Yritän aina painottaa kirjoituksissani, että ruokailu- ja liikuntatavat joita suosittelen ovat vain yksi mahdollisuus toimia. Minun tapani voi olla jollekin toiselle todella epäsopiva ja toimia ihan eri tavalla kuin toiselle. Koska tämä on treeniblogi, halusin kirjoittaa suvaitsevaisuuteen liittyvistä asioista ruokailujen ja treenaamisen näkökulmasta.
Myönnän, että itsekin innostun joskus hehkuttamaan jotain tapaa ja dissaamaan toista. Esimerkiksi rasvat ovat olleet viime aikoina tapetilla ja niistä voi saada aikaan melkoisen väittelyn eri koulukuntien välillä. Sama pätee eri ruokavalioihin, on paleota, superdieettiä ja karppausta. Maidoton ja viljaton on in, samoin kuin sokerin välttäminen – ainakin nyt tammikuussa. Sitten on niitä, jotka viis veisaavat dieeteistä tai erikoisruokavaliosta. He syövät ja treenavat juuri niinkuin tahtovat.
Onko tässä jotain pahaa? Mielestäni ei. Itseäni ei haittaa jos joku ei diettaa, ei haittaa myöskään jos toinen välttää hiilareita. Se on jokaisen oma valinta, mitä syö, milloin syö ja kuinka treenaa. Nykyään törmää hyvin useasti vahvoihin mielipiteisiin siitä mikä on oikein ja mikä ei. Mielipiteet on toki hyvästä ja itsekin tykkään saada erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin. Kritiikkiäkin saa tulla, kunhan siinä on edes jotain järkevää mukana. Mutta jos esim. ajatellaan erilaisia ruokavalioita, niin mitä ihmeen väliä sillä on mitä joku toinen syö tai mitä hän välttää? Miksi pitää haukkua ja dissata niitä jotka tekevät eri tavalla kuin itse?
Bloggaajien maailmassa yleensä tässä välissä vedetään esiin esikuva-kortti. Kirjoitat blogia ja olet monien esikuva. Jokainen bloggaja on kuitenkin myös ihminen, jolla on oikeus elää elämäänsä kuten tahtoo. Jos alkaa miettimään kuinka olisi täydellinen esimerkki kaikille jokaisesta kulmasta katsottuna, voisi olla aika hankala elämä. Toki bloggaajilla ja julkisuudessa olevilla henkilöillä on jonkinlainen vastuu siitä mitä kirjoittaa ja mitä asioita tuo esiin, mutta jos näitä alkaa liiaksi miettimään, myös kirjoitusaiheet ja oma persoona katoaa teksteistä hyvin nopeasti.
Tämän tekstin tarjoitus ei ole olla vastekirjoitus postaukseen tai tiettyyn kommenttiin. Olen vain mietiskellyt asiaa mielessäni viime aikoina. Toivoisin, ettei kukaan tuomitse toista liian helpolla, vaikka toisella henkilöllä olisi erilaiset aatteet tai tavat kuin itsellä. Jos tuokin bloggaaja aloittaa nyt sen maidottomat ruokavalion, niin mitä sitten? Sehän ei ole pois keneltäkään muulta, vai onko?
Vuosien bloggaamisen aikana olen oppinut mistä asioista minun ei kannata kirjoittaa. Paljon urheilevana saan heti negatiivista kommenttia niskaan jos mainitsen sanan laihdutus tai energiansaannin vähentäminen. 😀 Minähän en saa laihduttaa, koska treenaan niin paljon! Jos kertoo vain positiiviset puolet elämästään, saa kommenttia siitä että yrittää antaa itsestään liian täydellisen kuvan. Jos yrität näyttää, että sinäkin syöt joskus ihan tavallista ruokaa, jossa ei satu olemaan makrot täydellisesti suunniteltuna, olet huono esimerkki kun et syö riittävästi kasviksia…. Ymmärrätte pointin? Kukaan ei ole täydellinen ja toisten syynääminen,arvostelu ja ihmettely luo vain negatiivisuutta.
Toivoisin, että voisimme arvostelun sijaan kannustaa ja kehua toisiamme enemmän. Jos joku haluaa satsata asiaan, mikä on sinulle vähäpätöinen juttu, kehu ja tsemppaa kaveria, niin saat saman tuen varmasti takaisin joskus kun sitä itse tarvitset!
Ihanaa viikonloppua maailman parhaille lukijoille 🙂
