Täällä ollaan vietelty hyvin relaa sunnuntaipäivää. Heräsin todella aikaisin, jo ennen seitsemää, joten päivä on tuntunut myös aika pitkältä. Paljon on kuitenkin saatu aikaseks ja ihan kiva niin. Mun työpaikalla järjestettiin tänään henkilökunnan brunssi, ennen kuin ovet aukes kaikelle muulle treenikansalle. Ruokaa kyllä jäi sen verran paljon yli, että myös ensimmäiset treenaajat pääsivät maistelemaan herkkuja! Ihan loistava tapa tavata työkamuja rennossa ilmapiirissä, ilman kiirettä. Ruoka oli ihan sairaan hyvää ja sitä tulikin syötyy oikeen huolella. Kuitenkin kotiin tullessa mulla oli taas nälkä, joten ei muuta kuin välipalaa kehiin. Eve kysyikin, että mihin vatsaan sä tota safkaa vedät ja samaa mietin välillä itekin. Ruokaa on taas uponnut sellaisia määriä, ettei edes kehtaa kertoa. 😀

Rentous on sana, joka ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen kun tätä blogia lukee. Mä oon silti viime aikoina miettinyt aihetta enemmän ja löytänyt myös omasta mielestäni tietynlaisen rentouden kaikkeen treeniin ja ruokavalioon liittyvään. Olen sellainen tyyppi, että kun innostun jostain, niin innostun sitten ihan sata lasissa ja vielä vähän päälle. Ravinto ja liikunta on tietysti hyvin suuressa määrin kiinnostavia aiheita ja tykkään hirveesti panostaa niihin, joskus ehkä vähän liikaakin. En kuitenkaan koskaan voisi puhua mistään pakkomielteestä, sillä mielestäni pakkomielle on asia, joka raivaa tieltänsä kaiken muun. Ei esimerkiksi voida tehdä yhtään poikkeusta, joka kaataisi oman ruokavalion jne. En koe, että mulla olisi ongelmia tällaisissa jutuissa ja pystyn myös ottaa hyvinkin rennosti tällaisissa tilanteissa tarvittaessa.

Huomasin tässä taannoin, että oon taas ”vähän” innostunut kaikesta terveellisyydestä ja aloin miettimään, että ehkä vähempikin riittää. Edelleen otan ne kaikki vitamiinit ja syön vihannekset, mutta maailma ei kaadu jos yhdellä aterialla on pelkkää kurkkua ja tomaattia, koska salaatit on loppu. Tiedättekö, sitä huomaa vaan menevänsä siihen moodiin, kun tietyt asiat on kiinnostavia ja tärkeitä ja sitten on vielä tällainen kaikki tai ei mitään – tyyppi. Hyvänä puolena tietysti se, että kun jotain haluan, menen yleensä vaikka läpi sen kuuluisan harmaan kiven. Ei ole esteitä, ainoastaan hidasteita. 🙂

Kirjoitin perjantaina sokerista ja herkuttelusta, kuinka niiden syömisestä ei kuitenkaan loppupeleissä tule niin hyvä olo ja nyt tuntuu, että oon viime aikoina löytänyt tähänkin sopivan rennon tyylin. En ole siis syönyt perinteisiä karkkeja tai sipsejä, mutta sen sijaan leiponut ja väsäillyt omia, terveellisempiä herkkuja. Oon toki harrastanut tätä aiemminkin, mutta mä oon kans sellanen että jos päätän olla vaikka herkkulakossa, niin oon sitten kunnolla enkä syö yhtään mitään, en edes sitä raakasuklaata. 😀 Tällä kertaa en oo päättänyt mitään tiettyä aikaa, saati julistanut sadoille tuhansille ihmisille että oon jossain lakossa, vaan mennyt fiiliksen mukaan ja erittäin hyvin on mennyt tähän saakka. Saatan joskus aiheuttaa omilla sanoilla ja teoilla hirveesti paineita itselleni, mikä on todella typerää.

Jossain vaiheessa rupesin blokkaamaan vähän liikaa ruoka-aineita pois, koska kaikessa on jotain epäterveellistä. Syöt sitten sitä tai tätä, aina jossain on tutkimus että se aiheuttaa syöpää tai jotain muuta. Gluteeni ja maito olivat hetken täyspannassa, mutta nyt oon kyllä syönyt niitäkin silloin tällöin, eikä ongelmia ole. En väitä, että aiemmat mielipiteeni olisivat vääriä, mutta kohtuus taitaa olla mun kohdalla kuitenkin se paras vaihtoehto myös tässä asiassa. 🙂

Blogatessa sitä kertoo mielipiteitä ja ajatuksia, jotka saattavat kuitenkin muuttua ajan kanssa. Tavallisessa elämässä se on täysin normaalia, mutta kun kirjoittaa asioita julkisesti, joskus tuntuu, että ne ovat sitten ikuisesti kiveen kirjoitettuja ja muuttuneet ajatukset aiheuttavat hämmenystä. Mutta kun sä silloin sanoit, että oot sitä mieltä niin miks oot nyt tätä mieltä? Mielipiteet voi muuttua ja ajatukset vaihtelee. Saattaa olla että oon kohta sokerilakossa, tai vetelenkin jätskiä joka päivä, mutta näillä mennään tällä hetkellä.

Rentous on oikeesti ihan hyvä juttu, eikä maailma kaadu jos joskus ottaa askeleen vähän eri suuntaan kuin on tottunut. Kokeilkaa vaikka. 😉