Tämä blogi sisältää paljon informatiivisia kirjoituksia, vinkkejä ja ohjeita teille lukijoille. Välillä tykkään myös puhdistaa omia ajatuksia ja pohdiskella erilaisia asioita päiväkirjamaisesti. Oon miettinyt viime aikoina paljon tavoitteita ja päämääriä. Mulla on itselläkin ollut tavoitteita ja olen havahtunut siihen, että hitto vie mähän oon saavuttanut aika paljon asioita, joita oon halunnut saavuttaa. Yleensä ne tavoitteet vaan kasvaa, eikä välttämättä huomaa nauttia siitä mitä on jo saavuttanut.
Kaikillahan on ne omat haaveet, pienet ja suuret tavoitteet. Iso juttu toiselle voi olla ihan arkipäivää toiselle. Mun intohimo ja haaveet ovat paljon kytköksissä liikuntaan, ohjaamiseen, vartalon muokkaukseen ja myös tähän blogiin. Mä voin paljastaa teille, että joskus silloin vuonna 2010, kun aloitin blogini ja seurasin suurempia sellaisia, haaveilin salaa, kuinka makeeta olisi joskus tienata blogia kirjoittamalla. Oli myös ihan uskomatonta, kuinka bloggaajat saivat erilaisia lahjoja firmoilta, vain kirjoittamalla niistä. Okei, nämä ajatukset ovat hieman muuttuneet, sillä se ei oikeesti ole ihan niin helppoa, että kirjoitat vaan! Ei ne aiheet ihan tuosta noin vaan putkahda päähän, ainakaan aina. Mä vietän tämän koneen äärellä noin 5 tuntia päivässä tehden blogiin liittyviä asioita, ja tämä ei kuitenkaan ole mun kokopäiväinen työ.
Tässä muutamia viikkoja sitten, havahduin siihen, että huomasin saavuttaneeni kaiken sen mitä olin joskus alussa haaveillut. Alussa ajattelin myös tällaisen ”blogisuosion” olevan mahdotonta, koska suomessa blogit (etenkään treeniblogit) eivät olleet vielä kovin iso juttu. Täytyy myös mainita, ettei raha ja tavarat ole kuitenkaan se tärkein asia. Kirjoittaisin blogia myös ilman niitä, sillä tästä on tullut mulle erittäin rakas ”harrastus”. On kiva huomata, että pystyy inspiroida ja auttaa muita ihmisiä.
Kun aloittelin ryhmäliikuntaohjaajan uraa, olin hieman ujo ja myös epävarma jollain tapaa. Olen aina tiennyt paljon liikunnasta, joten siinä mielessä mulla on melkein aina ollut fiilis, että tiedän mitä teen. En kuitenkaan pitänyt itseäni mitenkää kovin loistavana ohjaajana ja halusin tulla hyväksi, tai sanotaanko, että halusin ja haluan edelleen olla paras! 😀
Parasta ohjaajaa ei tietysti voi määritellä, sillä makuasioista ei juurikaan voi kiistellä ja makuasioitahan nämäkin ovat. Halusin kuitenkin, että mun tunnit olisi sellaisia missä olisi aina paljon ihmisiä, sillä se kertoo mielestäni jo jotain ohjaajan tasosta. Toki tähän vaikuttaa monet muutkin asiat, mutta ehkä ymmärätte mitä tarkoitan. Tiedän, että on paljon ohjaajia, jotka tekevät ohjaamista sivutyönä silloin tällöin, ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Sitten on myös meitä, joille tämä on intohimo ja halu kehittyä mahdollisimman hyväksi on suuri. Mulla on ollut ohjaamisen suhteen myös muita haaveita, mutta ne ovat olleet ”jäähyllä” viime aikoina, kaiken muun hässäkän vuoksi.
Mulle ulkonäkö on melko tärkeä asia, sillä kuten olen useasti maininnut, koen olevani oman itseni käyntikortti. 😀 On myös tärkeetä, että tunnen oloni hyväksi ja tyytyväiseksi. Olen ollut tyytymätön itseeni ja se vetää väistämättä mielialaa alaspäin ja siihen kuluu turhaa energiaa, joka on pois muista asioista. Olen toki ollut pitkään jo ihan hyvässä kunnossa, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Oon niin iloinen, että päätin ottaa tämän pienen projektin ja muokata kroppaa vielä enemmän siihen omaan makuun sopivaksi. Nyt voin sanoa olevani tyytyväinen ja voin myöntää, että elämänlaatukin on paljon parempaa, kun ei mene turhaa aikaa märehtimiseen, kuinka olisi kivaa olla sellainen tai tällainen. Pinnalista ehkä, mutta vaikka kuinka joku väittää vastaan, niin kyllä se oma ulkomuoto vaikuttaa myös omaan mielialaan ja sitä kautta tyytyväisyyteen.
Lähti ehkä hieman sivuraiteille tämä kirjoitus, mutta pointtina oli se, että olisi hyvä osata nauttia myös matkasta määränpäähän. Iloita saavutetuista haaveista, eikä aina vaan kasvattaa niitä suuremmiksi.
Kuvat: Eve
