RAKENNEULTRASSA – KUMPI MEILLE TULEE?

Kun saimme joulukuun nt-ultrassa ajan helmikuun rakenneultraan, tuntui että siihen olisi vielä ikuisuus. No näin vaan se aika hurahti jälleen kerran ja olin odottanut pelon ja jännityksen sekaisin tuntein keskiviikon rakenneultraa jo useamman viikon ajan.

Rakenneultra on raskaudessa tietynlainen etappi, sillä siellä käydään nimensä mukaisesti sikiön rakenteet läpi. Tutkiminen aloitetaan päästä, siirrytään sisäelimiin ja lopuksi käydään läpi raajat. Rakenneultraäänessä sikiöstä tehdään myös painoarvio, eli katsotaan sikiön kasvu, istukan sijainti ja arvioidaan lapsiveden määrä. Tässä vaiheessa raskautta voidaan myös useimmiten nähdä sikiön sukupuoli. Rakenneultrasta puhutaankin usein sukupuolen paljastuksen yhteydessä, mutta sen pääasiallinen tavoite ei ole suinkaan sukupuolen selvitys, vaan mahdollisten poikkeavuuksien huomaaminen. 

Mies on ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt huomasin, että sitäkin jännitti aika lailla. Meillä oli onneksi miellyttävän rauhallinen kätilö, jonka käytös rauhoitti myös itseäni. Homman alusta saakka hän alkoi kertoa osa osalta, että kaikki oli kunnossa ja näytti siltä miltä kuuluukin. Lopussa piti sitten itse kysyä, että mitä sukupuolta hän tulokkaalle veikkaa ja sieltä ne sanat tippuivat: Täällä näyttäisi olevan tyttövauva, pieni ja siro niinku äitinsäkin. 🙂 

Olin itseasiassa nähnyt edellisenä yönä unta siitä että hän olisi tyttö. Äitini oli meillä kylässä edellisen viikonlopun ja hän aistii usein asioita etukäteen ja sanoi hänkin, että tuli ihan sellainen tunne, että tyttö sieltä tulee. No, satavarmaa ei tämä tietenkään ole edelleenkään, mutta ennustus olisi nyt niin että tyttövauva tulossa! <3

Kooltaan hän oli viikkoihin nähden melko pieni, hieman käyrän alapuolella. Pieni ja siro siis (äidistä tosin en ole ihan samaa mieltä 😀 :D).  Tiedä sitten onko nuo arviot miten tarkkoja, sillä tässähän ehtii vielä tapahtua kaikenlaista. Toki tiedossa on, että kohtuullisen rasittava, säännöllinen liikunta raskauden aikana laskee hieman sikiön syntymäpainoa (pituuteen ei vaikuta). Tutkimuksien mukaan kevyempi syntymäpaino voi ehkäistä lapsen ylipainoriskiä myöhemmin, että siinä mielessä positiivinen juttu!

Rakenneultran jälkeen olo oli helpottunut ja onnellinen. Tajusin, että nyt voimme alkaa oikeasti tehdä enemmän hankintoja ja miettiä mm. tulevaa nimeäkin tarkemmin. Keskiviikon jälkeen olen myös alkanut tuntea vauvan liikkeitä selkeämmin. Mulla on myös kotidoppler eli laite, jolla pystyy kuunnella sydänääniä ja tää onkin ollut itselleni helpottava asia, kun on pystynyt kuunnella päivittäin että jep, kyllä sielä syke kuuluu. Tällä tyypillä on ollut alusta saakka vahva syke, joka kuuluu heti kun dopplerin laittaa vatsaa vasten.

Rakenneultran jälkeen kaikki on taas tuntunut asteen konkreettisemmalta ja varmemmalta, mikä on taas luonut todella hyvän, odottavaisen tunteen!

PS. Mä en tiedä mikä mun kameraa vaivaa, mutta jokin vika siinä selkeästi on, koska kuvat näyttävät tältä (alla)! Tän viikon julkaisut jääneetkin ihan minimiin, koska ei ole kuvia. Hitto kun ärsyttävää! Piti julkaista tämäkin postaus jo aamusta, mutta koska kuvaaminen ei vaan funkannut, piti sitten kuvittaa noilla äidin antamilla serveteillä, jotka hän toi viikonloppuna, kun ei vielä tiedetty sukupuolta, heh!

Kivaa sunnuntaita!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook