Mooi! 10 pisteen kysymys, kenen suusta ja missä, yllä oleva lause on kuultu joskus? Hahah. Saa arvata. 😀

Älkää säikähtäkö, en ole osoittanut ketään aseella, enkä aiokaan! Mielestäni lause toimii hyvänä mielikuvana, kun treenataan kovaa. Seuraavan kerran  kun vedät kovaa treeniä, viimeistä sarjaa tai spurttia ja mieli alkaa hokea ettet jaksa enää. Lopettaminen ja luovuttaminen alkaa tuntua parhaalta ja ainoalta vaihtoehdolta, koska et vaan yksinkertaisesti pysty enää. Silloin voi kysyä itseltään ”mitä tekisin jos joku laittaisi aseen ohimolle ja vaihtoehtona olisi jatkaa tai pam”? Uskon, tai oikeastaan tiedän, että siinä tilanteessa jokaikinen pystyisi jatkaa suoritusta vielä vaikka kuinka pitkään.

Vaikka mielikuva on aika hurja, niin se kertoo paljon siitä, kuinka paljon käyttämätöntä voimaa ja energiaa meidän kehosta löytyy. Kovan treenin paras ase onkin psyykkinen vahvuus. Kovakuntoisin taitaa olla lopulta se, jolla on asennetta viedä treeni oikeasti loppuun, tehdä niin paljon, ettei oikeasti pysty enää. Alalla työskentelevänä tiedän, että moni treenaaja päästää itsensä aivan liian helpolla, ja sitten ihmetellään miksei niitä tuloksia tule, vaikka treenaan 5 kertaa viikossa ja syön terveellisesti. Niin.. Jos tuloksia ei näy, silloin jokin on pielessä ja yleensä se on joko liian matalat treenitehot tai kuvitteellinen ruokavalion terveellisyys. 

Painotan jälleen, ettei jokaista treeniä tarvitse tehdä verenmaku suussa, mutta usein juuri ne treenit jotka pitäisi tehdä mukavuusalueen ulkopuolella jää uupumaan koko treeniohjelmasta. Kuntosalilla voi käydä vuosia ja tehdä joka ikinen kerta samat liikkeet samoilla painoilla, mutta silloin ei kannata toivoa muutosta jos ei itsekään ole tehny mitään muutosta. 🙂

kuva

Mielestäni yllä olevan kuvan viesti on todella hyvä. Useasti kysellään montako toistoa pitää tehdä ja montako sarjaa mitäkin liikettä. Voit tehdä vaikka miljoona sarjaa ilman mitään hyötyä ellei se tunnu missään. Pelkkä tekeminen ei todellakaan riitä. Toistojen laskemisen sijaan, kannattaa keskittyä tuntumaan ja jollei liike ala tuntua muutamien toistojen jälkeen, painoja on liian vähän tai liikettä ei tehdä oikealla tekniikalla. (Riippuu tietysti ihan liikkestäkin)

Kirjoitus saattaa kuulostaa paasaukselta, mutta pointti on rohkaista minua, sinua, meitä ja teitä haastamaan itseään vieläkin enemmän, silloin alkaa tapahtua myös muutoksia. Kaikki eivät aina treenaa tavoitteiden ja tuloksien perässä, mutta veikkaan, että 95% haluaa kuitenkin jotain hyötyä siitä mitä tekee. 🙂

Ihanaa viikonloppua!

Moikka! Voi poijjaat kun väsyttikin kovasti tänään kun kello pärähti soimaan. Jumittelin ja kävin niin hitailla, että sai taas vetää spurtilla töihin. Rpv-tunti herätti onneksi tämänkin pääkopan ja sen päälle treenattiin vielä tunnin rinta+selkä sali. Painot vaan nousee joka viikko ja se jos jokin antaa lisää motivaatiota. Pian tulee vastaan probleema, kun ei löydy enää tarpeeksi suuria käsipainoja meidän salilta. 😀 

Tämän päivän aihe on kuitenkin jotain muuta. Käsilläseisonta ja käsillä käveleminen on taito mitä monet haluaisivat osata. Käsien päällä seisominen ja siellä pysyminen vaatii ennen kaikkea erittäin hyvää keskivartalon hallintaa. Pelkkä tiukka korsettikaan ei kuitenkaan riitä vaan hommaa täytyy harjoitella todella paljon ennen kuin oppii hallitsemaan vartalon väärinpäin. Olen kirjoittanut kokonaisen postauksen, kuinka kannattaa aloittaa käsilläseisonnan harjoittelu. Sen löydät täältä.

Jos käsillä seisonta sujuu jo jotenkuten, voi alkaa opetella kävelemistä käsien päällä. Käveleminen on itseasiassa paljon helpompaa kuin paikalla seisominen. Katse tulee aina olla käsien väliin hieman eteenpäin. Kroppa kannattaa pitää mahdollisimman suorassa paketissa, ilman turhaa heilumista sinne tänne. Jaloilla sätkiminen sekoittaa vaan tasapainon, joten jalat kannattaa pitää yhdessä. Yksi usein näkemäni virhe on selän reilulle notkolle päästäminen, jolloin koko liikkeestä katoaa hallinta. Tällöin voi kyllä päästä eteenpäin, mutta käveleminen on epästabiilia liikettä ja ylhäältä kaadutaan millä hetkellä hyvänsä romahtaen alas tai sivulle kaatuen. Joten jälleen kerran – keskivartalo! 

Olin viime sunnuntaina salilla katsomassa, kun kaverit treenasivat (jep, i have no life) ja kuvattiin pieni klippi käsilläkävelystä. Täytyy jälleen mainita, että mulla on aikoinaan murtunut oikean käden kyynerpää ja se ei ojennu suoraksi enää, jonka vuoksi tuo kävely on hieman hassun näköistä klinkkausta. Joudun myös pitää kämmentä ”väärässä” asennossa, jonka avulla korjaan käsien pituuseroa hieman. Eri pituiset kädet saavat myös aikaiseksi sen, että toinen hartia kuormittuu enemmän ja kun olen pitkään väärinpäin, alkaa se pistää inhottavasti. Tasapainon puolesta pystyisin vaikka elää väärinpäin, sen takia harmittaa tuo käsi, koska se rajoittaa aika monia temppuja, joita en enää pysty tekemään. 🙁

Tässäkin asiassa pätee tuttu sanonta ”harjoitus tekee mestarin!”