AEROBINEN TYHJÄLLÄ VATSALLA PARAS TAPA POLTTAA RASVAA?

Postausaiheita suunnitellessani mietin usein, että jokin aihe on jo liian paljon käsitelty, tai että aihe on sellainen josta kaikki tietää jo ”kaiken”. Seuraan paljon treeniin ja ravintoon liittyviä trendejä sekä uusia juttuja ja välillä huomaan, kuinka outoja olettamuksia ihmisillä saattaa olla näihin aihealueisiin liittyen. Luin eilen jodelin keskustelupalstaa, jossa joku kyseli että onko lenkkeily paras keino jos haluaa laihtua. Kysymys jo itsessään on aika ympäripyöreä, mutta ne vastaukset joita ketjuun tuli, olivat vielä oudompia. :D

Yksi myytti joka elää edelleen on se, että tyhjällä vatsalla tehdyt aerobiset harjoitukset olisivat jotenkin erityisen tehokkaita rasvanpolton kannalta. Totuushan on, että rasvanpolton kannalta todellisuudessa ei ole juurikaan merkitystä liikutko aamulla tyhjällä vatsalla vai syöneenä. Aihe tuli mieleeni kun luin eilen tutkimutuloksia kahdesta ryhmästä, joista toisen ryhmän tyypit olivat treenanneet tyhjällä vatsalla ja toinen ryhmä aamiaisen jälkeen. Rasvanpoltto tuloksissa ei ollu ryhmien välisiä eroja.

Tämä rasvanpoltto-aerobinen-olettamus perustuu siihen, että kun liikutaan paastotilassa, keho alkaa käyttää tehokkaammin rasvaa energiaksi. Asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi ja siihen liittyy erilaisia muuttujia. Kaikki liike kuluttaa nimittäin energiaa, ihminen ei voi liikkua ilman että energiaa kuluisi.

Se, miten ja millä teholla liikutaan, määrittää mitä keho käyttää polttoaineena. Esimerkiksi jos teet 60 minuutin lenkin tyhjällä vatsalla, kulutat vaikka 400 kaloria. Sitten liikut syöneenä niin kulutat kyllä saman määrän (tai jopa enemmän, koska paremmin energiaa–> tehokkaampaa liikkumista) kaloreita, mutta tyhjällä vastalla rasvaa on käytetty energiaksi hieman enemmän. Kyseessä on kuitenkin niin hyvin pieni määrä, ettei sillä loppupeleissä ole merkitystä. Lisäksi liikunnan jälkeinen kulutus saattaa olla tehokkaampaa sen jälkeen kun on syöty, riippuen millä teholla liikutaan. Kokonaistuloksen kannalta ei ole siis oleellista onko syönyt vai ei.

Rasvanpolton kannalta on siis tärkeämpää, että ylipäätään liikkuu ja vielä tärkeämpää on se että syö vähemmän kuin kuluttaa. Liikunta nostaa ruokahalua, jolloin paljon liikkuessa ja rasvoja tiristellessä on hyvä olla jonkinlainen suunnitelma, että homma toimii oikeaan suuntaa.

Tyhjällä vatsalla urheilussa saattaa silti olla muita hyötyjä ja olen itsekin harrastanut tätä. Esimerkiksi dieetillä ollessa on vain tietty määrä aterioita joita syödään ja liikkumalla ensin, syömällä sitten, pystyy ”säästää” aterioita hieman myöhemmälle. Jos itse syön ensimmäisen aterian vasta 12 maissa, vähentää se automaattisesti syödyn ruuan määrää loppupäivältä, koska aikaa syödä ei ole yhtä paljon. Treenaan paljon myös iltaisin, jolloin tykkään syödä runsaammin illalla treenien jälkeen.

Joillekin treenaaminen vaikka kahvin voimalla vain yksinkertaisesti toimii paremmin heti aamusta. Toiselle treenin jälkeen syöty aamiainen on niin suuri motivaattori ja nautinto, että sen vuoksi on kiva käydä ensin liikkumassa ja syödä vasta sitten. Tässä asiassa kannattaakin miettiä enemmän yksilöllisiä hyötyjä ja mennä sen mukaan.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VATSARASVA – MIKÄ ON RUOKAVALION MERKITYS?

Morjensta pöytään hyvät lukijat! Täällä ollaan taas viikonlopun jälkeen akut ladattuna. Itse asiassa vedin tuossa juuri päiväunetkin piikkimaton päällä, jotta jaksan ohjata vielä 3 jumppaa tänään. Melkoisen hurja päivä edessä, sillä aamulla kävin ohjaamassa jo rpv:n ja coren. Ennen jumpparumbaa ajattelin kuitenkin kirjoitella aiheesta ruokavalio ja miten se vaikuttaa erityisesti kehonkoostumukseen, tarkemmin ottaen vatsan alueen rasvakertymiin. Olen kirjoitellut paljon makroista ja siitä, että kun makrojakauma pysyy hallussa, mahtuu mukaan myös köyhempää sapuskaa, ilman että se vaikuttaa juuri mihinkään.

Kuten olen monesti toitottanut, asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia ja vaikka kuinka söisi makrojakauman mukaan, vaikuttaa syöty ruoka moneen muuhun asiaan, kuten olotilaan, jaksamiseen, ihoon, hormonitasapainoon ja yleiseen fiilikseen. Sainkin aiheeseen liittyen kommentin.

Heippa!
Kun olet valmentanut ihmisiä ja nähnyt onnistumisia, niin mitä sanoisit mikä ruokavalio on ollut toimiva keskivartalolihavuuden kanssa? Olen itse numeroiden mukaan hyvinkin hoikka (173cm/61kg), mutta todellisuudessa keskivartalolla on hyvinkin paljon ylimääräistä. Oikein kunnolla saa kämmenellä tartuttua kiinni läskeihin :D
Olen aloitteleva kuntosalilla kävijä, ja olen pohtinut onko minunlaisessa tapauksessa avain vyötärön löytymiseen hiilareitten karsiminen minimiin vai yksinkertaisesti”normi” ruokavalio ja kalorien seuraaminen kuten esim tuossa yllä olet kertonut? Kiitos jos viitsit vaikka lyhyestikin vastata. Kiitos myös kivasta blogista, löysin tämän vasta ja kahlannut jo monet jutut läpi :)

Kiitos palautteesta ja hyvästä kysymyksestä! Kuten olemme monesti todenneet, paino ei aina kerro koko totuutta. Voit siis olla painoindeksillisesti hoikka, mutta omata silti runsaammin rasvaa. Voit myös olla painoindeksillisesti jopa ylipainoinen, mutta silti olla hyvinkin timmi ja vähärasvainen.

Moni toivookin juuri kiinteytymistä ymmärtämättä mitä se käytännön tasolla tarkoittaa. Kiinteytyminen tarkoittaa siis loppujen lopuksi sitä, että kun rasva palaa kehosta, tulevat lihakset paremmin esiin ja tämä antaa kiinteämmän kokonaisuuden. Ensiksi tulisi kuitenkin olla jonkin verran lihasmassaa, jotta saataisiin tämä efekti aikaiseksi. Tässä mennäänkin usein päin puuta, sillä jos oma urheilu-ura sisältää vain kiinteyttävien treenien tekemistä (usein aerobista, pienillä painoilla / kehonpainolla) on lihasmassan määrä helposti liian vähäinen kiinteän kokonaisuuden aikaansaamiseksi.

Jos siis kehon tila on se, että painoa on suhteessa vähän, mutta kehonkoostumus on löysä, niin silloin olisi ensisijaisen tärkeää treenata lihaskuntotreeniä, eli voimaharjoittelua kuntosalilla. Tähän kun yhdistää ruokavalion, joka sisältää energiaa suunnilleen saman verran kuin keho kuluttaa, tai jopa hieman yli, saadaan aikaiseksi tapahtuma, jossa keho ja lihakset vahvistuu, rasva palaa ja kropasta tulee vahvempi sekä timmimpi.

Jos aina syö liian vähäisillä kaloreilla toiveena kiinteytyä, kuluttaa tämä pahimmassa tapauksessa ne vähäisimmätkin lihasmassat kehosta, jolloin painonhallinta on entistä vaikeampaa.

Juuri tällaisien yksityiskohtien vuoksi on todella tärkeää, että ymmärtää mitä itse haluaa ja millaiset elintavat siihen sopivat. On täysin ookoo tehdä näitä kiinteytysohjelmia, jumppia, lenkkejä ja vaikka mitä, mutta jos tavoite on saada lisää muotoa kehoon lihaksiston avulla, ei nämä treenimuodot voi olla silloin suurimmassa roolissa. Omista valmennuksista esimerkiksi Lean & Toned on suunniteltu juuri tällaiseen tavoitteeseen, jossa toivotaan lihasta ja kiinteytystä samaan aikaan!

Jos taas omaa omasta mielestä jo sopivasti massaa ja haluaa vain keventää oloa / polttaa rasvaa, silloin kuluttavat urheilumuodot ovat hyvä vaihtoehto.

Kun tämä tieto on hallussa, voidaankin mennä ruokavalio puolelle ja aiheeseen keskivartalo ja sinne keräytyvä rasva. Makeanhimo, syömisen jälkeinen väsymys ja housuista pursuavat jenkkikset viittaavat usein insuliinin epätasapainoon. Insuliini on siis hormoni, joka säätelee sokeriaineenvaihduntaa elimistössä. Verensokerin heittelyllä on jenkkakahvojen lisäksi myös paljon muita ikäviä vaikutuksia ja vaikuttaa mm. yleiseen jaksamiseen.

esimerkiksi tällainen smoothie pitää verensokerin hyvin tasaisena ja olon energisenä.

Jos asian yrittää selittää lyhyesti, niin voit ajatella että kun insuliinitaso heittelee jatkuvasti tai on koholla, kroppa muuntaa syödyt hiilarit helpommin rasvaksi. Voimakas verensokerin lasku saa myös makeanhimon ihan uusiin sfääreihin, jolloin oravanpyörä on valmis. Rasvanpoltto hidastuu ja jopa tyrehtyy, kun verenkiertoon virtaa jatkuvasti kortisolia. Diettaaminen vähäisillä kaloreilla ei luultavasti auta mitään, vaan sen sijaan ruokavalion sisällöllä on suurempi merkitys. 

  • sokerit, nopeat hiilarit ja hötöt minimiin. Ajoita tällaiset hiilarit liikunnan jälkeen nautittavaksi. Jos elämäntyyli on passiivinen, istut paljon ja liikkuminen on kevyttä, syö hiilarit pääosin vihanneksista ja kasviksista. Valitettavasti karkit, jäätelöt ja muut herkut tulisi laittaa pannaan, ainakin sen ajaksi että keho pääsee irtautumaan sokerin himosta. Sen sijaan voi valmistaa vaihtoehtoisia herkkuja, kuten raakasuklaata, protskupannareita, jäätelöitä jne. Voit ajoittaa päivän hiilihydraatit siis treenin ympärille, sekä iltaan (hitaasti imeytyvät). Aamiainen kannattaa pitää runsas proteiinisena ja syödä hiilarit esimerkiksi marjoista. (proteiinismoothie)
  • Liikunta auttaa kuluttamaan lihasten glykogeenivarastoja (hiilarivarastoja), jolloin uusien aterioiden myötä verenkiertoon päätyvälle sokerille on jälleen varastointitilaa, jolloin se ei päädy yhtä helposti jenkkoihin. Mitä enemmän lihasmassaa, sitä suurempi kulutus ja sitä helpompi päästä ylimääräisistä rasvoista eroon. Salitreeni olisi siis tärkeässä osassa. 
  • Tärkeimmät asiat ovat säännöllinen ruokarytmi jotta verensokeri pysyy hallinnassa, proteiinien ja kuitupitoisten vihannesten lisäys mielellään jokaiselle aterialle, sopiva hyvien rasvojen saanti ja hiilareiden laadun parantaminen. Nopeat hiilarit siis ainoastaan liikunnan ympärillä ja muuten hiilarit hyvistä lähteistä, pääosin vihannespainotteisesti.

Hyvä puoli tässä asiassa on se, että insuliinin tasapainottaminen on kaikista hormoneista helpointa, koska siihen pystyy vaikuttaa itse ruuilla mitä syö ja milloin syö.

LUE MYÖS:

ENNEN KUIN TAVOITTELET KIINTEYTYMISTÄ MUISTA TÄMÄ!

 


DIEETTITAUKO JA SEN HYÖDYT

Diettaamiseen, eli painonpudotukseen tai rasvanpolttoon liittyy paljon uskomuksia, joista kaikella ei ole edes minkäänlaista perää. Aiheeseen liittyy vahvasti ajatus, että tällainen prosessi on aina erittäin haastavaa ja vaikeaa. Viikosta toiseen eletään nälässä ja ruokahimoissa, mutta sinnikkyydellä ja sillä kuuluisalla tahdonvoimalla pärjää! Tällainen ajatustyyli saattaa juontaa juurensa siitä, että dieetit liitetään vahvasti fitnessurheiluun, joka on kuitenkin kaukana siitä miten ihan tavallisen tallaajan tai kovemmankin sporttaajan kannattaisi asiat hoitaa. Okei, eihän se kisadieetti nyt ihan eri ääripäästä ole, sillä kaikessa kehonkoostumuksen muokkaamisessa on se tietyt pääpiirteet mitä noudatetaan. Harvoin kuitenkaan normaalissa elämässä halutaan, saati kannattaa viedä rasvaprosenttia niin alas kuin kisakunnossa!

Ne, jotka ovat joskus elämässään jonkinlaisen dieetin vetäneet läpi, saattavat olla samaa mieltä, että kun pääsee vauhtiin ja saa niitä tuloksia, vaikeampaa on dieetin lopettaminen ja ns. ylläpitokaloreihin siirtyminen kuin itse kiristely. Helposti sitä tulee vain jatkettua diettaamista, koska pelätään että tulokset katoavat sen sileän tien. Tässä piilee kuitenkin vaara, joka kannattaa ottaa huomioon jos itsensä edellisestä tunnistaa.

Painotan tässä, että viikkojen tai edes kuukausien dieettijaksot eivät tuhoa kenenkään aineenvaihduntaa hetkessä, mutta jos homma jää päälle oikeasti pitkäksi aikaa, voi keho alkaa adaptoitua matalaan energiamäärään, eli suomeksi sanottuna kulutus pienenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Sitten jos joskus tuleekin syötyä enemmän, nappaa kroppa helpommin kaiken varastoon, pahan päivän varalle. Alhaisiin kaloreihin ja energiavajeeseen juuttuminen pitkäksi aikaa on valitettavan yleinen vaiva. Moni on tottunut elämään todella alhaisilla kaloreilla ja jojoilee herkuttelun ja diettaamisen välimaastossa jatkuvasti.

Myös dieettijaksoihin, jotka kestävät kuukaudesta ylöspäin (enemmän kuin n. 6-8 vk) kannattaa sisällyttää dieettitaukoja. Tunnetaan myös ”diet breaks” nimellä, joka tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan, että kalorit nostetaan tietoisesti ylös, yleensä hiilareita lisäämällä. Tällainen tauko voi kestää viikosta kahteen viikkoon, riippuen kauanko ollaan oltu miinuksilla ja miten kaukana tavoitteesta ollaan.

Dieettitaukoa ei kannata sekoittaa mättö- tai herkkupäivään, sillä kyseessä ei ole mikään hervoton tankkaus, vaan yksinkertaisesti siirtyminen miinuksilta suunnilleen plus miinus nollalle kulutuksen suhteen. Jos olet oikein fiksu, alat suorittaa tällaisia taukoja jo dieetin alkuajoilta lähtien. Fakta on se, että paino tulee nousemaan hieman taukojen aikana, mutta pitkällä tähtäimellä rasvanpolton tehokkuus säilyy kauemmin ja lopputulos on aina parempi!

Esimerkkinä: Vedät miinuksilla pari kuukautta, jonka jälkeen pidät viikon tauon nostamalla kalorit ylös. Taukoon mahtuu myös herkuttelua kunhan se ei mene överiksi tai kestä useita päiviä. Viikon jälkeen lasket kalorit uudelleen alas ja jatkat seuraavat 4-8 vkoa. Tätä voi suorittaa niin pitkään kunnes on tavoitteessaan. Tie ei ole ehkä ihan yhtä nopea, mutta yleensä lopputulos parempi.

Tauolla on usein myös positiivisia vaikutuksia psyykkeeseen. Kun on hetki höllätty, jaksaa luonnollisesti paremmin ja motivaatiokin nousee takuulla tekemistä kohtaan!

Mistä sitten tietää tarvitseeko tauon dieetistä? Yksi hyvä sääntö on, että jos mitään (eli tuloksia) ole tapahtunut hetkeen, tai mikäli tulokset eivät kulje käsikädessä tehdyn työmäärän kanssa, on hyvä ottaa breikki. Mikäli aineenvaihdunta on sotkettu pahemman kerran ja takana on vuosien kierre, silloin tarvitaan järeämpiä aseita, eikä valitettavasti kahden viikon dieettitauko siihen auta. :)

Tekemisen ja tuloksien saamisen ei tarvitse olla yhtä piiskaamista, vaan välillä hölläämällä saa jopa paremmat tulokset!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook