Liikunta lisää energiantarvetta ja kun energiaa kuluu enemmän kuin sitä saadaan niin keho kutistuu. Näinhän sitä loogisesti voisi ajatella. Jos siis haluaa laihtua kannattaa harrastaa mahdollisimman paljon liikuntaa? Itseasiassa ei kannata. Voisin sanoa ”been there, done that”.
Kun liikuntamäärä alkaa nousta todella suureksi (etenkin aerobinen liikunta), myös kehon kortisolitasot kohoavat, mikä taas johtaa univaikeuksiin, vastuskyvyn laskuun sekä mm. rasvan kerääntymiseen. Nälkä kasvaa kirjaimellisesti ja erilaiset ruokahimot tulevat mukaan kuvioihin. Kroppa voi mennä niin sekaisin, ettei enää tunnista eroa täyden olon ja nälän välillä, jolloin energiaa tulee ahdattua liikaa, kaikesta treenistä huolimatta. Lisäksi usein ajatellaan, että kun on treenannut monta tuntia ”voi syödä mitä vain” tai ainakin todella paljon. Tämän kaiken summana paino voi jopa nousta suurista urheilumääristä huolimatta. Keholla on sellainen ominaisuus, että se lähettää niitä ”nälkäsingnaaleja” niin kauan, että tarvittava energiamäärä on saatu. Kun treenaa paljon, nälkä on yleensä suuri.
Olen itse käynyt tämän vaiheen läpi, melko lievästi kuitenkin. Uskon, että tämä saman ongelman on kokenut moni paljon ryhmäliikuntaa ohjaava. Mulla alkoi yhdessä vaiheessa nousta paino ihan yhtäkkiä. Aloin tietenkin stressaamaan asiasta ja treenasin vielä enemmän, söin vähemmän, jonka ansiosta sorruin ja mässäsin, sitten taas treenasin. Tämän kaiken ansiosta keho meni ihan totaalijumiin ja tuntui, että kaikki vaan jumittui kroppaan. En ole koskaan ollut lihava tai edes ylipainoinen, mutta kun on aina ollut suht timmi ja hoikka, niin tällainen oli todella ahdistavaa. Loppujen lopuksi kehon tasapainoon saamiseen meni kokonainen vuosi.
Tämän vuoksi ei siis kannata aina ajatella että enemmän on enemmän. Ainahan näin ei ole, kaikki riippuu myös ravinnosta sekä liikunnan ja levon suhteesta. Nykyään pystyn urheilla määrällisesti paljon, sillä mulla on kaikki muut palaset kohdallaan. Ei siis edelleenkään kannata ottaa mallia toisista, sillä voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa itselleen vain hallaa ja vaurioiden korjaamiseen voi mennä paljon aikaa. Vaikka liikunta on yksi parhaista tavoista purkaa stressiä, on liiallinen liikunta voimakas stressi elimistölle, jonka vuoksi aikaisemmin mainittu kortisolitaso nousee.
Painonpudotuksessa liikunnalla on positiivisia vaikutuksia ja se auttaa tavoitteessa. Mielestäni kuitenkin kohtuullinen määrä liikuntaa on paljon parempi vaihtoehto kuin suuri tai liiallinen määrä sitä. Kuten ylempänä mainitsin, aina ei käy noin kun kirjoitin, jotkut tosiaan treenaavat todella todella paljon, laihtuvat tai pysyvät hoikkana. Halusin vaan tuoda tämän näkökulman esiin ja kertoa myös omasta kokemuksestani.
Aamulla on taas jumpattu kahden tunnin verran ja nyt valmistaudun salille lähtöön. Luvassa olisi viikon viimeinen treeni, kohteena the pakarat. Kävin tänään myös verianalyysissä, mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus. Kerron aiheesta vielä tarkemmin lisää.
