Viikko sitten kyselin, miksi ruokailutavat ja etenkin toisten ihmisten ruokailutavat nostavat niin paljon tunteita pintaan. Vastauksia ja hyviä mielipiteitä tuli sen verran kivasti, että ajattelin tehdä aiheesta pienen yhteenvedon. Nämä ajatukset pohjautuvat siis kommentteihin, joita tähän postaukseen jätettiin. Tarkoitus oli siis miettiä ihan yleisesti, mikä siinä ottaa niin pannuun, jos joku toinen päättää muuttaa ruokailutapojaan terveellisemmäksi, eli jättää ne kuuluisat herkut pois. Kommenttien pohjalta, lyhyt ja ytimekäs yhteenveto voisi olla, että ärsyttää, koska toinen pystyy ja itse ei pysty, tai ei jaksa.
Uskon, että tämä asia tulee esiin paremmin tietyissä porukoissa. En tiedä meneekö ihan syteen, mutta olen useampaan otteeseen kuullut, että etenkin tällaisissa äiti-lapsi porukoiden tapaamisissa saa kyllä kuulla kunniansa, mikäli ei koske leipomuksiin. Tuo pikkulapsiaika on varmasti hyvin raskasta aikaa ja monille on haastavaa pitää terveelliset elämäntavat yllä. Tiedetään, että se ei tee hyvää, mutta huonosti nukuttujen öiden jälkeen ei vaan kiinnosta. Ärsytystä lisää sitten tietysti se, jos joku toinen on tehnyt muutoksen ja vaikka laihtunut hurjasti jne. Otan tähän vertauksena vaikkapa oman työpaikkani, missä kukaan ei koskaan kyseenalaista sitä mitä syö tai ei syö. Saattavat joskus kysyä haluanko minäkin laskiaispullan, kun kaikille tilataan sellainen, mutta eivät kysele sen kummempia kun kiitän ja kieltäydyn. 🙂
Kommenteissa tuli myös ilmi se, kuinka netissä on helpompi tuoda mielipiteensä ilmi. Tämähän on se nykypäivän vitsaus myös muissa asioissa. Netissä kehdataan lisäillä kaveriksi ja jättää anonyymisti rumia kommentteja, mutta kun nähdään livenä, ollaan kuin ei tuntisikaan.
Vaikka terveelliset ruokailutottumukset ovat jokaisen oma asia, kannattaa muistaa asia myös toiseen suuntaan. Kaikkia ei vain kiinnosta elää ns.kriteerien mukaan terveellisesti, jolloin suunnatonta ärsytystä aiheuttaa, jos kommentoidaan jokaista asiaa ja dissataan kaikki muut kuin gluteenitonmaidotonviljatonsokeritonlihaton – ruuat. Myös itsensä nostaminen jalustalle, koska olen nyt ollut herkkulakossa niin ja niin kauan, aiheuttaa monille harmaita hiuksia.
Joku otti esiin bloggaajien esikuvana olon ja oli huolissaan siitä, miten paljon paineita liian tarkka ruokavalio aiheuttaa. Se on kyllä ihan totta, että tieto lisää myös tuskaa. Lapsille ja nuorille liian pitkä kieltolista voi aiheuttaa vain hallaa ja pahimmillaan syömishäiriöitä. Tämä tuli esiin myös kommenteissa ja minunkaan mielestä lapsilta ei tulisi tieten tahtoen kieltää kaikkea, sillä juuri silloinhan niitä kiellettyjä halutaan vain entistä enemmän. Tärkeämpää on opettaa hyviä tapoja ja näyttää omalla esimerkillään niitä terveellisiä ruokailutottumuksia. Äidin ainainen laihduttaminen siirtyy melko varmasti myös tyttärille, etenkin jos siitä tehdään iso asia kotona.
Moni yhdistää terveelliset elämäntavat laihduttamiseen. Olen itsekin saanut selittää lukuisia kertoja, että en ole millään dieetillä, vaikka en haluakaan syödä pullaa. Olen myös huomannut, kuinka yleistä on, että kannustetaan toisia ihmisiä syömään sitä pullaa, jätskiä, karkkia tms. Jos vaikka kertoo olevansa hieman väsynyt ja nälkäinen, usein kehotetaan että meneppäs kotiin lepäämään ja herkuttele oikeen kunnolla. Yhdellä tutulla oli syksyllä rankka elämänvaihe ja lähestulkoon jokainen hänen tuttunsa, terapeuttia myöten kehotti häntä syömään jäätelöä ja makaamaan sohvalla. Itse kehotin häntä pitämään kiinni liikuntarutiineista ja syömään terveellisesti, jotta olisi helpompi jaksaa vaikea vaihe. Hän oli toki itsekin samoilla linjoilla kanssani ja onneksi hän pysyi tiukkana ja teki kuten tuntui parhaalta, sillä jälkeenpäin hän totesi näiden kahden asian olleen se, mikä auttoi jaksamaan eteenpäin.
On myös jännää, että kun puhutaan vaikka uusista, ei niin tavanomaisista ruoka-aineista, herää todella suuri haloo jos niitä käytetään enemmän kuin ravitsemussuositukset suosittelevat. Otetaan esimerkkinä vaikka chia-siemenet, joita suositellaan käytettäväksi 1 rkl/vrk. Olen lukenut hyvinvointilehdistä (asiantuntijan toimesta) ja kommenttibokseista lukuisia kommentteja, joissa otetaan aina tämä asia esiin, mikäli joku on käyttänyt siemeniä vaikka sen 2 rkl päivässä. Harvoin kuitenkaan muistetaan, että esimerkiksi sen sokerin päivittäinen suositus on n. 5 % kokonaisenergiansaannista. Jos jokainen pitäisi kiinni tästä, jäisi hyvin monet leivontareseptit ja muutkin ruuat valmistettua. Miksei kukaan kommentoi ruokablogien kommenttiboksiin, että miten tässä on niin paljon sokeria kun suositus on vain 5 %? 😀
Samaan kategoriaan menee myös tyypit, jotka kritisoivat erikoisruokavaliota. Joku olikin kommentoinut hyvin, että usein vegaanista ruokavaliota ihmetellään ja mietitään, miten nyt saa kaikki ravinteet ja proteiinin ja samalla vedellään itse sipsiä ja kaljaa. Uskon, että on yleisempää, että ravinteet jää saamatta ihan perus ruokavaliolla, kuin jollain erikoisruokavaliolla. Usein (ei toki aina) erikoisruokavalioiden käyttäjät ovat hyvin tietoisia ravinnosta ja pitävät huolen riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista.
Yksi ärsytyksen aihe oli kommenttien mukaan myös se, että moni jakaa nykyään omaa tietoaan ns faktana. Eli esitetyillä oletuksilla ole välttämättä mitään tutkimukseen pohjautuvaa perustaa, ja sitten osa lukijoista nielee kaiken kuten se tekstissä lukee. Tässä tulee vastaan juuri se, että nykyään moni haluaa elää ja syödä eri tavoin, kuten esimerkiksi ne ravitsemussuositukset neuvovat. Tutkimuksia on moneen eri suuntaan ja aina lähdekritiikkikään ei ole parhaasta päästä. Kirjoittajan tulisikin aina painottaa, että tavat ja neuvot ovat omia mielipiteitä, eivätkä välttämättä pohjaudu tieteeseen.
Heräsikö vielä lisää ajatuksia?
