Useampaan kertaan on tullut hehkutettua omaa ammatinvalintaa. Tai en tiedä voiko puhua valinnasta, sillä asiat ovat vain loksahdelleet kohdilleen vuosien myötä. Koen olevani onnellisessa asemassa sen suhteen, että nautin todella paljon työstäni ja tulen sillä hyvin toimeen. Keksisin työstäni monta hyvää puolta, mutta koska kaikessa on myös se toinen puoli, niin avataan vähän asioita jotka ottaa pannuun välillä tai aiheuttaa stressikäyrän nousua.
Jos ruudun takana on uusia tyyppejä, niin olen siis jonkinlainen liikunnan ja sosiaalisen media monitoimityöläinen; vaikutan ja viihdytän! 😀 Teen työkseni sosiaalista mediaa, ryhmäliikunta-ohjauksia ja muita ryhmäliikuntaan liittyviä asioita, yritykseni alla personal trainingia, verkkokauppaa ja nettivalmennuksia.
Poikaystävä vastaisi varmaan tähän kysymykseen, että oot aina töissä ja aivan oikeassa hän olisikin, sillä koska duuniajat ovat melko epäsäännöllisiä, mulla on vain harvoin aikaa nähdä kavereita tai läheisiä. Tämä on asia, josta on vielä kaiken lisäksi huono omatunto, eikä se auta asiaa kovinkaan paljon. Onhan se tylsää kieltäytyä monista menoista ja tapaamisista töiden vuoksi. Usein tapaamiset saa suunnitella kuukausi etukäteen, mutta en taida kyllä olla ainoa yhtä kiireinen.
Olen aina arki-illat kiinni. Ohjaan jumppia noin neljänä arki-iltana viikossa, joten mitään iltapläänejä tulee harvoin tehtyä tai sovittua, sillä ainoana vapaailtana perjantaisin haluan yleensä vain olla ja lisäksi mulla on seuraavana aamuna spinning. 😀 Suurimmaksi osaksi ajasta mulla ei varmaan olisi mitään sen parempaakaan tekemistä, mutta silloin harvoin kun olisi joku kiva juttu, niin ”ei pysty kun on jumpat”. Iltaohjauksiin liittyy myös tietynlainen paine, eli koko päivän on pienessä valmiustilassa iltaa varten. Vaikka mulla ei olisi muuta ohjelmaa päivän aikana, niin en pysty täysin relaamaan ennen kuin hommat ovat paketissa.
Oli joulu tai juhannus niin meidän sali on auki. Okei, jouluaattona ei ole pakollista (mutta saa) mennä töihin, mutta monina pyhäpäivinä jumpat pyörii ja kun muilla on vapaata, niin meikä hikoilee silloinkin. Sama homma kesähelteillä, kun muut skippaa sisätreenit lämmön vuoksi, niin ohjaajat ovat paikalla niiden kolmen muun jumpparin lisäksi. 😀
Aina töissä. Mun työpäivä ei ala ja lopu tiettyyn aikaan, vaan oon ikään kuin aina ”saatavilla”. Tämä sama puoli antaa paljon vapauksia, sillä töitä voi tehdä missä vaan, mutta sitten joskus olisi vaan kiva unohtaa kaikki velvollisuudet ja olla vapaalla. Bloggaamiseen ja koko vaikuttajatouhuun oon oppinut ottamaan tietynlaisen rutiinin niin, ettei vapaapäivien vietto aiheuta enää morkkista, mutta kyllä se siellä takaraivossa aina hieman painaa, että pitäis ja pitäis.
Työt on tehtävä oli aamu tai yö. Kun on toisella leivissä, on helppoa jättää hommat kesken kun se kahdeksan tuntia tulee täyteen, mutta kun työllistät itsesi, niin tietyt asiat on hoidettava, vaikka takana olisi jo 12 tuntia töitä. Toki suunnittelulla yms. pystyy hallitsemaan ajankäyttöä, mutta välillä mulla on kyllä viikkoja ja päiviä kun mikään suunnittelu ei auta, aika loppuu silti. 😀
Suurennuslasin alla. En kuvittele olevani mikään maailman napa, mutta tietynlainen paine tulee tämän sometyön mukana. Tuntuu, että aina pitäisi olla jotain mieltä asioista ja ottaa kantaa. Pitäisi edustaa ja olla hyvä esimerkki. Ne omat odotukset ja luodut paineet vain pahenevat iän myötä. 😀 Vaikka ottaisin kantaa johonkin aiheeseen tai asiaan, voi olla etten mieti sitä postauksen kirjoittamista pidempään ja sitten joku tulee kysymään seuraavana päivänä, että onko sulla kaikki hyvin kun kirjoitit kiusaamisesta? Kiusataanko sua? 😀 Joskus voi ottaa kantaa myös ulkopuolisena, eikä kaikki liity aina itseeni, vaikka monesti niin kuvitellaan kun tekstejä luetaan. Välillä kirjoitan ihan vain viihdytysmielessä ja koska kirjoittaminen on työtäni.
Myös ohjaajana on tietynlainen vastuu, sillä kun omaa vakio asiakaskunnan, niin ei halua olla poissa töistä kuin ihan väkipakolla. Jotenkin ei siis halua tuottaa pettymystä ihmisille olemalla poissa, mikä on järjellä ajateltuna aika hölmöä, sillä ketään tuskin haittaa jos ohjaaja on joskus harvoin kipeänä kotona. 😀
Kyllähän noita tuli melko paljonkin, hah. Toivottavasti ei jäänyt kuvaa valittajasta, sillä vaikka nuo olivat ns. huonoja puolia, on moni huono asia samalla myös positiivinen. Enkä vaihtaisi nykyistä arkeani kyllä kovin helpolla mihinkään. Mun mielestä joskus pitää olla raskaita päiviä ja hetkiä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, sillä näiden päivien jälkeen ne kivatkin hetket tuntuu taas paljon paremmalta!
Kuvat: Anna Riska / Annmarias
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
