HYVINVOINTITAPOJA JOITA EN ITSE NOUDATA

Usein sitä tulee katsottua ja mietittyä toisten tekemisiä ihailevasti ja ajatellaan, että muut elää tehden aina hyviä valintoja. Vaikka minäkin olen niin kutsuttu hyvinvointi vaikuttaja, ei munkaan tekemiset ole aina mitään 100% hyvinvointia tukevaa. On olemassa tiettyjä juttuja, joita liitetään terveellisiin elämäntapoihin ja niihin, jotka niitä noudattaa, joten ajattelinkin kertoa teille mitä niistä minä en noudata, en ainakaan säännöllisesti.

En syö puuroa, en ole syönyt pariin vuoteen. Tähän ei ole sen kummempaa syytä, kuin se että leipä maistuu tällä hetkellä paremmalta! Osittainen vastaus saattaa löytyä myös seuraavasta kohdasta.

En syö aamupalaa läheskään joka aamu. Herään usein 9:00 pintaan ja ensitöikseni keitän itselleni 6 kuppia kahvia, josta tulee suunnilleen kaksi jättikupillista. Kahviannoksen jälkeen ei vaan ole nälkä ja usein mulla alkaa tulla myös kiire päivän ekaan jumppaohjaukseen, joten skippaan ruokailun kokonaan. Tämä tapa ei johda mulla ylensyöntiin muilla aterioilla tai aiheuta juuri muutakaan negatiivista, joten en jaksa ottaa asiasta stressiä.

En syö säännöllisesti kolmen tunnin välein, vaan syön silloin kun mulla on nälkä ja sen verran ruokaa ettei enää ole. Tällä metodilla tulee syötyä useimpina päivinä sellainen neljä kertaa, joskus enemmän.

Teen töitä aamusta iltaan. Mulla ei ole säännöllisiä työaikoja ja useimmiten olenkin jollain tavoin töissä siitä hetkestä kun herään, siihen saakka kun heittäydyn sohvalle illalla 21-22 maissa. Tähän väliin mahtuu kuitenkin muutakin tekemistä, eli pystyn useimmiten olemaan töissä ja esimerkiksi siivoamaan tai laittamaan ruokaa kotona! 😀

Mulla ei ole vapaapäiviä. Sunnuntaisin mun ei tarvitse olla fyysisesti missään paikalla, mutta esimerkiksi blogiin/someen liittyvät hommat kulkee mukana päivittäin.

En huolla kehoani riittävästi – Liian harvoin tulee tehtyä mitään huoltavia toimenpiteitä. Rullailen tai menen hierojalle usein vasta kun jostain kolottaa niin paljon, että on aivan pakko. Liikkuvuus kuitenkinpysyy yllä monipuolisella liikunnalla ja laajoilla liikeradoilla, joita tulee tehtyä ryhmäliikunnassa.

Syön sipsiä, karkkia ja jäätelöä joka viikonloppu useampana päivänä. Olen elänyt ne vaihteet, kun söin vain puhtaasti 24/7 ja tällä hetkellä koen, että se nautinto mitä saan hyvästä ruuasta ja joskus juomasta on aivan yhtä tärkeää kuin se, että pääosin tulee syötyä hyvinkin terveellisesti.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TAPOJENSA ORJA

Tervehdys! Oi jestas, että on ollut hidas ja saamaton päivä tähän saakka. Heräsin tänään vasta kl 12:00 ja silloinkin jouduin kiskoa itseni väkisin sängystä ylös. Mielessä siinsi haave, jos vain saisi jäädä sänkyyn koko päiväksi ja unohtaa kaikki velvollisuudet. No, se ei nyt vaan onnistunut, joten olen tässä yrittänyt saada edes jotain tehtyä. Lueskelin muutaman blogitekstinkin läpi ja ei voi olla huomaamatta kuinka jengi alkaa olla jo väsynyt tässä vaiheessa vuotta. 😀 Jostain syystä, mieli kai alkaa valmistautua siihen, että vuosi on lopuillaan, eikä tässä vaiheessa paljon huvita muuta, kuin selviytyä viimeisestä kuukaudesta kunnialla. Aloitetaan sitten taas tammikuussa puhtaalta pöydältä. Toisaalta, ei kai se väärin ole, jos ei aina jaksa olla sykkimässä ja kehittämässä jotain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantai karkit kuuluvat aika monen viikonloppuun 🙂

Monilla meillä on ne omat pinttyneet tavat, joista voi olla vaikea päästä eroon. On negatiivisia tapoja ja sitten on niitä hyviä juttuja, kuten esimerkiksi liikunnan harrastaminen. Se vain kuuluu omaan toimintaan, eikä edes tarvitse hirveästi tsemppailla sen suhteen. Mietittekö koskaan mistä tavat ovat syntyneet ja miksi? Jos taas ajatellaan näitä negatiivisia toimintamalleja, joita aina toistaa, vaikka tietää ettei kannata. Miksi teemme niin? Minähän en mikään psykologi ole, mutta olen miettinyt asioita mielessäni ja uskon monien tapojen juontavan juurensa lapsuudesta. Lapsena olemme kuin tyhjä paperi ja imemme ympäristöstä vaikutteita.

Kuvitelkaa lapsi, joka ”palkitaan” aina pahan mielen iskiessä karkilla, pillimehulla tai jäätelöllä. Kipeänä kannetaan sänkyyn mässyjä, jotta lapsi jaksaa olla päivän kotona. Kun lapsi kitisee, tungetaan suuhun tikkari. Isovanhempien ja vieraiden luona lasta hellitään erilaisilla herkuilla. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja kohtaa vastoinkäymisiä, miten hän toimii? Sairaslomalla sairastaessa, valitseeko hän herkut vai terveellisen ravinnon? Tämähän ei ole todellakaan mikään sääntö, mikä tapahtuisi jokaisen ihmisen kohdalla, mutta uskon kuitenkin, että hyvin usein esimerkiksi tunnesyöminen voi johtua aikaisemmin opitusta tavasta. Erilaisiin tunteisiin on aina opetettu syöminen, jolloin homma on jäänyt päälle ilman että edes ymmärtää tekevänsä niin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

myslisekoitukset voivat pahimmillaan sisältää sokeria karkkipussin verran

Mielestäni on surullista, että edelleen lapsia palkitaan ruualla. Uskon, että tällaisella tavalla ei haluta aiheuttaa pahaa vaan päinvastoin, halutaan antaa lapselle mielihyvää, mutta ei ehkä ajatella asiaa pidemmän päälle. Palkitsemalla ruuan avulla voidaan aiheuttaa tylsiä ongelmia ihmisen myöhemmässä elämässä. Lapsihan ei tajua, että ruoka ja herkut ovat hyviä, ennen kuin se opetetaan heille. Sokeri on kuin huumetta ja kuka vanhempi haluaisi tietoisesti saada lapsensa nautintoaineen koukkuun? Ulkomuoto ei ole ainoa mittari terveydelle. Vaikka muksu olisi laiha kun lanka, on olemassa paljon parempia vaihtoehtoja kuin tyhjä energia, vai mitä? Työssäni tapaan paljon ihmisiä, joilla ongelmana on juurikin hallitsematon tunnesyöminen. Yleensä se, että pohditaan näiden syiden lähdettä ja sitä mistä tavat juontavat juurensa, voi auttaa ymmärtämään omaa käytöstään ja parhaimmassa tapauksessa saada ne loppumaan.

DSC02906

Tarkoitukseni ei ole leikkiä kasvatusopasta, mutta haluaisin vaan herätellä ajatuksia tästä aiheesta. Liiallinen sokeri ei tule aina pelkästään karkkien syömisestä, vaan nykyään piilosokeria on hyvin monissa lapsien ja nuorien ravinnon lähteissä. Luin eilen artikkelin, jossa mies oli testimielessä käyttänyt sokeria 60 päivän ajan ja näin aiheuttanut itselleen rasvamaksan.

“I had no soft drink, chocolate, ice cream or confectionery,” Gameau told Yahoo. “All the sugars that I was eating were found in perceived healthy foods, so low-fat yogurts, and muesli bars, and cereals, and fruit juices, sports drinks … these kind of things that often parents would give their kids thinking they’re doing the right thing.”

Oletteko samaa mieltä? Onko nuorison ruokavalio aivan pielessä ja onko vanhemmilla vastuu opettaa lapselle oikeanlaiset ruokailutavat?