PARASTA JA PAHINTA RYHMÄLIIKUNNASSA?

Heippa vaan kaverit! Kiitos jo kaikille edelliseen postaukseen kommentin jättäneille, sain jo hyvin vahvistusta ja tietoa tähän syke-asiaan. Vastailen vielä kaikille tarkemmin, kunhan tästä ehdin! Kommenteissa toivottiin myös enemmän jumppajuttuja ja mielellään niistä kirjoittelenkin, sillä pitkälti niiden parissa mun päivät pyörii.

Kaikissa asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kuten myös ryhmäliikunnassa. Mikä on siis ihan parasta ja mikä taas harmittaa aika ajoin..

Parasta on..

Se, että ei edes huomaa treenaavansa, kun homma on niin kivaa! Monesti sitä tulee tehtyä hurjan kovakin suoritus ihan huomaamattaan.

Aerobinen kunto kohenee ihan hullun hyväksi! Tämä auttaa lajissa kuin lajissa. Myös rautaa on helpompi nostaa kun hommat ei kaadu siihen ettei happi kulje.

Yhteishenki. Tekemisen meininki ja tsempin saaminen muilta. Kreiseimmät jumppatyypit tietää, ettei se jumppa ole pelkkä treeni, vaan kokonaisvaltainen kokemus! 

Tunne treenin jälkeen! En saa mistään muusta treenistä samaa euforiaa kuin hyvästä ryhmäliikunta-tunnista! Kunnon hikinen treeni ja siihen päälle suihku ja olo ei voisi olla freshimpi! 😀

Musiikin tuoma energia! Joskus sitä tuntee ihan kylmiä väreitä, kun hyvä biisi pauhaa kunnon jytällä ja voin vaikka vannoa, ettei samaa suoritusta saisi tehtyä hiljaisuudessa. Musiikin voima on käsittämätön tässä lajissa!

Kun jumppaa paljon, voi syödä huoletta melkeinpä mitä tahansa! Ryhmäliikunta onkin oiva keino nostaa kulutusta ja samalla parantaa hapenottokykyä hyvässä jengissä!

Jos ei tiedä mitä treenaisi tai ei vaikka omaa kokemusta treenaamisesta, ryhmäliikunta on hyvä keino aloittaa, sillä ammattilainen on suunnitellut treenin ja treeniä myös valvoo joku, eikä tule lipsuttua yhtä helposti. 

Ryhmäliikunnassa käytetään yleensä pienempiä painoja, kuin vaikka salilla ja tämä on oiva tapa opettaa oikeat lihakset hereille ja käyttöön tietyissä liikkeissä. Isoja lihaksia ei jumpassa kasvateta, mutta lihakset vahvistuu sekä tekniikkaa ja hermotusta on helppo harjoitella kevyemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla.

Sosiaalinen puoli – Olen saanut todella paljon uusia ystäviä, kavereita ja tuttuja ryhmäliikunnan kautta. Yleensä lajin pariin eksyy  hieman samanhenkiset tyypit, joiden kanssa on aina helppo höpötellä, vaikka niitä jumppajuttuja! 

Pahinta on…

Ryhmäliikunta-tunnit tehdään lähes aina musiikin tahdissa, jolloin tempo tai tekeminen on nopeaa ja ohjaajana onkin haastavaa saada aina kaikki haluttu info ja ohjeistus perille. 

Kun sali on täynnä eri tasoisia treenaajia, et vain aina saa korjattua kaikkien tekniikkaa, vaikka kuinka tahtoisit! 

Jatkuvasti on joku ohjelma, jota pitää uudistaa, miksata tai opetella! Se ajankäyttö, joka mulla menee jumppien ympärillä on aika älyttömän suuri. 

Tässä lajissa jalat ovat aina kovemmalla rasituksella kuin ylävartalo! Varsinkin jos jumppaa paljon, saattaa olla haasteita saada koivet palautumaan riittävän nopeasti. Lisäksi pohkeet ja jalanpohjat ovat ikijumissa kun hyppii päivät pitkät!

Joidenkin treeni ominaisuuksien kehittäminen saattaa olla haastavaa juuri nopean tahdin vuoksi. Esimerkiksi plyometrisessä harjoittelussa tulisi olla aina täydellinen palautuminen ennen seuraavaa sarjaa. Kun hommat tehdään joukossa musiikkiin, ei näitä lainalaisuuksia pysty aina täyttämään niin hyvin kuin itse tahtoisi.

Tämä ei ehkä kuulu suoranaisesti ryhmäliikuntaan, mutta ohjaajana joskus on hyvin haastavaa lähteä ohjaamaan tuntia, jos takana on huono päivä tai on tapahtunut jotain surullista/pahaa. Pätee varmasti kaikkiin ammatteihin, joissa ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. 

Plussat kyllä vie heittämällä nuo miinukset ja molempia olisi varmasti lisääkin, jos alkaisi oikein kaivelemaan. Tuleeko teille mieleen jotain hyvää tai huonoa, jota ehkä unohdin listata? Moni saattaisi sanoa miinuspuolena esimerkiksi tammikuun ruuhka-ajat, mutta näin ohjaajana vain tykkään siitä kun on paljon jengiä liikkeessä. Sopu sijaa antaa ja kyllä se siitä taas tasoittuu! 😀

Nyt olisikin mun aika lähteä päivän toiselle treenirundille, ohjelmassa odottaa Bodystep sekä tiukkaakin tiukempi Sprint!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VOINKO PAREMMIN SILLOIN KUN SÖIN VAIN TERVEELLISESTI?

Vuosien aikana on tullut eleltyä erilaisia jaksoja, jolloin aina välillä olen kokeillut uusia juttua. Perusasiat ovat pysyneet aina, mutta välillä pinnalla on ollut tietyt asiat. Olen syönyt maidottomasti, gluteenittomasti, kasvisruokavaliolla, ilman herkkuja, raakaherkuilla, sokerittomasti, ilman makeutusaineita ja niin edelleen. 😀

Jossain 2014 vuoden tienoilla hurahdin totaaliterveelliseen elämäntyyliin, eli söin vuosia lähes 100% vain puhtaasti. Tarkoittaen, että suosin paljon lähituotettua ruokaa, luomua, itse valmistettua ruokaa, jossa ei ollut paljoakaan mitään ylimääräistä. Vetelin vihershotteja ja valmistin raakasuklaata. 😀 Tuo oli aivan hyvä elämänvaihe ja sujui kivuttomasti silloin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä hieman liian rajoitteinen.

2015

On totta, että kun ei syö pitkiin aikoihin sokeria tai epäterveellisiä ruokia, ei niitä osaa edes kaivata. Näin kävi myös mulle, mutta toisaalta asiasta syntyi myös tietynlainen mielikuva, että kaikki epäterveellinen on pahinta syntiä, jota halusin välttää. Täältä blogistakin on aina voinut lukea sokerin haitoista ja napata terveellisempiä reseptejä kokeiluun. Myös tämä aspekti loi tietynlaista painetta olla itse sellainen mitä opettaa.

2017 vuoden alussa hankin valmentajan ja elin hänen valmennuksen alla noin puolen vuoden ajan. Ruokavalioni koostui edelleen suunnilleen samoista ruuista, mutta homma painottui hieman enemmän makrojen puolelle. Aloin sisällyttää ruokavalioon myös niitä huonompia juttuja ja ruoka-aineita joita en ollut käyttänyt aiemmin, kunhan makrojakauma pysyi oikeanlaisena. Tämä avarsi omaa ajattelutyyliä ja aloin käyttää enemmän myös mm. maitotuotteita ja gluteenia.

2016

Viime kesänä pistin lopulta ruoka-aine vaa’an kaappiin ja aloin elää enemmän fiiliksen mukaan. Tiedän ravinnosta paljon, joten luotan itseeni sen verran, ettei mun tarvitse punnita kaikkea mitä laitan suuhuni. Vaaka onkin pysynyt kaapissa, enkä ole laskenut makroja tai kaloreita aikoihin. Olen täälläkin kirjoittanut vapaammin herkuttelusta ja joku on ehkä alkanut ajatella, että homma on lähtenyt ihan lapasesta niiden suhteen. Ei tokikaan. 😀 

Edelleen elän pääosin terveellisesti, mutta en vältä enää mitään ruoka-aineita, eikä mulla ole kieltoja tai sääntöjä. Jos joskus olin supertarkka siitä mitä vaikka treenin jälkeisen aterian pitää sisältää, niin nykyään ajattelen enemmän kokonaisuutta. Ymmärrän, että jos alan treenata tavoitteellisemmin, silloin tiettyjä asioita pitää viilata, mutta tällä hetkellä voin mielestäni paremmin kuin silloin kun söin 100% optimoidusti ja terveellisesti jatkuvasti. Fyysisesti vointi saattoi olla parempi, mutta kun se terveys ja hyvä olo ei ole pelkästään fyysistä. On hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse stressata ruuasta, saati miettiä sitä jatkuvasti.

2017

Mullahan on tunnetusti hyvä ruokahalu ja oon aina tykännyt syödä paljon. Nykyään ruokahalu ja ruuan ajattelu on vähentynyt ihan hirveesti, kun siihen ei enää panosta kaikkea aikaa ja vaivaa, että mitäs söis seuraavaks ja kuinka paljon. Elämäni on siis stressittömämpää ja näin ollen koen vihdoinkin olevani ihan oikeasti tasapainossa.

Summasummarum: Terveydessä ja hyvinvoinnissa täydellisyys ja siihen pyrkiminen vie oikeastaan vain kauemmas siitä kuuluisasta tasapainosta ja koko tavoitteesta. Sanoin vuoden 2017 alussa, että mun vuoden motto on sanonta ”saat sen mistä luovut” ja näin kahden vuoden jälkeen voin vasta sanoa ymmärtäneeni mistä on kyse.

2018

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


LIHOMISEN PELKO ESTÄÄ ELÄMÄSTÄ (JA KEHITTYMÄSTÄ)

Ootko ikuinen laihduttaja, kiinteytyjä ja timmiä kroppaa saalistava mimmi? Ikuisuuslaihduttaja kärsii usein myös lihomisen pelosta, joka onkin hyvin yleinen asia nykypäivänä ja sen vakavuusastetta on olemassa laidasta laitaan. Lihominen on usein symboli epäonnistumisesta, heikkoudesta ja riittämättömyydestä. Jos lihot, olet laiska epäonnistuja, ainakin omassa päässäsi. 

Lihomisen pelko on varmasti enemmän naisten kuin miesten ongelma, naisten kun pitäisi stereotypisesti olla hoikkia ja siroja. Nykyään tosin pinnalle on noussut urheilullisuus ja sporttisen kropan tavoittelu, mutta samaan aikaan kun pitäisi olla lihaksia, ei saisi olla rasvaa. Jos ennen piti olla vain hoikka, nykyään saa kyllä olla lihaksia, mutta silti pitäisi olla timmi.

 

Vaikka tästäkin asiasta on toitotettu jo paljon, uskon silti ettei moni kiinteytymistä havitteleva edes todellisuudessa tiedä mitä se käytännön tasolla tarkoittaa. Läskiä ei voi taikoa lihasmassaksi, eikä keho kiinteydy tuosta noin vaan jotain kiinteytysjumppaa veivaamalla.  LUE: ENNEN KUIN TAVOITTELET KIINTEYTYMISTÄ MUISTA TÄMÄ!

Lihomisen pelko on usein asia joka voi estää ihmistä elämästä vapaasti. Sosiaaliset tilanteet saattavat ahdistaa ja vaikka ei varsinaisesti sairastaisi syömishäiriötä, voi oma ruokavalio rajoittaa paljon menemisiä ja tekemisiä, sillä pelätään, että pienetkin muutokset ruokavaliossa kerryttävät kiloja välittömästi. Usein tällaiset henkilöt myös urheilevat ahkeraan, saavuttamatta kuitenkaan sen suurempia tuloksia, sillä on vain fakta että liian pienellä energiamäärällä keho ei pääse kehittymään tai palautumaan, oli laji mikä tahansa. On tietysti eri asia, jos liikkuu vain kaloreita kuluttaakseen, mutta kannattaa miettiä kuinka kuluttavaa tällainen on keholle pitkällä tähtäimellä.

Nykyään elää jonkinlainen ajatusmalli, että mitä enemmän ja kovempaa treenaa, sen paremmin kehittyy. Joissain kestävyyslajeissa, määrällä on suurempi merkitys, mutta jos tavoitteena on muokata kehoa, kannattaa ihan oikeasti ymmärtää, että laatu korvaa määrän, eikä määrän tarvitse olla suuri, sillä kehoa muokatessa, palautumisella on äärettömän suuri merkitys. Kolmella tai neljällä hyvällä treenillä viikossa paukuttaa ihan varmasti enemmän tulosta, kuin ramppaamalla kuudesta kahdeksaan kertaan (väsyneenä) treenaamassa! Ikuinen laihduttaminen tai lihomisen pelkääminen jarruttaa vain omaa kehitystä, joten on hyvin tärkeää osata päästää irti ajatusmallista, että ruoka olisi jollain tavalla huono asia.

Jos siis sun tavoite on kiinteytyä, mutta tunnistat itsestäsi merkkejä lihomisen pelosta ja ainaisen kiinteytymisen tavoittelusta, niin tämä teksti on sulle! Oot saattanut treenata ja elää vuosia samalla tavalla. Laitat luultavasti hirveästi aikaa ja vaivaa treeneihin sekä ruokavalioon, mutta et kuitenkaan vieläkään ole päässyt sinne missä haluaisit olla? Mitä jos tekisitkin jotain eri tavalla tällä kertaa. Jos se määrien lisääminen ja pään seinään hakkaaminen ei ole edistänyt asiaa haluamallasi tavalla, kokeile toista tapaa. Olen ennenkin sanonut ja sanon uudelleen, että syömällä säännöllisesti, pääosin terveellisesti, liikkumalla sopivasti ja nukkumalla riittävästi ei vain voi mennä pieleen! Ei siis pelätä syödä tarpeeksi, kukaan tuskin lihoo yhtäkkiä huomaamattaan, jos edellä mainitut osa-alueet ovat elämässä kondiksessa.

Mua itseäni jopa harmittaa aina ajoittain se, että en pysty tekemään mitään kovin suuria tavoitteita oman treenin ja kehon muokkaamisen suhteen, sillä ammattina treenaaminen vaikeuttaa sitä huomattavan paljon. Kaikki on mahdollista ja niin edelleen, mutta tällaisessa ammatissa se vaatii paljon enemmän, koska palautuminen kärsii suuresta aerobisen määrästä.

Jos lihomisen pelko on sillä tasolla, että se vaikeuttaa elämää huomattavasti, tulisi ongelman ydin selvittää. Usein tällaiset asiat johtuvat jostain ja ongelma ratkeaa vasta kun ongelman perimmäinen syy selviää. Useimmiten juuret juontavat lapsuuteen ja siellä koettuihin asioihin, jotka ovat iskostuneet omaan ajatusmalliin ja näin vaikuttavat toimintaan ja siihen miten ajattelemme asioista.

Se olis taas perjantai joten viikonloppuja ruudun sinne puolen! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


NÄIN KADOTAT JOULUKILOT HETKESSÄ!

Housunkaulus kinnaa ja olokin on aavistuksen turvonnut. Jokavuotinen jouluruokaturvotus on taas täällä ja kyllähän se vaatii ihan oman postauksensa. Jos siis otit neuvostani vaarin etkä välttänyt jouluähkyä, onkin hyvin tärkeää, että saat jatko-ohjeet kuinka kadottaa ne kilot tuhkatuuleen hetkessä ja helposti!

  • ”Mitä silmä ei näe, eikä korva kuule, sitä sydän ei sure” – Nyt ei siis ole oikea hetki mennä peilin eteen puristelemaan nesteitä ja kannattaa muuten jättää vaakakin odottamaan kevyempiä päiviä, sillä sen lukemat eivät ole luotettavia tällä hetkellä! Poissa silmistä, poissa mielestä. True story!
  • Vain masokistinen luonne yrittäisi tunkea itsensä niihin kaikista tiukempiin farkkuihin tällä hetkellä. Valitse siis kaapista suosiolla ne vaatteet, joiden tiedät tuntuvan mukavilta päällä. Kun vaatteet ovat mukavat, olokin tuntuu paremmalta, promise!
  • Vältä sosiaalista mediaa, sillä sitä selatessa saatat alkaa uskoa, että olet tänään pitäisi jo palata takaisin arkeen ja rutiineihin. Siis mitä ihmettä? Jouluhan oli vasta muutama päivä sitten, kyllä sitä nyt viikon päivät pitää malttaa ottaa iisiä. Vuodessa on kuitenkin 51 muuta viikkoa, joita ehtii sitten suorittaa läpi!
  • Älä stressaa! Oma mieli voi oikeasti tehdä tepposet ja sitä alkaa luulla, että jotain peruuttamatonta on muka tapahtunut! Anna itsellesi lupa olla hyvillä mielin, vaikka elämäntavat ovatkin olleet hieman normaalista poikkeavat. Jos vakavoidutaan hetkeksi, niin se turvotus kyllä katoaa yhtä nopeasti kuin saapuikin. Ei tarvitse alkaa paastolle tai detox-kuurille, vaan palaaminen normaaliin ruokavalioon riittää kun sen aika on.

Näillä metodeilla ne kilot katoavat, kun niitä ei murehdi tai mieti, ihan oikeasti! 😀

Itse ajattelin ottaa iisisti vielä tämän viikon loppuun, tosin huomenna saa palata jumppien pariin, mikä tuntuu kyllä aivan mukavalta ajatukselta kaiken loikoilun jäljiltä! Huomenna muuten mahis tulla testaamaan BOOTY WORKOUT – tuntia ladies clubille kl. 16:30. Ei-jäsenet pääsevät treenaamaan 6€:n kertamaksulla. Jos treenaat mielummin aamupäivästä, ohjaan myös RPV-tunnin kl 11:00! Katsotaan kuinka mun kankut selviää tuosta yhdistelmästä, hah! 😀

Rentoa viikon jatkoa!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


5 X ÄLÄ VÄLTÄ JOULUÄHKYÄ

Nyt ne ovat taas täällä! Kaikki artikkelit, postaukset ja neuvot kuinka välttää jouluähky. Aihe on mielestäni äärimmäisen typerä, hieman sama kuin neuvoisi kuinka välttää juhannuskrapula. No hemmetti vie, älä juo alkoholia, mutta jos juot niin valmistaudu potemaan myös seuraukset.

Tämä jouluähky on aiheena ajankohtainen ja mediaseksikäs, joten ei ihme että joka tuutista tulee tipsiä ja vinkki vitosta kuinka olla syömättä liikaa. Mielestäni sanonta: ”Ei ole väliä mitä syöt joulun ja uudenvuoden välillä, vaan sillä mitä syöt uudenvuoden ja joulun välillä.” kiteyttää hyvin kaiken. Jos multa nimittäin kysytään, niin jouluun kuuluu hyvin voimakkaasti ruoka ja nauttiminen. Itselle nuo ovat tärkeämpiä kuin vaikka lahjat. Hyvä ruoka on nautinto ja elämässä pitää todellakin olla nautintoja. Joskus se nautinto on järkyttävän kova treeni, joskus hyvä elokuvaelämys ja joskus ihana, herkullinen ruoka.

Miksi siis ei kannata nipotella jouluna(kaan) vaan nauttia tästä lyhyestä ajasta täysin ̶r̶i̶n̶n̶o̶i̶n̶ pötsein:

Jouluruokia syödään vain kerran vuodessa, muutamien päivien ajan. Miksi siis säästelemään syömingeissä? Jos syö nyt kunnolla, eipä jää kaivelemaan muistiin, kuinka jäi se ja sekin herkku maistamatta. Jos tekee mieli, anna mennä!

Parin päivän runsaampi syöminen täyttää energiavarastot ja esimerkiksi lihaksien glykogeenivarastot, jolloin lihakset pääsevät palautumaan paremmin. Kun maltat vielä levätä muutaman päivän joululeffojen parissa sohvalla loikoillen, niin voin kertoa, että kun palaat treenien pariin niin hitto vie, kyllä lähtee! 

Säännöistä ja kielloista irrottautuminen tekee mielelle erittäin hyvää! Kun vapauttaa itsensä kaikista kielloista ja säännöistä ja vaihtaa sen ajatukseen, että voi oikeasti syödä mitä tahtoo ja niin paljon kun tahtoo, stressi laukeaa, kortisolitasot tippuu ja voi olla että kroppa jopa päästää irti ylimääräisistä pöhötyksistä ja alkaa toimia tehokkaammin. Yleensä tällainen tilanne aiheuttaa myös sen, että ruuan tarve ja mättääminen vähenee automaattisesti ihan itsestään ja huomaamatta.

Moni liikunnallinen tyyppi elää usein kuitenkin hieman liian niukoilla safkoilla, joten muutamien päivien runsaampi energiansaanti tekee ainoastaan hyvää. Tämä johtaa usein myös siihen, että sinne sänkyyn simahtaa saman tien kun sinne kellahtaa ja myös unen laatu on syvempää. (ellei ähky aiheuta hengitysvaikeuksia, heh heh :D) 

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä ehkä tärkein! Mitä sitten jos joskus (uskon että sun tapauksessa todella harvoin) vetää vähän överiksi? Uskon, että liiallinen sapuskoista stressaaminen on paljon suurempi paha kuin se, että yhtenä, kahtena tai kolmena päivänä napa venyy ja paukkuu hetkellisesti! Rennomman vaiheen jälkeen ne rutiinit maistuu taas ja on kiva palata normaaliin arkeen kiinni!

Ihanaa joulunodotusta ystävät hyvät! <3

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook