RASKAUSKILOT – MITÄ MIELTÄ OLEN?

Nyt mennään aikalailla uusiin kuvoihin, sillä enpä ole tainnut kirjoitella raskaudesta lukuunottamatta tätä vanhaa tekstiä ”Tarkoittaako lapsen saaminen aina automaattisesti lihomista?”. Syy on tietysti puhtaasti se, että omakohtaista kokemusta raskautumisesta ei ole. Tuntuu kuitenkin siltä, että nyt on viime aikoina ollut pinnalla juuri raskaana oleminen ja siitä kertyvät kilot. Ääripäitä löytyy paljon aina niistä, joilla paistaa sixpack vielä raskauden loppupuolella, niihin jotka keräävät useita kymmeniä kiloja syömällä liikaa.

Voi toki olla että näitä kuvioita pohditaan vain siellä missä minä käyn lukemassa juttuja ja ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita urheilusta, terveydestä ja niin edelleen. Aiheena raskautuminen ja lapset ovat aika pelottavat aihe, sillä jotenkin tuntuu että ihmiset ottavat nämä jutut niin henkilökohtaisesti. Koska jokainen kokee raskauden eri tavalla, ei varmaan ole mitään täysin oikeaa tai väärää tapaa olla raskaana. 😀

_MG_4102

Elän itse tällä hetkellä melkoisen babyboomin keskellä, sillä tuntuu että joka toinen kaveri tai tuttu on paksuna ja sen vuoksi aihe on tietysti aiheuttanut myös ajatuksia omassa päässä. Koska tykkään pohtia ja analysoida asioita, olen miettinyt mm. sitä, että voisiko hormonitasapainon optimoimisella vaikuttaa raskauspahoinvointiin ja muihin raskauden ”oireisiin”. Monestihan ajatellaan, että tietyt asiat vaan ovat olemassa eikä niille voi mitään. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että moniin asioihin voi vaikuttaa, kun vain ymmärtää ihmiskehoa ja sitä että oikeastaan kaikki on hormonien aikaansaamaa. Luonnollisesti juuri raskauteen liittyvät jutut eivät ole mun vahvuus, koska koen, että kokemus taitaa olla se paras mittari melkein missä tahansa.

Raskauskilot ovat aihe, josta ollaan taisteltu esimerkiksi PT Vatasen blogitekstissä, josta syntyi muuten melkoinen haloo. Uskon, että moni ymmärsi tuon videon/tekstin hieman väärin, sillä ainakin itse ymmärsin että hän tarkoitti nimenomaan niitä syömällä kerättyjä kiloja, ei raskauden mukana tuomaa lisäpainoa. Vaikka kyseinen artikkeli oli aika kärkkäästi ilmaistu, olen siinä mielessä samoilla linjoilla Vatasen kanssa, että mielestäni raskaus ei ole mikään tekosyy alkaa mässätä hullunlailla ja uskon, että nykyään myös tuo vanha ”myytti” että täytyy syödä kahden edestä, alkaa olla enemmänkin vitsi.

_MG_8358

Ihanteellista olisi tietysti syödä mahdollisimman terveellisesti, sillä en usko että sokerin ja transrasvojen mättääminen olisi millään tavoin hyvää vauvan kehitykselle. Ehkä motivaation hyvään ruokailurytmiin voisi löytää juuri siitä, että ajattelee kaiken vaikuttavan myös tulevaan ihmisen alkuun. Itse ajattelen (ainakin tällä hetkellä :D) että en missään nimessä haluaisi syödä lisättyä sokeria raskausaikana. Mutta nämä ovat aina mielipiteitä ja voi tietysti olla, että jos tilanne tulee, toiminkin eri tavalla.

Aiheena nämä raskauskilot ovat siis sellainen, että oikeastaan oikeeta tai väärää vastausta ei ole. Mun mielipide kuitenkin on se, että hyvällä ruokarytmillä ja terveellisellä syömisellä tuskin kukaan kerää jäätävää laardikerrosta, joka jää ja pysyy vielä lapsen syntymän jälkeen. Tällä en siis tarkoita raskauteen kuuluvaa painonnousua, vaan niitä syömällä syötyjä kiloja. Mikäli itse joskus olen siinä tilanteessa, aion syödä samalla tavalla kuin nytkin ja urheilla melkein saman verran. Mikäli keskittyy hyviin juttuihin ja terveyteen, ei luultavasti voi mennä kovin paljon metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaisa Jaakkola on kirjoittanut myös raskausaikaan liittyvän kirjan Reipas, rakas raskaus. Kirjassa Kaisa kertoo, miten ravinnolla, elämäntavoilla ja hyvällä hormonitasapainolla voi parantaa hedelmällisyyttä, nopeuttaa synnytyksestä palautumista ja antaa hyvän alun syntyvälle lapselle. Tässä muutamia vinkkejä raskausajan ruokailuihin:

  • Syö säännöllisesti.
  • Syö proteiinia joka aterialla.
  • Syö vihanneksia, marjoja tai hedelmiä joka aterialla.
  • Paranna hiilihydraattien laatua, ja syö niitä aktiivisuustasosi ja sietokykysi mukaan.
  • Syö luonnollisia rasvoja päivittäin.
  • Juo riittävästi – vettä ainakin 2 litraa päivässä.

Onko joku lukenut tuon kirjan ja muutenkin, kertokaa mitä mieltä te olette tästä aiheesta?


TAPOJENSA ORJA

Tervehdys! Oi jestas, että on ollut hidas ja saamaton päivä tähän saakka. Heräsin tänään vasta kl 12:00 ja silloinkin jouduin kiskoa itseni väkisin sängystä ylös. Mielessä siinsi haave, jos vain saisi jäädä sänkyyn koko päiväksi ja unohtaa kaikki velvollisuudet. No, se ei nyt vaan onnistunut, joten olen tässä yrittänyt saada edes jotain tehtyä. Lueskelin muutaman blogitekstinkin läpi ja ei voi olla huomaamatta kuinka jengi alkaa olla jo väsynyt tässä vaiheessa vuotta. 😀 Jostain syystä, mieli kai alkaa valmistautua siihen, että vuosi on lopuillaan, eikä tässä vaiheessa paljon huvita muuta, kuin selviytyä viimeisestä kuukaudesta kunnialla. Aloitetaan sitten taas tammikuussa puhtaalta pöydältä. Toisaalta, ei kai se väärin ole, jos ei aina jaksa olla sykkimässä ja kehittämässä jotain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantai karkit kuuluvat aika monen viikonloppuun 🙂

Monilla meillä on ne omat pinttyneet tavat, joista voi olla vaikea päästä eroon. On negatiivisia tapoja ja sitten on niitä hyviä juttuja, kuten esimerkiksi liikunnan harrastaminen. Se vain kuuluu omaan toimintaan, eikä edes tarvitse hirveästi tsemppailla sen suhteen. Mietittekö koskaan mistä tavat ovat syntyneet ja miksi? Jos taas ajatellaan näitä negatiivisia toimintamalleja, joita aina toistaa, vaikka tietää ettei kannata. Miksi teemme niin? Minähän en mikään psykologi ole, mutta olen miettinyt asioita mielessäni ja uskon monien tapojen juontavan juurensa lapsuudesta. Lapsena olemme kuin tyhjä paperi ja imemme ympäristöstä vaikutteita.

Kuvitelkaa lapsi, joka ”palkitaan” aina pahan mielen iskiessä karkilla, pillimehulla tai jäätelöllä. Kipeänä kannetaan sänkyyn mässyjä, jotta lapsi jaksaa olla päivän kotona. Kun lapsi kitisee, tungetaan suuhun tikkari. Isovanhempien ja vieraiden luona lasta hellitään erilaisilla herkuilla. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja kohtaa vastoinkäymisiä, miten hän toimii? Sairaslomalla sairastaessa, valitseeko hän herkut vai terveellisen ravinnon? Tämähän ei ole todellakaan mikään sääntö, mikä tapahtuisi jokaisen ihmisen kohdalla, mutta uskon kuitenkin, että hyvin usein esimerkiksi tunnesyöminen voi johtua aikaisemmin opitusta tavasta. Erilaisiin tunteisiin on aina opetettu syöminen, jolloin homma on jäänyt päälle ilman että edes ymmärtää tekevänsä niin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

myslisekoitukset voivat pahimmillaan sisältää sokeria karkkipussin verran

Mielestäni on surullista, että edelleen lapsia palkitaan ruualla. Uskon, että tällaisella tavalla ei haluta aiheuttaa pahaa vaan päinvastoin, halutaan antaa lapselle mielihyvää, mutta ei ehkä ajatella asiaa pidemmän päälle. Palkitsemalla ruuan avulla voidaan aiheuttaa tylsiä ongelmia ihmisen myöhemmässä elämässä. Lapsihan ei tajua, että ruoka ja herkut ovat hyviä, ennen kuin se opetetaan heille. Sokeri on kuin huumetta ja kuka vanhempi haluaisi tietoisesti saada lapsensa nautintoaineen koukkuun? Ulkomuoto ei ole ainoa mittari terveydelle. Vaikka muksu olisi laiha kun lanka, on olemassa paljon parempia vaihtoehtoja kuin tyhjä energia, vai mitä? Työssäni tapaan paljon ihmisiä, joilla ongelmana on juurikin hallitsematon tunnesyöminen. Yleensä se, että pohditaan näiden syiden lähdettä ja sitä mistä tavat juontavat juurensa, voi auttaa ymmärtämään omaa käytöstään ja parhaimmassa tapauksessa saada ne loppumaan.

DSC02906

Tarkoitukseni ei ole leikkiä kasvatusopasta, mutta haluaisin vaan herätellä ajatuksia tästä aiheesta. Liiallinen sokeri ei tule aina pelkästään karkkien syömisestä, vaan nykyään piilosokeria on hyvin monissa lapsien ja nuorien ravinnon lähteissä. Luin eilen artikkelin, jossa mies oli testimielessä käyttänyt sokeria 60 päivän ajan ja näin aiheuttanut itselleen rasvamaksan.

“I had no soft drink, chocolate, ice cream or confectionery,” Gameau told Yahoo. “All the sugars that I was eating were found in perceived healthy foods, so low-fat yogurts, and muesli bars, and cereals, and fruit juices, sports drinks … these kind of things that often parents would give their kids thinking they’re doing the right thing.”

Oletteko samaa mieltä? Onko nuorison ruokavalio aivan pielessä ja onko vanhemmilla vastuu opettaa lapselle oikeanlaiset ruokailutavat?