TOIVEPOSTAUS – YLIKUNNOSTA PALAUTUMINEN

Haluaisin kuulla lisää sun ylikunnosta/ylirasituksesta ja siitä toipumis prosessista. lisäksi siitä että ”pelkäätkö” sen uusiutuvan ja mielialasta sen aikana. Ja siitä miten toipua pitkästä loukkaantumisesta?

Kysellessäni teidän toiveita postausaiheisiin, toivottiin juttua ylikunnosta muutamasta eri näkökulmasta. Tällä hetkellä tulee aika tarkalleen vuosi kun mulla iski päälle ylikunto/alipalautuminen. Olin aina ajatellut, että mulle ei todellakaan voi käydä niin, sillä koin tuntevani kehoni niin hyvin, että osaisin varmasti himmata ajoissa, jos tällaisia oireita tulisi. Mullahan ei missään vaiheessa tullut sellaisia fyysisiä oireita, että en esimerkiksi jaksaisi treenata. Treenaamisen kanssa mulla ei ole oikeestaan koskaan ole ollut ongelmia ja sen takia onkin ollut vaikea kuunnella, milloin on oikeesti väsynyt eikä vaan väsähtänyt.

Oon yrittänyt miettiä, että mikä johti siihen että tämä homma iski päälle juuri silloin, sillä olin kuitenkin treenannut paljon ja enemmänkin jo vuosia. Oon aika varma, että kyseessä oli enemmänkin psyykkisen ja fyysisen taakan ylikuormitus, jotka yhdessä johtivat tähän lopputulokseen. Tuolloin koin oireita enemmän juuri psyykkisellä puolella, mikä oli aika hämmentävää kun ei tiennyt itekkään että mikä ihme vaivaa, kun välillä kaikki on ihan hyvin ja 5 minutin päästä alkaa itkeä, kun koira jää haistelemaan puskia liian pitkäksi aikaa kävelylenkillä. 😀

Tässä oireita tuolta ajalta:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että tekee jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Loputon nälkä, sekä makeanhimon aiheuttaa stressihormonin heilahtelut viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat aina jäässä.

Voimakas hikoilu urheillessa 

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

Tuolloinhan homma meni suhteellisen helpolla ohi, lepäilin joulun yli ja tammikuun puolella alkoi helpottaa. Kesällä kävin tämän prosessin uudelleen, mutta oireet olivat melkein päinvastaiset noihin yllä oleviin. Mielialassa tai unenlaadussa en huomannut muutoksia, mutta kroppa kävi ylikierroksilla, hikoilin jatkuvasti eikä ruoka maistunut. Tämä johtui pitkälti siitä, että olin tyhmä ja treenasin flunssaisena, joka johti sitten vähän vakavampaan tilaan. Kehon lämmönsäätelyn muutokset ovatkin usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi.

Kysyttiin, pelkäänkö tämän uusiutumista ja täytyy sanoa että en. Huomaan kuitenkin, että mun kroppa on jollain tavoin herkempi ja valitettavasti uskon, että uusiutumisen riski on nykyään suurempi. Välillä saatan tunnistaa alipalautumisen merkkejä juuri tuossa kehon lämmönsäätelyssä tai unen laadussa. Uskon kuitenkin, että oon nyt oppinut tämän asian kantapään kautta ja olen tulevaisuudessa viisaampi.

Ylikuntoon liittyen kirjoitetaan enimmäkseen oireista ja toipumisesta. On totta stressitekijöiden vähentäminen on avainasia tässä. Aina näitä (esim. työhön liittyviä tilapäisiä) stressijaksoja ei kuitenkaan ole mahdollista poistaa, joten voisiko näkökulmaksi ottaa sen, miten ravinto/liikunta/uni osa-alueita kannatta muuttaa kun huomaa, että stressi meinaa hiipiä päälle? Eli miten ylikuntoa voisi yrittää ”ennaltaehkäistä”. 🙂 Kiitokset huipusta blogistasi ja paljn tsemppiä jatkolle!

Mun mielestä tärkeintä on ymmärtää, että aina ei ole kyse vain treenaamisesta ja siitä palautumisesta. Kaikki palaset vaikuttaa ja se tulisi huomioida varsinaisen treenaamisen laadussa sekä määrissä. Ennaltaehkäisyyn sanoisin erityisen tärkeäksi juuri sen, että osaa suhteuttaa treenimäärät omaan elämäntilanteeseen. Jos töissä/koulussa on rankkaa, tai on kokenut suuria muutoksia elämässä, saattaa olla parempi höllätä treenien suhteen. Myös treenin tehojen säätely on tärkeää, eli välillä tulee palautusviikkoja ja jokainen treeni ei ole maksimaalinen suoritus. Myös se on hyvin tärkeää, että elämässä olisi muutakin kuin vaan ne treenit. Muuten loukkaantumisen tai esimerkiksi tällaisen tilan iskiessä voi tulla hyvinkin ”tyhjä olo”, jos kaikki on perustunut vaan siihen miten treenaa ja syö.

Itse ajattelen, että ravinnolla on myös tosi suuri rooli ja kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi diettaaminen kannattaa suunnata sellaiselle ajalle, kun muu elämä on tasapainossa. Tällaisissa haastavammissa vaiheissa tulisi pitää huolta riittävästä energiansaannista ja siitä että ruokavalio on pääsosin (80/20) terveellinen. Useinhan juuri stressin alla alkaa tehdä mieli herkkuja ja pikaruokaa, jotka kuitenkin saavat olon vain huonommaksi. Lisäksi syödessä paljon köyhempiä ruoka-aineita, vie ne tilaa niiltä ravintorikkaammilta jutuilta.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MISTÄ KAIVAN MOTIVAATIOTA SILLOIN KUN EI KIINNOSTA?

Motivaatio ja sen puute on aika yleinen keskustelunaihe. Monesti kysytään, mistä sitä motivaatiota saa silloin, kun ei millään jaksa tai huvita. Kysymys on sinänsä aika vaikea, sillä jos olisi olemassa jokin asia millä jokaisen ihmisen motivaatio nousisi huippuunsa, niin silloin ei olisi mitään ongelmia liikkumisen suhteen. Miksi se meneekin niin, että useammin löytyy ne ääripää pölvästit, jotka joko tempoo ihan liikaa treeniä, tai sitten ne, jotka ei millään pääse sieltä sohvalta liikkeelle.

Multakin on kysytty monen monta kertaa, että mistä saan motivaatiota liikkumiseen ja terveellisen ruokavalion noudattamiseen. Oon yrittänyt miettiä asiaa ja uskon, että tärkein asia on se, että en tarvitse niihin varsinaisesti mitään motivaatiota, vaan mun elämäntavat ovat sellaiset, että niihin kuuluu nuo kaksi asiaa. Tuntuisi hullulta jos joka päivä pitäisi hakea erikseen motivaatiota omiin tekemisiin. Kun asiat tuntuu itselle hyvältä, niitä tulee tehtyä luonnostaan. Sen vuoksi onkin niin hirveen tärkeetä löytää tavat, jotka sopii just sulle. Mielekkäät treenit ja sopiva ruokailusysteemi.

Jos mua ei kiinnosta lähteä salille niin silloin en lähde. En koe, että hommat olisi kiinni yhdestä tai kahdesta treenistä. Oon ollut nyt joitakin viikkoja (vai jopa kuukausia?) poissa salilta. Oon siis vetänyt vain jumpat, enkä muuta. Viime viikolla tuli lähdettyä pitkästä aikaa puntille ja vitsit se olikin kivaa! Nyt on taas salitreenit maistuneet (runsaat kolme kertaa :D) ja tuntuu, että ei tarvitse kaivaa mitään motivaatiota, vaan se tulee ns. luonnostaan. Kuten oon monessa tekstissä painottanut, niin aina ei tarvitse olla sata ja viis projetkia käynnissä ja hirveesti tavoitteita. Välillä voi vaan olla ja tehdä pakolliset ja sitten taas jossain vaiheessa ne tavoitteetkin alkaa houkutella ja huvittaa saada enemmän aikaiseksi.

Oon yrittänyt päästää irti siitä, että mulla pitäisi olla jatkuvasti kontrolli kaikkeen mitä teen. Tajusin, että oon luonut itselleni aivan hullujakin sääntöjä, joiden mukaan oon sitten painanut menemään. Jos oon rikkonut omia sääntöjä, on se aiheuttanut pettyneitä fiiliksiä ja huonoa omaatuntoa, jonka vuoksi näistä on ollut niin vaikee päästää irti.

Jos palataan vielä tuohon motivaatio-asiaan niin oon myös sitä mieltä, että mikäli tilanne on se, että sohvalta ei pääse ylös ja hommia ei saa millään alkuun, niin silloin se menemättä jättäminen ei ole paras vaihtoehto. Silloin on tasan yksi vaihtoehto ja se on aloittaminen. Oon huomannut monesti, että asioiden tekemisen aloittaminen on siellä omassa päässä hurjan iso juttu, mutta kun lähtee pikkuhiljaa vain tekemään, niin huomaakin että eipä se taaskaan ollut sen kummempaa. Ongelmahan on se ensimmäinen askel, sen ottaminen ja siitä käyntiin pääseminen. Jos oon joskus itse ollut tossa tilanteessa niin oon tavannut vain lopettaa analysoinnin ja aloittanut hommat. Kyllä ne siitä aina järjestyy kuitenkin! Kaikki sympatiat ja pisteet kuitenkin niille, jotka aloittaa ihan nollista ja saa itsensä silti liikkeelle, en voi edes kuvitella, miten paljon tsemppiä sellainen vaatii, kun itsellekkin on välillä ollut haastavaa saada hommat ”ruotuun”.

Itsensä ruoskiminen ja negatiiviset ajatukset ovat viimeinen keino hakea motivaatiota, eikä niiden avulla pääse kuitenkaan kovin pitkälle. Tavoitteet kannattaa aina pilkkoa pienempiin osiin. Jos salille lähteminen tuntuu ihan hirveän isolta jutulta, niin lähde tänään kävelylle ja ehkä huomenna se salille lähtö tai kovempi treeni tuntuukin jo paremmalta idealta!

Ihanaa viikkoa kaikille!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


SUN ENSI VIIKOSTA TULEE SAIRAAN HYVÄ!

Huomenna alkaa uusi viikko, eli sama juttu joka tapahtuu joka sunnuntai. Maanantai on usein se päivä kun sunkin suupielet valuu väkisinkin vähän alemmas ja mielessäsi siintää jo tuleva viikonloppu. Ootko miettinyt mistä tää johtuu? Ootko itse vain luonut päässäsi ajatuksen, että maanantai on paska päivä? Kokeillaanko muuttaa sitä ajatusmallia? Tehään se yhdessä, eikö!

Mitä jos ensi viikko, siis ihan normaali viikko, olisikin astetta parempi kuin normaalisti. Mitä jos ainaisen odottamisen sijaan, keskittyisikin jokaisessa päivässä muutamaan kivaan juttuun. Vaikka kuinka väittäisit vastaan, niin lupaan, että jokaisesta päivästä löytyy muutama positiivinen asia. Usko pois, oon itse kokeillut monta kertaa ja tiedän, että asia on näin. Unohdetaan siis heti alkuun paskat ja hyvät päivät, eikä pelätä tai stressata asioista, joita ei ole edes tapahtunut vielä. Jep, me kaikki tehdään niin. Itseasiassa suurin osa mieltä stressaavista asioista ei koskaan edes tapahdu. Sitä vaan valmistautuu pahimpaan, ihan vaan siksi, koska pessimisti ei pety ja niin edelleen. Bullshit, sanon minä!

Oot ehkä miettinyt päässäsi, että haluaisit tehdä jotain uutta, ehkä aloittaa uuden harrastuksen tai vaikka muuttaa elämäntapoja paremmaksi. Sulla on se haave tai ajatus mitä tahtoisit, mutta se tuntuu vaan jotenkin niin saavuttamattomalta. Tiesitkö, että oot itse asettanut sen ajatuksen sen haaveen tielle ja mikä pahinta, oot itse alkanut uskoa niitä ajatuksia. Ajatuksia, jotka ei siis mitenkään päin ole totta! Hullua vai mitä?

Eli jos mä nyt kerron sulle, että se asia, oli se pieni tai iso, se on vain sen askeleen päässä, että päätät aloittaa. Ei tarvita muuta. Sulla on täysin samat mahdollisuudet kuin muillakin, kukaan ei ole parempi kuin sä, eikä sulla oikeesti ole mitenkään huonompi itsekuri kuin muilla. Kun aloitat, huomaat jo todella nopeasti, että mä olin ihan oikeessa. Toinen vinkki on vielä muistaa sen matkan aikana, että sä et voi epäonnistua, jos et lopeta.

Kelaa sitä! Voit siis saada ja saavuttaa ihan mitä itse haluat, kun vaan annat itsellesi luvan siihen. Aloita siis nyt, ja mä lupaan ettet tuu katumaan. Joulu tulee joka vuosi ja se ei ole mikään syy aloittaa vasta tammikuussa. Asiat eivät ole mustavalkoisia, eikä joulun tulo muuta mitään mihinkään suuntaan. 🙂 Itseasiassa, joulun tienoilla, et voisi olla onnellisempi että päätit aloittaa jo kolme viikkoa sitten.

Sen sijaan, että makaisit vielä tämän päivän sohvalla pizzalaatikon kera (vaikka ei siinäkään mitään väärää ole 😀) ja siirtäisit kaikki velvollisuudet isona möykkynä huomiselle, niin tee jotain jo tänään. Kirjaa ylös, mitä treenaat ja milloin. Hanki kaappiin terveellisiä ruoka-aineita, käy kävelyllä tai treenaamassa ja mene aikaisin nukkumaan. Huomenna kiität itseäsi, nimittäin sun ensi viikosta tulee ihan huikeen hyvä. Alat vihdoin tehdä ja tavoitella niitä juttuja joiden tekemistä oot vaan siirtänyt ja siirtänyt. Ja muista, sulla ei ole kiire mihinkään. Aika kuluu joka tapauksessa, joten miksei käytä sitä tekemällä jotain mikä aiheuttaa itselle hyvää fiilistä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


EN AINA OIKEEN ITEKKÄÄN YMMÄRRÄ..

..Että saapuvan postipaketin stalkkaaminen netissä voi tuoda niin paljon mielihyvää. Paketin tulo ei kuitenkaan nopeudu lainkaan, vaikka kuinka katsoisi tunnin välein, että missä se tällä hetkellä menee. 😀

..Että kun tiskikone pestyään on jättänyt astiaan esim. pienen palan ruokaa, miksi jätän sen astian ”toiselle kierrokselle”, enkä vain huuhtele lika kohtaa pois.

..Että samaista tiskikonetta täyttäessä, saatan kuluttaa vaikka kuinka paljon aikaa asetellessani sen umpitäyteen, kun samassa ajassa olisin vähintäänkin tiskannut suurimman osan astioista.

..Että miten jonkun pienen asian, kuten sukan nostaminen lattialta voi viedä 3 päivää. Mitä kauemmin tätä asiaa siirtää, sen korkeammalle rima koko asiaa kohtaan kasvaa. 😀 (.. istun keittiön pöydän ääressä ja viereisen tuolin karmilla roikkuu yksinäinen sukka jo viidettä päivää. 😀 )

..Että oot sanonu miehelle ainakin 40 kertaa, että meet ohjaamaan TBC-tuntia ja silti se kysyy joka keskiviikko, että onko sulla tänään se crp? 😀

..Sama tyyppi luuli että fitball on jalkapalloa. 😀

..Että tiedän tasantarkkaan moneltako mun pitää viimeistään lähteä, että ehdin hyvissä ajoin salille ennen jumppaa, silti saatan istua yökkärit päällä koneella vielä 2 minuuttia ennen kuin tämä lähdön ajankohta on.

..että jos mulla on törkeen kiire, niin miksi silti alan tehdä jotain täysin turhaa asiaa kesken lähdön, kuten träkätä aiemmin mainittua saapuvaa pakettia postin sivuilta.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


BODYSTEP – WOW MIKÄ TREENI!

Ryhmäliikuntatunnit kehittyvät jatkuvasti ja etenkin viime vuosina ollaan tultu melkoinen harppaus eteenpäin. Sanoisin, että nykyään ryhmäliikuntatunti voi parhaimmillaan olla ihan supertehokas ja kehittävä treeni, joka haastaa tekijäänsä juuri hänen kuntotasonsa mukaan. Oon tässä kuluttanut aamua katselemalla uuden Bodystep-ohjelman koreografiaa läpi ja täytyy sanoa että aika tykki ohjelma!

Homma on mennyt jatkuvasti atleettisempaan suuntaan ja etenkin tuo atleettinen versio, jota itse ohjaan, on ihan huikee plyo/pomppu/muokkaustreeni, joka kaiken lisänä pistää kyllä kulutuksen korkealle. Treeniä voisi verrata hyvin loikkatreenin ja rappustreenin yhdistelmään, sillä tunti sisältää satoja toistoja pomppuja, alastuloja ja nopeita askelluksia korokkeelle. Bodystep pistää rasvan tirisemään, jälkipolton hyrräämään ja on mitä loistokkainta treeniä reisille ja pakaroille! Mikä parasta, se on samalla niin kivaa ettei edes huomaa treenaavansa. 😀

Yksi oleellinen asia mitä kehonpainotreenissä tulee huomioida on se, että tekee liikkeet laajalla liikeradalla ja panostaa jokaiseen toistoon. Kun kuormana on pelkkä oma keho tai sen lisänä pienet lisäpainot, tarvitaan syvät liikeradat (esim kyykyissä ja ponnuissa) jotta homma menee kunnolla perille. Tämä onkin ehkä yksi ryhmäliikkumisen haastavimmista puolista – Saada ihmiset tekemään liikkeet oikeasti kunnolla! Jos tekee kaikki liikkeet hieman vajaana, on treeni jopa 50% kevyempi. Tähän asiaan kannattaa oikeasti panostaa, mikäli jumppia tulee kulutettua.

Ajatuksena olisi siis ohjata ainakin osittain uutta ohjelmaa tänään, riippuen ihan kuinka tehokkaasti opin nuo uudet kappaleet. Atleettisen version rakenne tulee olemaan entistä tiukempi, sillä myös 5. kappale on melkoista tykitystä nykyään. Tuo uuden ohjelman vitonen muistuttaa ihan circuittia, joka vedetään tunnin loppuun, joten mitään lepsuttelua ei ole tiedossa. Miinuspuoli on tietysti se, että koska liikkeet ja meininki menee haastavammaksi ja samalla koreografia ehkä yksinkertaistuu, niin se se karistaa pois niitä, jotka eivät halua tai pysty tehdä burpeita ja loikkia laudan yli ja ympäri. Kaikille liikkeille on aina vaihtoehtoja totta kai ja itse oon sitä mieltä että jokaiselle ryhmäliikuntatunnille pystyy osallistua vaikka ei olisi huippukunnossa. Tietysti vaihtoehtoliikkeiden teko voi käydä tylsäksi, kun koreo on muuten hieman simppelimpi kuin esimerkiksi aiemmin. Puhun nyt nimenomaan tästä atleettisesta meiningistä, josta jää partyt ja speedit kokonaan tekemättä!

Bodystep on kuitenkin yks mun all time favorite, sillä se on niin monipuolinen treeni ja mielekäs tunti ohjata, että on vaikea kyllästyä, vaikka ohjausvuosia on alla jo yli 8! Yritin tossa yksi päivä selittää kamulle miksi jumppaaminen on mun mielestä ykköstreeni. Mä en nimittäin saa missään muussa treenissä kylmiä väreitä tai sellasta tunnetta että tää on vaan niin sairaan makeeta, kun musa pauhaa ja hiki lentää! 🙂

Tänään mennään stepin parissa 17:30 WSC:llä, lämpimästi tervetuloa kaikki kynnelle kykenevät! <3

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.