Makuasioista ei tunnetusti voi kiistellä, mutta ajattelin jakaa listan asioista joita minun mielestäni ei kannata harrastaa, jos haluaa hyväksi ohjaajaksi.
Toisista inspiroituminen on tietysti hyvä asia, mutta kopiointi ei. Matkija ei voi koskaan päästä huippuohjaajaksi, koska ollakseen huippu täytyy kehittää jotain omaa ja erilaista mitä muilla ei ole.
Jos käy toisten ohjaajien tunneilla ei todellakaan kannata kopioida suoraan liikkeitä ja musiikkeja vaan keksiä hyvistä jutuista jotain omanlaista ja erilaista eli ns. kehittää ideaa eteenpäin.
Myös asiakkaat käyvät eri ohjaajien tunneilla ja tietenkin turhautuvat jos joka tunnilla vedetään samaa liikettä ja samoja kappaleita.
Miten itse yritän toimia: En tosiaan ehdi käydä toisten ohjaajien tunneilla suuren jumppamäärän vuoksi, mutta jos käyn niin tarkkailen enemmän ohjaustyyliä en tunnin sisältöä ja poimin jutut mitkä toimivat ja jutut joita mielestäni kannattaa välttää.
Luotan vahvasti omaan osaamiseeni ja pidän aina oman linjan tunneillani. Jumppia suunnitellessa yritän käyttää ajatusmallia ”out of the box” eli mietin mitä en ole vielä koskaan tehnyt, mietin miten voisin tehdä asian eri tavalla, ilman että tunnin rakenne kärsii kuitenkaan. Käytän toki tiettyä kaavaa omilla tunneillani, mutta kappaleiden sisältöön yritän keksiä aina ajoittain ihan uusia juttuja mitä en ole nähnyt kenenkään muun tekevän 🙂
Välinpitämättömyydellä tarkoitan asennetta, jolloin ajatellaan että ”ei mun tarvitse opetella koreoita, keksin sitten jotain” – tyylillä. Tai että ei jakseta panostaa tuntien suunnitteluun, rakenteeseen ja koko hommaan. Ylimielisyys menee hieman tähän samaan kategoriaan, jos ohjaaja kuvittelee olevansa niin pirun hyvä ettei tarvitse tehdä töitä ohjaamisen ja kehittymisen eteen.
Ryhmäliikunnan ohjaaminen on myös työ ja työt voi tehdä hyvin tai huonosti. Mielestäni suunnittelulla ja valmistautumisella on suuri vaikutus siihen miten ohjaaja suoriutuu tunnista, oli hän kokenut tai aloittelija.
Omilla tunneilla voi toki soveltaa jonkun verran koreoiden kanssa, mutta esim LesMills tuntien kohdalla kannattaa muistaa että asiakkaat käyvät myös muiden ohjaajien tunneilla ja huomaavat kyllä jos koreografiat menevät päin prinkkalaa. Tällöin ainakin mun kunnioitus ohjaajaa kohtaan laskee roimasti jos huomaan ettei ohjaaja ole jaksanut opetella ohjelmaa kunnolla.
Miten itse yritän toimia: Sekä omien että LM- tuntien kohdalla opettelen asiat todella hyvin ennen kuin menen asiakkaiden eteen. Olen siinä mielessä onnekas että opin asiat tosi nopeasti ja mun ei tarvitse nähdä kovin paljon vaivaa että muistan koreot ulkoa. Kaikki mokailevat joskus ja se on ihan inhimillistä, mutta ottaahan ne mokat päähän varsinkin jos tavoittelee täydellisyyttä 😀
Panostan suunnitteluun ja sisältöön todella paljon. Mulla menee tosi paljon ns. omaa aikaa siihen, että haen biisejä, suunnittelen, mixailen ja mietin jumppajuttuja, mutta palkintona siitä olen saanut ”koottua” laajan asiakaskunnan jotka käyvät säännölisesti mun tunneilla ja mitä enenmmän porukkaa sen enemmän palkkaakin 😉
3. Ylimielisyys
Jos ohjaaja kuvittelee olevansa parempi kuin muut ja ns. dissaa asiakkaita tunnilla menee siitä maku aika helposti. Mielestäni sen huomaa aika nopeasti että onko ohjaaja lavalla näyttämässä omia taitojaan vai ohjaamassa ja tsemppaamassa ryhmää. Olen joskus ollut tunnilla missä ohjaaja tsiikaili itseään peilistä koko tunnin ajan 😀
Mielestäni myös itsestään puhuminen ja kaikkien omien tekemisten korostaminen on aivan turhaa…” mä oon tehnyt tänään jo sitä ja tätä”, ”tämän tunnin jälkeen mä meen sinne ja tänne”…Jumpparit eivät ole tulleet tunnille kuuntelemaan miten ohjaajan päivä on mennyt. Ainakin itseäni ärsyttää sellainen ja siitä tulee ihan turhia taukoja muutenkin 😉
Ohjaajan tulee olla se joka johtaa ryhmää, jolla on auktoriteettiä ja hän piiskaa asiakkaita tekemään treenin kovaa, mutta piiskaamisella/tsemppaamisella ja ”haukkumisella” on kuitenkin aika suuri ero.
Miten itse yritän toimia: Olen tunnetusti aika kova piiskaamaan ja vaadin tunneillani paljon. Mietin aika usein juuri sitä missä se raja menee, kuinka pitkälle voin mennä ja mitä voin sanoa. Ohjaustyylihän vaihtelee toki myös tunnin mukaan, mutta jos puhutaan nyt kovemmista tunneista niin joskus tunneilla kun homma menee todella kovaksi tapaan sanoa että ”mulle tämä on aivan yhtä rankkaa ja tsempataan yhdessä loppuun jne jne..” Oon monesti maininnut että en vaadi kaikkien olevan huippukunnossa, vaan vaadin että kaikki yrittävät parhaansa ja ylittävät omat rajansa.
4. Äänen/puhetyylin muuttaminen
Monilla meillä ohjaajilla on tietysti tietynlainen ohjaaja-ääni ja se on ihan ymmärettävää. Toisilla kuitenkin ääni muuttuu aivan erilaiseksi kun mikrofoni menee päälle. Mielestäni on lähinnä huvittavaa ja vaivaannuttavaa jos tietää miltä henkilön ääni kuulostaa ja sitten tunnilla ääni ja puhetyyli on ihan eri kuin tavallisesti. Siitä tulee sellainen olo että ohjaaja yrittää esittää jotain ihan muuta..
Ärsyttävää on myös se jos sanat venytetään niin että ääni nousee sanan loppua kohti 😀
Joskus kauan kauan sitten kun kävin itse tunneilla niin salilla jossa kävin oli yksi ohjaaja jota monet yrittivät matkia. Oli aika hauskaa kun nämä täysin suomenkieliset ohjaajat vetivät ”huonoa suomea” samalla tyylillä kun tämä suomenruotsalainen ohjaaja jota ilmeisesti ihannoivat 😀
Miten itse yritän toimia: Mietin tätä asiaa aika paljon ja yritän aina puhua normaalilla äänellä. Tietysti ääni muuttuu jos puhuu kovempaa, huutaa, fiilistelee ja se on mielestäni ihan normaalia. Joskus jos huomaan että alan vääntää jotain hämärää puhetta niin keskityn tasaamaan äänen normaaliksi. Mietin siis aika paljon miten puhun ja artikuloin sanat. Mietin myös miten sanon ohjeet/lauseet, jotta ne olisi kaikista helpoin ymmärtää.
5. Maneerit eli hokemiset
Maneerit ovat myös todella rasittavia, ja niitä tulee varmaan jokaisella ohjaajalla joskus. Jos ohjaaja sanoo jokaisella tunnilla joka ikinen kerta sen saman lauseen ja vielä samassa kohtaa, alkaa se jo hieman menettää merkitystään vuosien varrella. Kerran sain palautteen että sanon liian usein ”go” ja se oli tämän henkilön mielestä hieman ärsyttävää 😀 En ollut edes huomannut koko juttua ennen kuin aloin miettiä sitä seuraavalla tunnilla.
Miten itse yritän toimia: Yritän ohjata ja selittää asiat aina hieman eri tavoilla, ettei tulisi ihan samoja juttuja joka kerta. Tietysti tietyt asiat on pakko sanoa aina ja sille ei voi mitään, mutta asioita voi yrittää selittää eri tavoilla, sanoa hieman eri ohjeita eri kohdissa niin ettei homma kuulostaisi siltä että se tulee suoraan nauhalta. Asiakkaatkin turtuvat näihin ohjeistuksiin ja tämän vuoksi yritän välillä keksiä miten voisin sanoa asian niin että se herättää jumpparin huomion.
Ohjaaminen on paljon muutakin kuin vaan fyysistä tekemistä. Taitava
n ohjaamisen takana on useasti hyvä suunnitelma. Oletko joskus miettinyt miksi toisilla tunneilla on niin helppo pysyä mukana ja toisilla taas ei? Vastauksena on luultavasti suunnittelu. Jos ohjaaja on uhrannut ajatuksia siihen miten saa jumpparit tekemään niin ja näin on se tunnillakin sujuvampaa, luonnolisesti.
Pelkästään se miten asian sanoo vaikuttaa tosi paljon. Kannattaa aina perustella miksi jotain pitäisi tehdä, missä se kuuluu tuntua ja jokin konkreettinen ohje esim. peppu osuu maahan.
Pelkkä ”kyykkää alemmas” huutaminen ei luultavasti aktivoi kun pari prosenttia salin jumppareista. Sen sijaan jos selittää että tämä liike muokkaa pyöreät pakarat, jos teet sen näin tai näin kuulostaa paljon houkuttelevammalta. Tosin tällöin pitää tietää mistä puhuu, eikä lupailla puuta heinää 😉
(äskeinen oli vain esimerkki, eli en tapaa sanoa että kyykkää peppu lattiaan niin saat pyöreät pakarat:D)
Minkälaisia ajatuksia tämä herättää? Oletteko samaa vai ihan eri mieltä ylläolevista 5 kohdasta?
PS. Muutamaa esimerkkiä lukuunottamatta, teksti ei tarkoita että olisin välttämättä kokenut itse nämä kaikki kohdat jossain salilla/tunnilla, vaan ainoastaan ajatuksia mitä koen negatiivisina juttuina ryhmäliikunnassa!
Toinen leipomus oli piirakka. En osannut päättää omenan ja mustikan väliltä, joten valitsin molemmat… 
2. 
