RAKENNEULTRASSA – KUMPI MEILLE TULEE?

Kun saimme joulukuun nt-ultrassa ajan helmikuun rakenneultraan, tuntui että siihen olisi vielä ikuisuus. No näin vaan se aika hurahti jälleen kerran ja olin odottanut pelon ja jännityksen sekaisin tuntein keskiviikon rakenneultraa jo useamman viikon ajan.

Rakenneultra on raskaudessa tietynlainen etappi, sillä siellä käydään nimensä mukaisesti sikiön rakenteet läpi. Tutkiminen aloitetaan päästä, siirrytään sisäelimiin ja lopuksi käydään läpi raajat. Rakenneultraäänessä sikiöstä tehdään myös painoarvio, eli katsotaan sikiön kasvu, istukan sijainti ja arvioidaan lapsiveden määrä. Tässä vaiheessa raskautta voidaan myös useimmiten nähdä sikiön sukupuoli. Rakenneultrasta puhutaankin usein sukupuolen paljastuksen yhteydessä, mutta sen pääasiallinen tavoite ei ole suinkaan sukupuolen selvitys, vaan mahdollisten poikkeavuuksien huomaaminen. 

Mies on ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt huomasin, että sitäkin jännitti aika lailla. Meillä oli onneksi miellyttävän rauhallinen kätilö, jonka käytös rauhoitti myös itseäni. Homman alusta saakka hän alkoi kertoa osa osalta, että kaikki oli kunnossa ja näytti siltä miltä kuuluukin. Lopussa piti sitten itse kysyä, että mitä sukupuolta hän tulokkaalle veikkaa ja sieltä ne sanat tippuivat: Täällä näyttäisi olevan tyttövauva, pieni ja siro niinku äitinsäkin. :) 

Olin itseasiassa nähnyt edellisenä yönä unta siitä että hän olisi tyttö. Äitini oli meillä kylässä edellisen viikonlopun ja hän aistii usein asioita etukäteen ja sanoi hänkin, että tuli ihan sellainen tunne, että tyttö sieltä tulee. No, satavarmaa ei tämä tietenkään ole edelleenkään, mutta ennustus olisi nyt niin että tyttövauva tulossa! <3

Kooltaan hän oli viikkoihin nähden melko pieni, hieman käyrän alapuolella. Pieni ja siro siis (äidistä tosin en ole ihan samaa mieltä :D :D).  Tiedä sitten onko nuo arviot miten tarkkoja, sillä tässähän ehtii vielä tapahtua kaikenlaista. Toki tiedossa on, että kohtuullisen rasittava, säännöllinen liikunta raskauden aikana laskee hieman sikiön syntymäpainoa (pituuteen ei vaikuta). Tutkimuksien mukaan kevyempi syntymäpaino voi ehkäistä lapsen ylipainoriskiä myöhemmin, että siinä mielessä positiivinen juttu!

Rakenneultran jälkeen olo oli helpottunut ja onnellinen. Tajusin, että nyt voimme alkaa oikeasti tehdä enemmän hankintoja ja miettiä mm. tulevaa nimeäkin tarkemmin. Keskiviikon jälkeen olen myös alkanut tuntea vauvan liikkeitä selkeämmin. Mulla on myös kotidoppler eli laite, jolla pystyy kuunnella sydänääniä ja tää onkin ollut itselleni helpottava asia, kun on pystynyt kuunnella päivittäin että jep, kyllä sielä syke kuuluu. Tällä tyypillä on ollut alusta saakka vahva syke, joka kuuluu heti kun dopplerin laittaa vatsaa vasten.

Rakenneultran jälkeen kaikki on taas tuntunut asteen konkreettisemmalta ja varmemmalta, mikä on taas luonut todella hyvän, odottavaisen tunteen!

PS. Mä en tiedä mikä mun kameraa vaivaa, mutta jokin vika siinä selkeästi on, koska kuvat näyttävät tältä (alla)! Tän viikon julkaisut jääneetkin ihan minimiin, koska ei ole kuvia. Hitto kun ärsyttävää! Piti julkaista tämäkin postaus jo aamusta, mutta koska kuvaaminen ei vaan funkannut, piti sitten kuvittaa noilla äidin antamilla serveteillä, jotka hän toi viikonloppuna, kun ei vielä tiedetty sukupuolta, heh!

Kivaa sunnuntaita!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


6 Responses to “RAKENNEULTRASSA – KUMPI MEILLE TULEE?”

  1. Avatar Pauliina sanoo:

    Kuitenkin tutkimuksien mukaan alhaisen syntymäpainon lapsilla on suurempi riski kognitiivisille häiriöille, itsesäätelyn ongelmille sekä korkealle verenpaineelle. Lisää myös masennuksen riskiä naisilla myöhemmällä iällä. En toki sano että vauvalla olisi välttämättä syntyessään alhainen paino (vaikka sikiöaikana olisi), mutta asioilla on myös kääntöpuolensa, joten ajattelin kertoa ihan yleisesti, eikä mitenkään henkilökohtaisesti :) Tsemppiä odotukseen!

    • Avatar Maija sanoo:

      Joo ja muutenkin aika outoa sanoa vauvasta jo nyt että hei onneks ei tuu ylipainoa. Ainon suhtautuminen on aina vaikuttanut vaan niin epäterveeltä painon ja kehon suhteen.

      • Ymmärrän että kaikki eivät osaa ajatella asioita kuin yhdestä näkökulmasta, mutta tarkennetaan että puhuessani ylipainosta, en puhu siitä ulkonäköaspektista, vaan enemmänkin sairauksista joita se yleensä aiheuttaa (diebetes, korkea kolesteroli, verenpaine ongelmat.. ja monet muut ylipainosta johtuvat ongelmat kehossa).

        Jos voin omilla elämäntavoilla vaikuttaa edes vähän lapsen tulevaan terveyteen, todellakin teen sen. :)

        • Avatar joosu sanoo:

          Monet ihmiset tosiaan käsittävät tuon ylipainoisuuden ainoastaan ulkonäkökeskeisesti, eivätkä he ajattele sen tuomia terveysriskejä. Ehkä se on jonkinlainen puolustusmekanismi, jolla niin sanotusti oikeutetaan oma ylipaino? Jos ajatellaan että ylipaino on vain ulkonäköasia, mutta siihen ei liity juurikaan terveysriskejä, se ”oikeuttaa” ihmisen jatkamaan epäterveellistä elämäntapaa silloin, kun hänellä ei ole muutos halukkuutta/kyvykkyyttä/kiinnostusta/jaksamista.
          Jos haluaa puolustaa mitä tahansa omaa kantaa, kuten ”ylipaino on ok, ylipainolla ei ole merkitystä, kaikki jotka puhuvat mitään negatiivista ylipainosta ovat vihaajia”, niin aina löytyy joku puolusteleva argumentti, jolla voi hyväksyttää asian itselleen, jotta oma toiminta ei tuottaisi itselle huonoa omatuntoa.

          Monet ylipainoiset voivat luulla, että ylipainoa pidetään huonona asiana vain ulkonäkökeskeisistä syistä. Varsinkin ylipainoisilla vanhemmilla olisi syytä katsoa peiliin, jos eivät välitä siitä, kasvattavatko he lapsestaan ylipainoisen. Lapsella ei ole vaikutusvaltaa valintoihin, sillä vanhemmat päättävät mitä lapsi syö. Jo lapsena saavutettu ylipaino on merkittävä riski muun muassa sosiaalisesti ja terveydellisesti, ja lapsuuden ylipaino vaikuttaa merkittävästi myös aikuisiän painoon, terveyteen ja hyvinvointiin.

          Hienoa, että pidät lapsesi terveydestä huolta ja hänen syntyessäänkin opetat varmasti terveellisiä elämäntapoja, jotka tukevat hänen koko elämäänsä! Lapsesta saakka opitut hyvät elämäntavat (kuten huonotkin) jatkuvat useimmiten läpi elämän, sillä niihin on kasvettu ja opittu tekemään tiettyjä valintoja. Jos lapsena oppii terveellisen elämäntavan, on sitä helpompi noudattaa aikuisuudessa automaationa.

          Säälittää lapset, jotka koukutetaan pienestä pitäen ylenpalttiseen herkkujen syöntiin. Vanhemmat voivat ajatella herkkujen antamisen hyvänä, sillä ovathan ne kieltämättä maukkaita ja lapsi nauttii niistä, mutta jatkuvasti toteutettuna siinä tekee vain karhunpalveluksen lapselle. Lapselle kannattaa opettaa elämäntapoja, jotka ovat kauaskantoisia eivätkä liity aina ruokaan ja sillä jatkuvasti palkitsemiseen.

    • Tsekkailin myös noita tutkimuksia, mutta eikö niissä viitattu tyyliin 2,5 kg:n syntymäpainoon ja sitä alempaan?

      Itse en toki tarkoittanut noina alhaista painoa ”hyvänä asiana”, vaan viittasin enemmänkin mm.äidin elämäntavoista (runsas sokerinsyönti, vähäinen liikunta) johtuviin ”isoihin vauvoihin” ja että liikkumalla voi ehkäistä tätä. Erään tutkimuksen mukaan myös raskauden aikana urheilevien äitien lapset saivat paljon korkeammat pisteet testeissä, joilla mitattiin yleistä älykkyyttä ja kielellisiä kykyjä. Että tosiaan on kyllä kääntöpuolensa ja tosiaan nämä ovat tutkimuksia eivätkä tokikaan päde aina ja jokaisessa tapauksessa, mutta silti olen sitä mieltä että hyvät elämäntavat eivät voi olla väärin, raskaanakaan! :)

Kommentoi