Välillä tuntuu, että joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää elämäntapaani tai tavoitteitani. Tämä ei sinänsä mua haittaa, koska en minäkään ymmärrä kaikkien ihmisten metodeja ja ajatusmaailmaa, se on mulle ihan fine. Kukin taplaa tyylillään, tärkeintä on kuitenkin että itse voi hyvin sekä läheiset ymmärtää ja hyväksyy sut sellaisena kuin olet. Personal Trainerin työssä olen usein törmännyt siihen, että asiakkaiden ympärillä olevat ihmiset eivät pysty hyväksymään asiakkaani muutosta. Aluksi voidaan tukea ja tsempata, mutta kun tulokset alkaa olla suurempia, aletaan kyseenalaistaa toimintaa ja jopa tuputetaan pullaa sun muuta. Ehkä pelätään, että siitä entisestä pullukasta tuleekin jäätävä seksipommi ja kokee itsensä huonommaksi.
Olen itse säästynyt näiltä aika hyvin, mitä nyt silloin tällöin on kummasteltu, miksi en voi ottaa kakkupalaa tai syödä kahvihuoneen viinerirasiasta (nykyään meidän kahvihuoneessa ei juuri epäterveellisiä juttuja edes näe). Olen kuitenkin aina selittänyt kantani hyvin selkeästi, enkä koe häpeää siitä minkä takana seison. Harvoin olen kokenut, että mun pitäisi syödä jonkun toisen iloksi. Nykyään mulle edes harvoin tarjotaan mitään. Mistäköhän johtuu? 😉
Muutama postaus taaksepäin, osa kyseenalaisti toimintaani ja mietti, onko homma lähtenyt jo käsistä? Olen aika tottunut tähän ja heitinkin Evelle, että nyt on taas se aika vuodesta kun mun hormonitoiminta ei toimi ja oon muutenkin sairas. 😀 Tätä tapahtuu siis usein silloin, kun kirjottelen enemmän kehon muokkaukseen liittyistä asioista ja lätkin kuvia vatsalihaksista. Periaatteessa pystyn itse vaikuttaa aika paljon siihen, mitä musta ajatellaan, joten miksi sitten oon niin avoin kaikesta? Miksen vaan kiristelisi omissa oloissa ja olisi hiljaa? Omasta mielestäni kunto ei edes ole mikään kovin erikoinen tai överi, mutta sekin tietysti riippuu katsojasta ja siitä mihin vertaa.
Yksi syy on se, että saan hirveästi motivaatiota tästä blogista ja teidän kanssa kommunikoinnista. Mäkin olen ihan tavallinen ihminen, jolla on mielitekoja silloin tällöin. Jos kirjoitan tänne, että en meinaa syödä herkkuja kuukauteen ja sen lukee monta sataa tuhatta ihmistä, saan siitä hirveesti motivaatiota pysyä tavoitteessa. Ei paljon voi sortua, kun on huudellut noin avoimesti omista tavoitteistaan! 😀 Olen toki myös iloinen saavutetuista asioista ja niistä jää tänne jälki, jotta voin lukea myöhemmin mitä olen touhuillut. Esimerkiksi tämän vuoden alussa hain motivaatiota omista vanhoista teksteistä, joissa olin saavutellut haluttuja juttuja. Mitä tuohon sairas-keissiin tulee, sitä tuskin tarvitsee kovinkaan paljoa edes kommentoida, sillä sanon mitä tahansa, jengi tekee kuitenkin omat päätelmänsä. Ei paljon terveempi vois olla kuin meikämuija tällä hetkellä! 😉
Miksi sitten pitää olla niin tiukassa kunnossa, eikö vähempi riittäisi? Tämähän on aina makuasia ja teen näitä juttuja sen vuoksi, että siitä tulee mulle hyvä olo ja fiilis. Onhan se kiva saada hyvää palautetta tai kuulla että inspiroi muita, mutta vaikka kuinka joku muu sanoisi mulle että oot hyvä noin, niin se ei riitä. Haluan itse tuntea oloni hyväksi ja olla tyytyväinen. Mulla on aika sporttinen kroppa ja suuremmalla rasvakerroksella näytän helposti tönköltä patukalta. Esimerkiksi keskivartalon lihaksisto on aika vahva ja mulla on melko leveä vatsa. Rasvaa ei siis tarvita extraa, muuten keskivartalo on liian leveä omaan makuuni.
Ulkonäöllisten seikkojen lisäksi, ei voi olla hehkuttamatta sitä olotilaa mikä tulee kun saa asioita aikaiseksi ja on aktiivinen. Mulla tulee hyvä fiilis rutiineista ja arjesta, jonka aikana teen itselle tärkeitä juttuja. Toisaalta taas haen vastapainoa viikonlopuista, jolloin ei tarvitse olla mitään ohjelmaa tai aktiviteetteja.
Asia joka ei varmaan koskaan muutu, on toisten ihmisten arvosteleminen. Sitä tapahtuu joka paikassa nykyään. Ruoditaan ties minkä tv-sarjan, blogin tai lehden tyyppejä, tietämättä tai tuntematta kuitenkaan koko totuutta. Kannattaako oikeasti arvostella jos näkee vain osan pintaa? Keskittymällä positiivisuuteen ja niihin omiin läheisiin, saa luultavasti enemmän iloa, kuin tuntemattomien tai tuttujen dissaamisesta.
Joskus käytän myös tavallisia vaatteita 😀
Tänään ohjelmassa tankkailua huomista jumppamaratonia varten ja muutenkin. Aloitin homman heti jumppien jälkeen, kun käytiin Even kanssa lounaalla. 🙂 Päivän ruokapäiväkirjaa luvassa luultavasti jo huomenna.
