POTKU SUN PERSUKSILLE!

06.02.2017
4

Oon tainnut joskus kirjoittaa, että en oikein syty imeliin ”motivaatiolauseisiin”, joita pyörii etenkin instagramin ihmeellisessä maailmassa. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta viime kuukausien aikana, oon alkanut katsella näitä yhä enenemissä määrin. 😀 Kai se riippuu pitkälti juuri siitä omasta elämäntilanteesta, että mikä iskee ja mikä ei. Jos kaikki rullaa tasaisesti, ei noista quoteista ehkä saa samalla tavalla irti mitään. Jos taas lause osuu ja uppoaa omaan elämään, niin niistä voi saada jopa positiivista fiilistä, että hei kyl tää tästä! Sama koskee musiikkia, tuntuu että kuuntelee kappaleiden sanoituksia ihan eri tavalla kuin normaalisti. 😀

Collage_Fotor

Heräsin tänään, maanantai aamuna kl. 7 (ilman kelloa) ja olin intopinkeenä ylhäällä, että nyt aletaan tehdä asioita tapahtuvaksi. Yksi yksinkertaista yksinkertaisempi asia, jonka olen oivaltanut on se, että ne asiat ei tosiaan tapahdu toivomalla, eikä odottamalla. Kyllähän sen tietää, mutta joskus pitää lyödä vähän päätä seinään ensin, ennen kuin tajuaa alkaa myös toimimaan. Kuinka usein sitä kuulee ihmisten puhuvan ja toivovan jotain, mutta sitten seuraavassa lauseessa tyrmätään koko juttu, ettei se kuitenkaan onnistu. Ne asiat, joiden luulee olevan se pysäyttävä este, on juuri niitä jotka estää unelmia ja toiveita toteutumasta. Oli kyseessä pieni tai suuri juttu, sama homma. Eihän este olisi este, jos se olisi helppo ohittaa?

If-not-now-when-3-1130x570

Esimerkiksi tuo yllä oleva kysymys on hyvin simppeli, mutta silti moni meistä siirtää asioita myöhemmälle, koska nyt ei ole hyvä hetki. Fakta on vaan se, että koskaan ei ole juuri täydellinen hetki, tai itseasiassa on. Se hetki on just nyt. Jos sulla sattuu olemaan jokin tavoite, minkä haluat saavuttaa niin mitä jos olisit aloittanut sen tavoittelun jo viime maanantaina, tai vaikka viime syksynä. Miten pitkällä olisitkaan nyt? Ongelma on se, että moni ajattelee että kaikki pitää tehdä heti täysillä ja täydellisesti ja jos siihen ei ole just nyt mahdollisuutta, ei kannata yrittää ollenkaan. Väärin jälleen. Jokainen pieni asia on aina parempi kuin ei mitään. Eli jos haluat vaikka muuttaa elämäntapojasi, se 30 minuutin kävelylenkki on oikeasti hyvä juttu, vaikka et pääsisikään salille treenaamaan tunniksi.

b19f45e1a27a55e80701366c1aa4ca97

Se mitä oon itse oppinut motivaatiosta, on että se kasvaa aina siitä että aloittaa. Ei vaadita muuta kuin se ensimmäinen askel ja siitä hommat lähtee rullaamaan. Toki vaikeita hetkiä tulee kaikille, mutta niiden jälkeen osaa taas arvostaa kaikkea hieman enemmän. Haluan siis antaa potkun persuksille, että nyt alat toimia, etkä odota enää! Monesti asioiden ääneen sanominen on jo ensimmäinen askel. Otan tässä vertauskuvaksi ystäväni, joka haaveili vuosia ryhmäliikuntaohjaajan ammatista. Yhtenä päivänä hän kirjoitti asiasta julkisesti blogiinsa. Kertoi toiveista ja haaveista, siitä että olisi valmis tekemään töitä asian eteen. Minä satuin lukemaan tekstin ja laitoin hänelle viestin, että tervetuloa pitämään näytetunti mulle. Vaikka tyypin ohjaajan ura ei lähtenyt lentoon sillä sekunnilla, eikä edes sen näytetunnin jälkeen, niin tänä päivänä hänellä on omia vakiotunteja meidän aikataulussa ja useampi Les Mills – lisenssi taskussa.

quotes_xkcd_success-people-think-really_tribal-simplicity

Tiedän, että tämä teksti saattaa olla hieman imelää luettavaa heti viikon alkuun, mutta sillä mennään mikä on oma fiilis kulloinkin. On jotenkin hullua, että mulle on tapahtunut lyhyessä ajassa enemmän p*skaa kuin tyyliin seitsemään vuoteen yhteensä, mutta tällä hetkellä mulla on silti enemmän voimaa ja intoa kuin kymmeneen vuoteen yhteensä. Tärkein juttu on muistaa, että se miten suhtautuu asioihin ratkaisee aina!

Mä meinaan nimittäin lähtee nyt happihyppelylle koiran kanssa ja siitä tekemään oman treenin ja sitten treenauttamaan asiakkaan! Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Ja hei, onko teillä jotain hyviä motivaatiolauseita jaettavaksi?!

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


EI OIKOTIETÄ

17.01.2017
2

Paska päivä, pahimmassa tapauksessa huono viikko tai jopa pidempi aikakausi. Mikään ei nappaa ja ennen kuin edes yrittää mitään, lyttää sen jo omassa päässään turhaksi yritykseksi. Huonompia aikakausia on jokaisella joskus ja se kuuluu elämään. En tosiaan halua kuulostaa miltään posi-pirkolta, jonka mielestä aina on ihanaa. Lojuessani omassa itsesäälissä, huomasin kuitenkin, että hyvin paljon on oikeasti itsestä kiinni. Sitä nimittäin helposti alkaa ajelehtia negatiivisuuden vesillä ja sieltä on vaikea päästä pois, ellei itse katkaise kierrettä. Monesti sanotaan, että positiivinen ajattelutapa aiheuttaa myös positiivisia tapahtumia. Kun tällaisen lukee siinä paskassa olossa, alkaa v*tuttaa vielä enemmän. Kun on huono olo, ei vois vähempää kiinnostaa aurinkoiset ajatukset.

Omalla kohdalla tää vuosi ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla ja mietinkin tuolloin, että mitähän tästäkin tulee. Negistelin itsekseni viikon päivät ja sitten päätin, että nyt on pakko tehdä jotain. Hieman huvittuneena päätin kokeilla tätä aarrekartta-juttua, eli kirjoitetaan ylös toiveita/haaveita, juttuja mitä haluaa vuoden aikana saavuttaa. Kirjoittamisen jälkeen asiat konkretisoituvat ja jostain ihmeen syystä sitä alkaa alitajuntaisesti toimia niitä kohti. Muutamassa viikossa oon saanut jo aika paljon aikaan ja mietin itsekin, että mistä tää kaikki tulee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomaan turhautuvani, jos mulla ei ole mitään päämäärää. Pelkkä hengailu ja liian tavallinen arki saa mut kyllästymään. Huomasin, että nyt jos koskaan tarvitsen jotain haasteita ja päämääriä. Nyt kun ne on asetettu, olo on innostunut ja päättäväinen. Huomaan, että mun on tosi hyvä olla, kun saan keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Omalla kohdalla esteenä on usein pelko epäonnistumisesta. Uskon, että monella on sama juttu, vaikka sitä ei itselle halua myöntääkkään.

Olisi kivaa saada kaikenlaista, mutta ei siitä varmaan tulis kumminkaan mitään… Mielessä saattaa olla niitä esteitä, joiden vuoksi ei pysty. Tiedättekö mitä? Esteitä ei oikeasti ole olemassa, kaikki on korvien välissä. Ihan kaiken saa toimimaan, jos itse vain haluaa. Oon itse ihan fiiliksissä kun oon vihdoinkin tajunnut, että kaikki mitä haluan, on mahdollista saavuttaa. Enää mulla ei ole sitä kaikki mulle heti nyt – oloa, vaan oon valmis tekemään hommia pitkän kaavan kautta. Ei mulla oo kiire mihinkään!

nike

Tykkään käyttää itseäni esimerkkinä ja mulla on yksi kevyt esimerkki. Manailin koko viime viikon, että haluaisin ottaa paketin tämän valmentajan kanssa, josta oon kertonut täälläkin. Tällä hetkellä asun kuitenkin yksin rivari kolmiossa ja mulla on kaksi autoa ja aika isot menot muutenkin. Ajattelin, ettei mulla ole varaa vielä tähänkin projektiin. Sitten yhtäkkiä päätin, että helvetti mä pistän tämän onnistumaan vaikka väkisin. Laitoin tyypille mailia, että let’s do this, oon mukana. Seuraavaksi aloin miettiä, miten saisin talouden toimimaan. Tulin lopputulokseen, että tekemällä lisää työtä se onnistuu. Kirjoitin eiliseen postaukseen, että otan uusia asiakkaita ja illalla laskeskelin, että mulla on riittävä asiakasmäärä nostamaan oma budjetti vaaditulle tasolle. Ei hitsi kun siisti fiilis. Kaikki asiakaspaikat on muuten täytetty!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä jos olisin vaan ajatellut, ettei mulla oo varaa ja jättänyt koko homman väliin. Pysynyt tutussa ja turvallisessa, kuka tietää millaisen matkan olisin menettänyt? Kannattaa siis ottaa riskejä ja yrittää silläkin uhalla että epäonnistuu. Usein sekä hyvät että huonot tapahtumat ovat ketjureaktioita. Ne toimivat siis molempiin suuntiin. Kun jotain hyvää tapahtuu, alkaa tapahtumaketju joka jatkaa kulkuaan parhaassa tapauksessa vaikka kuinka pitkälle. Hyvät asiat vetää parempia puoleensa. Itse täytyy vaan ottaa se eka askel ja laittaa reaktio liikkeelle. Joskus se vaatii töitä pidempään, joskus se lähtee pienestä jutusta. Fakta on kuitenkin se, että odottamalla ja ajelehtimalla ei varmasti pääse yhtään mihinkään.

Luen tällä hetkellä Cheekin elämänkertaa ja alkukankeuden jälkeen jäin kirjaan koukkuun. Jare on hyvä esimerkki siitä, että periksiantamattomuudella ja uskomalla itseensä voi saavuttaa sellaisia asioita, mitä kukaan ei olisi koskaan uskonut mahdolliseksi. Tässä maailmassa kaikki on nimittäin mahdollista, koskaan ei voi tietää mikä juttu on seuraava hypetys tai ilmiö. Uskalletaan siis toivoa, haaveilla ja ennen kaikkea tehdä asioita!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuvat: Riikka

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snap chatista: ainopaino


MIKSI NYKYÄÄN ON ROHKEAA OLLA REHELLINEN?

22.12.2016
9

Yksi asia mihin oon kiinnittänyt viime aikoina huomiota on se, että olen saanut paljon kommenttia ja palautetta, että oon rohkea kun kerron avoimesti mikä tilanne mulla on. Oon kiitollinen jokaisesta kommentista ja viestistä – oon saanut niistä tosi paljon hyvää mieltä ja voimaa. Se, mitä aloin kuitenkin miettiä on se, että onko nykyään rohkeaa jos on rehellinen? Eikö rehellisyys pitäisi olla ns. itseisarvo eikä jokin piirre josta kiitellään?

15681830_1139651696154471_957237325_o-2

Sosiaalisessa mediassa näkyy hyvin paljon sitä pintakiiltoa ja ei tosiaan aina tiedetä todellista tilannetta kulissien takana. Mä en koe itse, että pitäisin mitään kulissia pystyssä, mutta kai sitä huomaamattaankin jättää kertomatta joitakin asioita itsestään, mikä saattaa luoda joillekin lukijoille todellisuudesta poikkeavan kuvan. Itse olen tavannut paljon somessa työskenteleviä ihmisiä ja tiedän, että ne ennakkoluulot voivat olla ihan omassa päässä tehtyjä ja tyyppi onkin täysin erilainen mitä oli kuvitellut.

Olen maininnut useasti, että mulla oli tuossa muutama kuukausi takaperin ”kuiva kausi” bloggaamisen suhteen ja tätä on jatkunut oikeastaan koko syksyn ajan, välillä menee paremmin, välillä ei meinaa irrota sitten millään. Mun on tosi vaikea kirjoittaa mitään hyvän olon-postauksia, jos oma olo ei ole ihan sellainen kuin kuuluu. Fiilis ja sisältö kulkee pitkälti käsikädessä ja tulin siihen tulokseen, että koska en ole osannut/halunnut/pystynyt kertoa mitä on meneillään, on se vaikuttanut tähänkin. On ollut pitkään sellainen olo, että en halua avautua tai antaa itsestäni mitään, paljon helpompi kertoa joku kiva resepti tai treenivinkki.

15658025_1139655002820807_1444683306_o-2

Kun tämä koko ylirasitus-keissi pamahti päälle, päätin että nyt unohdan kaikki odotukset siitä millainen mun kuuluu olla. Tuo edellinen lause on nimittäin yksi syy miksi oon tässä tilanteessa missä olen. Mun oma haaste onkin vetää raja työminän ja minän välille. Kuten aiemmin mainitsin, oon saanut mielettömästi viestejä ja tsemppiä tutuilta ja tuntemattomilta, silti odotin että joku varmasti ottaa esiin myös tämän ”uskottavuus puolen”, eli miten hyvinvoinnin sanansaattaja voi joutua tähän tilanteeseen? Onko kaikki aiemmin sanomani ollut vain kulissia? Vastaus on, ettei ole ollut. Ihan sama ihminen olen samoilla mielipiteillä.

Homma vaan menee niin, että vaikka tiedät asioista kuinka paljon tahansa, joskus vaan käy niin että tieto ei mene käytäntöön saakka. Joskus psyykkinen puoli ei pysy mukana ja et osaa tehdä oikeita päätöksiä, vaikka kuinka haluaisit. Meillä kaikilla on ne omat kompastuskivet ja mun on se, että kun kohtaan vastoinkäymisiä, puran ne treeniin. Oon vasta nyt ymmärtänyt, että se ei välttämättä ole aina hyvä asia. Oon myös oppinut itsestäni paljon uusia juttuja ja oppinut ymmärtämään miksi käyttäydyn tai tunnen tietyllä tavoin tietyissä tilanteissa. Tästä kiitos mun maailman fiksuimmille ystäville, joiden kanssa on tullut jauhettua hetki jos toinenkin. 🙂

15629034_1134376066682034_878571513_o-2

Jos palataan vielä tähän rehellisyyteen niin itse ajattelen, että syy miksi yleensä pidetään niitä kulisseja yllä, on itsensä suojelu. Jos ihmiset osaisivat olla hieman armollisempia itseään ja muita kohtaan, olisi helpompi olla avoin. Tästä ihan vinkkinä myös teille lukijoille. Myös se, miten te ”kohtelette” bloggaajia, vaikuttaa siihen, miten he tuottavat sisältöään. Oma lukijakuntani on ihanan fiksua ja sympaattista jengiä, mutta valitettavasti kaikilla ei ole näin. Enkä tarkoita, ettei kritiikkiä saisi antaa, mutta se miten se annetaan, on aika ratkaisevaa. Kaikesta ei myöskään aina tarvitse etsiä virheitä ja epäkohtia. Myös blogin kirjoittajan täytyy pystyä ottaa kritiikkiä vastaan. Jos tämä tuntuu hankalalta, kannattaa miettiä kahdesti että lähteekö edes koko touhuun mukaan.

Omalla kohdallani ainakin auttoi hirveästi se, että päätin olla täysin rehellinen, vaikka se ei niin kivaa aina olekaan. Joka aamu kun herään, sormet oikeen syyhyää kirjoittamaan, sillä mulla on nyt vaikka minkälaisia ajatuksia mielessä, joita haluan jakaa teidän kanssa!

Kuvat: Anna Riska / Annmarias


AINA EI VAAN MENE PUTKEEN

24.11.2016
11

Mä en normaalisti ole millään tavoin häslääjä, tai ihminen jolle sattuu paljon kaikenlaisia kömmähdyksiä, mutta mitä autoihin tulee, jostain syystä joku luonnon laki pistää aina tapahtumaan kaikenmoista. Osaan siis ajaa autoa suhteellisen hyvin, mutta muu tietotaito on sellaista perus naisen tasolle jäävää settiä. Tätä voisi havannoida seuraavalla tavalla. Kerroin kaverille, että saan käyttööni farmari auton ja hän kysyi ihan vakavalla ilmeellä, että jaa, onko se sellainen pitkä? 😀 

Ajoin kerran pilkkopimeään talviaikaan Maxmosta Vaasaan ja luulin käyttäväni pitkiä valoja, mutta todellisuudessa mulla oli vaan ihan tavalliset valot päällä. Aina kun vastaan tuli auto, napsautin kaikki valot pois päältä. Tämä tosin selvisi vasta myöhemmin perillä. On vastaantulijoilla ollut ihmettelemistä. 😀 

_mg_0087

Mun tulee käytettyä autoa paljon ihan vaan jo työn vuoksi – Siirryn päivän aikana useasti paikasta toiseen, jonka vuoksi auto helpottaa liikkumista. Lisäksi asun tällä hetkellä sen verran kaukana keskustasta, ettei näillä keleillä hirveästi hiuo polkea pyörällä kaikkien treenien päälle. Kesällä toki eri asia. Oon aina ajatellut, että auto kuin auto, eikä sillä ole sen väliä mitä vuosimallia kulkupeli on, kunhan se kulkee tai on edes hienon värinen. 😉 Täytyy sanoa, että tällä hetkellä ajatukset ovat kuitenkin kokeneet muutoksen. Kun on kerran kokeillut hyvää, ei haluaisi tyytyä enää vähempään.

Meillä on yhden kaveriporukan kanssa tapana käydä yhdessä Prismassa kaupassa aina silloin tällöin. Erään kauppareissun jälkeen ihmettelin kaverin hyvin likaista autoa ja ehdotin, että mentäiskö autopesuun sellaiseen paikkaan mikä toimii puhelimella, niin ei tarvitse edes nousta autosta ylös. Päätettiin suunnata kyseiseen mestaan, jonne saapuessa huomattiin että pari muutakin oli tullut pesemään autoaan. Parkkeerattiin jonon hännille ja odoteltiin omaa vuoroa. Jossain vaiheessa alettiin pohtia, että pitääköhän antenni irrottaa pesun ajaksi (se taisi jopa lukea jossain ohjeessa seinällä). Käytiin sitten vuorotellen jokainen(meitä oli siis neljä) irrottamassa antennia huonolla menestyksellä ja lopulta päätettiin vaan antaa sen olla. Kun oltiin jonotettu 40 minsaa, oli vihdoin meidän vuoro ja kaveri maksoi pesun puhelimella. Hän yritti ajaa pesulaan, jonka ovi ei sitten auennutkaan. Samaan aikaan joku random mies alkoi hakata meidän auton ikkunaa ja huitoi käsillä antennia kohti. Avattiin ikkuna ja mies melkein huusi että ette voi mennä pesulaan antennin kanssa, se hajottaa koko auton. Lopulta päätettiin lähteä vähin äänin paikalta edelleen likaisella autolla. Seuraavana päivänä mun silloinen poikaystävä lähti pesemään meidän autoa, joka on täysin samanlainen kuin kaverilla. Pesun jälkeen kysyin, että miten hän sai antennin irti, johon tyyppi totesi vaan ettei sitä saa irti, eikä sitä edes tarvitse irroittaa pesun ajaksi…Sillä lailla. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sovimme muutamia viikkoja sitten Vaasan Rinta-Joupin kanssa yhteistyöstä, jonka tiimoilta oon siis saanut testailla kahta erilaista autoa. Ensimmäisenä mulla oli käytössä Kia Optima Sportswagon, joka on siis sporttinen farkku (sellainen pitkä;D). Kävin autolla Kokkolassa saakka, joten menopeli tuli testattua myös hieman pidemmällä matkalla. Ajaminen tuntui todellakin turvalliselta ja mukavalta, etenkin kun miettii kaikkia näitä mulle sattuneita keissejä. Suuresta koosta huolimatta autoa oli todella helppo ajaa ja kaikki pienet hienoudet nostivat auton pisteitä huomattavasti. Autosta löytyi kaikenmoisa herkkuja, esimerkiksi ratinlämmitin tuntui kivalta luksukselta kun lähti ajelemaan aamulla -10 asteen pakkasella. Muista lisävarusteista mainitsemisen arvoisena takaluukun avaus, eli riittää kun menee seisomaan hetkeksi auton takaluukun viereen ja luukku avautuu. Todellakin kätevää tällaiselle tyypille, jolla on aina kädet täynnä tavaraa kun lähden jonnekin, tai etenkin kun tulen illalla kotiin sadan eri laukun ja pussin kera.

Muutama viikko sitten sunnuntaina päätettiin kaverin kanssa käydä pesettämässä mun auto tuossa samaisessa pesulassa ja homma sujui ihan kivasti aina siihen saakka kun ajoin pesuhuoneeseen sisälle. Ovet sulkeutuivat, mutta mitään ei tapahtunut. Kone ei siis lähtenyt päälle ja ovet eivät enää auenneet. Siellä sitten pohdittiin että mitäs nyt. 😀 Löysin seinältä päivystävän numeron johon soitin ja kysyin apua. Päivystäjä kysyi, että ootteko siellä käyttöauton pesulassa, johon totesin vaan että ei kuule mitään hajua. 😀 Lopulta selvisi missä ollaan ja mies lähti hieman vastointahtoisesti tulemaan paikan päälle. Kun hän pääsi paikalle, totesi vaan mulle että ajappa kuule vähän eteenpäin. Ajoin noin 30 cm eteenpäin ja koneet lähti käyntiin. Täytyy sanoa, että tyypin ilme oli aika ”priceless”. 😀 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisena testailuun pääsi ihan ylimmässä kuvassakin vilahtanu ŠKODA Octavia RS, sporttinen farmari sekin. Skodalla käytiin ihan Tampereella saakka ja auto sai myös miespuoliselta seuralaiselta hyväksynnän. Itsehän en tiedä autoista niin paljoa, että voisin lähteä tässä vertailemaan ominaisuuksia sen kummemmin, mutta plussana ainakin tilavuus, eli meidän jäätävä IKEA kuorma mahtui autoon helposti. Ajaessa pystyi laittaa päälle tutkan, joka piti edellä ajavaan autoon vakio matkan. Tuo tutka oli tosi kätevä, etenkin pidemmällä ajomatkalla. Lisäksi pakko sanoa, että näitä kahta vertaillessa, Skoda vei kyllä multimedia ominaisuuksillaan. Ihan loistava toiminto tällaiselle musafriikille. Tuli luukutettua musiikkia ihan huolella ajaessa ja myös kertailtua jumppia läpi aina ajaessa, kun sai musat soimaan suoraan puhelimesta yhdellä klikkauksella.

Ajettiin kerran kaverin kanssa Helsinkiä kohti. Oltiin matkalla erääseen blogigaalaan. Oltiin lähdetty hyvissä ajoissa liikkeelle ja todettiinkin useaan kertaan matkan aikana, että kerrankin ei ole kiire mihinkään. 😀 Tampereen ja Helsingin välisellä motarilla meillä sitten räjähti aivan yllättäen rengas. Kaveri sai seivattua tilanteen hyvin, mutta jäätiin keskelle motaria täydellisesti räjähtäneen renkaan kanssa. Siinä sitten mietittiin taas, että mitäs nyt… Paras oli kun kaverin äiti totesi, että voisitteko yrittää paikata renkaan jollain tavoin. 😀 Se oli siis täydellisesti säpäleinä, joten alappa siinä sit paikkailemaan. Lopulta odotettiin useampi tunti huoltojoukkoja ja saatiin sykkiä blogigaalaan kauheella kiireellä.

_mg_0082

Paluu oman auton rattiin ei sitten ollutkaan niin mukava. Olin tottunut jo automaattivaihteistoon, joten meinasin mm. lähteä ajamaan manuaali vaihteilla niin, että pidin vain jarrua pohjassa. 😀 Tällä hetkellä kutkuttaisi siis kovasti auton vaihto uudempaan ja parempaan, mutta täytyy tässä vielä hieman tutkiskella ja laskeskella budjettia.

Seuraavalla reissulla, sama kaveri, eri auto. Ajettiin Helsingistä kohti Vaasaa ja keli oli todella sateinen ja kurainen. Vettä tuli kuin saavista ja rapa roiskui. No meiltä hajosi tietysti tuulilasin pyyhkijät. Voin kertoa, että oli melkoinen matka. Huoltoa ei saanut tuona päivänä (sunnuntai) enää mistään, eikä kukaan osannut auttaa, vaikka käytiin kyselemässä jokaisesta mahdollisesta paikasta. Lopulta ajettiin aina tyyliin 15 minuuttia, jonka jälkeen oli pakko pysähtyä ja käydä pyyhkimässä auton ikkuna pyyhkeellä. Onneks ei ollut kuin sellanen 450 km matkaa ajettavana. 😀

_mg_0179

Ehkä nämä mun ja autojen yhteentörmäyksetkin vähenisi jos alla olisi kunnon kulkupeli. Kyllähän se niin on, että auton pitäminen on melko kallista puuhaa ja vielä kalliimpaa on pitää vanhaa ja helposti rikki menevää menopeliä.

Yksin asumisen huonoja puolia on tietysti se, että pitää hoitaa myös kaikki sellaiset asiat, jotka ei niin sanotusti kuulu omalle mukavuusalueelle. Yksi tällainen asia on talvirenkaiden vaihto. Päätin viedä autoni erääseen autokorjaamoon (?) jossa pyysin renkaiden vaihdon. Tyypit ottivat auton ja lähtivät vaihtamaan renkaita. Odottaessa tekstailin frendille, että vitsi kun hyvä fiilis, kun vihdoinkin sain tämän tehtyä. Minuutti tämän jälkeen mies tulee takaisin sisälle ja toteaa, että noi sun renkaat on sakkorenkaat eivätkä he suostu laittaa niitä. Noniin, siinäpä sit taas oltiin. Mietin, että pitäiskö vaan jatkaa kesiksillä pari viikkoa, mutta lopulta sekään ei tuntunut enää kovin järkevältä. Lopulta lähdin mestoilta 350 € köyhempänä, neljän uuden renkaan kera. Lähtiessäni mies huikkasi vielä, että on muuten sama juttu kesärenkaiden kanssa kun vaihdon aika tulee…Jess! Se on onneksi sen ajan murhe sitten…:D

_mg_0175

kuvat 1,4,5,6: Anna Riska / Annmarias

Yhteistyössä Rinta-Jouppi Vaasa


PILAAKO HERKKUPÄIVÄ DIEETIN?

09.11.2016
5

Herkkupäivä, karkkipäivä, mättöpäivä, tankkauspäivä… rakkaalla lapsella on monta nimeä ja jokainen tietää varmasti mistä puhun. Siitä lapsenakin odotetusta lauantaista, jolloin sai vihdoinkin odotetun karkkipussin käsiinsä. Käsittelen tätä aihetta nyt dieetin näkökulmasta, eli jos halutaan pudottaa painoa, voiko silti pitää herkkupäiviä silloin tällöin vai meneekö koko tehty työ hukkaan yhden päivän ansiosta?

food

Herkkupäivän ideana on siis pitää poikkeuksellinen päivä, jonka aikana syödään vapaammin enemmän kaloreita ja niitä ruokia joita ruokavalio ei muina päivinä salli. Urheilijat käyttävät tästä nimeä tankkauspäivä, jolloin myös makroravinteiden jako on hieman tarkempi – syödään runsaammin hiilihydraatteja ja vähemmän rasvaa, jolloin saadaan kehon glykogeenivarastot täyteen, aineenvaihdunta toiminaan tehokkaammin ja paremmat tehot treeneihin. Normaali diettaaja voi kuitenkin pitää mättöpäivän melko vapaana päivänä ja syödä myös niitä rasvaisia herkkuja.

Herkkupäivällä on usein positiivisia vaikutuksia etenkin psyykkiselle puolelle, sillä kyllähän sitä jaksaa painaa viikon tehokkaasti jos tietää, että viikonloppuna odottaa rennompi päivä ja hyvät sapuskat. Herkkupäivän avulla on usein helpompi pysyä ruodussa, kun mielessä ei pyöri jatkuvasti ajatus että en saa enää koskaan mitään hyvää 😀. Myös fyysisestä näkökulmasta tällä on merkitystä, etenkin pidemmässä juoksussa aineenvaihdunta saattaa toimia tehokkaammin tankkauksen ansiosta. Kun keho on pitkään miinuskaloreilla, voi kaloritankkauksella huijata aineenvaihduntaa toimimaan tehokkaammin. Kun riittävän pitkään energiaa ei tipu enää tarpeeksi, keho alkaa pitää tiukemmin kiinni sen tärkeimmästä energianlähteestä – rasvasta. Tämän säästöliekkinäkin tunnetun ilmiön pystyy välttää silloin tällöin tapahtuvalla tankkailulla ja riittävällä palautumisella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos luit tähän saakka, olet varmasti vakuuttunut siitä, että herkkupäivä kannattaa sisällyttää myös dieettiin? Tässä tulee kuitenkin yksi aika suuri mutta. Painonpudotus on kuitenkin loppuepeleissä pitkälti matematiikkaa. Mikäli syöt vähemmän kuin kulutat, eli olet miinuskaloreilla – painosi putoaa. Normaalisti painoa pudottaessa päivittäinen kalorivaje on noin -500 kaloria, joka tarkoittaa siis, että kuuden päivän aikana kerätään – 3000 kaloria. Yksi rasvakilo on 7000 kcal, sen pudottamiseen menee yleensä tällä tahdilla pari viikkoa. Kannattaa muistaa, että painoa pudottaessa nesteaineenvaihdunta lähtee myös rullaamaan, jonka vuoksi puntarilla saattaa näkyä myös suurempi lukema.

Ongelmia alkaa ilmaantua silloin jos  kuuden päivän aikana ollaan syöty tarkasti niin, että keho on miinuksella ja sitten kun se herkkupäivä koittaa, homma lähteekin niin sanotusti käsistä! 3000 kaloria on loppupeleissä melko helppoa syödä, etenkin jos lähtee sillä ajatuksella, että nyt muuten vedetään!

Yhdellä isolla karkkipussilla saa kerrytettyä jo lähemmäs 2000 kaloria (375 x 5 = 1875 kcal) ja jos sen jälkeen vetelee poskeen vähän pizzaa ja sipsiä, on tuo 3000 kcal aika nopeasti täytetty. Herkkupäivänä on tietysti ”käytössä” myös sen päivän kulutus, joka ilman sen suurempaa aktiivisuutta voisi olla keskimäärin noin 2000 kcal (nainen). Useinhan kuitenkin tulee syöytyä muutakin kuin nuo edellä mainitut esimerkit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos silloin tällöin vetelee ns överit, ei se kaada projektia, mutta jos joka viikko syö miinuskalorinsa plussalle, voi painonpudotus muuttua pahimmassa tapauksessa painonnousuksi. Paljon treenaavat saavat tässä hieman anteeksi, sillä usein säännöllisesti urheileva ja dieetillä oleva saa aikaiseksi hieman suuremman vajeen kuin tuo 3000 kcal. Jos haluaa vedellä niin sanottuja överipäiviä, voi toki tehdä myös niin, että kiristää energiansaannin vielä pienemmäksi viikon muina päivinä, liikkuu paljon ja tankkailee sitten huolella yhtenä päivänä.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä en kuitenkaan suosittele tätä, etenkään jos tavoitteena on löytää tasapaino tai saada pysyviä tuloksia. Pitkään miinuskaloreilla eläminen saa aina aikaan myös voimakkaita ruokahimoja, joka johtaa siihen, että muina päivinä elää haaveillen kaikenmaailman herkuista ja sitten syö itsensä kipeäksi kun se päivä koittaa. Pidemmän päälle tämä ei tee todellakaan hyvää kenekään elimistölle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten sitten tehdä, mikäli tahtoo dietata, mutta herkutella? Oma ”käytäntöni” on ollut, että pidän aina dieetin alussa vähintään kolmen viikon vaiheen, jonka aikana en tankkaa. Tällöin pääsen ns. suuremmille miinuksille ja kun otan tankkauspäivän käyttöön, on kropalla enemmän varaa ottaa energiaa vastaan ja projekti ei kaadu herkuttelusta huolimatta. Toisaalta esimerkiksi viime viikolla treenasin todella runsaasti, eli treeniä kertyi 3-4 h per päivä, jolloin viikon lopussa vaje oli sen verran suuri, että otin kevyen tankkailun lauantaina. Toinen vaihtoehto on tietysti kohtuus, eli herkkupäivänä valitsee vain yhden ”cheat mealin”, eli esimerkiksi aterian jälkkäreineen ja pitää muun päivän ajan homman suhteellisen siistinä.

Epäterveellisiä herkkuja vai terveysherkkuja? Periaatteessa kalorien kannalta katsottuna on ihan sama syökö fazerin sinistä vai raakasuklaata, mutta jos haluaa saada tankkailun aikana myös ravinteita kehoon, toimivat terveysherkut parempana vaihtoehtona. Toisilla sokeri voi olla sen verran koukuttavaa kamaa, että herkkupäivä ei jääkkään vain siihen yhteen päivään, vaan seuraavat päivät himoitsee kaikkea makeaa. Tällöin kannattaa miettiä, onko se karkin mättääminen sen arvoista, että kärvistelee aina useamman päivän sen jälkeen. Itse tapaan ”tankkailla” raakasuklaan, raakakakkujen ja popcornien avulla, jolloin homma ja fiilis pysyy suhteellisen siistinä, mutta joskus vaan se makuunin mättösäkki tai benkkujenkku himottaa niin paljon, että niiden syöminen on todellakin sen arvoista, että saa hieman liikaa sokeria kehoon! 😀


« Vanhemmat
Uudemmat »