Miltä näytti treeniviikkoni kolme vuotta sitten ja miltä se näyttää nykyään? Tuli kuulkaas selailtua tammikuun postauksia vuodelta 2014 ja siellä osui silmiini silloinen treeniviikkoni. Alkoi melkein hiki valua jo pelkästä määrien näkemisestä! Muistan, kuinka ihmettelin jos joku kauhisteli tai ihmetteli mun treenimääriä, nehän oli itselleni ihan peruskauraa ja normaali asia jo monen vuoden ajan. Tosin juuri vuonna 2014 aloin treenaamaan tavoitteellisemmin salilla, jolloin treenit saiavt kaivattua vaihtelua. Muistan kuinka kehityin todella nopeasti tuolloin – oi sitä aloittelevan salitreenaamisen helppoutta, ei tarvinnut kuin ottaa käsipaino käteen ja lihakset kasvoivat!

Katsotaas miltä silloinen treeniviikkoni näytti:

MA: Spinning 30, Bodypump 45, Bodyattack 60′, Spinning 45′, Core 30′ 

TI: Salitreeni: ylävartalo, Bodycombat 60′, RPV 60′ 

KE: Bodyattack 45 min, Core 30′, TBC 60′, HIIT 30′ 

TO: RPV 45 + salitreeni: alavartalo, Bodystep 60′ 

PE: Body 60′, Spinning 30′, Bodypump 45′ 

LA: Spinning 45′, Body 60′, Salitreeni: pakarat 60′ 

SU: LEPO 

Kyllähän tuollainen varmaan onnistuisi edelleenkin, mutta eipä tuossa hirveesti muuta ehtinyt tehdä kuin treenata ja valmistautua seuraavaan treeniin. Loppu aika menikin kokkailuun, syömiseen tai kaupassa käyntiin, koska ruuat oli aina loppu. Tuolloin mulla oli myös vaihe, että ostin kaiken ruuan luomuna ja laitoin muutenkin ihan älyttömiä summia rahaa ruokaan. Meni viikossa 300-400 €uroa pelkkään sapuskaan, huh! Edelleen panostan mielellään ruokaan, mutta en kuitenkaan ihan noin paljon.

pötsikin oli tikissä!

Treenifilosofiani oli kuitenkin tuolloin, more is more. Täytyy kuitenkin myöntää, että tuolloin kroppani kesti kaiken tuon treenimäärän, sillä palauduin ja kehityin kuitenkin hyvin. Vuosi 2014 oli ”elämäni kunto” ja kaikki pelitti jumpasta saliin ihan mielettömän hyvin. Tässä täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös se, että muu elämä oli myös balanssissa, mulla oli aika rento meininki työkuvioiden osilta, eikä mikään muukaan stressannut sen kummemmin. Kunhan treenasin, jumppasin ja kokkailin!

Tuo edellinen kappale onkin aika tärkeä asia huomioitavaksi, sillä itselleni on ollut kasvun paikka juuri siinä, että kun elämäntilanteet muuttuu, ei välttämättä pysty jatkaa samalla tavalla juuri näiden treenitouhujen kanssa. Kaksi edellistä vuotta ovatkin olleet hieman erilaisia ja pitkään yritin vain pitää kaikki langat käsissä, vaikka stressitasot nousivat, työmäärä kaksinkertaistui ja koin isoja muutoksia henkilökohtaisessa elämässä.

Tällä hetkellä en ajattele, että enemmän olisi aina parempi, vaan panostan enemmän kokonaisuuteen. Rasitus, palautuminen ja ravinto ovat kaikki yhtä tärkeitä asioita ja mikä tärkeintä – vähemmälläkin treenillä pärjää. Maailma ei kaadu, jos treeni jää väliin tai viikkomäärä on matalampi kuin edellisellä viikolla. On paljon mukavampaa kun treenille tai jumppaa ohjaamaan lähtiessä sitä oikeen odottaa pienellä jännityksellä, kuin se että toimii vain monotoimisesti ja vetää jumppia kuin kone. Toki oon aina nauttinut ohjaamisesta, myös silloin kun ohjauksia oli määrällisesti paljon enemmän, mutta välillä oli toki hetkiä kun oli aivan totaalisen täynnä jotain tuntia, jota oli tullut vedettyä jo neljä kertaa samalla viikolla.

Välillä on kivaa haastaa itseään ja vetää määrällisesti hulluja määriä tai kauheita jumppacomboja, mutta ei enää ihan tuohon malliin, että 6 päivää viikossa, joka ikinen viikko ja vielä monen vuoden ajan. Aikansa kutakin!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.