PALJONKO NIITÄ HIILAREITA SITTEN KANNATTAA SYÖDÄ?

18.02.2020
2

Usein kun olen kirjoittanut turhasta hiilaripelosta, olen saanut otsikon kaltaisia kysymyksiä. Haluaisin vastata, että sen verran että jaksat arjessa ja treeneissä, mutta koska monelle tuo on liian ympäripyöreä vastaus, käydään tänään tarkemmin läpi, miten paljon hiilihydraatteja kannattaa ruokavalioonsa lisätä. Uskon, että nykyään on todella yleistä että proteiinin osuus on ruokavaliossa liian suuri kun taas hiilihydraattien (ja rasvan) liian pieni. En suosittele tarkan makrojakauman mukaan syömistä, mutta joskus tällainen tsekkaus voi herätellä siihen, että tekee tarvittavia muutoksia ruokavalioon ja huomaa sen myötä positiivisia vaikutuksia. Tämä postaus on pääosin suunnattu aktiivisille ihmisille, sillä uskon että suurin osa lukijoistani osuu juuri tähän ryhmään.

Proteiinin saantia on painotettu viime vuosina niin paljon, että meille on ehkä syntynyt mielikuvia, miten annos voi olla terveellinen vain jos se on proteiinipitoinen ja usein myös vähähiilihydraattinen. Proteiini on tärkeä makroravinne, mutta ei kuitenkaan millään tavoin ylivertainen ja esimerkiksi kalorien aspektista katsottuna siinä on saman verran energiaa kuin hiilihydraatissa. (1 g proteiinia = 4 kcal, 1 g hiilihydraattia = 4 kcal).

Makrojakaumaa voi muokkailla monella eri tavalla, mutta yksi helppo keino on laskea ensin tarve proteiinille ja rasvalle ja sitten täyttää loput hiilihydraateista.

Lihasmassan kasvatus/liikkuvan henkilön suositus:

  • Proteiinia 1,6-2,2 g per painokilo vuorokaudessa (vegaaneilla 15% korkeempi)
  • Rasvaa 1-1,5 g
  • loput hiilareista

Otetaan esimerkiksi koehenkilöksi 60 kg painava, arkiaktiivinen 18-30 vuotias nainen joka lisäksi harrastaa paljon liikuntaa –> 1378 kcal

Perusaineenvaihdunnan laskeminen:​

Naiset​

18-30 vuotiaat: 14,7 x paino + 496​

31-60 vuotiaat: 8,7 x paino + 829​

yli 61 vuotiaat: 10,5 x paino + 596​

Miehet​

18-30 vuotiaat:15,3 x paino + 679​

31-60 vuotiaat:11,6 x paino + 897​

yli 61 vuotiaat: 13,5 x paino + 487​

Kun perusaineenvaihdunta on laskettu, lasketaan kokonaiskulutus:

Kokonaiskulutuksen laskeminen:​

Kerro perusaineenvaihdunnan tulos aktiivisuustasosi mukaan ja saat päivittäisen kokonaiskulutuksesi.​

60 kg hyvin aktiivinen nainen(18-31v) = 1378 x 2,2 = 3031 kcal​

  • 1,3 = ei lainkaan aktiivinen​
  • 1,5 = satunnaisesti aktiivinen tai arkiaktiivisuutta jonkin verran​
  • 1,7 = liikkuminen säännöllistä tai arki aktiivista/työ fyysistä​
  • 1,9 = arkiaktiivinen kuntourheilija​
  • 2,2 = kovaa fyysistä työtä tekevä (tai arkiaktiivinen), paljon kuntoileva​
  • 2,4 = hyvin raskas työ + kilpaurheilija​

Näin saimme kaloreita käytettäväksi ~3000 kcal ja jos käytämme aiemmin mainitsemaani kaavaa, eli

  • Proteiinia 1,6-2,2 g per painokilo vuorokaudessa: 120 g proteiinia (120 x 4 = 480 kcal)​
  • Rasvaa 1-1,5 g: 90 g rasvaa (90×9= 810 kcal)​
  • loput hiilareista: proteiinista ja rasvasta tulee 1290 kcal (3000-1290=1710 jää hiilihydraateille)​
  • 1710/4 = 427 g hiilihydraattia

(1 g proteiinia = 4 kcal, 1 g hiilaria = 4 g ja 1 g rasvaa = 9 kcal)

427 grammaa hiilaria, oh boy! No miltäs tällainen määrä voisi näyttää ihan konkreettisesti? Täytyy mainita tähän väliin, että tällainen makrojakauma on käytännössä jopa haasteellinen, sillä proteiinin saanti tulee täyteen jo melkein pelkästään syömällä tämän verran hiilihydraatin lähteitä, kuten puuroa, leipää, riisiä, vihanneksia ja marjoja.

Proteiinin saannissa kannattaa nimittäin katsoa hieman myös lähteitä; kasvikunnan proteiinin lähteet eivät usein sisällä kaikkia välttämättömiä aminohappoja ja niitä tulee syödä monipuolisemmin, jotta saadaan kaikki tarvittavat aminohapot. Makrojakaumiin ei kannata liiaksi jumittua, mutta ne voivat antaa suuntaa omalle syömiselle ja sille mitä sinne lautaselle valikoituu.

En yleensäkkään kannusta jatkuvaan kalorien/makrojen laskemiseen, vaan oman kehon tuntemukseen ja nälkäsignaalin kuunteluun. Usein syömingit myös vaihtelevat päivittäin, joten se ei kaada maailmaa jos jotain markoravinnetta tulee yhtenä päivänä vähän liikaa tai liian vähän. Kokonaiskuva on se mihin kannattaa panostaa!

Tekaisin tämän melko nopeasti ja tämä ei ehkä ole ihan optimaalisin tapa syödä, jos aletaan katsoa rasvan laatua tai muita aspekteja. Pointtina tässä on kuitenkin se, että proteiinin kanssa ei tarvitse vetää överiksi ja se menee silti helposti jopa ”yli tarpeen.”

Toinen huomio on, että vaikka hiilarin lähteitä on runsaasti, jää määrä silti hieman tästä tavoitteesta, samoin kuin rasvatkin. Tämä esimerkkityyppi on todella runsaasti liikkuva ja aktiivinen, mutta vaikka olisi hieman vähemmänkin aktiivinen, ruokavalioon mahtuu silti ruokaa ja niitä hiilihydraatteja runsaastikkin!

Olen sitä mieltä, että riittävästi syöminen edistää painonhallintaa parhaiten. Silloin jää kaikki ylilyönnit ja jojoilun aiheuttamat ongelmat kokematta. Kun syö jatkuvasti riittävästi, ei ruokahimot yllätä juuri koskaan ja esimerkiksi herkkujen arvo laskee silmissä, sillä kylläinen keho ei niitä himoitse. Sitä paitsi mikäs sen mukavampaa kuin että jaksaa oikeesti tehdä tehokkaita ja kehittäviä treenejä!

Jos vaikka katsotaan tätä esimerkkityyppiä ja mietitään, että hän ei luultavasti ihan joka päivä saa kaikkea tätä ruokamäärää syötyä ja useina päivinä hän voisi syödä vieläkin enemmän hiilihydraatteja optimoidakseen harjoittelunsa.

Kun hän sitten yhtenä tai kahtena päivänä päättää herkutella, kannattaako hänen syödä esimerkiksi proteiinijäätelöä, proteiinisipsejä, proteiinipatukoita vai ehkä sittenkin annos vaikkapa irttareita, jotka ovat ns. pelkkää hiilihydraattia ja varastoituvat lihaksien glykogeenivarastoihin myöhempää käyttöä varten? Hyötyykö hän ylimääräisestä proteiinilisästä, kun päivittäinen proteiinin tarve täyttyy jo tavallisella ruualla?

Terveysherkuilla tai kevyillä karkeilla voi olla oma paikkansa, mutta se ei ole mikään kiveen lyöty fakta, että tällaisia on pakko käyttää jos haluaa elää terveellisesti. Kokonaisuus ratkaisee, aina!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


    RAKENNEULTRASSA – KUMPI MEILLE TULEE?

    16.02.2020
    6

    Kun saimme joulukuun nt-ultrassa ajan helmikuun rakenneultraan, tuntui että siihen olisi vielä ikuisuus. No näin vaan se aika hurahti jälleen kerran ja olin odottanut pelon ja jännityksen sekaisin tuntein keskiviikon rakenneultraa jo useamman viikon ajan.

    Rakenneultra on raskaudessa tietynlainen etappi, sillä siellä käydään nimensä mukaisesti sikiön rakenteet läpi. Tutkiminen aloitetaan päästä, siirrytään sisäelimiin ja lopuksi käydään läpi raajat. Rakenneultraäänessä sikiöstä tehdään myös painoarvio, eli katsotaan sikiön kasvu, istukan sijainti ja arvioidaan lapsiveden määrä. Tässä vaiheessa raskautta voidaan myös useimmiten nähdä sikiön sukupuoli. Rakenneultrasta puhutaankin usein sukupuolen paljastuksen yhteydessä, mutta sen pääasiallinen tavoite ei ole suinkaan sukupuolen selvitys, vaan mahdollisten poikkeavuuksien huomaaminen. 

    Mies on ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt huomasin, että sitäkin jännitti aika lailla. Meillä oli onneksi miellyttävän rauhallinen kätilö, jonka käytös rauhoitti myös itseäni. Homman alusta saakka hän alkoi kertoa osa osalta, että kaikki oli kunnossa ja näytti siltä miltä kuuluukin. Lopussa piti sitten itse kysyä, että mitä sukupuolta hän tulokkaalle veikkaa ja sieltä ne sanat tippuivat: Täällä näyttäisi olevan tyttövauva, pieni ja siro niinku äitinsäkin. 🙂 

    Olin itseasiassa nähnyt edellisenä yönä unta siitä että hän olisi tyttö. Äitini oli meillä kylässä edellisen viikonlopun ja hän aistii usein asioita etukäteen ja sanoi hänkin, että tuli ihan sellainen tunne, että tyttö sieltä tulee. No, satavarmaa ei tämä tietenkään ole edelleenkään, mutta ennustus olisi nyt niin että tyttövauva tulossa! <3

    Kooltaan hän oli viikkoihin nähden melko pieni, hieman käyrän alapuolella. Pieni ja siro siis (äidistä tosin en ole ihan samaa mieltä 😀 :D).  Tiedä sitten onko nuo arviot miten tarkkoja, sillä tässähän ehtii vielä tapahtua kaikenlaista. Toki tiedossa on, että kohtuullisen rasittava, säännöllinen liikunta raskauden aikana laskee hieman sikiön syntymäpainoa (pituuteen ei vaikuta). Tutkimuksien mukaan kevyempi syntymäpaino voi ehkäistä lapsen ylipainoriskiä myöhemmin, että siinä mielessä positiivinen juttu!

    Rakenneultran jälkeen olo oli helpottunut ja onnellinen. Tajusin, että nyt voimme alkaa oikeasti tehdä enemmän hankintoja ja miettiä mm. tulevaa nimeäkin tarkemmin. Keskiviikon jälkeen olen myös alkanut tuntea vauvan liikkeitä selkeämmin. Mulla on myös kotidoppler eli laite, jolla pystyy kuunnella sydänääniä ja tää onkin ollut itselleni helpottava asia, kun on pystynyt kuunnella päivittäin että jep, kyllä sielä syke kuuluu. Tällä tyypillä on ollut alusta saakka vahva syke, joka kuuluu heti kun dopplerin laittaa vatsaa vasten.

    Rakenneultran jälkeen kaikki on taas tuntunut asteen konkreettisemmalta ja varmemmalta, mikä on taas luonut todella hyvän, odottavaisen tunteen!

    PS. Mä en tiedä mikä mun kameraa vaivaa, mutta jokin vika siinä selkeästi on, koska kuvat näyttävät tältä (alla)! Tän viikon julkaisut jääneetkin ihan minimiin, koska ei ole kuvia. Hitto kun ärsyttävää! Piti julkaista tämäkin postaus jo aamusta, mutta koska kuvaaminen ei vaan funkannut, piti sitten kuvittaa noilla äidin antamilla serveteillä, jotka hän toi viikonloppuna, kun ei vielä tiedetty sukupuolta, heh!

    Kivaa sunnuntaita!

    instagram: ainorouhiainen 

    Facebook


    RASKAUSAJAN TREENAAMINEN HERÄTTÄÄ TUNTEITA

    13.02.2020
    4

    Raskausajan treenaamisesta ollaan montaa mieltä. Edelleen elää vanhentuneita myyttejä siitä, että treenaaminen voisi olla jotenkin haitallista äidille tai sikiölle. Olen minäkin saanut jonkin verran aiheettomia varoitteluja, mutta aika helpolla olen päässyt, verrattuna siihen mitä olen kuullut monelta muulta. 😀

    Toki on olemassa tilanteita, jolloin liikkuminen kannattaa pitää rajoitettuna tai kokonaan poissa kuvioista esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen vuoksi, mutta hei niin on rajoituksia ei-raskaillakin. Jos et ole terve, et voi silloinkaan urheilla. Mikäli olet terve (ja raskaana) mikään ei estä sinua liikkumasta. Jokaiselle löytyy lajeja ja liikuntamuotoja harrastettavaksi ja on ihan tutkittua, että raskauden aikainen liikunta tekee hyvää myös vauvalle.

    Tässä viimeisten kuukausien aikana olen törmännyt useaan otteeseen tilanteeseen, jossa on kysytty miten uskaltaa liikkua raskaana. Epävarmana ollaan jätetty kaikki liikunta pois, ihan varmuuden vuoksi. Tällainen päätös voi olla loppupeleissä jopa huonompi kuin se että olisi jatkanut tuttujen lajien harrastamista. Liikuntahistoria vaikuttaa jonkin verran, mutta vaikka ei olisi aiempaa kokemusta treenaamisesta, ihan varmasti löytyy myös liikuntamuotoja kaikille.

    Mun mielestä liikuntaan suhtaudutaan liian varovasti, sillä raskaus ei kuitenkaan ole mikään sairaus. Toki pitää osata kuunnella oloa ja kehoa, sekä muuttaa omaa fokusta kehittävästä treenistä enemmänkin ylläpitävään harjoitteluun. Netistä lötyy todella paljon vaihtelevaa tietoa, joten jos kokee epävarmuutta siitä mitä voi tehdä, on aina mahdollisuus kääntyä ammattilaisen puoleen ja varata aika esimerkiksi äitysfysioterapiaan.

    Oma kokemukseni treenaamisesta raskausaikana on ollut tähän saakka vain positiivinen. Voisi sanoa, että liike on lääke – myös raskaana. Aina jos on ollut esim väsy tai huono olo, on se karissut pois kun oon vaan lähtenyt liikkeelle! Pitää osata levätä, mutta makaaminen ei ole kuitenkaan välttämättä aina se paras keino esim. kolotuksiin tai pahoinvointiin. Kuten olen maininnut aiemmin, omalla kohdalla alkuraskauden pahoinvointiin ei tepsinyt mikään muu kuin kunnon hikitreeni.

    Edelleenkin pystyn hyppiä, juosta ja tehdä kaikkea samaa mitä ennen raskautta. Hyppiminen tai juokseminenkaan ei ole vaarallista, vaikka usein niin ajatellaan. Toki pitää osata hallita kehoa ja alastuloilla ja tekniikalla on oma osuutensa. Asiaa tieteellisesti tutkinut J.F Clapp ja hänen tutkimusryhmänsä ei löytänyt mitään yhteyttä juoksun ja aerobicin aiheuttaman iskutuksen ja ennenaikaisen synnytyksen riskin tai sikiökalvojen ennen aikaisen puhkeamisen välillä. Sen sijaan koko raskauden läpi harjoitelleita naisia tutkinut Clapp löysi paljon liikunnan aiheuttamia positiivisia vaikutuksia niin äitiin kuin lapseenkin, vielä vuosia lapsen syntymän jälkeen.

    Uskon, että runsas liikunta on helpottanut kohdallani tyypillisiä raskaudenaikaisia oireita, kuten väsymystä, mielialojen heittelyä ja erilaisia kolotuksia kehossa. Mulla on nyt kuudes raskauskuukausi käynnissä, eikä keho ole ilmoitellut kremposta tai kivuista vielä, kuin hyvin satunnaisesti ja nämäkin yleensä sellaisina hetkinä kun olen vaikka istunut liian pitkään paikoillaan koneen ääressä.

    Niin paljon varoitellaan ja epäröidään liikunnan harrastamista raskaana, mutta haluan mielummin rohkaista pysymään liikkeellä – omien resurssien mukaan! Vertaaminen toisiin ei kannata koskaan. Kannattaa luottaa omaan kehon tuntemukseen ja tarvittaessa kääntyä ammattilaisen puoleen, ei ole suuri investointi rahallisesti eikä ajallisesti, mutta voi säästää monia harmaita hiuksia!

    Tänään vaihtui raskausviikko 22 ja mun treeniviikko näyttää tällä hetkellä kutakuinkin tältä! Muutamana päivänä pyrin tekemään pidemmän kävelylenkin ja muina päivinä teen lyhyempiä pätkiä. Etenkin silloin kun koirani on minulla, tulee tietysti lenkkeiltyä enemmän!

    Maanantai:

    • Total body workout (koko vartalon treeni)
    • Bodyattack
    • Spinning

    Tiistai:

    • 60 min kävelylenkki
    • Booty Workout

    Keskiviikko

    • Tabata
    • Total body workout

    Torstai

    • 60 min Kävelylenkki
    • Bodystep
    • Sprint

    Perjantai

    • RPV (=reisi-pakara-vatsa)
    • (kävelylenkki)

    Lauantai

    • Spinning
    • Body

    Sunnuntai

    Lepo / kevyttä liikuntaa esim. kävellen/ulkoillen

    instagram: ainorouhiainen 

    Facebook


    RAVINTO & TREENI – NÄITÄ OLEN MIETTINYT VIIME AIKOINA!

    09.02.2020
    0

    Sunnuntaisin on hyvä heittää ilmoille ajatuksia ravinnon ja treenin ympäriltä. Viime aikoina mielessä on pyörinyt taas kaikenlaista aiheeseen liittyvää ja ajattelinkin jakaa niistä kolme teille.

    1. Moni kuntoilija harjoittelee samoilla määrillä ja tehoilla kuin huippu-urheilija, mutta ei syö lähellekään samalla metodilla kuin ammatikseen urheilevat. Huippu-urheilijan pääsääntöinen tavoite on riittävä energiansaanti. Kehittyminen nimittäin vaatii riittävästi energiaa. Toki on olemassa lajeja, joissa painolla tai ulkomuodollakin on oma osuutensa, mutta pääsääntöisesti urheilijat eivät hifistele mikromakrojen kanssa, vaan syövät ruokaa niin, että treenit kulkee, keho palautuu ja tuloksia näkyy.

    Mitään ei voi yleistää ja poikkeuksia on aina molempiin suuntiin, mutta kovilla määrillä ja tehoilla treenaavat kuntoilijat taas usein nipistävät aivan turhaan ruokavaliosta kaikkea mahdollista siinä kuvitelmassa, että niin kuuluu tehdä jos haluaa elää terveellisesti ja kehittyä. Diettaaminen ja laihduttaminen (normaalipainon sisällä) ei kuitenkaan edistä terveyttä, eikä rasvaton keho ole merkki siitä että on kovassa kunnossa suorituskyvyllisesti. Uskon, että moni saisi niin paljon enemmän tuloksia treenistään jos vain uskaltaisi syödä riittävästi ruokaa.

    2. Tiede vastaan kokemus? Viime aikoina somessa on ollut puhetta siitä kehen uskoa. Pseudotiede leviää etenkin somessa eri vaikuttajien toimesta, joka johtaa juuri siihen, että ollaan pihalla kuin lumiukko kun ei tiedetä enää mitä syödä ja ketä uskoa. Tiedekin on ollut joskus väärässä, eikä tieteellinen tutkimus tietenkään aina tarkoita sitä että se on absoluuttinen totuus ja oikea keino kaikille. Siltikin tiede on paras tapa selvittää, kuinka asiat todella ovat. Pitkän ajan muuttumattomana oleva tieto on myöskin luotettavaa, koska muuten tieteen itseään korjaava menetelmä olisi jo parannellut niitä. Tarkoittaa, että kun asioita tutkitaan jatkuvasti niin uusi tutkimus korjaa edellistä tietoa. 

    Mistä sitten tietää mikä on tieteellisesti tukittua tai mikä on omaa kokemusta? No aina ei tiedäkkään, ellei sitä missään mainita, mutta kannattaa luottaa mielummin asiantuntijaan kuin somestaraan joka vannoo omiin kokemuksiin pohjautuvaan tietoon. Netissä on paljon vaikuttajia, joilla ei ole mikäänlaista koulutusta alalta jonka parissa työskentelevät ja silti he saattavat myydä esimerkiksi tuhansia ravinto-ja treenivalmennuksia kuukausittain. Pelkkä koulutuskaan ei ole aina tae hyvästä osaamisesta, mutta kannattaa aina kyseenalaistaa etenkin silloin jos ohjeet tai säännöt tuntuvat erikoisilta noudattaa.

    Esimerkiksi ravintolisäbisnes on hyvä esimerkki tähän. On olemassa muutama lisäravinne, josta on tutkitusti hyötyä treenissä/kehittymisessä ja miettikää kuinka paljon erilaisia tuotteita nykyään kaupataan. Esimerkiksi tämän hetken trendinä on nuo erilaiset BCAA-juomat ja valmisteet, jotka ovat paitsi hyvin hintavia, mutta myös hyödyttömiä. Kolmen euron tölkin sijaan kannattaakin juoda mielummin ihan vaan vaikka vettä. Jos ravinnosta ei saa riittävästi proteiinia (mikä on aika epätodennäköistä) kannattaa panostaa mielummin esimerkiksi tutkitusti toimivaan heraproteiiniin.

    3. Suomalaisia ravitsemussuosituksia dissataan paljon ja erilaiset erikoisruokavaliot valtaavat markkinoita luvaten vaikka ja mitä. Ongelma tässä asiassa on se, että ravitsemussuosituksia ei juurikaan noudateta, eli silloin ei voida laittaa ravinnosta aiheutuvia ongelmia suosituksien piikkiin.

    Esimerkiksi hiilihydraatteja parjataan hurjasti ja viitataan mm. ravitsemussuosituksien sisältämiin viljatuotteisiin huonona asiana. Usein viitataan siihen, että hiilihydraatit nostavat insuliinitasoja, mutta niin nostaa myös proteiinikin, joka kumoaa sen harhaluulon on että ainoastaan hiilihydraatit nostavat veren insuliinitasoja ja näin ollen ”lihottavat”. Mikäli insuliini lihottaisi, silloin proteiinikin lihottaisi.

    Proteiinilla on havaittu samanlaista veren insuliinitasojen nousua kuin hiilihydraateilla. (lähde) Tätä insuliini lihottaa argumenttiä käytetään paljon mm. ketogeenisen ruokavalion markkinoinnissa. Totuus on kuitenkin, että liika energia suhteessa kulutukseen lihottaa.

    Proteiinin liikasaannista onkin alettu puhua enemmän ja enemmän, mikä on hyvä asia. Monet syövät tarpeeseensa nähden liikaa proteiinia, joka saattaa rasittaa esimerkiksi munuaisia. Liiallisesta proteiinista ei siis ole hyötyä. Siltikin usein käy niin, että kun jokin asia ”trendaa”, viedään se äärimmäisyyksiin. Törmäsin kuluneella viikolla mm. väittämään että jos syö kerralla enemmän kuin 20 g proteiinia, muuttuu se rasvaksi kehossa.

    Tämä on sitten toinen ääripää, joka aiheuttaa vain turhaa hysteriaa siitä miten paljon mitäkin ruokaa voi syödä. Mikään ruoka-aine ei yhtäkkiä muut rasvaksi tietyn grammamäärän ylittämisen jälkeen, vaan jälleen kerran, energiatasapaino on se mikä ratkaisee. Tämän kun sisäistää, helpottaa ihan hurjasti omaa elämää! 🙂

    instagram: ainorouhiainen 

    Facebook


    PAINO NOUSEE & KEHO MUUTTUU – MILTÄ SE TUNTUU?

    06.02.2020
    2

    Tänään tuli mittariin raskauden puoliväli, eli nyt on 50% raskaudesta takana. Saako sanoa taas, että meneepä aika nopeaa. En olisi muutenkaan aiemmin tiennyt että voit olla jo näin pitkällä raskaana, ilman että sitä sen suuremmin edes huomaa (riippuu toki vaatetuksesta)!

    Tuntuu, että oon viime aikoina kirjoittanut paljon raskauteen liittyvistä jutuista, mutta koska se on tällä hetkellä aika iso osa omaa arkea ja elämää niin joudutte nyt kestää tätä! 😀

    Tällä viikolla oon alkanut huomata enemmän kehon muutoksia ja olo on ollut välillä jopa kömpelö, kun oon yrittänyt nousta ripeästi ylös lattialta tai vaikka sängyltä, heh. Vatsakin on pullahtanut enemmän ulos ja painoa kertynyt jo 4 kg lisää. 4 kiloa tähän kroppaan on jo sen verran, että sen huomaa ja tuntee. Vaikka suurin osa on tuossa keskivartalon paikkeilla, on olo ollut hieman pullukampi viime päivinä! 😀 Huomasin myös viikon alussa selkeän eron vatsalihaksien tuntumassa, eli niissä ei ole enää samalla tavalla pitoa kuin aiemmin. Hassua, että viikon aikanakin voi tapahtua melko suuria muutoksia edelliseen viikkoon verrattuna!

    Treenatessa huomaan joissakin liikkeissä, että vatsa tulee hieman tielle (esim. askelkyykkyhypyt) ja olo ei ole enää ehkä niin räjähtävä ja ketterä kuin normaalisti! Aika luonnollistahan tämä on ja oli tiedossa, että jossain vaiheessa raskauden alkaa tuntea myös fyysisesti. Oon kuitenkin iloinen, että pystyn edelleen liikkua näinkin paljon ja tehokkaasti ilman ongelmia. Keho toimii varsin hyvin ja olo on ollut energinen!

    Mä oon ollut elämäni aikana monta kertaa fit ja rasvaton ja vaikka mitä, että tää on ihan mukavaa vaihtelua! Haha. Oon lukenut niin paljon stressaavia juttuja siitä kuinka pelätään raskauskiloja ja sitä, että ne jämähtää kroppaan, mutta itse en kyllä jaksa olla huolissaan tästä. Tiedän, että halutessani saan muokattua kehoni sellaiseen kuntoon kuin tahdon ja uskon, että nämä semihyvät elämäntavat raskauden aikana edesauttavat sitä, että keho palautuu uomiinsa synnytyksen jälkeen.

    Olo tulee varmasti olemaan vielä tukevampi tässä lähikuukausina, mulla kuitenkin mahtuu vielä toistaiseksi omat vaatteetkin päälle. Tosin kuljen suurimmaksi osaksi urheilullisissa kuteissa, jotka joustavat muutenkin kivasti.

    Enemmän mua ehkä huolestuttaa se, miten liikkuminen tulee vaikeutumaan. Huolestunut on aavistuksen liian voimakas sana, mutta kun omalla kohdalla keho ja sillä liikkuminen on se väline jolla työskentelen ja jonka avulla pystyn toteuttamaan itseäni. Ehkä juuri ne liikkumisen rajoitteet tuntuvat mulle vaikeammalta kuin vaikka painonnousu tai muuttunut ulkomuoto.

    Loppupeleissä raskaus on lyhyt aika ja täytyy sanoa, etten olisi uskonut että voisin nauttia tästä ajasta näin paljon. Kuten jo monesti oon maininnut, oon elänyt niin kauan itsekästä, kontrolloitua ja säntillistä elämää ja tällainen muutos tuntuu ainoastaan hyvältä. Itse asiassa viime vuodet olen ollut jo hieman kyllästynyt siihen jatkuvaan samaan. Kehon muuttumiset ja muut on kuitenkin loppupeleissä aika pieniä juttuja. Mulle numero 1 prioriteetti on tietysti se, että vauva (joko sitä voi kutsua sillä nimellä :D) voi hyvin ja se ajatus on ohjannut ja tulee ohjaamaan kaikkea mun tekemistä!

    Tää oli siis mulle se oikee hetki kokea tällainen elämänmuutos. Muistan, että esimerkiksi viisi vuotta sitten ajattelin kuinka ”kamalaa” olisi menettää oma täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Tiedän ettei lapsen saaminen automaattisesti sitä tarkoita, mutta kyllä se tietynlaista elämänmuutosta tarkoittaa silti!

    Tällaisia ajatuksia tähän torstaihin, joka on muuten ollut toivoa täynnä! Sain tänään maaliin erään asian, jonka parissa on säädetty edes ja takas yli puoli vuotta. Nyt saan asian kanssa rauhan, vihdoin. Ostin siis 100% omistukseeni asunnon, josta omistin aiemmin 50%. Nyt mulla on 2 asuntoa ja pitäisi päättää, että kummassa halutaan itse asua! 😀

    instagram: ainorouhiainen 

    Facebook


    « Vanhemmat
    Uudemmat »