Kysyessäni teiltä vinkkejä postausaiheisiin, osa sanoi että voisin aina välillä nostaa myös ns. vanhoja aiheita uudelleen. Olen kirjoittanut niin paljon artikkeleita, etten edes itse aina muista kirjoittaneeni jostain asiasta. Tässä yksi aihe, joka tuli vastaan ja jonka luulisi olevan mielenkiintoinen edelleen!
Tämä on siitäkin syystä mielenkiintoinen ja hyvin laaja aihe, sillä siihen vaikuttaa moni asia. Mun mielestä jokaisen ulkomuoto onkin monen eri asian lopputulos. Useasti juuri kuulee puhuvan, kuinka joku voi syödä vaikka kuinka paljon lihomatta, mutta uskon että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, kyse on kuitenkin loppujen lopuksi siitä, että henkilö ei kuitenkaan syö kulutuksensa yli. Tällaisissa tapauksissa on yleensä kyseessä henkilö, jolla on vapaa ja rento suhtautuminen ruokaan, hän syö silloin kun on nälkä ja mitä tekee mieli, mikä johtaa siihen että energiansaanti pysyy aisoissa.
Ulkopuolisen silmissä nähty hamppariannos voi olla henkilön ainoa ateria tai ostetusta sipsipussista syödään vain pieni osa. Ulkopuolisena on hyvin vaikea sanoa kenenkään ruokailukokonaisuudesta mitään, ellei näe henkilön jokaista suupalaa useana päivänä. Hyvin usein ihmisen ulkomuoto on kuitenkin elämäntyylin lopputulos, vaikka joku kuinka sanoisi syövänsä mitä sattuu ja suuria määriä. Kuten kirjoitin, tämä pätee luultavasti useimmissa tapauksissa, sitten on myös niitä geneettisesti erilaisia, joiden aineenvaihdunta toimii nopeammin kuin he jaksavat syödä. 😀
Pääosin siis jokaisen henkilön ulkomuoto on syödyn energian ja kulutetun energian lopputulos. Voit syödä sen hamppariaterian tai suklaalevyn päivittäin lihomatta, riippuen mitä muuta syöt. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, sillä ravinnon laatu taas vaikuttaa muihin asioihin, kuten jaksamiseen, verensokeriin, mielialaan ja olotilaan, jotka taas heijastuvat niihin päivän muihin ruokailuihin.
Väsyneenä tekee enemmän mieli makeaa ja liian väljät ruokailuvälit altistavat liian suurelle annoskoolle. Tasapainoinen ja terveellinen ruokailu on aina monen asian kokonaisuus, eikä siksi kannata juuttua liiaksi kaloreihin. Mitä kehonkoostumukseen tulee, myös kaloreiden lähteellä on väliä. Ainakin oman kokemukseni mukaan on täysin eri asia syönkö Fazerin sinistä vai raakasuklaata, sillä usein raakasuklaan syömisen jälkeen olo on jopa entistä timmimpi, kuvitelmaa tai ei, mutta siltä tuntuu. 😀 Esimerkiksi kookosöljyn on tutkittu käyttäytyvän kehossa eri tavoin kuin muut rasvat ja sen sanotaan jopa tehostavan rasva-aineenvaihduntaa.
Aktiivisuus on tietysti myös suuressa roolissa tässä asiassa. Usein juututaan vain treenimääriin, mutta jos katsotaan tavallista kuntoilijaa, kokonaiskulutuksen kannalta arkiaktiivisuus on melkeinpä suurimmassa roolissa. Jos mietitään, että moni istuu koko päivän töissä ja sitten ajaa autolla kolmesti viikossa kuntosalille ja liikkuu siellä tunnin, on se aika vähäistä kokonaiskulutuksen kannalta.
Kannattaakin satsata arkiaktiivisuuteen ja liikkua aina kun on mahdollista. Pienistä jutuista kasvaa suuri kokonaisuus, sillä ihmisen keho on kuitenkin luotu liikkumaan, eikä istumaan. Poikkeuksena tässä on urheilijat ja runsaasti liikuntaa harrastavat, joilla tulee useita tunteja liikuntaa päivässä. Silloin se jo vaikuttaakin kulutukseen huomattavasti. Myös liikunnan lajilla on väliä. Kevyet liikuntamuodot kuluttavat vähemmän energiaa, mutta kehoa ja mieltä hellivillä liikuntamuodoilla (body&mind) voi taas olla muita positiivisia vaikutuksia stressin lievitykseen, mikä taas vaikuttaa myös kehonkoostumukseen ja rasvanpolttoon. Omaa kulutusta ja aineenvaihduntaa voi tehostaa hankkimalla lihasmassaa. Jos hiilarit maistuvat hyvin, kannattaa harrastaa voimaharjoittelua tai tehokkaita intervallitreenejä, jolloin syödyt hiilarit menevät kätevämmin lihaksien käyttöön, kuin jenkkakahvoihin. Olen kirjoittanut teksin aiheesta ”VOIKO HYÖTYLIIKUNNALLA KORVATA TREENIN”.
Lapsuus ja sen aikainen ylipaino vaikuttaa myös siihen, miten helppo on pysyä terveellisessä painossa aikuisena. Lihominen tuottaa uusia rasvasoluja aina kahteenkymmeneen ikävuoteen saakka, jonka jälkee rasvasolujen määrä on vakio. Aikuisen laihtuessa rasvasolut vain pienenevät ja lihoessa suurenevat. Rasvasolut kyllä kuolevat, mutta niiden tilalle tulee aina uusia. Uusimpien tutkimuksien mukaan on todettu että myös aikuisilla rasvasoluja syntyy ja kuolee, mutta kumpaakin tapahtuu yhtä paljon. Siksi rasvasolujen määrä ei muutu.
Tämän perusteella voisi olettaa että olisi helpompi pysyä hoikkana jos ei ole ollut lihava lapsena. Olemassa olevat rasvasolut kun pyrkivät saamaan täytettä helpommin kuin olemattomat. Myös lapsena opitut ruokailutavat vaikuttavat olennaisesti siihen, miten syödään myöhemmällä iällä. Ellei tietoisesti halua muuttaa tapojaan, pysyvät usein optitut mallit myös aikuisena käytössä. Tämän vuoksi on aika huolestuttavaa katsella nykynuorison epäaktiivista elämäntapaa ja suurta roskaruuan ja energiajuomien kulutusta. Lihavasta lapsesta/nuoresta kasvaa usein entistä lihavampi aikuinen, joka taas siirtää omat tapansa seuraavalle sukupolvelle. Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen ja poikkeuksiakin löytyy, mutta huonompaan suuntaan ollaan menossa valitettavasti.
Esimerkiksi monien muuten hoikkien vaivana tunnetut jenkkakahvat ovat liiallisen sokerin puputtamisen aikaansaannosta. Matala kehon paino ei aina ole tae terveellisyydestä, sillä kehonkoostumus voi olla hyvinkin erilainen kahden samanpainoisen henkilön välillä. Lihasmassa mahtuu pienenmpään tilaan kuin saman painoinen määrä rasvaa, jonka ansiosta enemmän lihasmassaa omaava henkilö voi olla melko painava, mutta silti pienikokoinen.
