Katselin eilen paljon kohua herättäneen jakson ja tuli fiilis, että voisin raapustella aiheesta myös omia ajatuksiani. Huomaan, että oma ajatustyylini on muokkautunut viime aikoina entisestä. Kun ennen omatkin mielipiteeni olivat aika kärjistettyjä, niin nyt mietin vaan, että miksi kaikesta täytyy aina tehdä niin mustavalkoista, eli joko jokin ruoka-aine tyyliin tappaa tai sitten se on tyyliin ainoa mahdollinen vaihtoehto.
Tässä kyseiseesä pohjantähden alla – jaksossa Arman Alizad paneutuu siis suomalaisten syömään ruokaan ja haastattelee aiheesta eri tahon asiantuntijoita. Jaksossa pohdintaan, miten ruuan avulla voi joko heikentää tai parantaa terveyttään sekä mitkä ovat ruokateollisuuden epäkohdat tällä hetkellä. Asiantuntijoiksi on valittu henkilöitä, jotka kannattavat erilaisia tapoja noudattaa terveellistä ruokavaliota. Mukana on mm. Antti Heikkilä, Peter Flander, Tomi Kokko, Erkki Vartiainen sekä Jaakko Halmetoja. Yleensähän homma jakautuu kahteen kastiin, niihin jotka luottavat tieteeseen ja tuloksiin ja sitten näihin vaihtoehtoisiin tapoihin, jotka eivät tue valtion ravitsemussuosituksia. Jaksossa tapetilla oli jatkuvasti esimerkiksi hiilihydraatit ja maitotuotteet.
Itse syön hiilareita jokaisella aterialla, joko tärkkelyksen, vihanneksien, marjojen tai hedelmien muodossa
Kuten tiedätte, oma ruokavalioni ei ole suoraan valtion ravitsemussuosituksien mukainen, mutta toisaalta ei kovin kaukanakaan siitä. Lukuisien kokeilujen kautta olen löytänyt tyylin, joka sopii parhaiten juuri mulle. Oon silti valmis kokeilemaan uutta ja kyseenalaistamaan toimintapojani edelleen, sillä koen että vain kokeilemalla voi löytää jotain ”parempaa”. Seuraan myös mielenkiinnolla Heikkilän, Kokon ja Halmetojan kaltaisia tyyppejä ja luen heidän juttujaan, mutta osaan soveltaa asioita minulle sopivalla tavalla. Tämä treenimäärä ja rasvakahvilla pärjääminen ei toimisi pidemmän päälle, ei myöskään vähähiilihydraattinen ruokavalio. Mistäkö tiedän? Koska olen kokeillut molempia. Eniten pidän kuitenkin Jaakko Halmetojan ajattelutavasta ja siitä että hän kannustaa juuri runsasravinteisten ruokien syöntiin, eikä usko ainoastaan kaloriteorian tai pelkkien makrojen suhteiden laskemiseen.
Jaksossa pohdittiin paljon kakkostyypin diabeteksen syitä ja syntyjä, jolloin useampaan kertaan tuli ilmi, että sokeri ja hiilihydraatit olisivat syy tähän. Olen täysin samaa mieltä, että passiivinen elämäntyyli yhdistettynä leivän ja sokerin puputtamiseen ei varmasti vie terveyttä eteenpäin. Täytyy kuitenkin muistaa, että todella harvoin mikään asia johtuu vain yhdestä tekijästä. Moni ihminen, jolla ei ole tietoa terveellisistä elämäntavoista, saattaa lukea tämän niin, että lopetan hiilarien syönnin ja kaikki hoituu sillä. Mitä jos lisäisitkin aktiivisuutta ja alkaisit liikkumaan? Silloin voi syödä myös niitä hiilareita, eikä tarvitse vältellä mitään. Vaikka kyseessä oli ravintoon kohdistuva jakso, olisin toivonut että tähän aktiivisuusasiaan olisi otettu enemmän kantaa. Epäterveellisesti voi syödä myös ilman hiilareita.
Jaksossa käytiin läpi myös tällä hetkellä villitsevät trendit, eli maito ja gluteeni sekä niiden välttely. Olen itse sitä mieltä, että vaikka kokonaisuus ratkaisee aina niin ravitsemussuosituksien suosittelemat vähärasvaiset maitotuotteet eivät ole ainakaan omalla kohdallani terveydelle hyvä valinta. Olen myös sitä mieltä, että ilman maitotuotteita pärjää oikein hyvin. Itse en ole koskaan ollut niiden suurkuluttaja ja nykyään käyttö on todella minimaalista, satunnaisia kertoja lukuunottamatta (jäätelö!).
Olen itse huomannut omien asiakkaiden parissa, että liiallisen rasvan syömisen sijaan, liian vähäinen rasvan syönti on melkeinpä suurempi ongelma ja nimenomaan oikeanlaisen rasvan syöminen. Uskon, että edelleen moni pelkää rasvan syömistä, vaikka pahin rasvakammo alkaa olla jo kumottu. Myös pelkän kaloriteorian mukaan ajatteleminen edesauttaa sitä, että rasvaa vältellään sen runsaan energian vuoksi.
Avodado on loistava rasvanlähde
En tiedä miten näin yksinkertaisesta asiasta kuin syömisestä, saadaan edelleen näin iso juttu aikaiseksi. Miksi pitää olla niin monta eri leiriä, joista ihmisten tulisi valita ”mitä kannattaa”? Mielestäni järkevintä olisikin napata hieman vinkkejä sieltä ja täältä, jolloin löytyy se tyyli joka sopii omaan elämäntilanteeseen. Ehkä se ongelma on juuri siinä, että on mahdoton löytää kultainen keskitie, koska loppupeleissä löytyy niin monta oikeaa tapaa syödä. Voiko passiivista elämäntapaa noudattava 50-vuotias toimistotyöntekijä ja 25 – vuotias huippu-urheilija noudattaa samaa ruokavaliota? No tuskinpa ainakaan niin, että molemmat voisivat hyvin ja kokisivat olonsa energiseksi.
Mielestäni kaikilla haastateltavilla oli mielenkiintoisia pointteja. Ravitsemussuosituksiakin voi toteuttaa omalla tavallaan toimivasti, ilman että täytyy syödä 9 leipäpalaa päivässä. En usko että suosituksia voi syytää Suomalaisten sairastumisesta, koska kuinka moni niitä oikeasti noudattaa? Veikkaan, että suurin ongelma on liiallisen energian saaminen omaan kulutukseen nähden, sokerin, pikaruuan ja alkoholin suuri kulutus. On niin helppo keksiä jokin yksittäinen asia mitä syyttää, kuin paneutua siihen isoon kokonaisuuteen.
Olen useasti sanonut, että mulle on ihan sama onko jollain käyttämälläni tavalla takana tieteellisiä kokeita siitä, että se toimii. Syön ja liikun just niin, mistä mulle tulee hyvä olo. Jos joku tulee sanomaan, että hei ton syöminen ei tee sulle hyvää, koska jossain kirjassa sanotaan näin, niin se on mulle aivan yks hailee, jos se toimii omalla kohdallani. Nykyäänhän jengi lukee netistä mikä on terveellistä ja mikä ei, ilman että edes miettii miten ne asiat toimii omassa arjessa.
Sainkohan mitään järkevää sanottua? Olen varmaan jopa tylsä, koska en omaa mitään jyrkkää mielipidettä tästä asiasta. Haluan uskoa, että ei ole mitään yhtä ainoaa tapaa, vaan yksilöllisyys ja elämäntilanne ovat suuremmassa asiassa, kun halutaan löytää toimiva ruokavalio ja sitä kautta terveys! Fakta on kuitenkin se, että oikeanlainen ravinto toimii paremmin kuin useammat lääkkeet ja moni ihminen ei tosiaan tiedä, miten hyväksi he voisivat olonsa tuntea muuttamalla ruokailutottumuksiaan.
