiloisena. Nainen on hyvin tiukassa kunnossa tällä hetkellä ja sekös saa jengin sekaisin.

Annimaria on syytetty huonona esikuvana olosta sekä syömishäiriöön yllyttämisestä. Syytökset ovat ovat mielestäni aika tökeröjä. Tätä aihetta on käsitelty ennenkin sosiaalisessa mediassa mm. fitness kisaamisen näkökulmasta ja monesti tultu siihen lopputulokseen, että kilpaurheilu on kilpaurheilua ja kuntoilu ja tavalliset, terveelliset elämäntavat asia erikseen. Mitä urheilu-uraan tulee, nyt 15 kiloa kevyempänä Annimari on elämänsä kondiksessa myös suorituskyvyllisesti ja onhan se fakta, että jos täytyy olla nopea, ei ylimääräisestä rasvasta ole silloin mitään hyötyä, päin vastoin.

Tietyissa lajeissa menestyminen vaatii kevyen kehon. Tähän kategoriaan kuuluu myös mm. voimistelulajit ja vaikka taitoluistelu. Näiden lajien urheilijat ovat usein hyvin hentorakenteisia. Se onko tämä aina terveellistä onkin sitten oma juttunsa. Hento ja kevyt keho ei kuitenkaan aina ole sairas, kuten ei ole hieman ylipainoinenkaan. Nämä ovat yksilöllisiä asioita ja voihan hyvin olla, että nyt 13 kiloa hoikempana Annimari on hyvinvoivampi kuin ennen.

Mediassa ja somessa on spekuloitu aiturin antamaa kommenttia koskien painonpudotustaan. Kysyttäessä Annimari oli kertonut laihtuneensa syömällä vähän, mikä on aika loogista silloin kun pudotetaan painoa. Se, mikä on vähän on taas suhteellista ja emmehän voi tietää, miten paljon hän on aiemmin syönyt. Totta kai ruuan vähenemistä kommentoi silloin näin.

Mielestäni lausetta on painotettu ehkä hieman liiaksi ja yritetty kääntää se hyvinkin negatiiviseksi. Olen ennenkin kirjoittanut, että mikäli normaalipainoinen naisihminen haluaa laihtua, on vain fakta, ettei kalorimäärät ole mitään hullun suuria. Se on vain fysiologinen fakta, eikä millään tavoin yllyttämistä syömättömyyteen.

Artikkelissa pyöriteltiin myös sitä, että Annimari oli kommentoinut monien urheilijoiden syövän vähän liikaa. Tämä on toki yleistämistä ja ehkä hieman hölmösti sanottu, mutta kuten minäkin olen maininnut, monesti ihmisillä on vääristyneitä mielikuvia esimerkiksi liikuntasuorituksen aiheuttamista energiankulutuksesta. Aktiivisuus ja treenaaminen nostaa kulutusta, mutta loppupeleissä kyse on aika maltillisista määristä. Tämä ei päde kaikkiin ihmisiin tai urheilijoihin ja tiedän, että on myös paljon urheilijoita, jotka saisivat suorituskykyynsä lisää tehoa syömällä enemmän tai optimaalisemmin.

kuva: Iltalehti

Mun mielestä on aika turhaa syyllistää urheilijaa tällaisesta, sillä kuten tiedämme, huippu-urheilu ei aina ole terveellistä eikä edes terveyden kannalta ihanteellista. Se on jokaisen urheilijan oma asia kuinka paljon laittaa itsestään liikoon.

En todellakaan väitä, että menestyminen urheilussa vaatisi aina terveyden uhraamista tai laihduttamista, mutta lajista riippuen, se vaatii mitä vaatii. Mitä esikuvana oloon tulee, niin nämä ovat aina kaksipiippuisia juttuja. Jos ajatellaan vaikka viihdealan ammattilaisia, jotka vetävät viikonloput alkoholin ja huumeiden voimin, harvoin heidän esikuvana olostaan siltikään valitetaan ja syyllisestään mediassa tai somessa? Mielestäni huippu-urheilija, joka on parantanut tuloksiaan pistämällä kaiken peliin, on aika hyvä esikuva nykymaailmassa, jossa vallitsee kaikki-mulle-heti-ja-mahdollisimman-helpolla-kulttuuri.

Syömishäiriöt ja kehonkuvaan liittyvät ongelmat ovat todella surullinen aihe, siltikin välillä tuntuu, että todella helposti syyllistetään ja osoitetaan sormella jos joku puhuu laihduttamisesta tai painonhallinnasta. Samaan aikaan ylipaino ja sen aiheuttamat sairaudet ovat järisyttävässä kasvussa ja niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua painonhallinnassa on paljon!

Tässä mun ajatuksia aiheesta näin lyhykäisesti. Haluan vielä painottaa, että paljon urheileva ja aktiivinen ihminen voi syödä reilummin ja ihan normaalisti laskematta jokaista suupalaa. Kuten monesti jo kirjoitinkin tavoitteellinen urheilu on kuitenkin hieman eri asia. On lajeja joissa kilpaillaan esimerkiksi painoluokissa ja näihinkin liittyy usein hurjia ja nopeita dieettejä, se on vain pelin henki, eikä siitä tulisi ottaa mallia omaan elämään.

Mitä mieltä aiheesta? Saa olla samaa mieltä ja saa olla myös eri mieltä! 🙂

Viikonloppuja!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


INTERVALLITREENIN HYÖDYT JA TREENI JOKA SOPII KAIKILLE!

Intervallitreenit, etenkin kovatehoiset HIIT-treenit ovat olleet pinnalla jo vuosia. Intervallitreeni onkin loistava keino parantaa hapenottokykyä ja myös kuluttaa energiaa, eli kaloreita. Treeni kuluttaa itsessään jo kivasti energiaa, mutta nostaa kulutusta myös treenin jälkeen! Rankan aerobisen treenin aikaansaama lisäkulutus voi olla jopa parisataa kaloria.

Ajattelinkin jakaa treenin, jonka jokainen voi tehdä omaan kuntotasoonsa sopivana versiona. Kävin itse juoksemassa tämän tänään aamulla ja oli mukavaa vaihtelua tasavauhtisille lenkeille. Intervallitreeneillä kehität vauhtikestävyyttäsi ja pian pystyt juosta kovempaa pidempään. 🙂

Aloittelijan versio:

Kävele ja hölkkää vuorotellen 15 minuuttia niin että keho tuntuu lämpimälle.

  • hölkkää / juokse 2 min 30 sek putkeen
  • kävele reippaasti 2 min 30 sek, kuitenkin niin, että syke tasaantuu.

Toista 5 x läpi

kävele ja hölkkää vuorotellen 10-15 min loppuverryttelynä.

Kokeneemman treenaajan versio:

Hölkkää 15 minuuttia niin että keho tuntuu lämpimälle.

  • juokse kovalla vauhdilla 2 min 30 sek putkeen
  • kävele/hölkkää 2 min 30 sek, että syke tasaantuu.

Toista 5 x läpi

Hölkkää 10 min + kävele reippaasti 5 min loppuverryttelynä.

Nyt sun täytyy vaan vetää lenkkarit jalkaan, avata ulko-ovi ja painua ulos hengittämään raitista ilmaa ja pistämään keho liikkeelle. Lupaan, että treenin jälkeen on mahtava olo! 🙂

Kivaa torstaita!

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


8 X VIIME AIKOJEN PARHAAT

Tiedättekö, mä oon sitä mieltä että jos me osattais arvostaa arkea ja pieniä hyviä juttuja enemmän, uskon että oltaisiin kauttaaltaan paljon onnellisempia. Jotenkin tuntuu, että sitä aina odottaa jotain tai etsii jotain parempaa ja siistimpää. Usein vielä jälkeenpäin vasta tajuaa miten hyvin asiat oli tai miten kivaa jokin juttu oli. Just tää hetki voi olla sellainen hetki, jota muistelet jälkikäteen kaivaten. Nauti tästä päivästä, hetkestä ja kaikista pienistä jutuista, mitkä saa suupielet ylöspäin!

Ihmiset! Kaikki ne ihanat tyypit, jotka treenaa mun kanssa jumpissa. Oon tutustunut niin moniin siisteihin tyyppeihin ja joka päivä saan jakaa liikunnan iloa ja fiilistä niiden kanssa. Ne on niitä, jotka ymmärtää kuinka joku biisi voi olla niin siisti että menee vaan kylmät väreet ja niiden kanssa voi spekuloida kuinka hyvä, huono tai rankka tuo uusi ohjelma nyt olikaan! 😀

Uusi harrastus! En olisi uskonut innostuvani juoksemisesta, mutta jotenkin se on taas tuntunut hyvältä ja mielekkäältä. Mulla ei oo ihan hirveesti aikaa panostaa tuohon juoksuun, koska työt (ohjaukset) mutta paristi viikossa oon käynyt tekemässä erilaisia juoksutreenejä. Innostuminen uudesta on aina siistiä!

Fiilis kun oot vetänyt kunnon hikitreenin, käyt suihkussa ja peset hiukset. Yksi parhaista tunteista ikinä! 🙂

Oma ahkeruus! 😀 Hah, kai sitä saa olla ylpeä itsestään joskus. Omalla mittakaavallani olen ollut ihan super reipas työrintamalla viime aikoina ja mikä parasta se näkyy myös tiliotteessa. Mun työpanos onkin aina suoraan verrannollinen siihen millaista palkkaa nostan. Motivoivaa, mutta joskus toki hieman stressaavaa. 😀

Toimiva keho! Oon niin kiitollinen tästä mun kropasta, joka antaa mun tehdä valitsemaani työtä ja vielä harrastaa omia juttuja niiden ohella. Voisin sanoa olevani suoristuskyvyllisesti parhaassa kondiksessa todella pitkään aikaan. 

Arki-illat on ihan parasta aikaa. Työt on takana ja saa käpertyä sohvalle tai painopeiton alle relaamaan ilman mitään kiirettä. <3

Obelix! Mitä kauemmin tuo hauva on mulla ollut, sitä rakkaampi siitä on tullut. En ymmärrä miten koira voi olla noin suloinen ja ihana. Luonne on aivan valloittava ja fiksukin se on vielä! 😀 

Oma koti! Viihdyn kotona todella hyvin ja viikonloppuna innostuin hieman sisustamaan lisää. Koti tuntuu sellaiselta paikalta, minne on aina kivaa tulla. Mulle koti on aina ollut safe place. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


URHEILUKELLON HYVÄT JA HUONOT PUOLET

Vuoden alussa sain yhteistyön tiimoilta käyttööni Polarin Vantage M – multisportkellon ja siitä saakka kello on ollut mun ranteessa 24/7. Kellosta kysellään edelleen aika paljon, joten ajattelin kirjotella hieman sen hyviä ja huonoja puolia. Tämä ei siis ole mikään maksettu mainos, vaikka kellon yhteistyönä sainkin!

Olen tykännyt Vantage M – mallista paljon, sillä se on siro ja sopii hyvin myös arkipukeutumiseen. Lisäksi kellon hyödyt kasvavat mitä kauemmin sitä käyttää. Treenistä näkee mm. kardiokuorman ja juostessa juoksuindeksin, joka mittaa juoksun tehoa. Lisäksi ympärivuorokautinen sykkeenseuranta ja unitoiminnot kertovat myös kehon palautumisesta. Tiesittekö, että alkoholin nauttimisen jälkeen yön aikainen syke on jopa 20-30 iskua korkeampi kuin normaalisti, mikä kertoo mm. siitä, että nukkumisesta huolimatta keho tuskin lepää saati palautuu. Tämä siis omakohtainen kokemus!

+ Kellon avulla voi seurata päivittäistä aktiivisuutta ja askelmäärää, mikä motivoi liikkumaan ja pitämään aktiivisuuden riittävän korkealla. Uskon, että monet ihmiset kuvittelevat kulutuksensa ja aktiivisuuden suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. Mittarin avulla saa selkeät lukemat niin päivittäisestä kulutuksesta kuin aktiivisuudestakin.

+ Motivoi treenaamaan oikealla alueella. Sykkeen avulla pystyy säädellä treeniä tarkemmin, eli jos haluaa tehdä peruskestävyyttä kehittävän harjoituksen, joutuu yleensä vähän himmailla menoa, kun taas kovatehoisissa treeneissä itse saan ainakin puskettua kovempaa kun on tavoite nostaa syke tietylle alueelle. Etenkin aerobista treeniä tekeville, kellon avulla saa järkeä tekemiseen.

+ Ympärivuorokautinen syke kertoo miten keho palautuu. Itse huomaan heti jos yön aikainen syke on korkeammalla –> se tarkoittaa, että on aika hidastaa, sillä keho alkaa mennä ylikierroksilla. Mun yöllinen syke on yleensä siinä 30 pintaan, eli aika levollisessa tilassa oon. 😀

+ Kello on todella kätevä apuväline juoksutreeneissä. Matkan aikana voi seurata nopeutta, sykettä, matkaa ja kellottaa kierrosaikoja, kun taas juoksun jälkeen juoksuindeksi kertoo juoksun tehosta. Juoksuindeksi-arvo on arvio maksimaalisesta, aerobisesta juoksutehosta, johon vaikuttavat aerobinen kunto ja juoksutavan tehokkuus. Kirjaamalla Juoksuindeksi-arvosi pitkällä aikavälillä voi seurata edistymistä. Kohentuminen tarkoittaa, että tietyllä nopeudella juoksemiseen tarvitaan vähemmän voimaa tai että tietyllä rasitustasolla vauhtisi on nopeampi. Itse olen esimerkiksi huomannut että 10 km lenkki sujuu paremmalla indeksillä ja vaikka vauhti on sama, syke pysyy matalampana.

Päivän aktiivisuus

+ Ranteesta mittaava sensori on tarkka! Mulla on myös sykevyö, mutta vyön ja ranteesta mittaavan kellon erot ovat aika pieniä. Vyö mittaa hieman tarkemmin nopeat sykkeen nousut ja laskut ja yleensä sillä mitattuna treenin korkein syke on hieman korkeampi kuin pelkällä ranteesta mitattavalla ominaisuudella.

+ Unitoiminnon avulla saa selkeämmän kuvan siitä kauanko oikeasti nukkuu yön aikana. Monesti sitä kuvittelee, että unta tulee tarpeeksi, mutta todellinen uniaika saattaakin olla lyhyempi mitä oli ajatellut. Olen huomannut, että kello tunnistaa aika tarkkaan nukahtamisen ja myös heräämisen. Se antaa myös statistiikkaa unen laadusta, mutta tästä olen hieman skeptinen kuinka tarkkaa tuo data voi olla.

Tämän treenin juoksuindeksi oli 58, mikä on asteikolla ”huippu”

– Siinä missä aktiivisuuden ja askelien mittaaminen on hyvästä, voi se aiheuttaa joillekkin myös stressiä siitä, että pitäisi olla enemmän liikkeessä. Joskus myös sykkeen ja lukujen seuranta menee vähän liian pitkälle ja unohtuu kokonaan tunnustella miltä kehossa tuntuu. Joskus ihmiset ottavat liian tarkkaan ja täytenä faktana kaikki luvut ja lukemat. Kyseessä on kuitenkin vain asioita mittaava laite ja oma keho on se, jota pitäisi osata kuunnella myös ilman mittareita.

– Salitreenejä ei kannata mitata sykkeen avulla, sillä syke ei kerro juuri mitään salitreenien tehokkuudesta. Jos siis tavoitteena on tehdä salilla muutakin nostaa kulutusta, kannattaa mitata hommaa mielummin siltä kannalta, miltä lihaksissa tuntuu ja miten sarjapainot nousevat treenistä toiseen. Toki punttailussakin syke nousee, mutta jos tavoitteena on haastaa lihasta, tulisi tätä mitata ihan muulla kuin sykkeen liikkumisen avulla.

– Henkilöt, joilla on luonnostaan hyvin matala tai korkea syke (poikkeava syke) voivat saada kulutuksen näkökulmasta hieman virheellistä tietoa kellon avulla.

Kuvat 1,4: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


LYHYTKIN DIEETTI VOI TUODA PYSYVÄT TULOKSET

Tasan vuosi sitten tänä päivänä mun lyhyt kiristelyjakso tuli päätökseensä ja muistan kuinka hyvä fiilis oli! Olin päättänyt ottaa kahdeksan viikon haasteen, jonka tavoitteena oli tehdä tietyt salitreenit (Bikini Fit – ohjelma) viikossa ja noudattaa miinus viisi kiloa – ruokavaliota. Pääsin haluamaani tavoitteeseen itse asiassa jo etukäteen, joten vaikka vedin haasteen loppuun, aloin nostaa kalorimääriä jo kahden viimeisen viikon aikana.

ennen – jälkeen

Tämä kuva on jaettu ennenkin ja olen asiasta kirjoitellut aiemminkin, joten miksi taas? No syy tähän on se, että tämän haasteen jälkeen olen pysynyt samassa kunnossa nyt vuoden päivät. Pudotin viikkojen aikana muutamia kiloja ja pääsin sellaiseen kondikseen missä viihdyin silloin ja viihdyn edelleen. Paino ei ole noussut tuosta ja kuntokin pysynyt aika lailla samana, mitä nyt tietysti joskus turvottaa enemmän ja niin edelleen, mutta saitte pointista kiinni.

Tämä dieetti oli jollain lailla erilainen aiempiin nähden, sillä löysin sellaisen tavan syödä, jota on ollut helppo noudattaa myös tavoitteeseen pääsyn jälkeen. Tällä hetkellä oon sellaisilla fiiliksillä, että mun dieetit ja kiristelyjaksot taitaa olla historiaa, sillä en koe ainakaan nyt tarvetta sellaiselle. En ole enää vuoteen kokenut.

Aina sanotaan ettei lyhyet dieetit vie mihinkään (minä myös) ja se on osaltaan totta, mikäli kiristely tehdään liian radikaalisti. Tässä on silti esimerkki myös siitä, että tällainen lyhyempi freesaus/dieettaus toimi erittäin hyvin. Olo koheni ja tulokset ovat pysyneet vuoden päivät koska ruokavalio oli jo dieetin aikana sellainen, että sitä oli mielekästä noudattaa.

Välillä mua jopa ärsyttää, kun joka puolelta tulee niin paljon ohjeita siitä miten tulisi elää elämäänsä. Mm. kehon muokkaaminen on asia, joka herättää paljon tunteita. Tietyt asiat ovat hyväksyttävämpiä kuin toiset, esimerkiksi normaalipainoisen diettaamista katsotaan usein kieroon. Olen toki samaa mieltä, että radikaalit pikakeinot eivät ole millään tavalla järkeviä, mutta jos jostain asiasta tulee itselle hyvä fiilis niin toteuta se. Se on sun elämä.

Mä en ole koskaan ollut sellainen että halajisin isoja lihaksia (eikä pelkoa että sellaisia mulle kasvaisikaan :D) vaan liputan enemmän ihan sellaisen normi-sporttilookin perään. Tykkään itselläni enemmän sirosta kehosta, kuin massiivisesta. Ihailen kyllä, jos joku toinen on tehnyt kovaa duunia ja hankkinut lihaa luiden ympärille, mutta omalla kohdalla se ei ole ”the thing”.

Tuntuuko susta joskus siltä, että sun tavoitteet olisi jotenkin vähemmän hyväksyttäviä kuin toiset?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook